.. Onkohan minulla 30 -vee naisella kohtalotovereita. Ehkä, jos tiedätte miltä tuntuu, kun vanhemmille ei koskaan voi kertoa omista asioistaan ilman, että asioista aina löydetään negatiivinen puoli ja jokin ongelma vaikka väkisin.
Vanhempani ovat iäkkäitä ja olen ainoa lapsi. He ovat juuri sitä sukupolvea, jonka mielestä valitusta kumppanista ei erota ja samassa työpaikassa ollaan eläkeikään saakka. Kaikki ylimääräinen raha käytetään asuntolainan lyhennykseen,sillä ei esim.osteta mitään uutta tavaraa,koska vanha on ihan hyvä.
Heidän maailmansa ja elämänsä on hyvin pientä. Kaupassa käydään ja loppuaika vietetäänkin kotona. Kauniit ja Rohkeat ovat todellisuutta, josta keskustellaan ja suututaan, jos ohjelmassa sattuu tapahtumaan jotain kummallista.
Molemmilta on opinnot jo joskus lapsuudessa jäänyt kesken kodista huolehtimisen vuoksi eli minkään sortin yleistietoa ei löydy. Eivätkä he ymmärrä miten maailma nykyään pyörii. Katsovat siis kaikkia asioita niin eri näkökulmasta, että heille on turha yrittää selittää mitään.
Äitini on säikky (jota isä vielä provosoi) ja itkeskelee ja valvoo yöt, jos suurin piirtein ilmoitan lähteväni matkalle. Koska minut tod.näk. raiskataan ym. Häntä ei saa ikinä mukaan mihinkään teatteriin ym. koska hän ei uskalla mennä yksin illalla kotiin..
Nyt meillä on suuri kriisi yhden normaaliin elämään NYKYAIKANA kuuluvasta asiasta. Eli ilmoitin vaihtavani työpaikkaa.
Miten ihmeessä saan niin erilaisessa maailmassa elävät ihmiset ymmärtämään valintaani, jossa haluaisin tukea ja kannustusta. Ystäviltäni sitä onneksi saan, mutta tahtoisin iloita asiasta vanhempieni kanssa ja haluaisin heidän ymmärtävän, kuinka ylpeitä minusta kannattaisi olla.
Ainoat asiat mitkä kuulin oli, että menetät asuntosi, jäät työttömäksi ja menetät eläkkeen.. Hei haloo..... Minä, joka on aina ahkerasti tehnyt työtä ja tulen ansaitsemaan huomattavasti enemmän uudessa haastavassa unelmieni duunissa.
Huokaus, onko muita samassa tilanteessa olevia? Auttaisikohan, jos pyytäisin jotain hyvää ystävääni soittamaan heille ja pikkasen "herättelemään". No,tämä auttoi jo,kun kirjoitti asiasta. Mutta surullista ja vaikeaa tämä on.
Vanhempien pieni maailma..
17
2631
Vastaukset
- juuri
samanlaisia. Ja itse olen luullut heidän olevan katellisia meille, mutta ehkä minun on siirryttävä uskomaan tätä sinun näkemystä oman elämän vähäisyydestä.
Anoppi varoitti minua sukupuolitaudeista jotka tarttuvat kylpylän altaista, kun olimme lähdössä lomalle kylpylään perheen kanssa. Silloin en oikein tiennyt ahistaako vai naurattaako, mutta nyt naurattaa. Tilanteen ollessa päällä ei naurata, mutta jälkeenpäin kyllä vääsimme mieheni kanssa asiasta huumoria : ) - kuin äitini
Olisi aivan hirveää. Hän on juuri tuollainen kuin kuvailet. Ja on todellakin aivan turha selitellä yhtään mitään nykyisestä elämästä. Ainut mikä häntä kiinnostaa on oma piha ja hän itse. Kauhean ahdas elämä siis. Paitsi siis arvostelun kannalta - silloin häntä kyllä kiinnostaa kaikkien sukulaisten, tuttavien ja muiden mahdollisten ihmisten elämä.
Millään hänen nuppiinsa ei mahdu, että ihmisiä on erilaisia ja kukin elää niin kuin itselleen parhaaksi näkee.
Ja kyllä on kauheaa viettää aikaa sellaisen kielteisen ihmisen kanssa. Tuntee itsensä aivan lyttyyn rutatuksi. - Aikuinen lapsi
Oliskohan mahdollista että mahdollisimman vähän kertoisit heille asioistasi? Tiedän yhden tuttavan, joka ei äidilleen kerro ollenkaan esimerkiksi missä on töissä turhien puheiden välttämiseksi.
Itse olen aikoinaan eronnut (KAUHEAA!), vaihdellut työpaikkoja tiuhaan tahtiin (HUI!), hihhuloinut uskovaisena (APUA!). Kovin paljon asioistani en vanhemmille kerro, vain harvat ja valitut asiat. - sukulaisia
sellaisia samaa ikääluokkaa olevia mutta avarakatseisimpia, jotka voisivat puhua " järkeä" vanhemmillesi. Oma äitini on tuollainen samanlainen, mutta tätini on avarakatseisempi ja "herättelee" välillä äitiäni tähän nykypäivään. VAnhenpien ihmisten on helpompi uskoa toista vanhempaa ihmistä kuin nuoria.
- aikuinen nainen
Sitähän se elämä on, askel askeleelta irti ja itsenäisemmäksi. Auta vanhempiasi kasvamaan. Kyllä he kasvavat kun heidän on pakko. Osoita omalla elämälläsi että uskallat tehdä valintoja, mennä ja tehdä kaikenlaisia asioita - ehkä myös virheitä. Ajan kanssa ja kun oma elämänpiirisi laajenee tuntuu helpommalta päästää vanhempien säksätykset ja päivittelyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja sitten ne ehkä vähenevät ja loppuvat, kun vanhempiesi elämänkatsomus tulee vähän laajenneeksi samalla kuin sinunkin. Et voi koko iäksesi jäädä heidän pieneksi ainokaisekseen ja kaikki kaikekseen, anna heidän suuttua sinulle ja keksiä elämäänsä muutakin tekemistä kuin sinusta murehtimisen. Moinen klikkiasetelma ei tee hyvää teistä kolmesta kenellekään.
Vanhempien kunnioittaminen tarkoittaa minusta sitä että voi kunnioittaa myös heidän kykyään kasvaa ja ajan kanssa sopeutua muutoksiin ja kestää elämän vastoinkäymisiäkin... Sen sijaan että säälii ja säästää heidät elämän nykytodellisuudelta niin että he pienenevät mitättömiksi eivätkä kasva vanhoiksi ja viisaiksi. - skäribo
appivanhemmiltani! Ei auta kuin kestää, eivät he siitä enää muuksi muutu.
Me ollaan miehen kanssa todettu, että emme halua järkyttää heidän maailmaansa, ja sen vuoksi sovitaan asioista, joista ei heille kannata puhua, esim. sairaudesta tai taloudellisista ongelmista.
Tsemiä.- ei auta mikkään *)
mutta näen sinut taas siellä "kalliolla" koppuroimassa sen anopin lahjakaapin kanssa,mihin rakoon sen tunkisit.
Että mä aikanaa pelastuin pahalta päivältä kun sen tarinasi luin! Naurattaa vieläkin! - skäribo
ei auta mikkään *) kirjoitti:
mutta näen sinut taas siellä "kalliolla" koppuroimassa sen anopin lahjakaapin kanssa,mihin rakoon sen tunkisit.
Että mä aikanaa pelastuin pahalta päivältä kun sen tarinasi luin! Naurattaa vieläkin!Mua ei enää naurata kun näen sen (peiliovettoman) kaapin kylppärissämme, mutta aika kauan se kesti.
Muuten, mulla on pian taas synttärit, tuskin maltan odottaa mitä tällä kertaa...
- Ohi on
Olen jo ohittanut sen vaiheen, että vanhempien sanomiset vaikuttaisivat, mutta kyllä jouduin nuoruudessani ja varsinkin 25-40 vuotiaana äitini päivittelyn ja epäilemisen kohteeksi. Minä en vain välittänyt niistä puheenkohdista, joissa hän aliarvioi minut ja elämääni liittyvät valinnat. Se vaati itsehillintää, mutta pidin pintani enkä kertonut asioitani ennen kuin olin jo valinnat ja muutokset tehnyt. Siis elä omaa elämääsi, tee omat valintasi ja kerro niistä vanhemmillesi vain harkintasi mukaan.
- ///
Miksi ihmeessa kertoisit vanhemmilesi mitaan josta tiedat jo edeltakasin heidan huolestuvan ja pakokauhuisena mustamaalaavan sinun unelmasi ja ideasi?
Kuinka monta sataa kertaa sinun taytyy kokea se ennenkuin uskot? Vai aiotko olla uskomatta koskaan?
Eiko olisi alykkaampaa kertoa heille vain mita he haluavat kuulla, kaunis ilma, vahan sataa mutta se on hyva kasveille, ei ole liian kuuma/kylma/kosteaa/pimeaa/valoisaa.... Anna heille se ilo (ja ennenkaikkea itsellesi) etta keskustelunne sujuvat vain turvallisissa asioissa: kysele sina heidan oloistaan niin paljon etta he unohtavat takertua sinun elamantyyliisi. Jos kysyvat annat vain hyvin positiivisen pyoreita vastauksia. Esim. matkalle lahdosta: "olisi niin mahdottoman hauska paasta joskus tulevaisuudessa tuulettumaan ja nakemaan muutakin kuin oman kampan seinia".
Sitten palattuasi voit kertoa mita olit nahnyt ja kokenut. Nyt aitisi ei enaa huolehdi, olethan turvallisesti jo takaisin tutuissa kuvioissa, jne..- Ahdistunut
.. ja noin tekisinkin, mutta pienen ongelman asettaa koirani, joka tarvitsee hoitopaikkaa, jos olen yön pois kotoa. Ja ulkoiluttajaa, jos työpäivät venyvät. Tässä astuvat kuvaan vanhempani. Valitettavasti minulla ei ole ystäviä, jotka pystyisivät koraani hoitamaan, niin paljon kuin tarvetta nykyään on.
Jos koiraa ei olisi, jäisi varmasti moni asia tulematta heidän tietoonsa ja elämä sujuisi paljon stressittömämmin kummallakin osapuolella. - aikuinen nainen
Ahdistunut kirjoitti:
.. ja noin tekisinkin, mutta pienen ongelman asettaa koirani, joka tarvitsee hoitopaikkaa, jos olen yön pois kotoa. Ja ulkoiluttajaa, jos työpäivät venyvät. Tässä astuvat kuvaan vanhempani. Valitettavasti minulla ei ole ystäviä, jotka pystyisivät koraani hoitamaan, niin paljon kuin tarvetta nykyään on.
Jos koiraa ei olisi, jäisi varmasti moni asia tulematta heidän tietoonsa ja elämä sujuisi paljon stressittömämmin kummallakin osapuolella.omalta osaltasi siis ylläpidät varsin tiukasti kuviota. Mites sun vanhempasi rupeavat elämään omaa elämäänsä kun ovat sidoksissa sun koiraasi?
Oletko miettinyt miten ne koiranomistajat järjestävät asiansa, joilla ei ole vanhempia hyväksikäytettävänä?
Kasva aikuiseksi, oikeesti jooko. - Ahdistunut
aikuinen nainen kirjoitti:
omalta osaltasi siis ylläpidät varsin tiukasti kuviota. Mites sun vanhempasi rupeavat elämään omaa elämäänsä kun ovat sidoksissa sun koiraasi?
Oletko miettinyt miten ne koiranomistajat järjestävät asiansa, joilla ei ole vanhempia hyväksikäytettävänä?
Kasva aikuiseksi, oikeesti jooko.Ompa mukavaa, että aina joku "sankari" onnistuu pahoittamaan mielen näissä keskusteluissa typerillä kommenteillaan.Toivottavasti olet ylpeä itsestäsi..
Itse en viitsisi arvostella toisten valintoja tietämättä asiaa kokonaisuudesaan. Ehkä mieleesi ei tullut, että koirani on kuin rakas lapsenlapsi vanhemmilleni. Välillä pitää melkein riidellä, että saisin joskus pidettyä koiran kotonakin.. Eli mistään "hyväksikäytöstä" (hohhoijaa..) ei todellakaan ole kysymys.
Tahdoin vaan selventää, minkä vuoksi he saavat tietää menoistani, kun moni fiksusti ja ajatuksella neuvoi lopettamaan menojeni kertomisen. Mikä todellakin olisi loistava ratkaisu ilman tuota karvakuonoa.
Jospa kasvaisit itse nimimerkkisi kaltaiseksi! - ///
Ahdistunut kirjoitti:
.. ja noin tekisinkin, mutta pienen ongelman asettaa koirani, joka tarvitsee hoitopaikkaa, jos olen yön pois kotoa. Ja ulkoiluttajaa, jos työpäivät venyvät. Tässä astuvat kuvaan vanhempani. Valitettavasti minulla ei ole ystäviä, jotka pystyisivät koraani hoitamaan, niin paljon kuin tarvetta nykyään on.
Jos koiraa ei olisi, jäisi varmasti moni asia tulematta heidän tietoonsa ja elämä sujuisi paljon stressittömämmin kummallakin osapuolella.Meillakin oli aika muutettuamme uudelle alueelle ettei ollut ketaan tuttua joka olisi hoitanut lemmikkiamme. Mutta iskimme kaksi karpasta yhdella iskulla seuraavasti:
Laitoimme supermarketin ilmoitustaululle viestin jossa haimme 10-15 vuotiasta leikkimaan, ruokkimaan ja siivoamaan lemmikkimme"vessan" kerran paivassa. (Maksoimme tietysti hanelle siita pienen korvauksen.)
Heti seuraavana paivana yksi oikein reipas tytto soitti ja pyysimme hanta tulemaan haastatteluun, han tuli isansa kanssa joka todisti etta tytto oli rehellinen ja ahkera. Tytto sai tyopaikan/taskurahatarjouksen silta istuimelta.
Parin viikon matkan jalkeen tytto otti maksun onnellisen vastaan, lemmikkimme oli hyvassa kunnossa ja jokaine selviytyi voittajana.
Joskus taytyy uskoa ihmisiin etta hekin osaavat hoitaa rakkainta lemmikkiamme, ja ettei se saa elinikaista traumaa vaikka "aiti' tai "isoaiti" ei olekkaan sita hyysaamassa. - Eräs anoppi
Ahdistunut kirjoitti:
Ompa mukavaa, että aina joku "sankari" onnistuu pahoittamaan mielen näissä keskusteluissa typerillä kommenteillaan.Toivottavasti olet ylpeä itsestäsi..
Itse en viitsisi arvostella toisten valintoja tietämättä asiaa kokonaisuudesaan. Ehkä mieleesi ei tullut, että koirani on kuin rakas lapsenlapsi vanhemmilleni. Välillä pitää melkein riidellä, että saisin joskus pidettyä koiran kotonakin.. Eli mistään "hyväksikäytöstä" (hohhoijaa..) ei todellakaan ole kysymys.
Tahdoin vaan selventää, minkä vuoksi he saavat tietää menoistani, kun moni fiksusti ja ajatuksella neuvoi lopettamaan menojeni kertomisen. Mikä todellakin olisi loistava ratkaisu ilman tuota karvakuonoa.
Jospa kasvaisit itse nimimerkkisi kaltaiseksi!Veit sanat suustani.
Minuthan on lähes tallottu maanrakoon joidenkin kirjoittajien toimesta.
Ymmärrän sinua muutenkin lähes täydellisesti.
Olen tietenkin eri ikäpolvea kuin sinä, mutta olin myös neuroottisen äitini ja häntä myötäilevän isäni ainoa lapsi. Kaikki, siis kaikki, mielestäni täysin turhatkin asiat, kaadettiin minun niskaani.
He olivat muutenkin samanlaisia kuin sinun vanhempasi. Minä kuitenkin tein niinkuin itse päätin.
Lastemme ollessa pieniä matkustimme paljon ulkomailla, koska halusimme nimenomaan heille näyttää muutakin maailmaa. Se oli äidilleni, isäni oli jo kuollut, kauhistus. Onneksi hän ei kaikkea tiennyt. Pahin oli Keski-Aasian kierros, jolloin kiertelimme pienillä koneilla paikasta toiseen ja tyttäreni sai eräällä lennolla, suuren vuoriston yläpuolella, sairauskohtauksen. Sitä matkaa olen joskus jälkeenpäin kauhistellut.
Kaikesta kuitenkin selvittiin ja taas mentiin.
Matkusta ja tee muutkin päätöksesi oman mielesi mukaan.
Kyllähän minäkin aina mielessäni huolehdin ja kieltämättä pelkäänkin, lasten ja lastenlasten puolesta. Yritän kuitenkin pitää suuni tukossa ja muistaa, etten käyttäydy vanhempieni tavoin.
Vielä siitä koirasta. Meillä oli lähes parikymmentä vuotta 1 - 2 koiraa. Ne olivat perheenjäseniä ja olimme kieltämättä niihin melkoisen sidottuja. Moni matka jäi niiden takia tekemättä. Ei niistä kuitenkaan sen vuoksi koskaan olisi luovuttu. Ymmärrän hyvin myös, että sinun koirasi on vanhemmillesi kuin rakas lapsenlapsi. Ihminen, jolla ei ole koskaan koiraa ollut, ei välttämättä käsitä sellaista. Mieleeni on jäänyt eräs, sinänsä mitätön tapahtuma. Olin menossa kauppaan, jonka edessä olevassa autossa haukkui pieni koira. Ikkunan ulkopuolella elehti ja puhui koiralle vanhempi nainen, "Ole Bella ihan rauhassa. Mamma on tässä ja äiti on kaupassa" ym. lepertelyä. Minulla ei ollut mitään käsitystä koirista, joten pidin tuollaista mammattelua ja äidittelyä hölmönä. No, eilen jälleen kerran poikamme vasikankokoinen, sekarotuinen, musta koira oli meillä hoidossa, ja mummi ja pappahan siinä tekivät koiran hyväksi sitä ja tätä.
Käymme myös lähes päivittäin n. 10 km:n päässä ulkoiluttamassa koiraa, ettei joudu olemaan sisällä liian pitkää aikaa. En pidä sitä minään hyväksikäyttönä, mutta en myöskään ymmärrä, että joidenkin mielestä kaikki mikä tapahtuu toisinpäin, on poikamme hyväksikäyttöä.
Ymmärrän täysin, että pahoitit mielesi.
Minä yritän taas pikkuhiljaa päästä eroon tästä Tannoponien käytöstä, vaikka tällaiset psykosomaattiset vaivat kohdallani kestävätkin yleensä viikkoja, kun kerran laukeavat. Hyvää kesää sinulle ja voimia tehdä oman tahtosi mukaan.
- siitä uudesta työpaikasta!
Iloitse, että sait hienon työpakan. Iloitse tästä uudesta käänteestä parempaan.
- Ahdistunut
KIITOS Kaikille ihanista viesteistä, neuvoista ja rohkaisusta! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun rohkaistuin kirjoittamaan tänne eikä varmasti jää viimeiseksi teidän ansiostanne =o).
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26216685Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235370- 1152545
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152010Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361742Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111975- 59941
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto28849Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?43843