Veljeni oli 70-luvun lopussa kesälomallaan Vietnamissa reppumatkalla. Se oli siihen aikaan todella eksoottista ja herätti huomiota kaveripiirissä.
Vietnamissa hän tapasi tytön ja he alkoivat viettämään aikaa keskenään. Veljeni sai asua tytön luona ja osallistui kotitöihin. Ennen paluumatkaa he ostivat sormukset ja kihlautuivat!
Pian kotiin päästyään veljeni sai järkyttävän kirjeen Vietnamista: hänen kihlattu oli kuollut liikenneonnettomuudessa! Muistan kuinka veljeni suri tätä todella kovasti ja kantoi kihlasormusta sormessaan vuodesta toiseen. Silti hän jaksoi jatkaa opintojaan ja valmistui. Siinä sivussa perusti oman yrityksenkin ja se kasvoi mukavasti. Kihlasormuksesta tuli hänen tavaramerkki eikä se enää mahtunut sormesta pois!
90-luvulla - yli 10 vuotta Vienamin reissun jälkeen - veljeni työmatka suuntautui Vietnamiin. Uteliaisuuttaan hän matkusti kihlattunsa kotikylään etsiäkseen tämän haudan. Löydettyään tutunnäköisen talon hän koputti oveen. Siellä oli uudet asukkaat, mutta naapuritalosta osattiin kertoa, että edelliset muuttivat muualle. Tiedusteltuaan kihlattunsa hautapaikkaa veljeni sai todellisen laakin: hänen kihlattu oli muuttanut pois samaan aikaan! Hän siis oli edelleen elossa!
Veljeni oli tuolloin aivan totaalisen järkyttynyt, mutta sai pyydettyä tytön osoitteen ja hän ajoi taksilla sinne. Hän oli aivan varma, että kyseessä oli väärä henkilö.
Matka tuntui kestävän ikuisuuden, mutta pian taksi pysähtyi pienen talon eteen. Veljeni koputti tärisevällä kädellä ovea ja odotti. Sitten ovi - ja tie uuteen elämään - avautui: oven avasi HÄN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Veljeni sai tietää, että kihlatun vanhemmat eivät hyväksyneet suhdetta ja olivat kertoneet veljeni kuolleen Suomessa. Pian tämän jälkeen surun murtama kihlattu oli huomannut olevansa raskaana! Ilmeisesti vanhemmat eivät kasvojen menettämisen pelossa uskaltaneet paljastaa valhettaan, vaan joutuivat katsomaan tyttärensä varttumista yh-äidiksi.
Veljeni kihlattu oli sittemmin muuttanut lapsensa ja vanhempiensa kanssa toiseen paikkaan ja sitten vanhemmat olivat kuolleet. Nyt he saivat olla kolmestaan ja he pitivät lupauksen: he avioituivat saman vuoden kesällä Suomessa.
Nyt veljeni vaimo työskentelee samassa yrityksessä ja lapsi opiskelee korkeakoulussa. Kaikki meni hyvin vaikka matkassa olikin 10 vuoden mutka.
Vietnamissa hän tapasi tytön ja he alkoivat viettämään aikaa keskenään. Veljeni sai asua tytön luona ja osallistui kotitöihin. Ennen paluumatkaa he ostivat sormukset ja kihlautuivat!
Pian kotiin päästyään veljeni sai järkyttävän kirjeen Vietnamista: hänen kihlattu oli kuollut liikenneonnettomuudessa! Muistan kuinka veljeni suri tätä todella kovasti ja kantoi kihlasormusta sormessaan vuodesta toiseen. Silti hän jaksoi jatkaa opintojaan ja valmistui. Siinä sivussa perusti oman yrityksenkin ja se kasvoi mukavasti. Kihlasormuksesta tuli hänen tavaramerkki eikä se enää mahtunut sormesta pois!
90-luvulla - yli 10 vuotta Vienamin reissun jälkeen - veljeni työmatka suuntautui Vietnamiin. Uteliaisuuttaan hän matkusti kihlattunsa kotikylään etsiäkseen tämän haudan. Löydettyään tutunnäköisen talon hän koputti oveen. Siellä oli uudet asukkaat, mutta naapuritalosta osattiin kertoa, että edelliset muuttivat muualle. Tiedusteltuaan kihlattunsa hautapaikkaa veljeni sai todellisen laakin: hänen kihlattu oli muuttanut pois samaan aikaan! Hän siis oli edelleen elossa!
Veljeni oli tuolloin aivan totaalisen järkyttynyt, mutta sai pyydettyä tytön osoitteen ja hän ajoi taksilla sinne. Hän oli aivan varma, että kyseessä oli väärä henkilö.
Matka tuntui kestävän ikuisuuden, mutta pian taksi pysähtyi pienen talon eteen. Veljeni koputti tärisevällä kädellä ovea ja odotti. Sitten ovi - ja tie uuteen elämään - avautui: oven avasi HÄN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Veljeni sai tietää, että kihlatun vanhemmat eivät hyväksyneet suhdetta ja olivat kertoneet veljeni kuolleen Suomessa. Pian tämän jälkeen surun murtama kihlattu oli huomannut olevansa raskaana! Ilmeisesti vanhemmat eivät kasvojen menettämisen pelossa uskaltaneet paljastaa valhettaan, vaan joutuivat katsomaan tyttärensä varttumista yh-äidiksi.
Veljeni kihlattu oli sittemmin muuttanut lapsensa ja vanhempiensa kanssa toiseen paikkaan ja sitten vanhemmat olivat kuolleet. Nyt he saivat olla kolmestaan ja he pitivät lupauksen: he avioituivat saman vuoden kesällä Suomessa.
Nyt veljeni vaimo työskentelee samassa yrityksessä ja lapsi opiskelee korkeakoulussa. Kaikki meni hyvin vaikka matkassa olikin 10 vuoden mutka.
Vastaukset 12
Vanhimmat
nykyaikana vaan jotenkin utopistista,kun nämä kotimaan matkatkin epäilyttää
nykyään aika harva uskoo tosirakkauteen ja jättää ihann pienestäkin syystä... tai vastoinkäymisestä! kuka jaksaisi odottaa 10 vuotta kuollutta rakastaan? käsiä ylös...
niin kaunista...kaunista! nykyään petetään heti kun toinen selkäänsä kääntää... :(
sillä tätä samaa tarinaa on tääällä aikaisemminkin kerrottu. Nimet ja paikat vain ovat niissä aina muttuneet. Joten rakkaat ihmiset ei kannata lukea sitä todellisena, mutta kenties ihan hyvänä iltasatuna.
Varmasti kohtaavat kateutta, kun muut kuulevat heidän tarinansa! Voiko rakkautta paremmin osoittaa? :o
Upeaa, että saivat toisensa!!!!!!!!!!!
Voiko onnellisempaa hetkeä ollakaan?
kuka loi rakkauden?
kuka sai aikaan sen?
Huh huh!
Jos suomalaiset naiset olisivat yhtä uskollisia, elämä olisi ihanaa! Taidankin itsekin lähteä kesällä Vietnamiin. :)
Voi miten jännää, kauheaa ja HIENOA!
Olen iloinen veljesi puolesta.:)
Tulee mieleen eräs Akun Ankan taskukirjan tarina:
Siellä oli tarina korealaisesta tytöstä ja pojasta, joiden pihojen poikki meni pohjoisen ja etelän raja-aita. Siitä huolimatta he pystyivät pitämään toisiinsa yhteyttä ja kävipä poika salaa tytön maan puolella!
Sitten pojan vanhemmat päättivät, että perhe muuttaa USA:han (Ankkalinnaan) ja hän joutui murheellisin sydämin hyvästelemään tyttönsä.
Ankkalinnassa poika varttui olympiatason urheilijaksi ja olympialaisten alla hän pelasti hukkumaisillaan olleen korealaisnaisuimarin. Arvaatte varmaan, että tuo uimari oli juuri SE tyttö! Se oli rakkautta sillä sekunnilla!
Itkin ihan hemmetisti, kun luin tuon sarjakuvan... niisk! Muistaako joku tuon?
"On toivo kuin hyvä henki se virtaa vaan
se airottoman veneen saa liikkumaan
vene kohtaa aution saaren jota tuulet tuudittaa
näin sinä ja minä taasen kohdataan"
- Dingo -
PS. Tarjoan hyväkuntoisesta taskukirjasta 20 €!!
Tarinan nimi on "Olympiahuumaa" ja se on rankattu yhdeksi kaikkien aikojen parhaaksi Akun tarinaksi!
ihan oikeita prinsessatarinoita.Uskomatonta että jotain tuollaista voi vielä tapahtua.ONNEA KOVASTI HEILLE!