Niin, eli mitkäs bändit ovat mielestänne "pettäneet" teidät? Eli aloittaneet aivan saatanan loistavalla cd:llä ja sitten jo toka albumi on sellasta sontaa, että oksat pois?
Meikän mielestä:
Katatonia: Dance december souls on pirun hyvä, mutta muuta hyvää bändillä ei sitten olekaan.
My Dying Bride: pari ekaa hyviä, loppu sontaa.
Sentenced, Amorphis, Deicide muutamia muita mainitaakseni.
Meikän mielestä:
Katatonia: Dance december souls on pirun hyvä, mutta muuta hyvää bändillä ei sitten olekaan.
My Dying Bride: pari ekaa hyviä, loppu sontaa.
Sentenced, Amorphis, Deicide muutamia muita mainitaakseni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yleensä mä suhtaudun tuohon "pettämiseen" aika viileästi.. Saahan bändi tehdä ihan mitä itse haluaa. Mutta tulee sentään Machine Head heti mieleen.. Burn My Eyes oli helvetin kova levy, mutta sen jälkeen touhu lopahti ja nykyään soitellaan nu-metallia.
Pakko kommentoida jotain sun valintoja. :)
Mä kuuntelen Katatonialta melkein koko materiaalia.. Brave Murder Day ja Sounds of Decay EP on meikäläisen suosikkeja, mutta myös uusinta Last Fair Deal Gone Downia tulee kuunneltua aika usein. Dance of December Souls on vielä vähän "amatöörimainen" mun makuun.
MDB:stä. Noh.. ekat levyt on sellaista grind-paukutusta millaista en yleensäkään kuuntele, mutta sieltäkin löytyy upeita doom-tunnelmia. Kyllä kaks uusinta on mun mielestä parhaimmat levyt.
Sentencediä ja Amorphista olen omistanut vanhaa ja uutta. Nykyään ei oikeen mikään Sentencedin materiaali kolahda, mutta Amorphikselta jotain.. Elegy on ehkä eniten se mun juttu.
Ja jos (kun) joku vastaa alkup. kysymykseen, että Metallica, koska black album on vitun kova, niin esitän heti vastaväitteen. Load on parempi levy kuin black, vaikkakin 1983-86-matsku on parasta Metallicaa. Siitä voidaan sitten väitellä.
"Pakko kommentoida jotain sun valintoja. :)
Mä kuuntelen Katatonialta melkein koko materiaalia.. Brave Murder Day ja Sounds of Decay EP on meikäläisen suosikkeja, mutta myös uusinta Last Fair Deal Gone Downia tulee kuunneltua aika usein. Dance of December Souls on vielä vähän "amatöörimainen" mun makuun. "
Jep, tämähän on kutakuinkin mielipide kysymys. December soulssilla oli eri laulaja kuin muilla, eikä muut ole niin synkkiä kuin tuo (Without god ja Velvet thorns on aivan jäätävän kovia kappaleita). DS:hän oli melkein puhdasveristä Doomia, mutta nuo uudemmat sitten ovat jotain umm.. rokkia? Amatöörimäisyydestä sen verran, että se kuullostaa amatöörimäiseltä sen takia, että tuotantopuoli on niin heikko (mun tapauksessa hyvä juttu).
Ja tässä tuli lisää bändejä mieleen.
Slayer: Show no mercy pirun kova, loput ei niin kova.
Dimmu Borgir, Entombed, Nile...
Vaikea verrata Metallican levyjä keskenään,mutta totuus kai on,että "pettäessään" vannoutuneimmat faninsa bändi todennäköisesti välttyi pettämästä itseään.Niin tulisi tehdä muidenkin,soittaa sellaista musiikkia,miltä itsestä tuntuu,eikä sellaista,jota muut odottavat.Mietitään nyt vähän,saattaa se James Hetfieldin maailma vuonna 1996 näyttää hiukan erilaiselta kuin 80-luvun alussa Kill them all-levyä väsätessä.Maailmaa muuttuu,ja me sen mukana.Metallican 1991 vuonna julkaistu "nimeämätön" tulee silti säilymään yhtenä kaikkien aikojen hard rock-levynä hamaan historiaan.Samaa kategoriaa edustavat mm.Guns & Roses-yhtyeen Appetite for Destruction,Megadethin Countdown to extinction sekä Iron Maidenin Fear of the dark.Hienoja muistoja,mutta nyt elämme tätä päivää,mitä edustaa ikävä kyllä esim.Metallican Load sekä Gunnnareiden uudelleenkasaaminen,jossa mukana 1/5 alkuperäisestä bändistä.
I agree. Monet metallinkuuntelijat mollaavat nykyistä Metallicaa Sellouticana tms. koska Load oli niin kaupallinen levy. Eivät varmaan koskaan ole kyseistä levyä kuunnellutkaan. Siinä ei ole sellaisia hittibiisejä kuin blackissä, mikä on se Metallican kaupallisin levy.
Ja tuohan on ihan totta, että äijät tekivät vain sitä mistä itse pitävät. Monet bändit tekevät 10 samanlaista levyä ja pitävät vanhat faninsa. Minä itse jonkinlaisena biisintekijänä en sellaiseen pystyisi vaan musiikki muuttuu kokoajan, ja omasta mielestä parempaan suuntaan.
Sehän on tärkeintä, että bändit tekee sitä mistä itse pitää. Muutoin musiikki olisi pelkästään sitä Himmeliä ja Ketsuppia.
Ymmärrän toki bändien oikeuden musiikilliseen muutokseen ja kehitykseen ja aiheen tarpeellisuudenkin ...en vain välttämättä pidä siitä. Tässä muutama jotka keksivät muuttua paskempaan päin:
Satyricon: ei ole tehnyt hyvää levyä Nemesis Divinan jälkeen.
Moonspell: muutos Irreligiousin ja Sin/Pecadon välillä ahistaa vieläki.
Sentenced: ei ole kuulostanut miltään Jarvan lähdön jälkeen.
Gehenna: hienoon jylhään mustaan metalliin prkl death metal-vaikutteita:(
Mayhem: ei nyt oikeastaan ole sama juttu koska uusi Mayhem on aivan eri bändi ..mutta De Mysteriis Dom Sathanas on Mayhemin ainoa todella hyvä levy ja kun laulajakaan ei imppaa kuollutta korppia niin.. pöh.
Ja vastavuoroisesti muutama bändi jotka minusta onnistu(i)vat kuulostamaan hyvältä tyylinvaihdoksen jälkeenkin:
Samael, Mortiis, My Dying Bride, Arcturus, Beherit.
Eka oli hyvä, toinen parempi, mutta kolmas...
Lässyn lässyn.
Ja mitä se on, että Him julkaisee aina toisen version, jossa on niitä bonus kappaleita. Fanien kusetusta...
Ostin kuuntelematta kaikki Type O Negativen levyt, kunnes Äijät julkas World Coming Downin.
Helloweenin Chameleon oli myös sellainen järkytys, että kesti viikko toipuessa.
Mielestäni vain Amorphiksen uusin on hieman heikompi, mutta Privilege of Evil ei oikein minuun iskenytkään. Eikä pidä mollata Sentencedin Amokkiakaan!
Type O Negativen debyytti Slow, Deep & Hard ei ole kovin hyvä. Bloody Kisses on ensimmäinen hyvä levy, mutta sekin on paljon yksinkertaisempi kuin World Coming Down, mikä on October Rustin jälkeen Type O:n toiseksi paras levy. IMO.
esim Icon oli sikahyvä,mut kolme vikaa levyä suht dadaa
Ihmiset muttuvat ja musiikki heidän mukanaan.
Aina ei voi muutokset miellyttää kaikkia. Omasta mielestä Sentenced on tasaisesti parantanut. Ainoastaa eka levy oli huono, muut kokoajan parempia.
Sellainen ihminen joka ei osaa muuttua, ei osaa olla luovakaan. Ja sen huomaa kyllä musiikistakin.