Olemme 22-vuotias avopari. Seurusteltu noin 3,5 vuotta, ja asuttu yhdessä käytännössä koko aika, välille on kyllä mahtunut kaukosuhdeaikojakin esim. armeija. nyt minusta on alkanut tuntua että olisi aika virallistaa suhde. Sukulaisetkin ovat jo alkaneet huomautella susiparista... Olen kyllä yrittänyt puhua miekkoselle ajatuksistani, mutta kun eihän se kuuntele, eikä ota tosissaan. Enkä haluaisi kamalasti painostaakkaan. Ei ole kysymys siitä että haluaisin kihloihin muiden mielipiteiden takia, vaan siitä että minusta tuntuu ettei mies arvosta suhdetta, koska haluaa elellä yhdessä näin, ilman sitoutumista. Minulle itselleni avioliitto on tärkeä instituutio, sillä minulle myös sen kristillinen merkitys on tärkeä, ei vain pelkkä sitoutumisasia. Miten saisin toisen ymmärtämään kuinka tärkeää kihlaus (eli osoitus siitä että aijomme mennä myös naimisiin) minulle on? Tämä on täysin henkilökohtainen näkemys, en pidä avoliittoa lainkaan huonona asiana, mutta minulle pelkkä yhdessä asuminen ei tunnu sopivan. Tuntuu että petän itseäni jotenkin kun suostun vuosien avoliittoon ilman mitään sitovia lupauksia yhteisestä tulevaisuudesta. Ja mistä voin edes olla varma että kosinta joskus tulee jos vain odotan ja odotan kiltisti...
miten saada mies kosimaan?
neppi
173022
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
On hyvin tyypillistä ettei mies lue ajatuksiasi. Toki on mahdollista että hän oikeasti ei halua kuulla mitä sanot - siis ei tahdo mennä kihloihin ja sitoutua. Mutta kysymys voi todellakin olla siitä, että mies ei yksinkertaisesti ymmärrä tarkoitustasi. Siksi sinun pitää puhua suoraan miehellesi, miehet eivät ole kovin hyviä arvailemaan naisen ajatuksia. Sen verran eri tavalla sukupuolet ajattelevat. En tarkoita mitään painostusmenetelmää, vaan aivan rehellistä ja avointa puhumista. Miehelle kannattaa kertoa ne omat ajatukset aivan suoraan, ja pyytää saada kuulla hänen. Tämä on oma neuvoni. Aika monet väärinkäsitykset pariskuntien kesken syntyvät vain ja ainoastaan kunnollisen keskustelun puutteesta. Kunnollinen keskustelu on nimen omaan sellaista joka otetaan tosissaan.
Että en voi lukea vastausta. Sitä ei vain tule näkyviin. Olisin kovasti halunnut lukea sen.
Ei se sormus siitä suhteesta mitenkään parempaa tee. Itse en ainakaan ikinä kosi enkä suostu kosintaan. Jos seura ei kelpaa muuten niin heippa vaan. Mitään naurettavia kulisseja on turha rakentaa. Sisimmässä sen tietää että onko suhde pysyvä.
muuta kuin haulikolla hätistellen. Mutta muuttaako se yhtään mitään? Ei papin amen tai tuomarin loru sitä rakkautta yhtään suolaa.
Jos haluat "kunnialliseksi naiseksi", ostakaa kihlat. Ei ole sukulaisilla motkottamista eikä maksa paljon. Kihlaus on kyllä lakien mukaan avioliittolupaus, mutta kuinkas usein Suomessa lupauksia on tapana pitää edes parlamentissa. Eroon pääsee, kun sormukset jorpakkoon ja lusikat jakoon.
Tilanne vähän muuttuu muksujen myötä. Avion perusajatus on selvittää noita perimisasioita
juridisesti. Mutta jos isyys tunnustetaan, juttu on avonakin selvä.
Kirkko toki saarnaa eettiseltä ja moraalin kannalta perheen yhteydestä. Kunnioitetaan niitä ja jokaisen omia arvoja. Ei se liitto sen paremmin kuitenkaan kasassa pysy. Vain rakkaus on liima ja sekin katoavaista.
Avioliittolaissa sanotaan jotta: "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
Tämä ei siis tarkoita että jokainen kihlapari olisi sopinut avioliittoon menemisestä edes lainopillisessa mielessä. Kyseinen kohta on ilmeisesti otettu lakiin lähinnä sen takia että myöhemmin lakitekstissä käytettävä käsite "kihlapari" tulisi tarkasti määritellyksi.
Puhekielessä sanalla "kihlaus" on vielä laajempi merkitys.
Tämä siis tarkoittaa ainoastaan
Tämä ei siis tarkoita että jokainen kihlautunut
sopisit itses kanssa, että se ja rasti vihkossa tarkottais sitä ja tätä ja onnessas piirtelisit näitä rasteja...siinähän sitä ois iltapuhteiks.
kiirehtiä ei missään nimessä kannata.
Jos alat toiselle ehdottelemaan, saattaa se aiheuttaa painostusta. Voit toki ottaa asian muuten vaan puheeksi, ihan vaan kysymällä mieheltä, mitä mieltä hän on naimisiinmenosta ym., keskustelemalla mitään kummempia sitoumuksia tehden. Itse sain oman mieheni mielipiteen juuri näin paremmin selville, suoraan kysymällä. antaa kuitenkin ymmärtää hänelle, ettei ole kiire mihinkän tai aikeissa mennä naimisiin. Jos toinen ei olekaan samalla aaltopituudella, voi tulla ongelmia. Käynyt näinkin eräälle.
Nyt minun on pakko kertoa teille, kun tästä ei kenellekkään muulle voi vielä puhua. Nostin siis kissan pöydälle, ja tämä asia puhuttiin (riideltiin) halki. Poikaystävä totesi että tämä asia tuli hänelle aivan puun takaa, ei kuulemma ole ymmärtänyt tämän asian tärkeyttä, vaikka oon yittänyt vihjailla jo pari vuotta sormuksista. Poikaystävä siis odotetusti totesi ettei ollut tällaiseen (purkaukseen... ) valmistunut ollenkaan, ja oli suoraan sanoen aika hämillään. Myönnetään, oma mieletila ei todellakaan ollut paras mahdollinen, kun otin asian esille.
Mutta... Kun aikamme asiaa mietittiin, käänneltiin ja väänneltiin päästiin lopulta ratkaisuu josta minä ainakin olen onnellisempi kuin ikinä. Päätettiin nimittäin päivä jolloin sormukset ostetaan. Vaikka se päivä on yli 5kk päässä, niin silti se on mustaa valkoisella, Rakas itse nimittäin valitsi ajan ja merkkasi sen kalenteriin. Oikeastaanhan me nyt ollaan kihloissa, sormukset vain otetaan käyttöön myöhemmin. Eli, 24.11.2006 minusta tulee virallisesti rengastettu nainen.
Nyt vain mietityttää, että onkohan yleistä päättää kihlautumis (tai paremminkin sormusten ostosta) näin paljon aikaisemmin. Minusta tieenkin tuntuu, ettei millään jaksaisi odottaa, mutta toisaalta asiassa on hyviäkin puolia. Haluan ettei minulle tule tästä sellaista oloa, että minulle annetaan lupaus avioliitosta koska vain minä sitä haluan. Nyt miehelläkin on aikaa tottua asiaan rauhassa, ja sisäistää se, muru kun on vähän hidasta sorttia... Ja kyllä tässä on opittu niin hyvin tuntemaan että tiedän ettei tätä enää aletaan perumaan. Tai silloin on ainakin paha tilanne kyseessä.
Ja pitää ottaa tästä viimeisestä rengastamattomasta kesästä(voi kun toivon että asia todella on niin) kaikki irti. Olen menossa kesäksi kaupan kassalle töihin, ja kokemuksesta tiedän että työsuhde-etuihin kuuluu pikku kesäflirtti!!! Arvatkaa kuka aikoo pistää pystyyn kunnon silmäpelit liukuhihnan yli
Ja onhan odotus jo usein puolet koko ihanuudesta...
Ei kai se kovin yleistä ole? Mutta kai jotkut niin tekee.
Pitääkö teidän säästää sormuksiin vai mikä on syynä, että odotatte 5 kk? Vai tarvitseeko mies kuitenkin miettimisaikaa?
Minkähänlainen purkauksesi mahtoi olla? Et kai mitenkään painostanut? Oli kyllä ihan hyvä, että puhuit asiasta. Miehet harvemmin ymmärtää pelkkiä vihjailuja.
En mitenkään halua pilata iloasi, mutta jos ei ole selvää syytä esim. rahatilanne niin vaikuttaa hiukan oudolta. Onnea joka tapauksessa kihlauksen johdosta!
tuo iloittelusi kesäflirtistä...Vaikuttaa kuin ottaisit ilon irti elämästäsi ennen kihlausta, mutta sinähän seurustelet jo tuon miehen kanssa. Eikö jo vakava seurustelu, tai siis jos on kovasti rakastunut, eikö se jo ole este flirtille toisten kanssa. Jos on todella rakastunut, ei todellakaan tee edes mieli flirttailla kenenkään kanssa. Eli, onko se sormus kaikki kaikessa mitä itsellesi haluat. Hieman tuli ristiriitainen olo tästä kommentistasi.
Niin,hmm.Vähäpisti kyllä muaki mietityttään toi sun ristiriitainen kommentti.Vai,halut sä ottaa kaikki irti vielä ku voi???Vähä kyl ihmetyttää,etttä meinaat viel pelata flirttiä muiden miesten kans iha avoimin mielin,vaikka sulla on jo mies johon oot jo kuiteski sitoutunu ja jota rakastat?Sitoutua voi myös toiseen ilman sormusta,ei se sormus sitä suhdetta muuta mihinkään.Sama suhde se on oli sulla sitte sormus sormes tai ei.Ettet VAAN painostanu sitä miestäs?Ei hyvä,jos niin teit,siinä vaihees miehet saattaa ottaa vielä jalat alleen ja juosta karkuun ku voi.Ne menee aivan häkellyksiin jos niitä painostaa ja säikähtää kun nainen tyrkyyttää itteään ja käy päälle väkisin.Ei millään pahalla,mutta kannaatta olla varovainen,koska miehelläs on viel aikaa peruu koko juttu ja miettiä sitä uudelleen,ettei se vaan luvannu ku sä niiin kovaa halusit.Niin ja ooksä valmis tosiaan sitoutumaan jos sulla on vaan muut miehet mielessä....Kyllä mäki haluan kihloihin jossain vaihees tässä suhtees missä ny oon,mutta mulla ei todellakaan oo mikää kiire kihloihin.Mun ei tulis mieleenikään painostaa mun miestäni!Kyllä se tulee jos on tullakseen jossain vaihees.Mä oon tosi onnellinen ja rakastunu näin avoliitossaki ja hyvin pyyhkii,me ollaan tosi onnellisia:-)Mut tsemppiä ny kuiteski teille valitsemalla tiellä.
P.S. Ei kannata olla liian sinisilmänen...
kärttyinen ja kateellinen (tuleva) vanhapiika. Pikku flirtti on elämän sola, vaikka toinen jalka haudassa ;)
kommentti tämä....Itse olen ollut naimisissa yli 20vuotta. Koko tuona aikana jonka olen mieheni kanssa yhdessä ollut, ei ole ollut kiinnostusta flirtata toisille miehille. Iskeäkkin minua on yritetty, mutta olen heti ilmoittanut että olen VARATTU. Sitouduin mieheeni jo rakastuessani häneen, joten kihlaus ja naimisiin meno ei paljon asioita muuttanut siinä suhteessa. Mielestäni miehen kuuluu kosia, ei olisi kiva aikojen päästä mietiskellä, pakotinko vai en. Tiedän että mieheni halusi vain minut omakseen omasta vapaasta tahdostaan, ei minkään painostuksen takia.
Olen samaa mieltä siitä, että viaton flirtti on elämän suola myös varatuilla. Minuakin kuitenkin ihmetyttää alkuperäisen kirjoitus siitä, kuinka hän ottaa tästä viimeisestä kesästä ilman sormusta kaiken ilon irti. Miksi hän menee kihloihin (koska kihloissa tuo pari on jo nyt), jos ei ole vielä kunnolla sitoutunut mieheensä?
Kihlauksen ei pitäisi vaikuttaa flirttailuun mitenkään. Sitoutuminen vaikuttaa, jos vaikuttaa, ja mielestäni sitoutumisen pitää olla kunnossa ennen kuin mennään sormuskauppaan. Alkuperäisen kirjoituksesta tuli mieleen polttarisankarit, jotka pettävät juuri ennen häitä julistaen vielä olevansa vapaita.
Vastasin jo tuolla toisaalla kirjoittamaasi juttuun (tai ainakin oli ihan samanlainen), mutta laitan vastuksen tännekin: Onkohan tämä ihan tosi juttu...? Ensiksi hingut kihloihin ja sitten kun mies lupautuu sun pitää ottaa kaikki irti "viimeisestä rengastamattomasta kesästä"? (Ihan kun se olisi kauheaa joutua kihloihin?) Ja flirttailla asiakkaiden kanssa. Onneksi vain flirttailet...
Heh, taidat ap. olla HIEMAN yksinkertainen... =P
Ja jos saat pakit, markkina-arvosi on vielä 22-vuotiaana kohtuullinen...