Onko järkeä enää yrittää?

Mulla muuten sama mutta nainen päätti lopettaa suhteen. Ei myöskään tiennyt mitä haluaa, ja käski odottamaan.. olen nyt myös n. 2-3 vk (en pysy ajantajussa mukana edes) odottanut häntä. Viimeisin havainto oli hakemassa muuta seuraa netistä, joten taisi vain olla koko ajan sitä hakemassa mietiskelynsä sijasta.

seonnut, niin se ei selviä vuodessakaan. Miehet ei kato pysty käsitteleen tunteitaan.

äh, kolautit pahasti miehen suurta egoa ja nyt hän on päättänyt vuorostaan hiillostaa sinua. 3 viikkoa ei ole aika eikä mikään kunhan vain äijä saa olla varma että sinä odottelet kuumeisesti vastausta, pitää siis sut varpaillaan ja sitten kun päättää vastauksensa antaa niin olet enemmän kuin kiitollinen kun ukko päätti myöntyä.
tyypillistä miehen käyttäytymistä.
sano äijälle kylmän rauhallisesti, että ilmoittaa kun on päätöksensä tehnyt, lopeta sitten hiillostaminen ja katsele sen aikaa sopivaa korvaavaa tilalle... jos ei osaa päättää ajoissa niin oma moka, tsäänssi kun annettiin.

pitkä. Itse suutuspäissäni sanoin reilu kuukausi sitten miehelleni että en halua olla hänen kanssaan, joka oli täysin tuulesta temmattua! Nyt sitten olen siitä asti odotellut ja tapauksen tuntien tulen odottamaan vielä pitkään.

Sinun 3 vkoa ei ole pitkä aika, ei siinä pää selkiinny keneltäkään. Jokainen on tosin oma yksilönsä, kaikki käsittelee asiat eri tavalla ja jotkut selviää nopeammin joillakin kestää. Ja "älä painosta" "anna aikaa" ovat yleisinä fraaseja joita kannattaa uskoa. Näin minä teen nyt.

Meillä oli niin vahva tunneside että alkuun kuvittelin että se että sain anteeksi kaikki palautuu takaisin ja unohdetaan koko homma. Niin ei vain käynyt, yhteydenpito on vähäistä, mutta jotain yhteyksiä pidetään. Ja tiedän että tulen odottamaan pitkään, odotan vielä vuonna 2007 mutta tiedän että olen pahemman yli päässyt silloin, elämä on jonkin verran helpottunut, mutta rakkaus on vaan kasvanut.

Olen löytänyt elämässäni sen merkityksen jota olen hakenut 28 vuotta, en aio luovuttaa. Kärsivällisyys palkitaan tai sitten ei, mutta mieheni kannattelee minua täällä ja häntä kohtaan tuntemallani rakkaudella jaksan vaikka välillä tekee mieli vetää ranteet auki, mutta se ti hyödytä mitään. Silloinhan en saisi ikinä tietää olisiko meistä joskus tullut vielä jotain!

Uskon ja toivon että odottaminen ja kärsivällisyys palkitaan vielä ja kun annan miehelleni sitä aikaa jota hän pyytää ja näytän että odotan vaikka hän jo luulee että menen baanalle hillumaan ja löydän häntä paremman nappisilmän, hän tajuaa että jumalauta se on ihan tosissaan, ei kukaan ole ennen näin tosisssaan häntä rakastanut!

Ja kun on riittävästi rakkautta, se auttaa jaksamaan ja se auttaa toivomaan ja uskomaan ja tieto siitä että mieheni tunteet eivät ole kuolleet.

Voimia ja tsemppiä sinulle! Jätetyksi tuleminen kolhasee syvältä ja vaikka sen on ajattelematta sen enempää sanonut, päästänyt ne kirotut sanat suustansa pihalle ei voi enää perääntyä, on loukannut toista ja satuttanut ja se tuntuu. Ei sitä ymmärrä ennen kuin se itse kokee näin.