lapset inhoavat minua

Et kerro minkäikäsiä lapset ovat... Voisitko jutella heidän kanssaan? Jos tyttö on kaverisi, mutta ottaa mallia veljestään, suosittelen juttelua kahden kesken pojan kanssa. Vanhempien kanssa voisit kanssa jutella, he voivat myös puhua pojan kanssa.
Älä nyt vielä kahen viikon jälkeen heitä pyyhettä kehään! Sitä paitsi jos sanoit että eka viikko meni hyvin, niin voi olla että silloin he olivat ekstra vieraskoreita ja nyt testaavat sinua, eivätkä ole vielä tottuneet sinuun. Onko lapsilla ollut aiemmin au pairia? Jos olet heidän ensimmäisensä ei mikään ihme jos ekan viikon jälkeen kiukuttaa ja au pairia testataan...

Tsemppiä vaan!

ollu niin vähän aikaa että lapset voivat selvästi vielä testata sinua ja sitä mihin sinä asetat rajat!
muista että sulla on nyt määräysvalta, pidä kiinni siitä, mutta myös siitä että olet lapsille mukava.
joo, helpommin sanottu kun tehty, mutta alku aina vaikeaa ;)

itsekin aupairina ja perheen lapset olivat aluksi tosi kilttejä. Toinen jatkoi samaa rataa mutta toinen rupesi testaamaan rajoja... Vanhemmat tiesivät itsekin että lapsi käyttäytyy välillä huonosti minua kohtaan ja toruivat häntä siitä... mutta kaksi viikkoa on tosi lyhyt aika. Ei kannata vielä luovuttaa!

Pisti silmiin tuolta tekstistasi jokin tamantapainen lause: "Mutta sitten kun vanhemmat ei ole paikalla, kaikki menee hvyin" ja siita tuli mieleen tama oma kokemukseni.

Kun mina saavuin tanne englantiin apu paireilemaan, perheen aiti oli viela kotona, ei ollut koskaan lasten aikana toissa kaynyt, vaan itse ollut aina hoitamassa lapsiaan kotona. No, senhan saattoi arvata miten siina kavi kun aiti lahti toihin ja tanne huusholliin saapuikin uusi tati kuria pitamaan. Minun ei annettu tehda yhtaan mitaan, vaan aamulla aidin piti ennen toihin lahtoa laittaa lapsille vaatteet, aamupalat ym valmiiksi, kun mina en ilmeisesti niita lasten mielesta osannut oikein tehda. Tuli "hieman" huono ja saamaton olo sitten katsella vieresta kun aiti kiireessa aamulla koitti laittaa itsensa valmiiksi toihin ja lapset kouluun samaan aikaan. Mutta minkas teit, kun ei minun apu lapsille kelvannut. Tata vaihetta kesteli muutaman viikon verran silloin alkuaikoina.

Kumminkin sen silian tien kun aiti autolla kaasutti pihasta, lasten kaytos muutti suuntaa. Ja edelleenkin lapset hyvin usein kiukuttelee aidilleen, mutta minulle kayttaytyvat kuin kaksi enkelia. Joskus vahan rasittavaa kuunneltavaa kun ihan koko ajan kun aiti on kotona, lapset vinkuvat ja kitisee..

Ala huoli! Oon ollut nyt aupparina puolisen vuotta ja edelleen samantyyppinen ongelma... Lapset on ku enkeleita, ku vanhemmat ei ole paikalla. Tai no joo, ei tosiaan mitaan enkeleita, mut siis mulla on omat saantoni ja tottelevat niita. Mutta kun vanhemmat ovat paikalla, ei mun saannoilla ole mitaan merkitysta ja sillon uskotaan vain ja ainoastaan jos vanhemmat komentavat.

Ja todellakin testaisin uutta aupparia aluksi itsekin, jos olisin lapsi! Pysy kovana vaan... =)

ei mitään hätää, tuo on aika normaalia.Alussa aina hankalaa. Jos perheellä on ennen ollutauppareita tai edes lastenhoitajia, on lasten vaikea tutustua ja tottua uuteen tyttöön. Yritä olla mukava ja voittaa vanhemman lapsen luottamus niin saat molemmista laspista sydänystäviä.

Itselläni oli saman tyyppinen ongelma. Pari ekaa kuukautta oli vaikeita, lapset sanoivat esim eettä lähe poois me ei tykätä sust ja just pienempi 3 wee parkuipari ekaa viikkoa äitiä kuin palosireeni, mutta hetken kuluttua hänestä tuli kullannuppuni ja kutsui minua vuaden loputtua vuaroin siskoksi vuaroin äidiksi. eikä olisi antanut minun lähteä pois!

tsemiä vain ja kyllä se siitä!