Oottekse hei kuulleet siitä mystisestä jutusta nimeltä "työelämä"? On se olemassa, on se, ihan oikeesti, näin ne väittävät...
Se on vähän samanlainen asia kuin uskovaisten taivas:
Mitä epävarmempia sen olemassaolosta ollaan, sitä enemmän ilmaantuu näitä saarnamiehiä, jotka markkinoivat kaikenlaisia "polkuja" ja "portteja" joiden he uskottelevat johtavan sinne.
Sinne taivaaseen...
...tai sinne työelämään.
Kuinka monia "puuttuvia linkkejä", "valmennuksia" "portteja" ja "polkuja työelämään" olen minäkin jo kokeillut.
Monia on seurakuntia joissa harjoitetaan kaikenlaisia riittejä, joiden uskotellaan auttavan minua saamaan pelastuksen.
Kaikenlaisilla työnhakuklubeilla, ja kursseilla on minua valistettu siitä millainen minun täytyy olla, mitä minun täytyy tehdä ja mitä osata saadakseni lopulta palkinnon, päästäkseni päämäärääni:
Ei saa CV:n pilkut olla väärässä paikassa, eikä työhakemus liian pitkä eikä liian lyhyt. Kuinka minua onkaan valmennettu tämän suuren Kuninkaamme, työnantajan tai hänen edustajansa - siis työhastattelijan - kohtaamiseen. Siihen miten tämän suuren pelastajamme edessä täytyy esiintyä. Millä sanoilla ja millaisilla keinoilla nykyajan Jumalaamme voi parhaiten miellyttää.
Jotta Hän armollisesti hyväksyisi minutkin, nöyrän syntisen, osalliseksi tarjoamastaan pelastuksesta.
Osalliseksi työpaikasta.
Monenlaisia on saarnamiehiä, jotka yltiöpositiivisesti vakuuttavat tietävänsä miten me syntiset sen pelastuksemme voimme saada. Kuinka monia välittäjiä onkaan meidän tavallisten syntisten ja Jumalamme välille ilmaantunut. Niitä jotka uskottelevat olevansa korvaamattomia välikäsiä, joita ilman meillä ei ole toivoa päästä nykyisen Jumalamme kanssa yhteyteen.
Joita ilman meidän pääsymme työelämään vaikeutuu huomattavasti.
Pakko kysyä; missä vaiheessa me aloimme tarvita saarnamiehiä?
Missä vaiheessa ihmisen ja Jumalan väliin alettiin tarvita välittäjiä?
Missä vaiheessa työnantaja ja työnhakija eivät enää löytäneetkään yhteyttä toisiinsa ilman välikäsiä?
Nyt kun on nämä kaikki "polut" ja "puuttuvat linkit" kokeiltu, välittäjien olisi ehkä aiheellista kehittää uusia ideoita.
Miten olisi vaikkapa "Moottoritie työelämään" tai "Pikatie työelämään"- projektit?
Houkuttelevaa voisi olla kuitenkin "Kiitorata työelämään"- projekti. Sinä minäkin voisin vielä kokeilla.
Se on vähän samanlainen asia kuin uskovaisten taivas:
Mitä epävarmempia sen olemassaolosta ollaan, sitä enemmän ilmaantuu näitä saarnamiehiä, jotka markkinoivat kaikenlaisia "polkuja" ja "portteja" joiden he uskottelevat johtavan sinne.
Sinne taivaaseen...
...tai sinne työelämään.
Kuinka monia "puuttuvia linkkejä", "valmennuksia" "portteja" ja "polkuja työelämään" olen minäkin jo kokeillut.
Monia on seurakuntia joissa harjoitetaan kaikenlaisia riittejä, joiden uskotellaan auttavan minua saamaan pelastuksen.
Kaikenlaisilla työnhakuklubeilla, ja kursseilla on minua valistettu siitä millainen minun täytyy olla, mitä minun täytyy tehdä ja mitä osata saadakseni lopulta palkinnon, päästäkseni päämäärääni:
Ei saa CV:n pilkut olla väärässä paikassa, eikä työhakemus liian pitkä eikä liian lyhyt. Kuinka minua onkaan valmennettu tämän suuren Kuninkaamme, työnantajan tai hänen edustajansa - siis työhastattelijan - kohtaamiseen. Siihen miten tämän suuren pelastajamme edessä täytyy esiintyä. Millä sanoilla ja millaisilla keinoilla nykyajan Jumalaamme voi parhaiten miellyttää.
Jotta Hän armollisesti hyväksyisi minutkin, nöyrän syntisen, osalliseksi tarjoamastaan pelastuksesta.
Osalliseksi työpaikasta.
Monenlaisia on saarnamiehiä, jotka yltiöpositiivisesti vakuuttavat tietävänsä miten me syntiset sen pelastuksemme voimme saada. Kuinka monia välittäjiä onkaan meidän tavallisten syntisten ja Jumalamme välille ilmaantunut. Niitä jotka uskottelevat olevansa korvaamattomia välikäsiä, joita ilman meillä ei ole toivoa päästä nykyisen Jumalamme kanssa yhteyteen.
Joita ilman meidän pääsymme työelämään vaikeutuu huomattavasti.
Pakko kysyä; missä vaiheessa me aloimme tarvita saarnamiehiä?
Missä vaiheessa ihmisen ja Jumalan väliin alettiin tarvita välittäjiä?
Missä vaiheessa työnantaja ja työnhakija eivät enää löytäneetkään yhteyttä toisiinsa ilman välikäsiä?
Nyt kun on nämä kaikki "polut" ja "puuttuvat linkit" kokeiltu, välittäjien olisi ehkä aiheellista kehittää uusia ideoita.
Miten olisi vaikkapa "Moottoritie työelämään" tai "Pikatie työelämään"- projektit?
Houkuttelevaa voisi olla kuitenkin "Kiitorata työelämään"- projekti. Sinä minäkin voisin vielä kokeilla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ero katolilaisten ja protestanttien välillä on se, että protestantit ovat poistaneet papin välittäjänä seurakunnan ja Jumalan väliltä, jokainen on protestanttisuudessa pappi ja välittäjä itsensä ja Jumalan välillä, puhutaan n.k. yleisestä pappeudesta. Vähän näinhän se on työmarkkinoillakin nykyään: Työnvälitys, ”pappi”, ei välitä enää työttömien ja työnantajien välillä vaan jokainen on oma välittäjänsä, Työnvälityksen tehtävä on ainoastaan saarnata pelastusta työttömille: ”tee niin, tee näin niin pelastut”. Kaikista tärkeintä on usko, usko että työmarkkinat ovat olemassa ja että sinulla on mahdollisuus päästä niille.
Ei pelkästään uskonto vaan kaikki individualisoituu, liberalisoituu. Kaikki instituutit häviävät, ja vastuu jää yksilölle itselleen.
Sitä paitsi taivaaseen on helpompi päästä kuin työelämään nykyisin.