Tuun töistä kotiin,heti ovella alkaa papatus:tee tuo,tuo on tekemättä,pitää siivota,riisu kengät,vie koira ulos yms.loputtomiin!Kun sit saan tehtyä joitakin vaimon pyytämiä asioita,alkaa naputus lapsista,mitä ne nyt on tehnyt,mitä koulussa sanottiin jne.Sitten syödään ja katsotaan loppuilta telkkaria,molemmat omissa sohvissaan ja vaimo menee nukkumaan aikaisin,että jaksaa taas huomenna samaa rumbaa.
Viikonloppuna kyläillään vaimon siskon luona tai meillä on vieraita.Kunnes taas alkaa arki,joka ei hitto vie oikein enää jaksa innostaa.Ai millon rakastellaan?Joskus kerran kuussa lauantai-iltana saunan jälkeen kovan vonkaamisen päätteeksi ja sillon tunnen itteni kerjäläiseksi omassa kodissani.Ei muuta kun kylmyyttä ja sellasta tunnetta et tätäkö tämä on loppuelämä?Vaimo ihan kun säälistä antaa ja sitte pääsee nukkumaan ja saa taas olla rauhassa.Arki se astuu kaikkien elämään,mut pitääkö sen arjen olla niin v..un tylsää ja kaavoihin kangistunutta?
Oon yrittäny muistaa,et mihin mä vaimossa rakastuin aikanaan.En ainankaan vanhaan t-paitaan,jota se pitää öisin,en kampaamattomaan tukkaan,en ainaiseen naputukseen ja ainaisiin vaatimuksiin.Missä se vaimo,joka joskus pussaili,ilman,et pitää kerjätä edes yhtä pusua?Missä se vaimo jota sai silitellä mielin määrin ja jonka jalkoja sai hieroa,kun katottiin telkkaria?Missä se vaimo,joka sanoi et ollaaks "sillai?"En löydä sitä ainakaa tästä talosta.En sano et haluaisin pettää,mut tätäkö tää on sitte loppuelämä?Ymmärrän jo paremmi niitä,jotka hakee hellyyttä jonkun muun ku oman vaimon sylistä.
Viikonloppuna kyläillään vaimon siskon luona tai meillä on vieraita.Kunnes taas alkaa arki,joka ei hitto vie oikein enää jaksa innostaa.Ai millon rakastellaan?Joskus kerran kuussa lauantai-iltana saunan jälkeen kovan vonkaamisen päätteeksi ja sillon tunnen itteni kerjäläiseksi omassa kodissani.Ei muuta kun kylmyyttä ja sellasta tunnetta et tätäkö tämä on loppuelämä?Vaimo ihan kun säälistä antaa ja sitte pääsee nukkumaan ja saa taas olla rauhassa.Arki se astuu kaikkien elämään,mut pitääkö sen arjen olla niin v..un tylsää ja kaavoihin kangistunutta?
Oon yrittäny muistaa,et mihin mä vaimossa rakastuin aikanaan.En ainankaan vanhaan t-paitaan,jota se pitää öisin,en kampaamattomaan tukkaan,en ainaiseen naputukseen ja ainaisiin vaatimuksiin.Missä se vaimo,joka joskus pussaili,ilman,et pitää kerjätä edes yhtä pusua?Missä se vaimo jota sai silitellä mielin määrin ja jonka jalkoja sai hieroa,kun katottiin telkkaria?Missä se vaimo,joka sanoi et ollaaks "sillai?"En löydä sitä ainakaa tästä talosta.En sano et haluaisin pettää,mut tätäkö tää on sitte loppuelämä?Ymmärrän jo paremmi niitä,jotka hakee hellyyttä jonkun muun ku oman vaimon sylistä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Teen kolmivuorotyötä sairaiden ihmisten parissa, kotona siivoan, pyykkään, kokkaan, hoidan lapset ja koirat. Mies tulee töistä kotiin ja rojahtaa sohvaan, alkaa illan kestävä kanava surffailu. Jos en jaksa tehdä jotain, heti valitus alkaa. Täällä voisi imuroida, onko se jse vaate pesty, sul on huomen pitkä päivä mitä syön, kun ei oo ruokaa humoseksi. mulla on varmaan jääkaappi, imuri, lapset ja koirat, puhumattakaan kaupoista, mukana töissä.
On kiva olla "korvaamaton", mutta kyllä se pidemmän päälle alkaa stressaamaan.
Ja seksiä saan vongata, eikä mitään tapahdu. Sitten tekee miehen mieli, kun on yövuoro. Aina oon pois, en koskaan silloin kotona kun häntä haluttaa. (listalla noin 4 yötä).
Mutta vikahan on aina meidän naisten!!!
hyvin,mutta kun ei toi mieheni enää minua seksuaalisesti yhtään kiinnosta.Ei siinä ulkoisesti kai mitään vikaa ole,mut kun vaan ei niin ei.Mies käy päälle kuin yleinen syyttäjä ilman mitään lämmittelyjä,ni ei siinä ehdi himot hyrräämään.Voisin kysyä samaa:missä on se mies joka pussaili niin,että pyörrytti ja missä on se mies joka oli valmis mihin vaan missä vaan?Nyt se ei jaksa tai halua,eipä sen puoleen nyt ei enää yhtään kiinnosta.Arki menee omalla painollaan kotitöineen ja lapsineen,mutta näen hänessä vain isän lapsilleni.En mitään muuta.Rakastan kai vielä,mutta se intohimo on pois,saankohan sitä koskaan takaisin?
tulluttosihuonoksi sängyssä. "Nalkuttamist" ,jos on johtuu miehen täylellisetä laiskuudesta.
minunko mies se täällä kirjoittaa!!! Tosin aikamatkaa on tehty takaperin, no jokin on todellisuutta vielä tänäänkin :( Rakas, rakas, rakas.. ööh, asiat tulevat muuttumaan kun hieman matkaat eteenpäin. Tuo t-paita, sen lupaan polttaa suurella roviolla. Kukapa olisi arvannut, että murehdit sitä yksin öisin. Kerro nyt vain millainen on unelmien yöpukusi!!! Alastikkin voin olla, mutta silloin lupaat nostaa makuuhuoneen lämpötilaa, muistathan että sua herkemmin palalen. Minä muuten luulin, että kaikilla muilla perheillä on paljon paljon paremmin. Äääh, miedän perheemme tämä tässä on, kyllä minä omani tunnen :(. Laittisimmeko vaimot/miehet vaihtoon, sitä kerran ehdotin :D
kuule ymmärrän oikein hyvin sua. toi on niin yleistä, olen kuullut useilta miespuolisilta työkaivereilta, kuinka vaimot muuttuvat kuvailemaisiksi epäsiisteiksi,nalkuttaviksi ämmiksi. Ihmettelin sitä kerran et ei hitto, ei voi olla noin, oonkohan mä sen takia yksin, koska minusta ei saisi tuollaista, kuulema minustakin tulisi tuollainen kun naimisiin mennään ja ollaan vuosikuadet yhdessä. Koskaan en ole löytänyt itsestäni nalkuttajan piirteitä ja entäpä seksi ja ulkonäöstä huolehtiminen,hellyys? nehän on itsestäänselviä asiota, joista haluaa pitää huolta läpi elämän. ei se siihen lopu kun amen on sanottu. miksi et mies ota ja lähde kotoa? sua voi hyvinkinodottaa vielä rakkaus jossain? ei tuollaista arjen tarvitse olla! tai oletko keskustellut vaimosi kanssa, ettet ole tyytyväinen? tsempppiä sulle!
itsensä? Heh. Itse kuulun niihin naisiin, jotka haluavat huolehtia itsestään vaikka aviossa kahlataankin ja lapsia on. Mutta en menisi tuolla tavoin kympittelemään kuitenkaan. Sinä kun et vielä tiedä, miten vuosikausien lasten-, ja kodinhoito väsyttää. Kertyneet univelat ovatkin niitä ainoita velkoja, joita ei tarvitse maksaa takaisin.
Elä tyttö luule itsestäsi liikoja ennen kuin olet todellakin KOKENUT vuosikausien hullunmyllyn. Ihan kymppiä et sinäkään arvosanaksi saisi.
Tsemppiä KAIKILLE, jotka elävät epätyydyttävässä suhteessa! Keskustelkaa, menkää pariterapiaan, tehkää muutoksia. Ellei toinen ole valmis siihen eikä haluakaan muuttua, parempi nostaa kytkintä. Minä erosin kerran sen takia, että en rakastanut. Osittain yllä kuvatut (ap-viesti) seikat löysin silloisesta itsestä, halusinkin miehen erkanevan itsestäni, koska en rakastanut, en halunnut häntä enkä kunnioittanut. Voisiko ap-viestin kirjoittajalla olla sama ongelma. Vaimo ei enää rakasta eikä haluakaan olla haluttava tms. Ex-mieheni oli laiska kaljankittaaja ja tv:n katsoja, joka ei sytyttänyt. Ei koskaan yllättänyt eikä osannut keskustella mistään. Seksiä annoin lopulta vain kerran kuussa ja sekin oli minulle pakkopullaa. Halusin tehdä mielessäni ajattelemani eron helpommaksi miehelleni siten, että himmensin omaa kiinnostavuuttani.
Nyt olen elänyt tähän asti yhtä pitkän liiton (jossa lapset, rumbat, vaikka mitä rankkaa) ja pidän huolta suhteestamme. Rakastan miestäni ja hän minua. Huomioimme toisiamme, kunnioitamme, meillä on samat arvot. Seksielämä toimii silloin kun molemminpuolinen kunnioitus on kohdallaan.
Kaikki nuorena solmitut liitot vain eivät kestä, koska nuorena ei edes tunne itseään. Vanhempana tietää paremmin, minkälainen puoliso itselle sopii. Tärkeää on, että elämäntavat kohtaavat.
Sen vielä sanon, että suurin osa suomalaisista miehistä saisi kyllä mennä peilin eteen itsekin. Minun tunteeni ainakin jäädyttivät ainaiset viikonloppupullot. Ikinä en enää sellaista kaljanhuuruista miestä rinnalleni ottaisi.
Miks sä sen kaljankittaajan nait ylipäätään??? Mä en tuu koskaan ymmärtämään ihmisiä, jotka vaan junnaa kuluneessa parisuhteessa, josta ei saa mitään irti, ku nyt vaan satuttiin osumaan joskus 17-vuotiaina yhteen. Sä sentään tajusit lähteä, onneks olkoon siitä.
Parisuhde on haasteellinen laji, etenkin arkielämä. Kun kaikki odottavat arkielämältä yhtä juhlaa, niin miten se voisikaan onnistua? Yleensä molemmat odottavat, että toinen tekisi kaikkensa, vaikka itse ei tee mitään. Tai sitten tekee liiankin kanssa kaiken, josta tulee tyytymättömäksi.
nuorena tiennyt, että äijä ottaa sen harrastuksekseen. Nuorena käytiin molemmat viihtellä kavereidemme kanssa, mutta sitten kun oli aika asettua, asetuttiinhan me, vaan äijä raahasi kassinsa kotisoffalle joka viikonloppu.
Ihmisten todellinen elämäntapa tulee usein esiin vasta kun ollaan asetuttua eikä tarvii skarpata.. Ikävä kyllä.
"Ymmärrän jo paremmi niitä,jotka hakee hellyyttä jonkun muun ku oman vaimon sylistä"
Ei se ruoho sen vihreämpää ole aidan takana, kuin omalla tontillakaan. Hetken tuntuu siltä, mutta sama tauti voi alkaa vuoden päästä uudestaan : )
Parisuhteessa kuuluu molempien huomioida ja hoitaa ja arvostaa kumppaniaan. Puolison huomioiminen ei maksa mitään ja hyväolo kasvaa, kun sitä ruokkii. Ei ole pelkästään vaimon velvollisuus hoitaa, hoivata ja viihdyttää. Oletko yrittänyt yllättää hänet, vaikka siivoamalla tai jos t-paita ärsyttää niin mikäpä estää hankkimasta sensuellia yöasua?
Itse huomioin kyllä miestäni säännöllisesti ja aivan omaksi ilokseni, en vastapalvelua odottaen. Samoin saan hellyyttä ja huomiota häneltä, enkä tarvitse puutteessa elää. Seksi maistuu puulta, jos siitä tulee suorite. Piristystä ja yllätystä siihenkin voi/ja pitää molempien tuoda. Toki, joka parisuhteessa on omat kriisinsä, mutta silloin kannattaa keskittyä omaan kumppaniin, eikä haikailemaan vieraiden perää : )
ei vika ole vaimoissa, vaan sinun vaimossasi.
mikset kokeilisi tehdä asialle jotain? miksi vain sopeudut tilanteeseen? esimerkiksi jos yhtenä iltana järjestäisit lapset hoitoon ja laittaisit teille kynttiläillallisen ja toisit vaimolle kukkia, niin tämä olisi varmaan niin onnessaan ettei yhtään viitsisi marmattaa tai "pihdata".
valivalivali. aina vaan valitetaan mutta asioille ei koskaan itse tehdä mitään.
mutta on myös karu totuus, että monasti (ei aina) seksin väheneminen heikentää parisuhteen laatua. etenkin naisilla, sillä on tutkittu, että yhdyntä saa naisen ruumiin erittämään eräänlaisia "kiintymyshormooneja" (en tiedä virallista sanaa) eli esim. säännöllinen nautinnollinen seksi voi saada naisen rakastumaan :P tai ainakin nostaa tämän tunteet pintaan.
selitinpä taas huonosti mutta ymmärtänet varmaan.
kissa pöydälle ja asiat selvitykseen. Jos syntyy sota kotioloissa painukaa pariterapiaa. On se nyt kumma kun kaksi eaikuista ei osaa selvitellä käytännön asioita ja tunneasioita kun ala-asteikäisetkin siihen useinmiten siihen pystyy ainakin fiksun aikuisen avulla.
Hitsi vieköön uikuttavat miehet ja naiset, jotka eivät ymmärrä ettei heidän tarvitse selitellä ja puolustella loputtomiin (vaikka sitä "vikaa" heistäkin löytyy samalla lailla).
Vaimo ei ole 5 vuoteen sanonut rakastavansa. Toistuvasti on pettänyt. Noin 3 vuotta sitten ero oli tosi lähellä. Haluaa kuitenkin jatkaa liittoa, käsittääkseni lasten ja taloudellisen turvallisuuden vuoksi. Meillä menee ihan kohtalaisesti, mutta jotenkin penseää on. Vaimo ei oikein suostu puhumaan liittomme tilanteesta. En tiedä, olenko taas 3. pyörä.
Toisaalta kyllä ihan oikeasti rakastan häntä, enkä haluaisi luovuttaa liian helposti. Eikö rakkauden pitäisi olla pitkämielinen? Pariterapiaan ei suostu. Vaimollani on aika stressaava elämäntilanne ja raskaita elämanvaiheita. Välillä itseluottamus vaan on kovilla kun tuntee olevansa lähinnä kulissi. En silti usko, että pitäisi lyödä hanskoja naulaan. Mutta miten saisi viritettyä keskustelua tilanteest?
nosta kissa pöydälle, ei se vaimo niin ihmeolento voi olla ettei se pysty mitään puhumaan. Kumpi teistä on hakemassa eroa ,jos siihen päädytään ja vastustaako toinen. Jos vaimo vastustaa käytä valttikortit. Mutta, ihan tosissaan, eiköhän olisi korkea aika hakeutua pariterapiaan ,kun asiat eivät kotona selviä ??
Sinun tilanteesi on tosi tukala ja kohtuuton. Ihmettelen kuinka olet jaksanut kaikki nuo pettämiset ? Sinun täytyisi olla itsekkäämpi ja panna vaimo kunnolla vastuuseen.
Toivotaan parasta petetty nainen.
Milläs hakeudut, jos toinen ei halua keskustella asiasta.
Jotenkin luulen, että hän pitää sitä lähinnä jonkinlaisena yleisen syyttäjän toimistona. Kommunikaatio-ongelmissa ulkopuolinen tarkkailija voisi uskoakseni kyllä estää ylilyöntejä. Nyt emme puhu vaikeista asioista, sillä meillä ei tunnu olevan siihen voimia. Tuntuu, että puolin ja toisin mentäisiin vaan puolustuskannalle, eikä se ole järin rakentavaa.
Kumpikaan ei ole hakemassa eroa, mutta pelkään, että suhde pikkuhiljaa näivettyy. Toisaalta voihan se parantuakin. Tarviihan se pettäjäkin "toipumisaikaa". Ei ole vaimollanikaan helppoa, varmasti toivoo, että minä olisin unohtanut kaikki menneet ja aloitettaisiin puhtaalta pöydältä.
Ongelmana on oma epävarmuuteni. Toivoisin tietenkin pikaista suhteen paranemista, jolloin saisin lisää itseluottamusta ja positiivinen oravanpyörä lähtisi rullaamaan. Nyt vaarana on negatiivinen kierre. Minä kärtän: suhteemme vaatii korjausta. Sehän on: "en ole tyytyväinen sinuun". Toivon esim. seksiä rakkauden osoitukseksi ja vaimo kokee tämän ahdistavana.
Peruskysymys siis on: kannattaako vatvoa ja pyrkiä terapioihin (kuka takaa, että siitä on varmasti apua, mitä jos terapeutti on ihan surkea?) VAI yrittääkö arjessa mennä eteenpäin pikkuhiljaa pienin askelin (ja ehkä hukata se aika, jolloin olisi pitänyt "nostaa kissa pöydälle" ???
Olisi kiinnostavaa kuulla esim. pettäjänaisten kommentteja. Toisaalta onko näistä palstoistakaan mitään apua, lukeeko näitä vain kaltaiseni luuserit?
Hyvä nimimerkki "yritetään",
Jokainen meistä määrittelee itse ne ehdot, joiden puitteissa haluaa parisuhteessa elää. Jos minun mieheni käyttäytyisi kuten sinun vaimosi, hän olisi ylittänyt minun sietokykyni rajat jo moneen otteeseen. Miksi sinä annat toisen ihmisen kohdella sinua noin?
Ihan ensimmäiseksi suosittelisin, ettet nyt uhraa juurikaan energiaasi vaimosi mielenliikkeiden pohtimiseen, vaan omaan ajatusmaailmaasi. Hakeudu vaikka yksilöterapiaan. Yritä jotenkin saada takaisin itsekunnioituksesi. Vasta kun arvostat itseäsi, voit olettaa vaimosi arvostavan sinua.
Ihmistä voi kohdella tasan niin huonosti, kuin hän itse sallii itseään kohdeltavan. Se taas, että oppii vetämään omat rajansa ja itse uskomaan niihin, vaatii itsensä arvostamista ja itsensä rakastamista. Näihin asioihin kehottaisin sinua nyt keskittymään. Oman selviytymisesi kannalta on äärimmäisen tärkeää, että oppisit pitämään itseäsi niin arvokkaana ihmisenä, että sellaista pitää muidenkin kunnioittaa.
Sinä olet ihmisenä ja miehenä arvokas yksilö. Sinä olet hyvä ihminen ja ansaitset olla onnellinen. Sinä ansaitset että sinuakin kunnioitetaan. Sitten kun uskot nuo sanat, tee vaimollesi selväksi, ettei vanha peli enää vetele. "Minä jatkan elämääni joko sinun kanssasi tai ilman sinua, mutta en hyväksy sitä että sinä ruttaat minut."
Näin minä sanoin omalle miehelleni vuosia sitten, ja vasta siitä alkoi haavojen paraneminen.
Miksi vaimo on ikävä? - Se heijastaa sitä että hän on tyytyvmätön suhteeseenne. Naiset usein reagoivat nalkuttamalla siihen että eivät saa myönteistä huomiota, rakkautta ja hellyyttä. Luuletko ettei vaimosi haluaisi olla rakastettu ja haluttu? Ja jos hän tuntisi itsensä sellaiseksi, hän alkaisi kukoistaa myös ulkoisesti.
Tai vaimosi voi olla yliväsynyt töistä, lapsenhoidosta, kotitöistä, joiden alla hän on ylikuormittunut (vaikka osallistuisitkin niihin, niin päävastuu kaatuu yleensä naisille...stressi ja hermopaine niistä).
Mitä pettymyksiä olet aiheuttanut hänelle, kun hän ¨puolustautuu¨sinuaa vastaan ja torjuu läheisyyden? Oletko itse ¨unelmien sankari¨ enää nyt?
Tuolla aikaisemmin tulikin jo ehdotuksia vaimon hellimisestä ja hemmottelemisesta. Mutta ennen kaikkea KUUNTELE häntä! Satsaa myös siihen että olet itse komea vaimosi silmissä ja jos mahdollista, lähtekää vaikka kahdestaan matkalle. Seksipuolikin voi kehittyä vielä ihan uusiin ulottuvuuksiin, kunhan muut asiat loksaktavat kohdalleen. Ei senkään ole pakko olla saman kaavan toistamista hamaan hautaan asti. Intohimon puolisoiden välillä voi löytää uudelleen vaikka se olisi välillä hukassa.
Mitä jos aloittaisit sillä että koet itsesi rakastetuksia ja rakastavaksi ja kohtelet vaimoasi kuin unelmiesi kuningatarta.(mikä ei tarkoita silti tossun alla matelemista - yleensä naiset haluavat MIEHEN). Jos ei vaimo ala sulaa, miettikää sitä pariterapiaa.
löytyä sieltä kun sen miehisen olemuksensa sen eteen raahustaa.
Kyllä osaa mieskin nalkuttaa. Kun töistä tulee, alkaa valitus. Lomat valittaa ja haukkuu. Sulkee oven ja menee chattiin. En enää viitsi edes yrittää itse sen vokottelua, kun en ole 18v, niinkuin sen chattinaiset. Ja minä en ole lihava enkä ruma. Itseasiassa hakkaan niistä nuorista pimuista suuren osan. Mutta ei auta. Pakko varmaan ottaa ja lähteä. Pitäisiköhän jättää sille lähtiäislahjaksi kymmenen vuoden ilmainen nettipaketti, että pysyy loppuelämänsä onnellisena. Itse taidan ompeluttaa alapääni umpeen, ettei enää tule ikinä hairahdettua.
En ole vaimo, olen se avo. Kyllä se voi olla muutakin. Mies muuttui kylmäksi vuoden seurustelun jälkeen, ei kiinnostunut seksistä, ei kiinnostunut yrityksistäni huolimatta. Sanoi ettei ole enää poikanen (35 v.), ettei jaksa. Ei muistanut koskaan sanoa minusta, että olisin kaunis tai seksikäs. Muisti kyllä kaikista kavereitten tyttöystävistä. Vei siis itsetunnon. En ole ruma enkä kaunotar. Olen erikoisen näköinen ja en ole jäänyt ilman katseita, miehiä tai muutakaan. Mutta olen myös itkenyt katkerasti omaa miestäni. Ei auta puhuminen. Kyllähän hän sanoo ja tekee, ihan turhaan valitan. Näytän myös ikäistäni nuoremmalta ja nyt itseäni 13v. nuorempi työkaverini on alkanut vilkuilemaan, kiusottelemaan ja se tuntuu ihanalta. Hän ei tiedä ikääni enkä usko hänen olevan edes tosissaan, mutta se on todella kiihottavaa.