Luitte oikein!
Huonot puolet kyllä tiedetään: yksinäiset joulut, ainainen odottaminen, salailu, pakollinen mukautuminen miehen perheen aikatauluihin yms. yms.
Mutta entä ne hyvät?
On niitäkin.
Esimerkiksi:
1. Ei tarvitse aamuisin katsella kalsareissaan laahustavaa röyhtäilevää kärttyistä äijää( se jää vaimokken kontolle! )
2. Saa olla se kaunis ihana unelmoitu haluttu prinsessa - ei ollenkaan huono asema!
3. Voi esittää vaatimuksia joita normaalissa suhteessa pidettäisiin kohtuuttomina - aina voi vedota siihen että pidät minua kakkosen asemassa joten haluan siitä jotain hyvitystä!
4. Sen sijaan että alituiseen syyttelee miestä( täysin aiheesta, muuten! ) siitä että tämä ottaa rusinat pullasta, voi itse ottaa rusinat pullasta. Ei tarvitse kestää puuuduttavaa arkea, saa pelkän juhlan. Kynttiläillallisia, kukkia, tulista seksiä, romantiikkaa, runoja...
5. Jos pelkää sitoutumista, niin tämähän on unelma-asema...
6. Ei ole mitään velvotteita. Mies ei voi vaatia minulta uskollisuutta koska ei ole minulle uskollinen itsekään; milloin ikinä tapaan mielenkiitoisen miehen, olen vapaa olemaan hänen kanssaan eikä tarvitse selitellä mitään, siis sinkkunaisen ja varatun naisen edut samanaikaisesti!
7. Jos pinna katkeaa, on moraalinen lupa erota milloin ikinä haluaa ilman selityksiä. Riittää kun laittaa tekstiviestin: " Koska et selvästikään pysty eroon, haluan lopettaa suhteemme. " Miehellä ei ole mitään syytä ottaa nokkinsa, koska tuo on niin vastaansanomattoman pätevä syy erota! Eikä itsellä ole aihetta omastunnontuskiin.
Tuleeko mieleen muita hyviä puolia?
Huonot puolet kyllä tiedetään: yksinäiset joulut, ainainen odottaminen, salailu, pakollinen mukautuminen miehen perheen aikatauluihin yms. yms.
Mutta entä ne hyvät?
On niitäkin.
Esimerkiksi:
1. Ei tarvitse aamuisin katsella kalsareissaan laahustavaa röyhtäilevää kärttyistä äijää( se jää vaimokken kontolle! )
2. Saa olla se kaunis ihana unelmoitu haluttu prinsessa - ei ollenkaan huono asema!
3. Voi esittää vaatimuksia joita normaalissa suhteessa pidettäisiin kohtuuttomina - aina voi vedota siihen että pidät minua kakkosen asemassa joten haluan siitä jotain hyvitystä!
4. Sen sijaan että alituiseen syyttelee miestä( täysin aiheesta, muuten! ) siitä että tämä ottaa rusinat pullasta, voi itse ottaa rusinat pullasta. Ei tarvitse kestää puuuduttavaa arkea, saa pelkän juhlan. Kynttiläillallisia, kukkia, tulista seksiä, romantiikkaa, runoja...
5. Jos pelkää sitoutumista, niin tämähän on unelma-asema...
6. Ei ole mitään velvotteita. Mies ei voi vaatia minulta uskollisuutta koska ei ole minulle uskollinen itsekään; milloin ikinä tapaan mielenkiitoisen miehen, olen vapaa olemaan hänen kanssaan eikä tarvitse selitellä mitään, siis sinkkunaisen ja varatun naisen edut samanaikaisesti!
7. Jos pinna katkeaa, on moraalinen lupa erota milloin ikinä haluaa ilman selityksiä. Riittää kun laittaa tekstiviestin: " Koska et selvästikään pysty eroon, haluan lopettaa suhteemme. " Miehellä ei ole mitään syytä ottaa nokkinsa, koska tuo on niin vastaansanomattoman pätevä syy erota! Eikä itsellä ole aihetta omastunnontuskiin.
Tuleeko mieleen muita hyviä puolia?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Esimerkiksi:
"1. Ei tarvitse aamuisin katsella kalsareissaan laahustavaa röyhtäilevää kärttyistä äijää( se jää vaimokken kontolle! )"
Mistä tiedät miehen laahustavan ja röyhtäilevän aamulla? Ehkäpä mies käy suihkussa ja rakstelee tulisesti vaimonsa kanssa heti aamulla?
2. Saa olla se kaunis ihana unelmoitu haluttu prinsessa - ei ollenkaan huono asema!
Et ole kuitenkaan kuningatar!! Joka on muuten se paras asema.
3. Voi esittää vaatimuksia joita normaalissa suhteessa pidettäisiin kohtuuttomina - aina voi vedota siihen että pidät minua kakkosen asemassa joten haluan siitä jotain hyvitystä!
Normaalissa suhteessa pidettäisiin kohtuuttomana sitä, mihin kakkonen tyytyy. Jos saat hiukan hyvitystä, niin ota se kuin lohdutuspalkinto.
4. Sen sijaan että alituiseen syyttelee miestä( täysin aiheesta, muuten! ) siitä että tämä ottaa rusinat pullasta, voi itse ottaa rusinat pullasta. Ei tarvitse kestää puuuduttavaa arkea, saa pelkän juhlan. Kynttiläillallisia, kukkia, tulista seksiä, romantiikkaa, runoja...
Ai että juhlan? Juhlat aina päättyvät joskus. Sinä juhlit loppujen lopuksi yksin pimeässä ja salassa. Mitä järkeä siinä on?
5. Jos pelkää sitoutumista, niin tämähän on unelma-asema...
Noiden kokemusten jälkeen ei edes enää kykene sitoutumaan.
6. Ei ole mitään velvotteita. Mies ei voi vaatia minulta uskollisuutta koska ei ole minulle uskollinen itsekään; milloin ikinä tapaan mielenkiitoisen miehen, olen vapaa olemaan hänen kanssaan eikä tarvitse selitellä mitään, siis sinkkunaisen ja varatun naisen edut samanaikaisesti!
Ajanoloon tuo saalistaminen käy voimille. Oma mies tu turvallisuutta, lämpöä ja jatkuvuutta.
7. Jos pinna katkeaa, on moraalinen lupa erota milloin ikinä haluaa ilman selityksiä. Riittää kun laittaa tekstiviestin: " Koska et selvästikään pysty eroon, haluan lopettaa suhteemme. " Miehellä ei ole mitään syytä ottaa nokkinsa, koska tuo on niin vastaansanomattoman pätevä syy erota! Eikä itsellä ole aihetta omastunnontuskiin.
Yleensä ihmiset eivät ajattele kuink akätvästi toisesta pääsee eroon. Lähtökohtana on ihmissuhteen kestäminen läpi elämän.
Tuleeko mieleen muita hyviä puolia?
todella hyvin vastattu! =) ja aivan oikeassa oletkin.
siis sä et usko tohon paskaan itsekkään, ei kukaan voi haluta olla kakkonen lopun ikää, ihmismieli on kumma, jossain vaiheessa se kuitenkin haluaa oman lapsen ja sen arjen sen tylsän ihmisen kanssa, niin se vaan on, ei aina voi olla hauskaa
Enpä luule tarvitsevani sinulta elämänohjeita, koska lienen aika paljon sinua vanhempi.
Minulla on ollut kaksi liittoa, joten olen kokenut sen miehen kanssa asumisen "ihanuuden". Tilanne on sellainen, etten todellakaan aio enää IKINÄ asua miehen kanssa.
Minun uskoton ukkomieheni ei halua erota avovaumostaan mm. sen vuoksi etten kuitenkaan muuttaisi hänen kanssaan asumaan. Hän on puhunut erosta ja yhteisen asunnon vuokraamisesta eron jälkeen, mutta kun vastasin että EI, ei missään nimessä ikinä asumaan sinun eikä kenenkään munkaan kanssa, eropuheet loppuivat siihen. O len sanonut että tahtoisin seurustellahänen kanssaa,tahtoisin olla hänen naisystävänsä. Mutta en avio- enkä avovaimonsa.
En voi häntä kovasti syyttäkään, kun hän kuitenkin olisi ollut valmis eroamaan jos asuisin sitten hänen kanssaan.
Hän tahtoo asua naisen knassa, minä tahdon asua yksin. Ratkaisematon yhtälö.
Lapsi minulla jo on, ja vallan mainiosti kasvatan hänet yksinhuoltajana, en todellakaan tarvitse siihen miehen "apua".
Muuten, eivät suinkaan KAIKKI naiset halua asua miehen kassa eivätkä kaikki halua lastakaan. Minä olen halunnut lapsen ja saanutkin, mutta tiedän naisia jotka eivät missään nimessä halua. Se, etten halua asua miehen kanssa, johtuu huonioista kokemuksestani. Aikoinaan halusin, enää en. Mutta tunnen naisia jotka eivät ole koskaan halunneet asua miehen kanssa vaan ovat nuoresta asti olleet sitä mieltä että seurustella kyllä voi,jos löytää hyvän miehen,mutta yhdessä asumista ei edes harkita.
Aika vähän olet maailmaa nähnyt, jos luulet jokìkisen naisen haaveilevan äitiydestä ja avo/avioliitosta.
Mitä tulee alkuperäiseen kirjoitukseeni, niin tottahan minä mieluummin seurustelisin sen miehen kanssa avoimesti ja julkisesti enkä olisi kakkonen. Mutta tilanteen ollessa tällainen - en voi erota koska rakastan niin perhanasti enkä kestäisi elää ilman häntä, eikä hän aio erota - on kai parempi nähdä tilantessa positiiviset puolet eikä vain marttyyrimäisesti valitella kurjaa osaansa. Onhan KAIKISSA asioissa hyvätkin puolensa, ne vain pitää löytää.
Ehkä kakkosnaisia pidetään niin kakkosluokan kansalaisina, ettei meille suoda minkäänlaista mielihyvää, ja se, että jotenkin voisimme iloitakin asemastamme, on aivan sietämtön ajatus? Ehei, meillä PITÄÄ olla kurjaa koko ajan, vai?
Itsekin olen vanhempi, pitkän parisuhteen kokenut nainen, jota ärsyttää palstan vaimot tms. Jokainen tuntuu olevan asemastaan kovin epävarma, ja syy on tietenkin kakkosnaisten. Itse en ainakaan ole vokotellut tai lähennellyt ketään ukkomiestä, aloite on aina heidän.
Päätin myös, etten ota neuvoja vastaan ns. vaimoilta. Tiedän itse mitä kakkosena olo on, kuten ap mainitsi. Paljon siinä on hyvää, mutta itse lopetin suhteen kun tajusin että sydämeni särkyy aina kun mietin miestä vaimonsa kanssa - vaikkapa sängyssä aamulla heräämässä. Eihän ne lapset aina ole siinä oven takana kotonakaan. Ja ehkäpä olisin halunnut juuri sitä extrahuomiota korvaukseksi tästä. Sitä en sitten saanut ja lopetin. Vaikea sanoa kaipaako mies minua paljon, vähän, vai hyvin vähän. Paha siihen enää on mielittelyjään kertoa, jos nainen jättää. Kolahtaahan jättäminen aina, miksei siis tällaisessa suhteessakin?
Kun tutustuimmeja rakastuimme, luulin että hän on vapaa mies, ja kun totuus selvisi ( oli aika shokki...)oli jo liian myöhäistä. Minkäs tunteilleen voi.
Minuakin ärsyttää tuo moralisointi! Minua ärsyttää myös tuo perusoletus, että vaimo on aina hyvä ja kunnollinen ja hellä, ja kakkosnainen paha ja itsekäs ja törkeä.
Ukkomieheni avokki on muuten alkoholisti, ja lisäksi työtön kun ei onnistu pysymään ryyppäämiseltää missään työpaikassa. Että se siitä kunnollisuudesta...
Ei kovinkaan moni (vaimo ainakaan) ole kirjoittanut että vaimot olisivat täydellisiä.
Tuntuu että puhe "täydellisistä vaimoista" on vaan kakkosten "puolustus" omalle käytökselle.
Ei kakkosetkaan varmasti ole "pahoja".
Eihän sitä ihminen mitään tyhmyydelleen voi?
Eihän ihminen voi olla kuin tyhmä, jos roikkuu miehessä, jonka puoliso on alkoholisti.
Aikansahan sellaista ihmistä voi yrittää auttaa, mutta mutta....
Taitaa vaan olla tekosyy?
Ei halua jättää tätä ykköstä?
Eihän kukaan vähänkään fiksu ihminen roiku jossain alkoholistissa, jos vaihtoehtona on kaltaisesi ihana nainen?
Taitaa kyllä ukolla viirata aika pahasti?
Heräisit edes sinä pahvi todellisuuteen!
On kyllä vaikea uskoa, että kirjoituksesi on elämää nähneen naisen kirjoitus. Millä perusteella väität JOKAISEN vaimon olevan epävarma kakkosen takia? Tunnetko esimerkiksi kaikki tämän palstan vaimot tai asuinkaupunkisi vaimot? Sanoisin tuota vahvaksi yleistämiseksi. Luultavasti pyrit tuolla yleistämisellä selittämään itsellesi oikeutuksen olla kakkonen muista ihmisistä välittämättä.
Omasta mielestäni kakkonen ei ole vastuussa vaimolle yhtään mistään. Kakkosnainen vastaa omista ratkaisuistaan itselleen ja omalle lähipiirilleen kuten lapsilleen. Kakkonen tietää jo aloittaessaan, että suhteesta ei todennäköisesti tule mitään, mutta ottaa riskin ajan myötä tulevasta kiintymisen lisääntymisestä mieheen. Koska vaimo ei myöskään ole vastuussa kakkoselle mistään, kakkosen kannattaa varautua siihen, että jutun tullessa ilmi vaimo voi uskoutua miehensä salasuhteesta kenelle haluaa. Siinä tilanteessa varmaan kukaan ei vaadi vaimolta hienotunteisuutta kakkosta kohtaan. Yllättävän monet ihmiset vierastavat kakkosta esimerkiksi ystävänä tai lähipiirissään. Myöskään kakkosen omat lapset eivät välttämättä pidä äitinsä toisen naisen roolista. Mutta nuo asiat luulisi jokaisen kypsän aikuisen ottavan huomioon.
Niin minäkin avasin ukkoni horon pojan silmät ja valaisin hänelle minkälainen synnyttäjä hänellä onkaan. Ja niinpäs horo sai ukoltani minun salaiset puh.numeroni ja soitti, ehtipä urputtamaan 2 lausetta, kun totesin että fakta on faktaa ja tehty mikä tehty. Suljin puhelimen ja hetken päästä kaduin, kun en hoksannut sanoa, että kuinka meidän koti on rikottu (ukko vihapäissään särkenyt kaiken) ja kuinka minun lasteni mielipiteet isästään ovat tosi inhottavia ja kuinka meidän avioliitto on rikottu. Mutta eipä tällä sair.hoitsulla ole mitään arvoja ja moraalia, olen usein ihmetellyt miten on sellaiseeen työhön aikoinaan päässytkin. Pitäisi kai soittaa ja kiittää horoa tästä puhelusta, sen seurauksena takkahuoneen oven lasi rikki, kaksi kännyä rikki, minun oma ihana simpukkakännyni mm. Ukkoni sai raivarin, kun horo oli hänelle valittanut, että kirjoittelun pitää loppua. Miksi salata hyvää suhdetta? Ainahan ne tulevat kuitenkin jossain vaiheessa ilmi, kun ovat kestäneet vuositolkulla. Eivät ihmiset ole sokeita ja tyhmiä. Tyhmiähän olemme vain me nk. aviovaimot!
kantti kestä vai valehteleeko vaimostaan?
minä vietän illat ja viikonloput yksin , lomista puhumattakaan. kellekään en voi kertoa seurustelevani ihanan miehen kanssa, koska minähän olen rakastunut varattuun,vaikkei naimisissa olekaan, niin silti!
öitäkään emme vietä yhdessä. avovaimo alkaisi ihmettelemään. tapaamisemme ovat lyhyitä ja kiihkeitä. toki meidän suhde on muutakin kuin seksiä, siitä ei epäilystäkään. mutta ei tämä herkkua ole., todellakaan. sopii sellaisille jotka eivät halua seurustella vakavasti, minä olen väsynyt, ja haluan kaikki tai ei mitään. mies ei pysty tekemään päätöstä kahden naisen välillä joten mies pääsee tässäkin asiassa helpolla jättämällä mulle vastuun suhteen loppumisessa. tään on perseestä, toisen naisen osa!
on kakkosnainen. Omilla miehilläni ei koskaan ole kakkosia ollut, joten en ole katkera jätetty enkä petetty akka.
Vaan, olen ollut usein miesten mielenkiinnon kohteena. Olen aina ravintolassa käydessäni(vaikka olen ollut itse sinkku) kysynyt minua lähestyneeltä mieheltä perhesuhteet. Jos on ollut vaimo/tyttöystävä kotona, olen kehottanut lähtemään luokseen. En arvosta sellaisia miehiä, jotka vikittelevät toisia ravintoloissa ja kotona jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Halvimmaksi olen tuntenut itseni kerran kun esimieheni (komea nuorimies) pyysi minua rakastajattarekseen. Hyi h--tti.
Jos haluat olla arvokas nainen, jätä ukkomiehet rauhaan ja hanki OMA ELÄMÄ. Jo raamatussakin sanotaan, että on väärin tavoitella toisen puolisoa- tai sanoohan sen järkikin, jos sellaista on annettu.
Joten älä sinä alkup.kirjoittaja vain luule olevasi joku prinsessa. Olet maksullinen hutsukka. Itse olen saanut uskollisen miehen, koska olen ollut uskollinen niille kotona oleville naisillekin. Sinä sen sijaan joskus kun löydät rakkaan, saat kokea miltä tuntuu, kun toinen pettää ja jättää. Sitä nimittäin saa mitä tilaa.
Toinen nainen on toiseksi alhaisin, pettäjä se alhaisin on.
Lähinnä kait tuntuu että itse (jos miestä sattuu edes olemaan ;) ) , pelkäät asemaasi ?
Sä syyllistät kanssasisariasi, vaikka munkin kohdalla noi aloitteet suhteeseen ym.. on varatuilla miehillä aina tullut siltä suunnalta ! mä en ikään ole vokotellut varattuja - mutta kovin ovat innokkaita useammatkin leikkiin ryhtymään :( ?? Niin onko se nainen sitten se alhaisin ?
Mitä väliä sillä on kumpi sen aloitteen tekee? Sinä kuitenkin SUOSTUT leikkiin mukaan ihan yhtä vapaaehtoisesti. Ja se tekee kakkosista alhaisia.
Kukaan ei kai pakota kakkosiakaan kakkoseksi?
mitä tänne kirjoittaa? Kerroinhan, että minulla ON mies. Kerroinhan, että minulla EI ole uhkaa kakkosista. Kerroinhan, että kirjoitan sen takia, että mielestäni toisten miesten vikitteleminen ON väärin, enkä ITSE siihen ole alentunut vaikka tilanteita on ollut lukuisia tähän ikään saakka. (ja sekään ei oikeuta sinua lähtemään ukkomiehen matkaan, että mies vie ja sie vaan vikiset)
Miksi luet tekstiäni kuten se olisi jokin väärennös tai valhe? Luuletko, että KAIKKI naiset ovat niin alhaisia, että lähtevät ukkomiehen kelkkaan? Etkö pysty ymmärtämään, että ehkä juuri sen takia, etten ole sortunut varattuihin miehiin, olen itsekin säästynyt moiselta tragedialta?
Jos joskus tapahtuisi niin, että minun miehelläni olisi toinen (never say never). Hän saisi kenkää sillä sekunnilla kun saisin tietää. En myöskään alentuisi ottamaan miestä takaisin.
Onko vaikeaa ymmärtää, että vielä tänäkin päivänä ON avoimiakin liittoja, joissa ei tarvita kakkosia? Onko vaikeaa ymmärtää, että vielä tänäänkin ON naisia, jotka eivät alennu kakkoseksi, joita EN laske kanssasisarikseni (kuten asian ilmaisit)? Onko vaikeaa ymmärtää, että tänään on naisia, jotka edellyttävät olevansa AINOITA rakkaalleen?
Minulla muuten on ystävä, joka tapasi harrastaa tuota kakkosen duunia. Hänellä on niin huono itsetunto, että hänen piti kokeilla viehätystään varattuihin miehiin (on myöntänyt). Pitkiä suhteita oli muutama, kakkosena. Nyt aikuisena (olemme molemmat lähes 40v)hän on yksin. Hän ei enää olekaan niin hottia kamaa, kauneus kun on katoavainen sortti. Hän katuu sitä, miten inhottava on kanssasisariaan kohtaan ollut (kunnon naiset) ja on mielstään saanut ansionsa mukaan.
Oletko Sinä koskaan ajatellut, että jos teikäläiset ette lähtisi ukkomiehen matkaan, ei kakkosia olisi? Minä ainakin osaltani opetan miehiä siihen, että ellei liitto tyydytä, pitää erota ja vasta sen jälkeen lähdetään naismarkkinoille. Naimisissa oleminen kun on vapaaehtoista.
Tottahan varmasti puhut. Pisti vain ärsyttämään ap-kirjottajan itsekehu. Harva pettäjä kuitenkaan varmaankaan ylentää itseään kuten tuo kakkosnainen.
Jonkun aikaa kakkosnaisen asema voi tuntuakin hyvältä, mutta ei ikuisesti. Kun tunteet astuvat kuvaan mukaan, sen jälkeen se on helvettiä. Jos sinä koet kakkosena olon vain hyvänä asiana, olet tunneköyhä ihminen.
Itse katkaisin suhteeni varattuun mieheen, koska aloin pitämään hänestä liikaa hänen hyvien puoliensa takia. Todellisuudessa en omaksi miehekseni ikinä haluaisi tuollaista valehtelevaa ja pettävää luuseria.
Listaisin tuohon vielä että koska meillä on hyvin seksi-painottunut suhde niin voimme kokeilla kaikkea mitä ehkä parisuhteessa ei tule kokeiltua; olemme swingers-klubissa mukana ja olemme kokeilleet seksiä kaksi naista yksi mies kokoonapanolla...
Ei tule mustasukkaisuuskohtauksia ja voi vaan nauttia. Ei tuon miehen vaimo kuulemma ikinä suostuisi...
Katsos, kun vaimon ei tarvitse suostua yhtään mihinkään. Kuten tämänkin palstan kirjoituksista käy ilmi, kakkoset on miehelle elämän extremeä ja kakkoset miehen elämässä vaihtuu. Vaimo saa miehestä sen 98% ja jatkuvuuden. Kakkonen joutuu suostumaan (käytiti itse tätä verbiä) kaikennäköisiin leikkeihin saadakseen edes tuon jäljelle jäävät kaksi prosenttia. Kuka täysjärkinen haluaa olla toisen seksilelu? Vaimo voi harrastaa miehensä kanssa vaikka minkälaisia seksikokeiluja, mutta omasta halustaan.
Teillähän tuntuu olevan varsin aktiivista sukupuolielämää! Ei kai kenellekkään jää epäselväksi, että kyseessä on siis huora eikä mikään muu. Jossain vaiheessa muutut miehelle vain kuvottavaksi pornoksi, jonka hän potkaisee elämästään niin kauas kuin pippuri kasvaa. Nyt hän seikkailee sinun kanssasi, mutta jossain vaiheessa tulee kyllä järkiinsä. Sinä olet alentanut itsesi jo niin alas, että luultavasti et enää tajua olevasi pohjalla. Sinunkaltaisia naisia pidetään seksiobjekteina, etkä sitä edes itse tajua. Oletko lapsena kenties tullut hyväksikäytetyksi? Yleensä naiset alistuvat tuohon rooliin, koska ovat saaneet mallin jo varhaisessa nuoruudessaan.
Eihän kenenkään tarvitse suostua mihinkään mitä ei halua... Omalla kohdallani ehdotus oli minun - miehestä se oli erittäin hyvä ehdotus. Ja kivaa on :)
En alistu mihinkään rooliin, ja kuten sanoinkin niin suhteemme on hyvin seksipainotteinen. Ihan samalla lailla mies on minulle se "huora" - sana jota sinä käytit. Tässä käyttää molemmat samalla tavalla toista hyväksi, tietoisesti ja kaikesta nauttien.
Jotta tällainen suhde toimisi on myös kohdattava henkisellä tasolla, nautimme toistemme seurasta muutenkin kuin sängyssä.
Nautin tästä suhteesta erittäin paljon. Olen erittäin seksuaalinen ihminen ja on ihanaa kun olen törmännyt mieheen jolla on samanlaiset mieltymykset kuin minulla. Minä en rakasta häntä, mutta nautin fyysisestä suhteestamme ja tiedän hänen nauttivan siitä myös.
Olet viettiesi vietävissä samoin kuin mieskin. Teillä on eläimelliset himot, joita ette osaa hallita. Tässä tapauksessa on hyvä, että ymmärrät ettei kyse ole todellakaan rakkaudesta! Onko sitten kyse edes pettämisestä? Sinähän olet vain tarpeiden tyydytyksessä välttämätön välinen samoin kuin mies on sinulle. Minusta vain tunne-elämältään sairas ihminen kykenee tuohon.
keskustella etupäässä niistä mukavista asioista, mutta miten on niiden syvällisempien asioiden laita, joista sinulla on tarve puhua, tarve löytää oikeasti kuuntelija ja juttelija.
Keskustelut ovat varmaan mukavia, mutta ei riittäviä. Mitä sitten, kun on kaikki kivat asiat juteltu, loppuuko jutut kesken?
No just joo taas näitä joilla on pipo liian kireällä ja seksi on rumaa ja likaista..
Olikohan tuo suostumissanan käyttö freudilainen lipsahdus? Luuletko tosiaan, että olet seksuaalisesti jotain erikoista miehelle? Vaimolla ja miehellä on varmaan suhteen alussa ollut yhtä kiihkeää kuin teillä nyt. Itse tiedät olevasi miehen kakkonen (vai mitä yrität nimimerkilläsi sanoa?) ja yrität saada itsesi uskomaan, että olet miehelle jotain erityistä seksin takia.
Seksi on hyh, jos siinä toeutetaan kaikkia perversioita mitä keksittään. Oletteko kokeilleet ulosteidenne syömistä? Siihen vielä päädytte irstailussanne..
koko viestiketjua..
olen itsekin kakkonen mut et lähde mihinkään kilpailuun tai vastaavaan. mä olen aito ja jollen riitä niin se on siinä!!
Kakkoseksi nyt riittää kuka vaan. Ykköseksi ei ihan kuka vaan.
ykkönen olen ja kakkonen mutta täytyy myöntää että viiden vuoden kokemuksella nämä kaksi asiaa ovat aivan erillän toisistaan kaikki on aitoa ja en tosiaan ole kertaakaan katunut.Enkä ajatellut huomista tai tulevaisuutta koska sitä meistä ei kukaan tiedä kuitenkaan. minun suhteeni on siis avioliitto ja tämä toinen molemmat minulle tärkeitä.
kaikille toisille kun tuo sinun itsekäs toimintasi paljastuu. Ajatteleppa vanuuttasi... ja monelta kantilta vaikka elät kuin lapsi ilman huomista. Ei siin tulevassa liikaa tarvitse roikkua mutta kyllä aikuisella täytyy olla jonkin lainen visio ja näkemys tulevasta.
eiköhän ihan samanlaista ole sinkullakin, jolla on "vakikumppani", eli henkilö jota tapailee, jonka kanssa viettää ne kynttiläillalliset ja kiihkeät illat.
erona on vaan se, että ainakin minun mielestäni kakkosena oleminen, niin kuin pettäminen ylipäätään, on moraalisesti väärin.
haluatko tosissasi tuhota miehen vaimon elämän ja aiheuttaa tälle suurta surua? ehkä olet sadisti, jos nautit toisten kärsimyksistä. siinä tapauksessa ymmärtäisin täysin.
tai sitten sinulla on vain huono itsetunto ja yrität uskotella itsellesi että haluat olla kakkonen etkä ykkönen, ehkä et saa kuin varattua miestä jota sinua tasokkaammat (etenkin henkisesti) naiset eivät huoli.
Kummallinen ajattelutapa tuokin, että kakkosnainen on ihan ilkeyksisssään rakastunut varattuun mieheen!!! Voiko ihminen komennella tunteitaan? Totta kai olisi mukavampaa jos mies olisi vapaa, VAAN KUN EI OLE.
Ei uskottomuus kenenkään elämää tuhoa. Minua on petetty silloin kun elin parisuhteessa, enkä tuohon kuollut eikä elämäni tuhoutunut. Mielessäni ei piipahtanutkaan että se olisi jollain lailla sen toisen naisen vika. Ei se nainen ollut luvannut minulle uskollisuutta, ei hän ollut minulle mitään velkaa, kuten en minäkään hänelle. Meillä kahdella naisella ei ollut kerrasaan mitään tekemistä toistemme kanssa. Eihän se nainen ollut koskaan edes tavannut minua.
En myöskään ylentänyt itseäni ajattelemalla että olen pyhä loukattu suuruus ja se toinen nainen on moraaliton kurtisaani. Taisin nähdä asian aika realistisessa valossa: mieheni ei sitten tykännytkään minusta tarpeeksi jotta olisin riittänyt hänelle. Loukkaavaa ja surullista, mutta minkä sille voi. Ei se räyhäämisestä ja marttyyriksi heittäytymisestä parane. Parempi lopettaa suhde jossa en riitä kuin tulla petetyksi.
Olin vihainen vain ja ainoastaan miehelle, ja jätin hänet siihen paikkaan.
Jos vaimo on uskottomuuden paljastuessa vihaisempi toiselle naiselle´kuin miehelleen, hän taitaa pettää itseään: hän ei suostu myöntämään että hänen rakastamansa ihminen teki hänelle ruman tempun vaan kääntää asian nurinniskoin niin että mies muka oliskin pelkkä viettelyn viaton uhri ja se toinen nainen tunnoton vamppi.
Tiedoksi: en ole tunnoton enkä vamppi.
Siinä missä kakkonen on pelottava uhka ykköselle hän on ystinen ja selaperäinen pettäjälle. Ehkä petttäjä haluaa naisen olevan etäinen ja saavuttamaton, sillä sellainenhan kakkonen myös pettäjän kannalta on. Onko kyseessä romanttinen ihastus? Onko sittenkään kyseessä pelkkä seksi? Onko kyse pako arjesta ja kaipuu täysin omaan ja salattuun maailmaaan kakkosen kanssa? Mikä tahansa selitys onkin, niin pettäjä on hyvin itsekäs pettäessään. Hän ajattelee puhtaasti omaa itseään.
että oli se kakkonen mies tai nainen, niin on tullut tehtyä esim kännissä(joka ei ole selitys)jotain harkitsematonta.sitten kakkonen alkaa pitää pientä "kiristystä" eli soittelee ja jättää viestejä.Siinä sitten tuskaillaan(ja ihan omaa syytä).että mitä tuli tehtyä ja koitetaan pitää se kakkonen hiljaa lupautumalla treffeihin.Siitä synyy kierre joka ei tahdo katketa, mutta omaa syytä.Joskus kyllä pettäjä oikeasti katuu, mutta kakkonen voi olla pelottava ja antaa ymmärtää, että haluaa suhteen tai ilmiantaa.Eli aina se kakkossuhde ei välttämättä ole sitä hekumaa tai edes ihastumista vaan morkkista ja pelkoa.
Siis kakkosnainen vain sattuu rakastumaan varattuun mieheen ja sen jälkeen hän ei tunteilleen enää mitään mahda? Tunteitaan ei ehkä voi komennella, mutta TEKOJAAN kyllä voi.
Ja mitä niihin tunteisiin tulee, niin ihanko oikjeasti te kakkoset vain ajelehditte tunteidenne vietävinä täysin tahdottomina ja kykenemättöminä kontrolloimaan itseänne?? Ja sitten vielä vaimoja viitsittekin halveksia??
Kuka pakottaa edes rakastumaan mieheen, jonka TIETÄÄ olevan petturi? Kuka pakottaa olemaan niin paljon tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, että oikein tunteet tulee mukaan? Jos tieten tahtoen antaa itsensä ajautua niin lähelle petturia, ei enää kannata tunteitaan syytellä vaan lähinnä ihan omaa typeryyttään.
Jos taas et etukäteen tiedä, että mies on petturi, niin mikset lähde, kun se paljastuu sinulle? Siksikö, että olet vain niin rakastunut, eikä tunteitaan voi komentaa? Mietipäs vähän:
Entäs jos sattuisikin rakastumaan mieheen, josta selviää, että tällä on kilometrin mittainen rikosrekisteri, joka koostuu lähinnä raiskauksista ja pahoinpitelyistä. Jäisittekö te kakkoset, jotka ette siis tunteitanne kykene kontrolloimaan, sellaisen miehen seuraan odottelemaan koska joudutte itse raiskatuksi? Vai osaisitteko yhtäkkiä siinä vaiheessa jopa kontrolloida tunteitanne??
Pointti on siinä, että jokainen joka on tietoinen omasta kakkosasemastaan, on sen aseman ihan vapaaehtoisesti valinnut. Turha sitä on tunteiden piikkiin panna omia tietoisia valintojaan. Jos ette valintanne vuoksi kritiikkiä kestä, niin kannattaa miettiä vähän edes mitä tekee.
Ihan turhaan te itseänne puolustelette ja yritätte itsestänne viatonta tehdä. Itse te olette päätöksenne tehneet, ja jokainen aikuinen ihminen vastaa omien valintojensa seurauksista. Joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön!
En henkilökohtaisesti tunne yhtään petettyä, joka syyttäisi kakkosta enemmän kuin pettäjää. Kakkonen vain sattuu olemaan uskottomuuden paljastuessa sopiva vihan kohde. Useinhan pettäjäkin laittaa mieluummin kakkosen likoon (antaa esimerkiksi vaimolle kakkosen yhteystiedot), jotta vaimo saisi purkaa vihaansa jonnekin. Tuo viha menee aikanaan ohi, joten se varsinainen uskottomuuden selvittely käydään usein kaukana kakkosesta.
Mielestäni on kaukaa haettua vaatia mieheen ihastunutta kakkosta ajattelemaan vaimon tunteita. Harva meistä kai pystyy tuntemattoman ihmisen edun asettamaan omansa edelle. Mutta kakkonen joutuu elämään kyllä kakkosuutensa kanssa ja kantamaan siitä vastuunsa. Jos antautuu joka asiassa tunteidensa vietäväksi, ei ole aikuistunut lainkaan. Kyllä kai varatun kanssa suhteen aloittaminen on pirulle pikkusormen antamista. Harva kakkonen on loppujen lopuksi ylpeä asemastaan. Kakkosuutta salaillaan esimerkiksi omilta lapsilta ja muilta sukulaisilta. Harva kakkonen haluaa myöskään myöhemmin kertoa toisen naisen roolistaan, jos tapaa miehen, jonka kanssa haluaisi normaalisuhdetta. Mielestäni se kertoo tuon
Piti lopettaa kirjoituksesni lauseeseen. Mielestäni se osoittaa tuon elämäntavan ongelmallisuuden. Itsekin häpeää omia elämänvalintojaan ja haluaa ne salata.
Mistä muodostuu kakkoselle käsitys siitä, ettei petetty petturissa mitään vikaa näkisi? En ole onnistunut todistamaan vielä yhtäkään sellaista tapausta, jossa petetty ei sitä petturiakin syyllistäisi ja vielä enemmän kuin kakkosta konsanaan. Tuskin kovinkaan moni pettäjä teoistaan kuin koira veräjästä pääsee.
Moni petetty kyllä syyllistää myös sitä kakkosta. Sitä en sinänsä ihmettelekään. Tottakai suurin syyllinen on itse petturi, mutta ei se kakkosestakaan viatonta tee. Kai ihminen jo kakkoseksi ryhtyessään tajuaa mitä hänen teoistaan yleisesti ajatellaan? Ei kai se syyllisyys sentään puun takaa kakkosenkaan kimppuun tule?
Näin usein pettäjä hyvin usein kuvailee oravankierrettä. Olen kuullut sen useammalta kuin yhdeltä pettäjältä. Kakkosetkin käyttävät joko tietoisesti tai tiedostomattomasti tuota valttikorttiaan! Pettäjä on todellakin heikoilla, mutta ei aivan aseeton. Jos pettäjä merkitsee jotain kakkoselle, alkaa pettäjäkin kiristää tyyliin:
Jos soitat vaimolle, et tule ikinä näkemään minua.
Jos teet sitä tai tätä, tulen häviämään elämästäsi.
Eli kyllä tuota peliä yleensä pelataan kumminkin päin.
olemisessa mitään hyvää. Pitäisi lopettaa, mutta ei vaan jotenkin pysty, niin tyhmää kun se onkin.
Mä tekisin ainakin mitä tahansa että mä saisin aamuisin katsella sitä kalsareissa laahustavaa röyhtäilevää äijää, että mä näkisin millainen se on kärttyisenä. Että mä olisin se ainoa prinsessa, se oma. Mä haluan kokea kaiken sen arkisen elämän yhdessä....jakaa jokaisen hetken.
Pitäs tosiaan lopettaa tää itsensä hajottaminen, mistäköhän siihen sais voimaa?
Vai on sinulla nyt kurjaa. Ei tainnut mielessäsi edes käydä, että pitäisikö lopettaa PERHEIDEN HAJOTTAMINEN, eikä vain ITSEN..
No, kyllä sinä vielä oman rakkaan löydät. Ja sitten kun saat selville, että sinun rakkaallasi on toinen hoito, et voi kuin onnitella itseäsi.
Sitä saa mitä tilaa.
kakkosena oleminen on vaikeaa, ja koko ajan vaikeammaksi tulee suhteen edetessä. Sinä haluat ihan oikeita asioita, mutta pyydät niitä väärältä ihmiseltä!!! Siinä se pontti.
Suhteesta irrottautumisen täytyy tapahtua sinun vakaasta tahdosta ja hallitusti. Ala tietoisesti elämään myös suhteesi ulkopuolella. Totuta itsesi uusin tuttaviin. Käy ulkona ja etsi seuraa. HUOM!! Äläkä missään ihmeessä enää jaa näitä sinun asioitasi hyväksikäyttäjäsi kanssa. Vähitellen sinulla on niin paljon omia juttuja, ettei pettäjän jättäminen ole enää edes vaikeaa. Kaiken tämän hyvin päälle saat oman kullan loppuelämäksi. Sen takia kannattaa tehdä muutos jo tänään.
Jos haluat tukea, olen käytettävissäsi.
Ihan käsittämätöntä, että ensin kakkosille neuvotaan, että jätä se mies, se vaan valehtelee ja käyttää hyväksi. Haluaa seikkailua, ei se vaimoaa jätä ja plaplapla.....sit kuitenkin se kakkonen on se joka hajottaa perheitä. Kyllä näissä on aina mukana kaks, valehteli toinen tai kumpikin ja kenelle, vaimolle vai kakkoselle.
Mä en ainakaan näe itseäni, enkä useita muitakaan kakkosia siinä roolissa että ne vartavasten olisi päättänyt iskeä varatun miehen ja haluais rikkoa perheitä...onhan niitäkin, mutta aina asia ei ole niin.
Voin kertoa, ettet pääse asemastasi noin vain. Ensinnäkin mies ei välttämättä halua päästää sua. Eli saattaa alkaa ahdistella ja soitella töihin. Voi uhkailla. Voi levittää osoitteesi, puhelinnumerosi, valokuviasikin (intiimejäkin) ympäriinsä ja muille miehille kostoksi. Tapauksia on. Ja siinä vaiheessa sinua ei tue kukaan.
Hän voi olla petollinen, uskoton, lupailla asioita joita ei pidä. Todistettavasti hänon lusmuilija, ei uskalla nostaa kissaa pöydälle ja selvittää asioita, ja pimittää asioita minultakin eikä vain avokiltaan. MUTTA HÄN EI OLE VAINOOJA EIKÄ KIUSANTEKIJÄ.
Viimeisin juttu oli että hän kertoi minulle että hänen avokkinsa tietää minusta. Mutta ilmoitettuaan tämän asian hän pisti minut matokuurille eikä ole yli viikkoon soittanut eikä vastannut puhelimeen jos minä soitan, ei ole reagoinut tekstiviesteihini joissa olen sanonut että "KERRO NYT HERRAJUMALA MITÄ SIELLÄ TAPAHTUU, MIKÄ ON TILANNE, MINULLA ON OIKEUS TIETÄÄ!!! "
Liekö luvannut vaimolleen ettei enää tapaa minua, mutta aika epäreilua on olla kertomatta minulle asiasta!!!
Joka tapausessa, noita asioita mitä mainitsit, hän EI TEE. Oli hän sitten mitä tahansa muuta, niin väkivaltainen ja kriminaali hän ei ole. Jos jätän hänet nyt, hän ei taatutsi ala vainota minua. Enkä minä häntä, vaikka hän tekisikin niin herttaisen tempauksen että parin viikon päästä pistää tekstarin: " Ai niin,unohdin kertoa että kaksi viikkoa siten lupasin vaimolle etten enää tapaa sinua, joten nyt tämä on loppu!"
Siis aika sika jätkä, oikeastaan, mutta EI mikään vainooja ja kostaja. Ei missään nimessä mikään sellainen jota täytyisi pelätä. Mitään kostettavaa ei hänellä pitäisi edes olla. En ole tehnyt hänelle yhtään mitään, enkä sen puoleen kenellekään.
olossa on se lopettaminen vaikeinta eli jos vaimo ei jätä se vaan jatkuu,kakkoset on mielissään kun vaimo hoitaa kaiken ja saa miehen itselleen.Mutta elämässä voi tulla vastaan se jonka tekee toiselle.
Luuletko ihan tosissasi että kakkonen on mielissään kun mies ei eroa?
Juttuhan on niin, että vaimo ja kakkonen ovat molemmat uhreja, molemmat kärsivät helvetillisiä tuskia, ja periaatteessa heidän pitäisi vetää yhtä köyttä. Naiset kärsivät, mies on se joka mennä porskuttaa.
Mutta tilanne on sellainen että naiset kokevat toisensa vihollisikseen, vaikka saattaisivat ihmisinä olla niin samanlaisia että muussa tilanteessa he olisivat ylimmät ystävät. Täytyyhän heissä jotain samaa olla, kun mies tykkää heistä molemmista, siis kumpikin vastaa miehen naismakua.
En pidä itseäni uhrina, vaikka mieheni pettikin minua. Minulla oli siinä tilanteessa mahdollisiis valita eikä elämäni ollut mitenkään huonolla tolalla. Mies halusi jatkaa elämää kanssani ja teki kaikkensa sen eteen. Hän oli tehnyt elämänsä virheen ja yritti sitä kaikin tavoin paikata. Itse mietin pitkään ratkaisua. Minulla oli lapset, hyvä työpaikka, ystäviä jne. Miksi olisin ollut uhri?
Minä en koe minkäänlaista samanlaisuutta mieheni kakkosen kanssa. Luultavasti mieheni ihastuikin kakkoseensa siksi, koska hän oli niin erilainen kuin minä. Se oli varmaan myös syynä,miksi mieheni ei voinut kuvitellakaan aloittavansa vakavaa suhdetta kakkosensa kanssa, eikä aloittanutkaan.
Tottakai kärsin aikani mieheni pettämisestä. Minun lähtökohtani oli kuitenkin ihan toinen kuin kakkosen. Minä en ollut tietoisesti valinnut osaani ja esimerkiksi ystävien myötätunto auttoi selviämään. Kakkonen on usein omastakin mielestään toiminut väärin ja välttämättä edes omat ystävät eivät tue, koska kakkosuuden aiheuttama kärsimys on ikään kuin omaa syytä.
Missähän se vastuullisuus noista taudeista. En sellaista kohdalleni haluaisi, nimittäin kukasta kukkaan se mehiläinenkin lentää. Tarkoitan vakavassa mielessä, on sellaisiakin tauteja , joihin ei edes ole keksitty lääkettä, joten siinä vain joutuu riutumaan pois. Tämäkö sitä vapautta on?