"miten sun ilta on mennyt" - kysyit minulta vähän aikaa sitten, kun törmäsin sinuun kaupungilla.
Muurini sisällä pikkuinen tyttö huomasi sut, mutta oli kylmä ja etäinen - pettyä saan kuitenkin ajattelin jo silloin.
Kuitenkin jokin silmissäsi sai sen aikaan, että palasin luoksesi juttelemaan ja nopeammin kuin arvasinkaan kiinnyin sinuun voimakkaasti.
Yhteiset hetket sisälsivät kipunointia ja intohimoa, kiintymystä, hellyyttä, voimaa ja nautintoa. Välillä nauroimme asialle kuin asialle ja huomasimme ajattelevamme monista asioista samoin.
Pitkään pitkään aikaan en ollut päästänyt ketään lähelleni, vaikka kysyjiä olisi ollut. Olin muurini sisällä turvassa kuin "herra kukkarossa". Sinä rikoit sen muurin, minkä sisälle oli kiva mennä ja nauraa elämää ja parsia kiinni uudelleen rikottuja haavoja, pahoja haavoja...
Kun kerroin tunteistani ensi kertaa, huomasin miten reagoit ja pienen hetken ajattelin, että alunperin olitkin aikonut vain nautiskella kanssani hetken - ei muuta.
Silmäni sokeutuivat nopeammin kuin toivonkaan ja päiväni täyttyivät sinun ajatuksistasi, silmistäsi, ruumiistasi, huulistasi... kaikesta.
Olin onnellinen hetken aikaa.
Sitten yllätys yllätys menneisyys tuli esille - tuo minkä kanssa asiat tulisivat olla sujut ennen kuin lähtee leikkimään kenenkään kanssa. Viestit vähenivät, samoin soitot... tiesin heti missä mennään.
Pahinta tässä kaikessa on se, että ehdin rakastumaan sinuun - niin turhan nopeaan. Tunteeni ovat aidot, sen tiedän. Viimeiset yöni olen vain valvonut ja ajatellut, mikä sinun on saamatta vastausta siihen. Tiedän, että elämäsi on edessä ja sinulla on haaveita. En halua olla haaveidesi esteenä, koska itsellänikin on haaveita - ja erityisesti kunnianhimoa.
Sinä veit sydämeni mennessäsi, kun lähdin luotasi pois. En kestänyt olla tyhmän roolissa. Olo on kuin olisi petetty, hölmö ja tyhmä. Olenko todella näin sinisilmäinen???
Sydän itkee, vaikka kyyneliä ei ole vielä edes tullut - niiden aika tulee vielä. Miksi Jussi, miksi???
-Katariinasi-
Muurini sisällä pikkuinen tyttö huomasi sut, mutta oli kylmä ja etäinen - pettyä saan kuitenkin ajattelin jo silloin.
Kuitenkin jokin silmissäsi sai sen aikaan, että palasin luoksesi juttelemaan ja nopeammin kuin arvasinkaan kiinnyin sinuun voimakkaasti.
Yhteiset hetket sisälsivät kipunointia ja intohimoa, kiintymystä, hellyyttä, voimaa ja nautintoa. Välillä nauroimme asialle kuin asialle ja huomasimme ajattelevamme monista asioista samoin.
Pitkään pitkään aikaan en ollut päästänyt ketään lähelleni, vaikka kysyjiä olisi ollut. Olin muurini sisällä turvassa kuin "herra kukkarossa". Sinä rikoit sen muurin, minkä sisälle oli kiva mennä ja nauraa elämää ja parsia kiinni uudelleen rikottuja haavoja, pahoja haavoja...
Kun kerroin tunteistani ensi kertaa, huomasin miten reagoit ja pienen hetken ajattelin, että alunperin olitkin aikonut vain nautiskella kanssani hetken - ei muuta.
Silmäni sokeutuivat nopeammin kuin toivonkaan ja päiväni täyttyivät sinun ajatuksistasi, silmistäsi, ruumiistasi, huulistasi... kaikesta.
Olin onnellinen hetken aikaa.
Sitten yllätys yllätys menneisyys tuli esille - tuo minkä kanssa asiat tulisivat olla sujut ennen kuin lähtee leikkimään kenenkään kanssa. Viestit vähenivät, samoin soitot... tiesin heti missä mennään.
Pahinta tässä kaikessa on se, että ehdin rakastumaan sinuun - niin turhan nopeaan. Tunteeni ovat aidot, sen tiedän. Viimeiset yöni olen vain valvonut ja ajatellut, mikä sinun on saamatta vastausta siihen. Tiedän, että elämäsi on edessä ja sinulla on haaveita. En halua olla haaveidesi esteenä, koska itsellänikin on haaveita - ja erityisesti kunnianhimoa.
Sinä veit sydämeni mennessäsi, kun lähdin luotasi pois. En kestänyt olla tyhmän roolissa. Olo on kuin olisi petetty, hölmö ja tyhmä. Olenko todella näin sinisilmäinen???
Sydän itkee, vaikka kyyneliä ei ole vielä edes tullut - niiden aika tulee vielä. Miksi Jussi, miksi???
-Katariinasi-
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.