Olen pitkästä parisuhteesta eronnut
jo viisi vuotta sitten. lapseni ovat jo teini-ikäisiä ja asuvat minun kanssani.
Olen nyt vuoden verran tiiviisti tapaillut miestä jolla on nuorempia lapsia.
Lapset ovat miehellä joka toinen viikonloppu.
Minun lapseni hyväksyvät miesystäväni hyvin ja miehen lapset hyväksyvät minut.
Pidämme myös toinen toistemme lapsista paljon.
Olemme miehen kanssa yhdessä miltei päivittäin.
Emme kuitenkaan asu yhdessä vielä mutta halumme lähestyä enemmän toisiamme on suuri.
Kun hetki on sopiva?
Käytännössä asian toteuttaminen tuntuu tosin aika mahdottomalta juurikin lasten vuoksi.
Lapseni ovat alkaneet marmattamaan minulle siitä
että olen liikaa miesystävän luona.
ja että olen äiti miehen pienemmälle enemmän
kuin heille.
Pieni tyttö kulkee luonnollisesti mukananamme.
Itse omat teinini hengailevat kavereillaan ja omilla menoillaan.
En siis seiso passissa hellan edessä enään mutta
kodin, pyykin ja ruan hoidan kuten ennenkin.
Ja öitä olen pois kun nuorin
lapseni on isällään.12v.
Onko kokemuksia muilla ja millaisia ongelmia
on ilmaantunut esim. Yhteen muuttettaessa?
Minun lapseni eivät suostu edes ajattelemaan sellaista vaikka miesystävästäni pitävätkin.
Miten olette ratkaisseet ne ja kuinka paljon
lapsenne ovat saaneet "vaikuttaa" tekemiinne
ratkaisuihin?
jo viisi vuotta sitten. lapseni ovat jo teini-ikäisiä ja asuvat minun kanssani.
Olen nyt vuoden verran tiiviisti tapaillut miestä jolla on nuorempia lapsia.
Lapset ovat miehellä joka toinen viikonloppu.
Minun lapseni hyväksyvät miesystäväni hyvin ja miehen lapset hyväksyvät minut.
Pidämme myös toinen toistemme lapsista paljon.
Olemme miehen kanssa yhdessä miltei päivittäin.
Emme kuitenkaan asu yhdessä vielä mutta halumme lähestyä enemmän toisiamme on suuri.
Kun hetki on sopiva?
Käytännössä asian toteuttaminen tuntuu tosin aika mahdottomalta juurikin lasten vuoksi.
Lapseni ovat alkaneet marmattamaan minulle siitä
että olen liikaa miesystävän luona.
ja että olen äiti miehen pienemmälle enemmän
kuin heille.
Pieni tyttö kulkee luonnollisesti mukananamme.
Itse omat teinini hengailevat kavereillaan ja omilla menoillaan.
En siis seiso passissa hellan edessä enään mutta
kodin, pyykin ja ruan hoidan kuten ennenkin.
Ja öitä olen pois kun nuorin
lapseni on isällään.12v.
Onko kokemuksia muilla ja millaisia ongelmia
on ilmaantunut esim. Yhteen muuttettaessa?
Minun lapseni eivät suostu edes ajattelemaan sellaista vaikka miesystävästäni pitävätkin.
Miten olette ratkaisseet ne ja kuinka paljon
lapsenne ovat saaneet "vaikuttaa" tekemiinne
ratkaisuihin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
erikoisesti sille miehelle.
Käy nimittäin niin että ne kersat marmattaa ja kaikki alkaa tapahtua kersojen ehdoilla ja aikataulujen mukaan ja mMIES jää kakkos-sijalle.
Näin on käynyt esimerkiksi meillä siksi uusio akkani saa katsoa pian uuden saalistuspaikan.
Jos lapset asuvat naisen kanssa eli on ns YH niin miehen kannattaa katsoa hyvin tarkkaan tilanne ennenkuin katua.
Yhteishuoltajuus on eri juttu, siinä äiti/isä - lapsisuhde on tasapainoisempi.
No minä katson ainakin jonkun lapsettoman eukon itselleni sitten kun tämä uusio loppuu.
Miksi et keskittyisi lapsiisi, he ovat iassa jossa vanhemman lahellaolo ja kaikki huomio,100%, kuuluu heille. Sina olet heidat hyvin harkiten tahan maailmaan aikaansaanut, sina olet omien lastesi aiti, et muiden lasten. Sinun velvollisuus on keskittaa huomiosi ja se vaha aika joka teilta liikenee, vain toisillenne. Varsinkin kun isa ei ole paivittain touhuamassa kotona aidin kanssa.
Jos he ovat jo teiniikaisia, ei kesta kuin muutama vuosi enaa ja nuorimmainenkin on jo yliopistossa tai ammatissa ja taten omillaan.
Sitten sina voit viettaa aikaasi miesten kanssa, eikohan todellakin ole paras jattaa miehet siihen saakka.
Ai äitien pitäisi elää vain lapsilleen?
Aika yksioikoista ajattelua...
Ja tylsää!