Oon 2-vuotiaan pojan au pair, ollut puolisen vuotta. Taa poika on suht vanhojen vanhempien ainoa lapsi, saanut aina kaiken huomion ja silta ei oikein koskaan ole kielletty mitaan. Ruokapoydassa ollaan lelujen kanssa, jos joku lelu on kaukana sita osoitetaan ja aiti hakee sen lapselle, tuttipullosta saa kaataa vetta lattialle, paivaunia ei tarvitse nukkua jos ei halua... Tama siis aidin kanssa. Sitten tulin mina. Otin alusta asti erilaisen linjan, en ole tosin kertonut tasta mitaan aidille. Minun kanssani lapsi on ruokapoydassa ja syo, sitten menee pois ja leikkii. Siis ei niin etta syo ja leikkii yhta aikaa, koska silloin han ei tosiaan syo, vaan leikki pelkastaan (iso ongelma aidin kanssa!). Mina vien hanet sankyyn, han nukkuu AINA. Aidin kanssa han alkaa itkea. Jos lapsi ja mina olemme ulkona ja han juoksee ja kaatu, han nousee ylos. Aidin kanssa han jaa maahan makaamaan ja kitisemaan. Ongelmana alkaakin olla se, etta en tieda miten kauan aiti uskoo, etta lapsi tosiaan syo ja nukkuu ollessana kanssani, ja kayttaytyy kuin enkeli. Olen myos miettinyt mista tuo johtuu. Lisaksi aina kun aiti tulee toista kotiin ja lapsi nakee hanet, alkaa han "kitista", ja sitten aiti kysyy minulta "voi, mika silla on?". En todellakaan tieda, han aloitti sen juuri kun naki sinut. En tieda uskooko aiti tatakaan. Mutta lapsi ei todellakaan kitise mulle, ei ikina. Hmm. Kommentteja kaipailen vaan, onko tama ihan normaalia 2-vuotiaan kaytosta?
2-vuotiaan kiukuttelut
yksi au pairi vain
151886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aivan normaalia kaksivuotiaan käytöstä, mutta äinin käytös ei ole normaalia.
Tottakai lapsi käyttäytyy juuri niin kuin kerroit jos äiti kaikin tavoin 'palkitsee' tuota käytöstä.
Eli jos lapsi kitisee ja äiti huomioi hänet silloin, niin lapsi ymmärtää, että hänen pitää kitistä saadakseen äitinsä huomiota. Samoin tuon muksahtelun (kaatuilun) kanssa, jos äiti menee heti kiireen vilkkaan auttamaan lastaan pystyyn, lapsi käsittää ettei hänen pidäkkään nousta itse, vaan odottaa kunnes äiti tulee nostamaan hänet ylös.
Joskus työssäkäyvien äitien voi olla vähän vaikeata suhtautua näihin asioihin, he tuntevat jonkinlaista huonoa omaatuntoa kun jättävät lapsensa toisen hoiviin ja menevät sitten töihin.
Tuota tilaa sitten kombensoidaan esimerkiksi siten, että ei haluta käsittää lapsen kasvamista ja kehittymistä vaikka äiti ei olekkaan kokoajan paikalla.
Useinmiten ns. ongelmalapsien todellinen ongelma on vanhemmat jotka eivät osaa olla aikuisia eivätkä osaa pitää selviä ja myös lapsenkannalta turvallisia rajoja ja sääntöjä käyttäytymisessä.
Ehkä kannattaisi yrittää keskustella asiasta lapsen äidin kanssa, tosin varovaisesti ja kunnioittaen, koska monet äidit saattavat olla hyvin herkkiä lapsi-äiti suhteessaan, toisaalta hän voi kaivata myös oikeaa tukea ja ohjausta lapsenkasvatuksessa.
Siinä sulle proplematiikkaa saattaa vaatia melkoisia diplomatiantaitoja että saat asian oikein perille, tsemppiä kuitenkin ja nauti elämästä ;)!
Ei tuossa mitään ihmeellistä, hoitajalle, varsinkin jämäkälle, ollaan "kiltimpiä" ja "reippaampia" kuin äidille. Mutta välillä täytyy saada olla vauva ja kitistä, sitä varten se äiti on. Miksi sinun pitää vakuuttaa lapsen äiti siitä että lapsi on sinun kanssasi "kiltisti"? Vai onko ongelmana se että äiti jotenkin syyttää sinua siitä että lapsi kitisee? Luulee että hoidat huonosti tai jotain?
Oikeasti, jos kitinä on lisääntynyt sinun tultuasi, se johtuu siitä että lapsi protestoi äidilleen hänen poissaoloaan ja "vaatii palvelua" siksi että pitää sitä äidin rakkaudenosoituksena ja on epävarma rakastaako äiti enää kun ei ole koko ajan palvelemassa.
Asia ei "parane" sillä että sinä paappoisit enemmän, lapsen on ihan hyvä kokea sekin että koko maailma ei pyöri hänen ympärillään. Toisaalta sinun ei myöskään tarvi puuttua äidin tapaan hoitaa lastaan, hän itse vastaa siitä minkälaista rakkautta lapselleen antaa.
Mulla kanss aupair aikana oli niin,että lapsi oli kunnolla mun kaa ja inisi aina äidin ja isän tullessa kotiin.
Toisaalta se ei ollut mun asia,mut sitä on oikeasti välillä tosi rasittava kuunnella varsinkin jos perheen kanssa muutenkin tulee hyvin toimeen(toisaalta varmasti vielä rasittavampaa jos ei tule toimeen.)
Se ei oikeasti ole hyväksi lapselle. Kitinä silloin tällöin, joo tietty. Mut just toi, että lapselle annetaan kaikki periksi. Leikkimiset ruokapöydässä yms..
Ei se ole lapsi vaan äiti joka pelkää lapsen kasvamista ja sitä, että aupair tulee äitiä tärkeämmäksi.
Tuskin monikaan aupair haluaa äidiksi äidin paikalle.
Ja siitä,että välillä täytyy saada olla vauva.. Joo tietty,mut kumpi niin haluaa? äiti vai lapsi.
Mun aupair perheessä lapsi oli aina iso poika omien sanojen mukaan, mutta äiti ja isä kutsuivat vauvaksi...
Juu ihan normaalia on!
Itsekkin hoidan poikaa joka täyttää 2v heinäkuussa.Hän on ihan samanlainen. Aina kun äiti tulee kotiin,alkaa kauhea kitinä ja kiukuttelu äidille. Minulle hän ei ikinä kiukuttele.Sama syömisen kanssa ja päiväunien.Mutta tosissaan sillä lapsi vaan haluaa huomiota äidiltään ja ehkä siinä on myös se, että vanhemmille voi kiukutella, mutta hoitajalle kaikki ei uskalla tms. En tiedä.
Tsemppiä!:)
kiitos kommenteista, olen ihan samaa mielta etta aiti paapoo liikaa. pahin esimerkki on se, etta jos lapsi esim heittaa ruokaa lattialle, aiti sanoo "ei saa". lapsi ottaa murjotusilmeen tai hautaa kasvot kasiin, aiti sanoo "voi kulta, anna anteeks kun toruin". HEI PLIIS! Lapsille pitaa joskus sanoo ei! Mutjoo. En pysty menee sanoo tolle aidille mitaan etta paapot liikaa, mut pitaa vaan sanoo et toi kitina on normaalia jne.
Meilla on taalla ihan taysin samanlainen tilanne meneillaan, ollut jo pidemman aikaa. Vaikka ei ehka uskoisi, mutta tama kay todella MYOS MINUN hermoille! Vaikkei lapsi mulle kiukuttelekkaan (poika on 3-v) niin joudun sita kiukuttelua kuuntelemaan illat pitkat ja se ottaa aivoon. Kun aiti tulee ovesta sisaan mina en enaa saa auttaa ollenkaan missaan, lapsi alkaa kayttaytya kuin mua ei olisikaan, ei puhu minulle, ei vastaa jos kysyn jotain jne.. Arsyttavaa!!
Pojalla on varmasti uhmaikä - siitä englannin kielinen termi "terrible twos". Harva varmaan ilman selviää. Ehkä sinusta on mukavaa ajatella, että mielestäsi olet parempi kasvattaja kuin lapsen äiti, kun sinun kanssasi ollaan enkeleitä ja äidille kiukutellaan. Mutta juttuhan on niin, että äidin kanssa niitä rajoja kokeillaan uhmaiässä, ja sinut lapsi silti kokee vieraana, koska on "vieraskorea" seurassasi. Jos lapsi saisi valita, hän viettäisi kaiket päivät mieluummin äitinsä kuin sinun kanssasi, usko pois, ja kiukuttelee äidilleen tämän tultua kotiin, koska hän on jättänyt hänet päiväksi sinun (tai kenen vain vieraan) kanssa.
Näin on asia. Eri asia sitten on, mitä kasvatustapoja ko. äiti käyttää, ja valitettavasti sinun asiasi ei ole puuttua siihen. Niin kauan kuin lapsi on turvassa ja rakastettu, voit antaa olla. Sinäkin ehkä jonain päivänä saat lapsia, ja tulet huomaamaan, ettei kaikki olekaan enää niin mustavalkoista. Kaikki sivustakatsojat aina ovatkin sitä mieltä, että osaisivat asiat paremmin. Laskeudu tornistasi äläkä kuvittele liikoja itsestäsi.
kirjoitit tuossa että lapsi ei nuku päikkäreitä kun äiti kotona ja sinä olet opettanut nukkumaan päikkärit. Asia mikä kiinnostaa kovasti; kuinka käy nyt iltaunien aika? Sillä jos lapsi nukkuu pitkät päikkärit ja opetat sen niihin, ei häntä todellakaan saada klo 20.00 aikaa nukkumaan kuten monet vanhemmat varmaant toivoisivat, lapset aikaisin petiin ja unille.
Jos taasen lapsi ei nuku päikkäreitä...nukahtaa varmaan jo klo 19.00 aikaan.
Niin, maassa maan tavalla. Poika heraa aamulla yhdeksalta, menee paivaunille yhden jalkeen ja nukkuu korkeintaan 2,5 tuntia. Illalla han menee younille VASTA KYMMENEN AIKOIHIN, joskus myohemmin. Tama oli jo siis ennen minua, eika johdu paivaunista. Eli me "aikuset" syomme illallisen kello 21:30 normaalisti, jonka jalkeen poikaa laitetaan petiin.
En kuvittele liikaa itsestani, en todellakaan. Kerroin vain tilanteeni ja pyysin kommentteja. Lapsi tykkaa minustakin todella, miksi han muuten ensimmaiseksi kotiin tultuaan vknlopun poissaolon jalkeen juoksisi kaulaani ja roikkuu loppuillan siina? Miksi han karkailisi aina aidiltaan luokseni, ellei han tykkaisi minusta? Tottakai oma aiti on oma aiti ja tarkein, ymmarran sen paremmin kuin hyvin. Ala pida minua tyhmana, kiitos.
Ei, en todellakaan ajattele olevani parempi kasvattaja kuin lapsen aiti. Olen erilainen kasvattaja. Esim. jos lapsi heraa yolla kolmen aikaan itkien, aiti kiikuttaa hanet alakertaan videoiden eteen. Mina en niin tekisi. Mita lapsi tekee seuraavana yona? Heraa ja itkee, koska tietaa etta saa siita "palkinnoksi" lastenleffan.
Ja kukahan se tassa pitaa itseaan superkasvattajana? Mielestani sina, kirjoithan "Mutta juttuhan on niin, että" seka "Näin on asia". Mutta on toki hyva, etta palstalta loytyy asiantuntijoita!
Huom! Sinä et missään nimessä ole lapsen kasvattaja, lapsen kasvatus kokonaisuudessaan on lapsen äidin sekä isän asia, ei se kuulu edes isovanhemmille saatikka sitten parikymmpiselle aupairille. Jos olet asiasta sitten perheen kanssa keskustellut että SAAT omat kasvatus tapasi ja neuvosi tuoda talonn, se on sitten eri asia ja oli se sama missä maassa olet, kasvatus on vanhempien asia!
Siis vähä ulkoon asiast mut mä kuulin täällä Italiassa ollessani yhest äidist joka oli saanu ensimmäisen lapsensa vast ikään. Ja hän ei kestä kuullä kun vauva itkee ja niin hän sitten nukkuu joka yö lapsi sylissä istuma-asennossa sängyssä tyynyjen avulla! Siis jokainen äiti tyylillään...mut eikö se nyt ole ihan normaalia et jokainen vauva itkee että ei sen nyt niin sydäntäriipivää pitäisi olla..
Minakin olen siis Italissa, taalla lapsia tosiaan kasvatetaan hieman eri tavalla kuin Suomessa. Meidankaan perheen aiti ei kesta jos lapsi yhtaan itkee, heti alkaa paapominen. Missa pain olet, Julia?
Mä oon Firenzessä. Siis tää tapaus on yhdessä ex-aupair perheeni tuttava perheessä. Mä en enää oo au pairina täällä vaan yliopistossa eka vuos koht takana. Mun au pair perheessä oli vain yksi lapsi mut täytyy myöntää et äiti kyl pysy tosi kovan lapselle jos se kiukutteli ku aika usein ainut lapsi tulee perheen "pikku prinseksaksi". Kerran lapsi ei halunnu syödä illallista mut äiti ei luovuttanu ja lapsi sit istu kolme tuntia ruokapöydässä yksin kun äiti oli jo siirtyny katsomaan telkkaria. Söi sit lopulta mut aika sisua kyllä lapsellakin:)
Johtuu huomiosta, lapsi hakee huomiota omalta aidiltaan..meilla sama juttu 3v lapsen kanssa, aina kun aiti tulee kotiin alkaa kiukuttelu. Ollaan siita puhuttukin, se on ihan normaalia ja johtuu siita etta aiti on ollut koko paivan poissa ja sit kun tulee lapsi haluaa huomiota.