Tyhmä tyhmä tyhmä minä

Hän vie minä vikisen ja ei huolta huomisesta.
Ei hän kiinni aio illalla hyökätä. Lapsi vaan muualle hoitoon jos aikuiset lähtevät leikkimään. Lapset tyyntyvän ja tyytyvät ajanmittaan kohtaloon.Eikö siinä siitä ollut kysymys?

Ai, että mikä tekee tyhmäksi jos meen? No, se on jo sinänsä säälittävää, että ootan koko illan puhelua. Ja tää ei tosiaan ole eka kerta ku jään luurin viereen notkuun, että soittaako se vai ei.
Kyse on nyt siis siitä, että saan ajan murusia sieltä täältä. Mies lupaa mulle koko illan, että tehään jtn kivaa ja olen taas tyytyväinen.

Odotan sitte koko illan sitä puhelua, tänään sen piti soittaa parin tunnin päästä, eli joskus klo 18, ei ole vieläkään kuulunu... No, varmaan tässä enää mitään kivaa ehtii tehä. Ja sitte se soittaa, että sori, oltiin sielä ja täällä ja tehtiin sitä sun tätä. Koskahan olisin viimeks nähny koko äijää, niin että oltas oikeasti tehty jotaki.

Ei, mulla ei ole tahdonvoimaa. Olen kynnysmatto, mitä tähän ihmiseen tulee. Ollaan oltu jo 3 kk samalla linjalla. Ei tästä taida ikinä kunnon suhdetta tulla... Olen yrittäny puhua, mutta mies vain hymähtää ja sanoo, että voi sua tms ja taas olen kuin vahaa.

kerros kirjoitti:

Ai, että mikä tekee tyhmäksi jos meen? No, se on jo sinänsä säälittävää, että ootan koko illan puhelua. Ja tää ei tosiaan ole eka kerta ku jään luurin viereen notkuun, että soittaako se vai ei.
Kyse on nyt siis siitä, että saan ajan murusia sieltä täältä. Mies lupaa mulle koko illan, että tehään jtn kivaa ja olen taas tyytyväinen.

Odotan sitte koko illan sitä puhelua, tänään sen piti soittaa parin tunnin päästä, eli joskus klo 18, ei ole vieläkään kuulunu... No, varmaan tässä enää mitään kivaa ehtii tehä. Ja sitte se soittaa, että sori, oltiin sielä ja täällä ja tehtiin sitä sun tätä. Koskahan olisin viimeks nähny koko äijää, niin että oltas oikeasti tehty jotaki.

Ei, mulla ei ole tahdonvoimaa. Olen kynnysmatto, mitä tähän ihmiseen tulee. Ollaan oltu jo 3 kk samalla linjalla. Ei tästä taida ikinä kunnon suhdetta tulla... Olen yrittäny puhua, mutta mies vain hymähtää ja sanoo, että voi sua tms ja taas olen kuin vahaa.

Hiisiin tuollainen kekkuli ja hommaa itsellesi sellainen mies joka osaa sinutkin ottaa huomioon. Turha roikkua siinä puhelimen ääressä jos kerran mies kuskaa sinua mielin määrin. Muuten et tuosta kierteestä pääse eroon ku itse tekemällä sen ratkaisun ja tajuamalla et muitakin miehiä on olemassa.

Pieni potku persuksiin ehkä olis paikallaan ;o)

kerros kirjoitti:

Ai, että mikä tekee tyhmäksi jos meen? No, se on jo sinänsä säälittävää, että ootan koko illan puhelua. Ja tää ei tosiaan ole eka kerta ku jään luurin viereen notkuun, että soittaako se vai ei.
Kyse on nyt siis siitä, että saan ajan murusia sieltä täältä. Mies lupaa mulle koko illan, että tehään jtn kivaa ja olen taas tyytyväinen.

Odotan sitte koko illan sitä puhelua, tänään sen piti soittaa parin tunnin päästä, eli joskus klo 18, ei ole vieläkään kuulunu... No, varmaan tässä enää mitään kivaa ehtii tehä. Ja sitte se soittaa, että sori, oltiin sielä ja täällä ja tehtiin sitä sun tätä. Koskahan olisin viimeks nähny koko äijää, niin että oltas oikeasti tehty jotaki.

Ei, mulla ei ole tahdonvoimaa. Olen kynnysmatto, mitä tähän ihmiseen tulee. Ollaan oltu jo 3 kk samalla linjalla. Ei tästä taida ikinä kunnon suhdetta tulla... Olen yrittäny puhua, mutta mies vain hymähtää ja sanoo, että voi sua tms ja taas olen kuin vahaa.

Ah niin tuttua, niin tuttua...

Me naiset ollaan joskus oikeesti tyhmiä. Mä tiedän miten vaikeeta tämä on toteuttaa, mutta näytä sille kaapin paikka! Niin kauan kuin alistut, niin kauan se todellakin kohtelee sua kynnysmattona. Sitten kun otat homman haltuun toiminta joko muuttuu tai sitten menetät sen miehen...

Mulla loppui äskettäin puhelimeen tuijottelu. Kyllä kirvelee, mutta eipä tarvitse enää nöyryyttää itseään.

naisex kirjoitti:

Ah niin tuttua, niin tuttua...

Me naiset ollaan joskus oikeesti tyhmiä. Mä tiedän miten vaikeeta tämä on toteuttaa, mutta näytä sille kaapin paikka! Niin kauan kuin alistut, niin kauan se todellakin kohtelee sua kynnysmattona. Sitten kun otat homman haltuun toiminta joko muuttuu tai sitten menetät sen miehen...

Mulla loppui äskettäin puhelimeen tuijottelu. Kyllä kirvelee, mutta eipä tarvitse enää nöyryyttää itseään.

Juuri näin! Nyt sinä alkuperäinen kirjoittaja laitat puhelimesi kiinni ja käyt vaikka iltalenkillä tai teet jotain muuta, että saat ajatuksesi pois siitä äijästä.

kerros kirjoitti:

Ai, että mikä tekee tyhmäksi jos meen? No, se on jo sinänsä säälittävää, että ootan koko illan puhelua. Ja tää ei tosiaan ole eka kerta ku jään luurin viereen notkuun, että soittaako se vai ei.
Kyse on nyt siis siitä, että saan ajan murusia sieltä täältä. Mies lupaa mulle koko illan, että tehään jtn kivaa ja olen taas tyytyväinen.

Odotan sitte koko illan sitä puhelua, tänään sen piti soittaa parin tunnin päästä, eli joskus klo 18, ei ole vieläkään kuulunu... No, varmaan tässä enää mitään kivaa ehtii tehä. Ja sitte se soittaa, että sori, oltiin sielä ja täällä ja tehtiin sitä sun tätä. Koskahan olisin viimeks nähny koko äijää, niin että oltas oikeasti tehty jotaki.

Ei, mulla ei ole tahdonvoimaa. Olen kynnysmatto, mitä tähän ihmiseen tulee. Ollaan oltu jo 3 kk samalla linjalla. Ei tästä taida ikinä kunnon suhdetta tulla... Olen yrittäny puhua, mutta mies vain hymähtää ja sanoo, että voi sua tms ja taas olen kuin vahaa.

Seuraavan kerran kun mies sanoo soittavansa vaikkapa kuudelta, tee päätös: odotat soittoa viisitoista minuuttia tai puoli tuntia (tai mikä aika nyt tuntuu hyvältä mutta älä kumminkaan aseta aikaa liian pitkäksi), ja jos mies ei ole soittanut tuon aikarajan sisällä, teet jotain, mitä itse haluat. Annat siis miehelle mahdollisuuden, mutta et jää roikkumaan, jos mies ei pidä sanaansa. Tällä tavalla saat itsekunnioitusta, ja jos mies soittaa myöhemmin ja hänellä on asiaan sanomista, kerrot ystävällisesti mutta napakasti, mikä on tilanne. Näin hän ei pääse kohtelemaan sinua kynnysmattona. Rajat kehiin ja itsetunto nousuun :)

kerros kirjoitti:

Ai, että mikä tekee tyhmäksi jos meen? No, se on jo sinänsä säälittävää, että ootan koko illan puhelua. Ja tää ei tosiaan ole eka kerta ku jään luurin viereen notkuun, että soittaako se vai ei.
Kyse on nyt siis siitä, että saan ajan murusia sieltä täältä. Mies lupaa mulle koko illan, että tehään jtn kivaa ja olen taas tyytyväinen.

Odotan sitte koko illan sitä puhelua, tänään sen piti soittaa parin tunnin päästä, eli joskus klo 18, ei ole vieläkään kuulunu... No, varmaan tässä enää mitään kivaa ehtii tehä. Ja sitte se soittaa, että sori, oltiin sielä ja täällä ja tehtiin sitä sun tätä. Koskahan olisin viimeks nähny koko äijää, niin että oltas oikeasti tehty jotaki.

Ei, mulla ei ole tahdonvoimaa. Olen kynnysmatto, mitä tähän ihmiseen tulee. Ollaan oltu jo 3 kk samalla linjalla. Ei tästä taida ikinä kunnon suhdetta tulla... Olen yrittäny puhua, mutta mies vain hymähtää ja sanoo, että voi sua tms ja taas olen kuin vahaa.

1. Istut puhelimen vieres? Hanki känny, aika kätsy kun kulkee taskussa mukana.

2. Mies sanoo "tehään jotain kivaa", tarkoittaa että: "naidaan". (Se siis ei tarkoita leffaa, raflaa, oopperaa tahi tivolia.)

3. Unohda ukko - keksi parempaa tekemistä.