Olen kenties lähdössä Brysseliin auppariksi syyskuussa. Kertokaa kokemuksianne te, joilla on ollut hyviä auppari perheitä/vuosia. Valituksia olen täällä nähnyt liikakin.
Mikä teki auppari ajastanne hyvän? Lähtisittekö uudellen jos tietäisitte millainen kokemus tulossa?
Onko perheenne ollut suomalainen vai paikallinen? Kumpikohan olisi parempi? Mulla olis mahkut päästä suomalaiseen perheeseen Brysselissä.
Mikä teki auppari ajastanne hyvän? Lähtisittekö uudellen jos tietäisitte millainen kokemus tulossa?
Onko perheenne ollut suomalainen vai paikallinen? Kumpikohan olisi parempi? Mulla olis mahkut päästä suomalaiseen perheeseen Brysselissä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olin vuosia sitten kahteen otteeseen aupairina ja molemmat kokemukset olivat positiivisiä. Mukavat perheet ja löysin tosi kivoja ystäviä.Tietysti aina välillä joku asia otti päähän mutta ilman muuta lähtisin uudestaan! Toinen perhe oli ruotsalais-englantilainen ja toinen suomalais-espanjalainen. Kyllä varmaan suomalaisessa perheessa on omat hyvät puolensa mutta jos vieraita kieliä aiot parantaa niin silloin olisi tietysti parempi ettei perhe olisi suomalainen.
Perheet olivat mukavat ja työajat pitivät niinkuin oli sovittu. En tuntenut itseäni perheenjäseneksi mutta en myöskään miksikään piiaksi.
Ei muuta kuin rohkeasti matkaa. Jos et viihdy, niin ainahan sieltä pääsee pois!
Mä olin Lontoossa puoli vuotta aivan ihanassa suomalaisessa perheessä. Tunsin oloni heti tervetulleeksi ja perheenjäseneksi. Lapset olivat ihania ja kilttejä (aina välillä myös ei-niin-kilttejä) ja helppoja hoidettavia. Pystyin puhumaan aupparivanhempieni kanssa melkein mistä vaan. Kaupunki oli aivan mahtava ja tapasin uusia ja mahtavia tyyppejä. :)
Mä oon ollu kaksi kertaa Brysselissä, ensin vuoden ja sitten seuraavana kesänä 3kk. Molemmilla kerroilla suomalaisessa perheessä. Hyviä kokemuksia olivat molemmat ja olisin lähtenyt täksikin kesäksi jos olisin soppelin perheen löytänyt.
Lyhyelle au pair-pestille lähtisin ja ehkä lähdekin vielä. Koko vuoden pesti oli kuitenkin henkisesti sen verran raskas, että sitä ehkä harkitsisin hieman tarkemmin jos vielä olisin lähdössä.
Mä oon ainakin viettäny Brysselissä aivan huippu aikaa. Molemmat perheet oli aika huippuja, varmaan perheiden parhaimmistoa jos niin voi sanoa. Molemmat huolehti musta tosi hyvin, tosin eri tyyli molemmilla perheillä oli. Ensimmäisessä olin ehkä hieman "ulkopuolisempi" mutta kyllä tervetullut ja hyvin tulin juttuun perheen kanssa ja tuollainen hieman etäisempi suhde sopi minulle oikein hyvin. Tokassa perheessä tunsin todella olevani perheen jäsen, tosin ikäeroni perheen vanhempiin oli pienempi (ekan perheen vanhemmat oli omien vanhempieni ikäisiä). Tokassa perheessä olin tosissaan perheen jäsen ja olimme perheen äidin kanssa kavereita ja mailailemme "henkilökohtaisempiakin asioita" edelleen.
Jos haluat jutella enemmän Brysselissä au pairina olemisesta niin mulle voi mailata: [email protected]
Mä olin Saksassa suomalais-saksalaisessa perheessä reilun vuoden vuosia sitten aupairina. Perhe tuli todella läheiseksi, ja olemme ystäviä edelleenkin. Kun astuin sisälle taloon, mulle sanottiin heti, että ole kuin kotonasi. Paiskin kyllä töitä varmasti enemmän kuin useimmat aupairit vapaaehtoisesti tai pyynnöstä, riippuen tilanteesta, mutta aika on jäänyt mieleen todella positiivisena kokemuksena. Ystäviä en valitettavasti saanut, koska tein siinä sivussa töitä myöskin McDonaldsissa, vapaa-ajan vietto ongelmia ei siis ollut. Suosittelen!
Moi!Olin pari vuotta sitten au pairina Irlannissa,pienessä merenrantakaupungissa kaakkois-rannikolla.Perheeni olin täysin irlantilainen ja siihen kuului yh-äiti ja kaksi tyttöä,10- ja 13-vuotiaat.Paikan sain ihan yksityisesti,tutustumalla tällä kyseisellä palstalla perheen vuosien takaiseen suomalaiseen au pairiin.
Viivyin kaikkiaan 9 kuukautta.Nautin kokemuksestani suunnattomasti ja voin rehellisesti sanoa,että minua kohdeltiin aina kuin perheenjäsentä:sukulaista tai tuttavaa.Tytöt olivat ihan kilttejä minulle,eikä meillä ollut mitään suurempia erimielisyyksiä koskaan.Jos äiti oli luvannut minulle vapaata,hän järkkäsi tytöt jonnekkin muualle mikäli hänelle itselleen ilmaantuikin menoa,mikä oli mielestäni todella reilua!Sain myös pidempiä vapaita putkeen,mikäli halusin matkustaa ympäri Irlantia.
Vaikka kokemus olikin nautinnollinen,en enää lähtisi uudelleen au pairiksi.Nyttemmin haluaisin enempi omaa rauhaa,eli oman asunnon ja tienata enemmän rahaa..:) Eikä lastenhoito taida olla ihan se minun paras juttuni sittenkään.
Suosittelisin kyllä kokemuksena kaikille!Perheen kansalaisuus sitten riippuu ihan itsestä,mitä haluaa!!Halusin oppia englantia ja kuulla ja käyttää ainoastaan sitä kieltä,joten valitsin täysin irlantilaisen perheen.Mikä kullekkin paras!
Ei muuta kuin nauti mahdollisesta tulevasta au paireilustasi!!Onnea matkaan:)
Olin vuosia sitten noin yhdeksän kuukautta Sveitsissä Bernin lähellä au pairina. Olin täysin saksankielisessä sveitsiläisessä perheessä ja tunsin alusta asti olevani kuin perheenjäsen. Opin todella hyvin saksaa, näin paljon kaunista Sveitsiä ja sain uusia kavereita. Nautin todella paljon tuosta ajasta, vaikka enää näin vanhempana en auppariksi lähtisikään, mutta silloin 19-kesäisenä aika oli todella antoisa ja opettava monella tapaa. Ehkä kaikista parasta oli, että pääsi tutustumaan tuon mystisen, "yksinäisen",maan kulttuuriin perheestä käsin; antoi paljon enemmän kuin pelkkä lomamatka Sveitsiin.
Suosittelen ja hauskaa tulevaa vuotta!
Olen ollut nyt reilun viikon Saksassa, Hampurissa au pairina ja on ollut todella mukavaa! Vaikka aikaa on kulunut vasta vahan, tiedan etta lahto tulee olemaan vaikea.. Perheen aiti on aivan mahtava ihminen, voin puhua hanen kanssaan kaikesta ja olla oma itseni koko perheen seurassa, mika on mielestano tarkeaa. Jannitin tuloa aluksi todella paljon, mutta kaikki jannitys havisi kun tapasin perheen lentokentalla. Kannattaa lahtea rohkeasti ja luottaa "tuntumaan" perheesta, toivottavasti kaikki menee hyvin:)
perheesee.. sama kun olisit kotona vanki. Mene sellasee missä voit oppia maan kielen.