En rakasta enää miestäni, mutta en voi jättääkään, koska minulla ei ole paikkaa minne mennä. Minulla ei ole koulutusta, ei rahaa, ei työpaikkaa. Mies kontrolloi elämäni jokaista aspektia. Tuntuu kuin olisin hänelle vain arvoton huora, jolla ei ole oikeuksia, ainoastaan velvollisuus tyydyttää mieheni jokainen tarve ja mielenoikku viipymättä ja ilman kysymyksiä. Mitä teen?
Huorana parisuhteessa
Ho
162158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Etkö voisi kertoa miehellesi mitä tunnet? Koulutusta voi hankkia, samoin työtä ja asunnonkin. Terveyskeskuksesta tai mielenterveystomistosta saa myös keskusteluapua.
Niin kauan kuin asioiden on pakko olla noin, täytyy selvityä vaikkapa koettamalla nauttia tilanteesta.
Uusi mies ei liene mahdoton löytää.
Jos vain haluat, voit muuttaa elämääsi. Ajattelen, että olisitko noin ymmärtäväinen, jos miehesi konkreettisesti uhkaisi henkeäsi? Jäisitkö kuoleman uhalla suhteeseen, vain koska sinulle ei ole koulutusta, rahaa eikä työpaikkaa?
Naisille on ainakin turvakoteja, vaikka sinun ei sellaiseen tarvitsisi paeta, niin luulisin, että sitä kautta voit löytää tietoa siitä, mitä mahdollisuuksia sinulla on. Yritä myös etsiä internetistä avainsanoilla auttavia tahoja.
Luulen, että sinulle olisi hyvä ensialkuun keskustella jonkun kanssa tilanteestasi, jotta voisit selvemmin hahmottaa sen hyvät ja huonot puolet ja jotta saisit jonkinlaista tukea ja ymmärrystä ajatuksillesi. Näiden uusien tietojen ja tuen pohjustamana voit käydä vahvemmalla pohjalla keskustelemaan avioliittosi ongelmista miehesi kanssa.
tuollaisen miehen minäkin haluaisin. Hän todella himoitsee ja haluaa sinua!
olet oma rakas huorani
...ole koskaan ymmärtänyt miksi niin monet miehet ottavat naisesta elätettävän.
Jep, hyvä kysymys - annapa yhtä hyvä vastaus!
että syynä voisi olla rakkaus? Ei se vielä, että naisella on huonompi tulotaso välttämättä kerro yhdessäolon syytä. Se voi olla vain olemassaoleva tosiasia
...sinä et sitten elätä miestäsi? Etkö rakasta häntä?
Onko rakkaus sitä että sitten voidaan vaan olla lötköttää ja antaa toisten tehdä elämänsä eteen jotain?
Molemmilla on velvollisuus elättää toista KYKYJENSÄ mukaan.
Naisten palkat on surkeita. Ei niillä edes naiset elä, saati että miestä elätettäisi, perheestä puhumattakaan.
...palkat ovat yleensä suhteessa tehtävään työhön juuri oikean suuruiset. Ei se ole väärin että myyjä tienaa huonommin kuin insinööri. Palkkaus ei ainakaan minun allallani ole sukupuolikysymys. Työn tekemisestä maksetaan palkkaa, ei siitä kuka sen työn tekee.
Minä ainakin pidän itsenäisistä, vahvoista ja päämäärätietoisista naisista. En siivellä eläjistä enkä kotona lusmuavista "kotiäideistä" jotka eivät pysty edes pyykiä pesemään valittamatta sen raskautta. Ymmärrän kyllä että jotkut miehet saavat kiksejä siitä vallantunteesta mikä tulee kun nainen on täysin riippuvainen miehestä.
Mutta makunsa kullakin sanoi Rekku kun persettä nuoli.
Palkkaus ei ole missään suhteessa tehtävään työhön eikä koulutukseen.
Miesvaltaisilla aloilla on ylisuuret palkat verrattuna oikeisiin töihin, kuten lastenhoitoon, sairaiden hoitoon tms.
Diplomi-insinööriMIEHIÄkin on työttömänä, naisista puhumattakaan.
Jos lapsia on, ne täytyy kuitenkin jommankumman hoitaa, tai sysätä yhteiskunnalle lapsen hoito. Lapsi kannalta kotihoito on paras ratkaisu. Kotiäitiys ei todellakaan ole lusmuamista. Olin kotiäitinä 6 vuotta ja se oli elämäni rankinta aikaa. Ja köyhintä rahallisesti. Onneksi minulla on miehinen mies, joka arvosti sitä, että hoidin yhteiset lapsemme kotona.
Jos tilanne on niin ikävä etkä mielestäsi voi mennä mihinkään niin on paikkoja mihin pääsee.
Suojakoti on yksi sellainen. Se ei ole paha paikka, eikä siellä joudu tyydyttämään kenenkään tarpeita. Ota yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja varaa aika. Saat neuvoa, eikä sinun tarvitse jäädä vain pilluksi miehelle. Elämäsi menee pilalle, etkä pysty kunnon parisuhteeseen välttämättä enää jos jatkat pitkään paskassa suhteessa. Rohkeutta tarvitaan, mutta siellä on kaltaisiasi paljon ja ymmärrystä löytyy.
Irtiotto on tehtävä kerralla lopullisesti niin ettei tarvitse hakea enää kamojaan toista kertaa.
Aloita uusi elämä. Suojakoti on levähdyspaikka jossa voi kerätä voimia. Sieltäkin annetaan apua elämän rakentamiseen. Yksin et selviä jos ei ole rahaa ja ystäviä.
Ole rohkea ja katso elämää, sillä elämästä ihanan teet sinä itse olemalla päättäväinen.
Miten on mahdollista, ettei sinulla ole työtä eikä koulutusta ? Mitä ihmettä olet tehnyt kaikki vuodet ? Tai jättänyt tekemättä ?
Eikai pelkästään lapsia hoitamalla voi noin käydä ?
voi aina jäädä, vaikkei olisi lapsiakaan! Vaikka olisi akateeminen loppututkintokin voi jäädä työttömäksi. Kaikki eivät pääse työllisyyskursseille, vaikka hakevatkin eikä sekään ole työllistymisen tae!
Monella menee Suomessa ilmeisesti huonommin kuin öh:llä.
Mistähän tuossa oikein on kyse? Sanoit ettet rakasta enää miestäsi... Mutta ET VOI lähteä? Vai et voi lähteä ja säilyttää nykyistä mukavan helppoa elämää? Tunnetko itsesi huoraksi miehesi käytöksen vuoksi, vai omasi? Jos 'vika' on miehessäsi oletko yrittänyt puhua asiasta?
Mikä mielestäsi tilanteessasi olisi oikeudenmukainen ratkaisu? Miehesi jatkaa elättämistäsi ja hakee tunne&seksi-elämäänsä sisältöä muualta? Tietääkö miehesi edes että ainakin sinun puoleltasi rakkaus on kuollut?
Itse elätän tällä hetkellä olosuhteiden pakosta yksin perheeni, mutta jos saan vaimoni tuntemaan itsensä huoraksi niin menen ilomielin ammattiauttajalle tai ihan minne vaan...
Tiedän, että tämä voi kuulostaa utopialta, mutta tuttavapiiriini mahtuu yksi sellainenkin pariskunta, jossa 'rakkaus kuoli' ilman kolmansia osapuolia tai muita sotkuja. Yhdessä päätivät erota, ja 'varakkaampi' auttoi heikomman alkuun taloudellisesti ja sai aikanaan lainansa takaisin...