Ajattelin tässä kysellä onko täällä näitä kohtalon tovereita, joiden siippa on matkatyössä. Minun mies lähtee maanataiaamuna ja kotiutuu perjantaina.
Eli kodin ja arkiaskareiden pyöritys jää minun vastuulle. Muksun hoito, laskujen maksu ym. Joskus tuntuu, että voimat loppuu, mutta kuitenkin sitä ihmeeksi jostain onneksi löytyy.
Onko teillä joilla sama tilanne vaikuttanut miten parisuhteeseen? Meillä menee viikonloput miehen levätessä. Ja se on ymmärrettävää, sillä viikolla töiden puolesta unet jää vähille. Viikonloput toisaalta on yhtä hulinaa, kun on monenlaisia asioita hoidettavana. Ns. kahdenkeskinen aika on kortilla. Tietysti tähän on tottunut, mutta välillä kaipaa jotain muutakin :) Silloin tällöin irti otto onnistuu, mutta sekin vaatii tietynlaisen järjestelyn ja usein ei tule tehtyä.
Tuli tämä aihe vaan mieleen kun viikot suurimmaksi ajaksi on itsekseen lasten kanssa, tietynlaista yh-elämää.
Tarkoitukseni ei ole valittaa, sillä tämä on meidän ratkaisu. Takana ei ole mitään, että olisi luottamuspulaa ym vaan yleensäkin kiinnostaa miten muissa vastaavassa tilanteissa olevissa perheissä menee :)
Eli kodin ja arkiaskareiden pyöritys jää minun vastuulle. Muksun hoito, laskujen maksu ym. Joskus tuntuu, että voimat loppuu, mutta kuitenkin sitä ihmeeksi jostain onneksi löytyy.
Onko teillä joilla sama tilanne vaikuttanut miten parisuhteeseen? Meillä menee viikonloput miehen levätessä. Ja se on ymmärrettävää, sillä viikolla töiden puolesta unet jää vähille. Viikonloput toisaalta on yhtä hulinaa, kun on monenlaisia asioita hoidettavana. Ns. kahdenkeskinen aika on kortilla. Tietysti tähän on tottunut, mutta välillä kaipaa jotain muutakin :) Silloin tällöin irti otto onnistuu, mutta sekin vaatii tietynlaisen järjestelyn ja usein ei tule tehtyä.
Tuli tämä aihe vaan mieleen kun viikot suurimmaksi ajaksi on itsekseen lasten kanssa, tietynlaista yh-elämää.
Tarkoitukseni ei ole valittaa, sillä tämä on meidän ratkaisu. Takana ei ole mitään, että olisi luottamuspulaa ym vaan yleensäkin kiinnostaa miten muissa vastaavassa tilanteissa olevissa perheissä menee :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
suht hyvin asiat kun mies tulee edes viikonlopuksi kotia. Mun mieheni on merillä töissä ja olemme erossa yleensä 5-7 viikkoa ja joudun täällä arkea yksin pyörittämään ja lasta yksin kasvattamaan.
Tiedän kyllä millainen tunne sinulla on kun kaikki joutuu yksin tekemään, ei ole helppoa tiedän sen.
Joskus tulee itellekin sellainen tunne et onko tämä suhde tämän arvoista mutta kuitenkin sitä toista rakastaa niin paljon että jaksaa odottaa.. Ja sitten se kun mies palaa töistä on aivan ihanaa aikaa, niin sitten sitä muistaa sen et miksi kannattaa odottaa.
Tällaisessa suhteessa reissumiehen naiselta kysytään aika paljon kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Meidän suhde on ainakin vielä toiminut vaikka joskus tulee niitä aikojakin että ei millään jaksais tehä kaikkee yksin. Eihän suhteet voi olla aina sitä ruusuilla tanssimista.
Tsemppiä sulle, koitahan jaksaa! :)
oli aikoinaan sama tilanne. Minä pyöritin arkea lasten kanssa ja mies reissasi ympäri maata viikot. Hyvin selvittiin, yritettiin nipistää itselle yhteistä aikaa, joten unet viikonloppuisin jäivät vähiin.
Lisäksi olimme viikonloppuja usein miehen vanhempien luona maalla. Joten menoa ja meininkiä riitti.
Mieheni jaksoi noin viisi vuotta tuota rumbaa, jonka jälkeen tuli alanvaihdos ja perhe-elämä normalisoitui. Kieltämättä sen jälkeen elämä olikin yhtä juhlaa.
Ei ole joka viikko, mutta välillä reissussa, joskus montakin viikkoa putkeen - useimmiten viikonloput kotona. Hommat on myös sitä luokkaa, että aamusta iltaan duunia ja unet vähäiset joten kyllä mies tykkää levätä kun on kotona. Tosin minusta onkin tosi mukavaa hemmotella häntä kun hän palaa kotiin; sauna lämpimäksi, jääkaappiin varatut grilliruoat tai muut herkut tulille, koti on putsattu ja siivottu siistiksi kun hän kotiutuu (reissuviikkoina hän on vapautettu kotitöistä ;) ) Arjen pyöritys ja esim. raha-asioitten hoito on myös siltä osin minun hommaani, että minä olen niistä kuvioista parhaiten ajan tasalla koska hän ei reissujen takia niitä ehdi hoidella.
Totta puhuen, minä saan ajan kulumaan aika hyvin hänen ollessaan poissa; monet ihmiset kun päivittelevät sitä kun joudun olemaan niin paljon (??) yksin kotona ja sitten kun on lapsikin tulossa.. rattoisampaahan se sitten on kun on vauvakin seurana ja on touhuamista sen kanssa, kun nytkin jo on paljon tekemistä. Sehän riippuu niin ihmisestä, kun joillekin tekee tiukkaa olla kotona yksin pelkästään yhden illan ajan jos toinen käy jossain..
Ja onhan se ihanaa lähetellä niitä hempeitä tekstareita toisen kanssa kun ollaan eri paikoissa yön yli :)
En tiedä millaista olisi arki lapsen kanssa, mutta minä olisin mielelläni arkena yksin. Työ/koulupäivän jälkeen ei kuitenkaan jaksa ihmeitä tehdä, voi puuhastella itse jotain jos jaksaa, jos ei jaksa niin sitten on tekemättä :)
Parisuhteilla vois sitten viikonloppuisin ja tietysti arkenakin pitää yhteyttä mutta arki-illat sais pyhittää omiin juttuihinsa, voi kun se olis mukavaa :):):)
Oma mieheni reissaa paljon työkseen. Tätä on jatkunut jo koko yhdessä oloaikamme eli 14 vuotta. Alussa kun ei ollut lapsia, asia ei ollut vaikeaa, kun voin itse harrastaa yms. viikolla.Lasten synnyttyä yksin olo tuntui raskaammalta. Totuin siihen vähitellen. Huomasin, että se on ainoa vaihtoehto. Järjestän viikon meille sopivaksi ja mies osallistuu juttuihin, kun on paikalla. Hommasin itselleni auton, et pystymme lasten (2,4 ja6v) kulkemaan itsenäisesti. Kaikkeen tottuu pikku hiljaa.
vasta nuo reissuhommat. Kovin yksinäiseltä tuo olo tuntuu, varsinkin kun hän ajaa ulkomaille eikä hän raski soitella, kun kuulema niin kallista. Pidättekö te muut reissajien vaimot kuinka usein yhteyttä, kun mies poissa? Itellä jo tuntuu että onko tämä hyvä näin....
tuonne alkupäähän, jos laitan tän viel... ;)