Tulin tässä petetyksi noin puoli vuotta sitten.
Maa romahti jalkojeni alta ja tuntui että millään ei ole enää väliä;kuinka minua rakastava mies saattoi? Se toinen naikkonen oli syypää kaikkeen, kaikkeen.
Nyt kun katselen tätä asiaa tajuan syvää myötätuntoa ja sääliä omaa miestäni kohtaan. Hän sen teki ei tuo hänen alaisensa.
Turhaan syytin ja haukuin tuota toista naista, joka myös oli/on uhri.
Nyt mieheni haluaa vakuuttaa minulla ikuista uskollisuuttaan, en vaan tiedä miten tuohon enää suhtautuisi. Ehkä se menee keski-iän kriisin piikkiin tai sitten ei, mutta näitä haavoja ei noin vain paranneta, ne vaativat oman aikansa.
Kumpa tuo mieskin tajuaisi sen ja antaisi minun rauhassa potea tätä petetyksi tulemisen tunnetta eikä käskisi koko ajan unohtamaan pientä "syrjähyppyään".
No olemme erilaisia ihmisiä. itse en ottanut eroa vaan halusin jatkaa tätä avioliittoa, mutta tunteet ovat jäätyneet. Toivon, että joskus vielä voisin tuntea samoin kuin tunsin ennen.
Lasten tähden...niin sanotaan. Entä sitten kun lpaste ovat isoja...no tiedä häntä josko haavat ovat silloin jo parantuneet..
Maa romahti jalkojeni alta ja tuntui että millään ei ole enää väliä;kuinka minua rakastava mies saattoi? Se toinen naikkonen oli syypää kaikkeen, kaikkeen.
Nyt kun katselen tätä asiaa tajuan syvää myötätuntoa ja sääliä omaa miestäni kohtaan. Hän sen teki ei tuo hänen alaisensa.
Turhaan syytin ja haukuin tuota toista naista, joka myös oli/on uhri.
Nyt mieheni haluaa vakuuttaa minulla ikuista uskollisuuttaan, en vaan tiedä miten tuohon enää suhtautuisi. Ehkä se menee keski-iän kriisin piikkiin tai sitten ei, mutta näitä haavoja ei noin vain paranneta, ne vaativat oman aikansa.
Kumpa tuo mieskin tajuaisi sen ja antaisi minun rauhassa potea tätä petetyksi tulemisen tunnetta eikä käskisi koko ajan unohtamaan pientä "syrjähyppyään".
No olemme erilaisia ihmisiä. itse en ottanut eroa vaan halusin jatkaa tätä avioliittoa, mutta tunteet ovat jäätyneet. Toivon, että joskus vielä voisin tuntea samoin kuin tunsin ennen.
Lasten tähden...niin sanotaan. Entä sitten kun lpaste ovat isoja...no tiedä häntä josko haavat ovat silloin jo parantuneet..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puoli vuotta sitten kirjoitin pitkän tarinan siitä kuinka minulle kävi. Kirjoitin ns avoimen kirjeen tunteistani.
Jäin kuitenkin roikkumaan suhteeseen, koska halusin uskoa häneen... ettei mitään pientä flirttiä suurempaa sattunut. Sisimmässäni en moiseen uskonut. Tiedonjano kasvoi, ja aloin vaatimaan lisää ja lisää. Nyt sain viikonloppuna sellaisen tietoiskun, että se muuttaa luultavasti kokoelämäni. Suostuin vielä menemään pariterapiaan eilen. Miehinen kommentti, aika syvältä, mutta tulipahan kokeiltua. Toisaalta, menee sitä 95e turhempaankin ja kestihän tuo 1,5h.
Nyt on edessä omaisuuden arvon tarkastus ja niiden myyntiin saattaminen. Onpas kivaa.
Huomatkaa mun flekmaattinen asenne kaikkeen tapahtuneeseen. Oikeasti, mä en enää jaksa uskoa mihinkään. Olen vaan ollut liian kiltti ja jaksan uskoa toiseen vaikka se paskoo päälle koko ajan.
Petetyksi tuleminen on yksi karmeimmista asioista mitä tiedän. En suosittele kenellekkään jäämään roikkumaan niihin tunnelmiin. Ei siitä voi parantua. Ei suhteesta voi tulla enää kunnollista tuollaisen jälkeen. Ainakin meidän tapauksessa näin on. Itse olen uskollinen, en ole miettinyt edes pettämistä vaikka laiva- tai työreissuilla olen käynyt monesti.
Pettäjä ei tajua tilannetta mihin hän suhteen ajaa. Tyhmyyden piikkiin sitä ei voi laittaa, se vaan on jokin luonteenpiirre, ominaisuus joka luultavasti periytyy opetusmallin tai geenien mukana.
On todella tuskaista ajatella omaa elämää kaiken tämän kokeman jälkeen. Kaiken uudelleen rakentaminen: luottamus toiseen, kaverisuhteet ja -piirit, asunto, auto, huonekalut, astiat ja kaikki mikä liittyy henkiseen ja materiaan. Materia ei sinäänsä haittaa, mutta se helpottaa elämää, kuten auto ja asunto. Unelma-asunto oli totta, muttei taas enää hetkeen. Oma koti menee alta... se on myös todella privaatti asia. Paikka, jossa pitäisi voida levähtää ja rentoutua.
Nämä asiat eivät ole helppoja ja itkua tulee vielä pitkään väännettyä. Itse olen sitä jo tosin puoli vuotta vääntänyt. Kulissin pitäminen ei ole helppoa. Näyttää kaikille, jopa pettäneen vanhemmille, että kaikki on hyvin. Ei halua toiselle kurjaa tilannetta, jossa toinen joutuisi häpeämään tekoaan. En halua itse näyttää kuinka olen tullut höynäytetyksi. Raivo on suuri tuon jälkeen. Nyt vihdoin kulissit on kaadettu ja raivo purkautui mm. puhelimeen, sim-korttiini (fiksu veto :)], pesukone ja melkein kumppaniini. Onneksi en alentunut muuta kuin materian turmelemiseen.
Nyt kumppanini vanhemmat ovat hermoraunioilla. Kaverini ovat myös poissatolaltaan, eivät uskoneet tapahtunutta todeksi. Onneksi ovat puolellani, ja ovat aidosti mukana. Omat vanhempani tukevat, vaikka ovat olleet todella etäisiä minulle aina.
Toivon että joku sai jotain käsitystä pettämisestä ja sen uhriksi joutumisesta. Vapaamuotoinen teksti on aina sekavaa. NM. petetty, toivon myös sinulle tervettä omahyväisyyttä ja mieti tarkoin aiotko jatkaa suhdettanne. Toki näistä materiaaleista voi olla suhteen rakennusaineiksi, niin kuin terapeuttimme sanoi.. En vaan oikein tahdo uskoa.
Onnea, kävin sitten miten kävi.
Koin myös petetyksi tulemisen, mutta vielä aikaisemmin kuin sinä, noin pari vuotta sitten.
En vieläkään ole päässyt siitä yli. Ehkä olisin jo päässyt tapauksen yli mikäli mieheni käytös olisi toisenlaista. En tiedä jaksanko enää kauaa tätä, vaikka vannoin, etten lähde pois kotoa. Tuntuu siltä, että jatkan vain lasten vuoksi ja kun saan nämä tarpeeksi isoiksi, niin aloitan myös oman elämän ilman pettävää puolisoa.
unohda,mieheni ensimmäistä pettämistä joka tapahtu kun olimme ollet pari vuotta yhdessä,jatkoin vielä avioliittoa 20 vuotta ja koko ajan pelkäsin että sama toistuu ja toistuikin eli erosin ja lapset oli jo aikuisia mutta en tiedä mikä on oikein,mies ei muuttunut eli petti vaikka miten olisin ollut.En itse tekis toiselle koskaan niin sillä tiedän miten sylältä se sydämmeen sattuu.Tsemppiä!
Olen luultavasti alitajuisesti koko ajan toivonut, että mieheni muuttuu. Kuitenkin luulen, että tämä ei koskaan tule toteen. Aina tulee tietoon uusia "tuttavia" joiden kanssa pidetään yhteyttä. En sano, että mitään intiimiä, mutta sen verran salaista, että ei voi vaimolle sanoa. Kuitenkin hän lupasi silloin kiinni jäätyään suhteestaan olla pitämättä minkäänlaista yhteyttä kehenkään. Nähtävästi toiveajattelua ja turhia lupauksia...
Vaikeinta tässä on se, että kaikki tämä mitä olen saanut tietooni, on yritetty pimittää minulta, eikä minulle ole oltu rehellisiä. Minusta on tullut epäluuloinen, jota en tod. ennen ollut. En enää itsekään tiedä mitä haluan. Haluaisin niin luottaa ja turvata mieheeni, mutta näillä näkymin se ei ole mahdollista jos koskaan.
Lapseni ovat vielä sen verran nuoria, etten heti lähde pois kotoa, vaan odotan, että he pärjäävät paremmin. En tiedä onko tämäkään oikein? Toivon sydämeni pohjasta, että mieheni muuttaa käytöstään ja oppii arvostamaan myös perhettämme, mutta nähtävästi kaikkea ei tässä maailmassa voi saada, joten parasta valmistautua vain pahimpaan.
Ei ne muutu, pettäjä on valehdellut sinulle koko suhteensa ajan ja sillä valehtelun tiellä hän jatkaa yhäkin. Sinun ei pidä turvata mieheesi vaan itseesi! Epäluulosi ja turvattomuutesi vain kasvaa, jätä miehesi vielä nyt kun et ole täysin menettänyt itseluottamustasi. Sinulla löytyy nyt vielä voimia lastesi elämän järjestämiseen. Myöhemmin voit huomata olevasi vain tyhjä kopio itsestäsi ja se heijastuu lapsiisikin. Lapset vaistoavat tilanteen vaikka se yritettäisiin salata heiltä. Toiveajattelulle ei voi rakentaa mitään, saa huomata vain pettyvänsä uudelleen ja uudelleen.
Moi,
Olen, en nyt enää ihan niin nuorikaan, mutta hyvin säilynyt mies, 27 v. Monet ovat sanoneet minua hyvännäköiseksi. Miten olisi tutustuminen?
Itse asiassa olen niin masentunut ja ahdistunut tästä kakkosnaisen asemassa olemisesta, että pitäisi keinolla millä hyvänsä saada etäisyyttä tilanteeseen. Etsin voimia pystyäkseni tekemään eropäätöksen.
Laastarimies voisi tehdä hyvää. Siis ei mitenkään vakavalta pohjalta vaan pelkästään terapiamielessä. Vaikkapa vain kirjeenvaihtona.
Kelpaako sinulle kirjeenvaihtotoveriksi sinua 20 v. vanhempi mutta erittäin hyvin säilynyt ( luullaan usein kymmenen vuotta nuoremmaksi )kaunis hoikka vaalea nainen, jolla alkaa hermot mennä kun mies ei saa erotuksi alkoholistivaimostaan? Voisin antaa sinulle neuvoja naisasioissasi, ja sinä voisit antaa vinkkejä minulle miten toimia päättämättömän ukkomiehen kanssa.
Jos kelpaa, kerropa vähän itsestäsi ja pistäsähköpostiosite. Ei ole mahdotonta että kirjoitan sinulle.
Tarvitset aikaa käsitelläksesi kokemaasi. Petetyksi tuleminen on yksi suurimmista kriiseistä ihmisen elämässä - melkeinpä verrattavissa kuolemaan. Käyt läpi tunteet epäuskosta, vihan ja katkeruuden kautta hyväksyntään. Tunteettomuuskin on osa toipumista - sillä voi suojautua uusia iskuja vastaa. On pelottavaa antautua tunteiden valtaan tultuaan niin karvaasti petetyksi. Kuitenkin kaikki tunteet on käsiteltävä ja jos puolisosi osoittautuu olevansa rakkautesi arvoinen, voit rakastua häneen uudelleen.
Puoli vuotta on lyhyt aika - olet vasta toipumisen alkumetreillä. Ennallesi et tule koskaan, olet aina petetty, mutta vahvemmaksi kuin ennen voit tulla. Olet rakastanut puolisoasi, hän on lastesi isä. Kuitenkaan mielestäni lapset, talo ja tavarat eivät ole syy jäädä suhteeseen - vain rakkaus puolisoon on riittävä syy jatkaa yhteistä elämää. Kun rakastatte toisianne, pystyt hyväksymään miehesi tekemän virheenkin ja rakkaudellanne saatte rakennettua yhteisen elämänne uudelleen. Me onnistuimme sen tekemään ja monet muutkin ovat onnistuneet!
jatkamaan suhdetta pettämisen jälkeen. Vaikka kuinka rakastaisin ja toinen osapuoli sanoisi rakastavansa minua niin.. ei hyvänen aika. Ei petetä jos rakastetaan. Ihmisarvo se on minullakin!
Onhan se vaikeaa hyväksyä toinen puutteellisena virheineen. Vaikeinta oli uskoa se, että kahta voi rakastaa yhtä aikaa. Meidän elämämme ovat erilaisia, myös ihmissuhteet. Tiedän olevani etuoikeutettu, olen saanut elää huikean onnellista elämää kolmekymmentä vuotta - sellaista elämää vain harva saa kokea. Sitten tuli pudotus, se puolisoni ratkaiseva virhe hänen eläessä omaa ikäkausikriisiään - ainoa virhe. Koville uuden suhteen rakentaminen hänen kanssaan otti, mutta työ kannatti.
Oma ylpeyteni meinasi estää liittoon jäämisen. Petetyn häpeä on suuri ja häpeää pakenemme helppoon eroon. Vei kauan aikaa, ennen kuin ymmärsin, että ei omaisuudella, eikä millään muullakaan ole mitään merkitystä, jos menettää sen elämän tärkeimmän ihmissuhteen. Meneekö ihmisarvoni siihen, jos pystyn antamaan anteeksi ja haluan elää ihmisen kanssa, jota rakastan?
Kirjoitan tänne selventääkseni ajatuksiani ja kertoakseni omasta kokemuksesta.
Olemme seurustelleet kaksi vuotta. Selvisi, että puoliso on pettänyt jo puoli vuotta sitten. Aluksi hän oli täysin puolustuskannalla, eikä suostunut edes keskustelemaan asiasta, saati esittämään anteeksipyyntöä. En usko, että hän ymmärtää, miten syvästi loukkasi. Olotila, johon hän minut saattoi, on pahempaa kuin mikään tähän asti kokemani. En pystynyt syömään, nukkumaan, enkä tekemään mitään. En pystynyt menemään töihin. Tilannetta ei auta se, että en ole voinut vielä raivota hänelle kunnolla. Tapahtuma oli myös tietyltä kannalta herättävä, se selvensi minulle etten missään tapauksessa haluaisi elää ilman häntä, ja suhdetta on nyt hoidettu paremmin kuin aikoihin. Olen täysin rakentavalla kannalla, haluan selvittää asiat ja uskon, että vaikka tämä on paha notkahdus suhteeseen, voi se pitkällä aikavälillä olla rakentava ja suhdetta parantava kokemus, mikäli molemmat haluavat jatkaa ja selvittää asiat.
Puoliso on minua reilusti nuorempi, ja luulen, että hänellä on käynnissä jonkinalainen itsenäistymiskriisi. Silti tapahtunut on täysin hänen oma vikansa, eikä sellaista tapahdu vahingossa. Luottamus on mennyt ehkä ikiajoiksi. Katselen hiljalleen, mihin suuntaan suhde kehittyy. Toista kertaa en enää antaisi anteeksi. Halu nöyryyttää ja satuttaa pettänyttä kumppania on ajoittain valtava, mutta aion hillitä sen, ja katsoa mitä tapahtuu jos yritämme edetä rakentavasti. Puoliso pitää minua pettäjänä, koska olen pettänyt aiemmassa suhteessani! Tämä on kuitenkin uusi, aivan erillinen juttu, jota oli tarkoitus rakentaa luottamukselle.
En koskaan enää voisi pettää, tai olla suhteessa pettäjän kanssa. Se satuttaa liikaa, maailman ajattelemattomin teko. Pettäjä on mieleltään lapsen tasolla ja hän pahimmassa tapauksessa tuhoaa petetyn elämän.