Täällä oli viikko sitten keskustelua nollamaistereista. Uusi termi, sellaista en ole
kuullut ennen. Mutta nollatutkimukset ovat tuttu
asia. Taisi joku reipas jatkomerkonomi eli tradenomi olla termin takana.
Nollamaisteri tarkoittaa ilmeisesti täysin
teoreettisia opintoja etenkin alalla, jolla ei
ole työpaikkoja juuri lainkaan.
Itse en ole opiskellut niitä kaikkein
erikoisempia aloja.
Onneksi sentään yliopistossakin on vielä joitakin
aineita, joita opiskelemalla pätevöityy (tai ainakin saa hyvät pohjat) työelämään.
Esim. lääkäri, lakimies, kemistit, ehkä fyysikotkin yliopiston puolelta.
Näillä aloilla jo lakikin velvoittaa tiettyihin
tutkintoihin.
Ethän sinäkään antaisi kouluttamattoman, ehkä vielä nuorenkin puoskarin hoitaa terveyttäsi.
On hyvä, että lääkäreillä on pitkä ja vaativa koulutus - näin ei ole IT-alalla, siellä ei ole
virallisia koulutuksia ja vaatimuksia.
Eihän se niin vaarallista ole, jos ohjelmistot
sekoilevat, vai?
Mitenkä olisi esim. autojen luistonestoa hallitsevat ohjelmat tai Loviisan ydivoimalan
ohjausjärjestelmät?
Tekn. korkeakoulusta löytyy varmasti myös monia käytännön läheisiä ja hyviä aineita.
Ei pitäisi opiskella aivan mahdottomia aineita,
ellei ole rikasta sukua takana, joka rahoittaa tai
järjestää suojatyöpaikan suvun lafkaan.
Työttömyys voi yllättää.
Jotkut opinnot ovat vain hyviä harrastuksiksi.
Neuvoisin nuoria selvittämään työllisyystilanteen,
ennen kuin alkaa opiskella mitään.
Tosin tilanne voi vaihtua vuosien kuluessa, ennenkuin valmistuu.
äijä
kuullut ennen. Mutta nollatutkimukset ovat tuttu
asia. Taisi joku reipas jatkomerkonomi eli tradenomi olla termin takana.
Nollamaisteri tarkoittaa ilmeisesti täysin
teoreettisia opintoja etenkin alalla, jolla ei
ole työpaikkoja juuri lainkaan.
Itse en ole opiskellut niitä kaikkein
erikoisempia aloja.
Onneksi sentään yliopistossakin on vielä joitakin
aineita, joita opiskelemalla pätevöityy (tai ainakin saa hyvät pohjat) työelämään.
Esim. lääkäri, lakimies, kemistit, ehkä fyysikotkin yliopiston puolelta.
Näillä aloilla jo lakikin velvoittaa tiettyihin
tutkintoihin.
Ethän sinäkään antaisi kouluttamattoman, ehkä vielä nuorenkin puoskarin hoitaa terveyttäsi.
On hyvä, että lääkäreillä on pitkä ja vaativa koulutus - näin ei ole IT-alalla, siellä ei ole
virallisia koulutuksia ja vaatimuksia.
Eihän se niin vaarallista ole, jos ohjelmistot
sekoilevat, vai?
Mitenkä olisi esim. autojen luistonestoa hallitsevat ohjelmat tai Loviisan ydivoimalan
ohjausjärjestelmät?
Tekn. korkeakoulusta löytyy varmasti myös monia käytännön läheisiä ja hyviä aineita.
Ei pitäisi opiskella aivan mahdottomia aineita,
ellei ole rikasta sukua takana, joka rahoittaa tai
järjestää suojatyöpaikan suvun lafkaan.
Työttömyys voi yllättää.
Jotkut opinnot ovat vain hyviä harrastuksiksi.
Neuvoisin nuoria selvittämään työllisyystilanteen,
ennen kuin alkaa opiskella mitään.
Tosin tilanne voi vaihtua vuosien kuluessa, ennenkuin valmistuu.
äijä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Perusvirhe on se, että ihmiset lokeroidaan esim. suoritetun tutkinnon, taustojen tai ammattinimikkeen perusteella tiettyyn lokeroon. Lokeroijat eivät monestikkaan itse ymmärrä tuon taivaallista esim. tässä tapauksessa tietotekniikasta.
Ihminen itse omine koulutuksesta riippumattomine kiinnostuksenaiheineen ja osaamisineen ratkaisee monesti sen kuinka hyvä hän missäkin hommassa on. Nollamaistereita on ihan siinä missä nolla-asentajiakin. Kaikkia teoriaopinnot eivät kiinnosta vaikka älykapasiteettia olisi vaikka muille jakaa. Jos jostain asiasta on todella kiinnostunut ei asioiden opiskelemiseen tarvita yliopistopaikkaa. Tietoa löytyy muutenkin.
Oma lukunsa ovat tietenkin nämä vastavalmistuneet korkeasti koulutetut ihmiset jotka luulevat olevansa päteviäkin guruja omalla alallaan pelkästään oman tutkintonsa johdosta. He tosin tekevät pahan virheen omaa uraansa ajatellen kun kuvittelevat ettei vuosikymmenten työkokemuksen omaavalla duunarilla saattaisi olla mitään annettavaa heille. Itse olen parhaat oppini saanut omalla ammattialallani ko. henkilöryhmän edustajilta.