Mitä mieltä olette: "Pitääkö" lapsia yrittää saada nuorena, kun vielä jaksaa vai vanhempana, kun on itse ehtinyt kasvaa kunnolla aikuiseksi ja pitää hauskaa?
Tämä kysymys usein jakaa mielipiteitä paljon. Omakohtaisesti olen ajatellut hankkia lapsia vasta 25 vuoden paikkeilla kun olen ehtinyt juhlimaan ja nauttimaan parisuhteesta ilman lapsia.
Tämä kysymys usein jakaa mielipiteitä paljon. Omakohtaisesti olen ajatellut hankkia lapsia vasta 25 vuoden paikkeilla kun olen ehtinyt juhlimaan ja nauttimaan parisuhteesta ilman lapsia.
Vastaukset 68
Vanhimmat
ja nuorena on lapset hankittava.
Nelikymppiset äidit ovat lapsen turmio.
Minullapa on ihan omat kokemukset molemmista.Ensimmäisen lapseni sain kun olin 24 eli nuori.tämän tosen 40 vuotiaana ja uskoo ken haluaa jaksan nyt kun on elämän kokemusta ja asennetta; kuinka pian aika kulkee ja lapsi kasvaa; paljon paremmin.Nuorena yritti niin kovin ja oli kaikesta huolissaan sekä muiden sanomiset vaikuttivat vielä useasti, niin myös uupumusta tuli,nyt kun tietää mikä on, osaa suhtautua niin kovin rauhallisesti myös vaikeuksiin.En ole vielä kertaakaan hermostunut lapsenhoitoon tai yö heräämisiin vaan nautin joka hetkestä.Olen aikani,myös lasten välissä ehtinyt juosta festarit ja baarit, niin et mikään sellainen ei just nyt kiehdo ollenkaan.Toisin oli nuorena kun niin kovasti halusin vauvasta välillä omaa aikaa.En tiedä mitä tarkoitat turmiolla,mut mua et saa vakutettua asiasta ellei sulla ole jotain tramaattista omakohtaista kerrottavaa,mut luulenpa et olet itse vielä kovin nuori kun noin mustavalkoisesti ajattelet.Äläkä vastaa et lapsi raukka kun on vanha äiti,vaihdevuodet ja kuolet.en mene siihenkään juttuun.Olen paljon edustavampi äiti siellä vanhempain illoissa kun moni nuorempi,sillä nyky nuoret ovat monet nyt jo lihavia ja huonokuntoisia,hoitamattomia naisia.Lisäksi kun lapseni on murkku on vaihtarini jo ohi ja kuolla en aio vielä 30neen vuoteen niin on tämä pikkuinen jo aikuinen.Jos kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan niin onpa lapsella ainakin 13vuotta nuorempi isä.
Sinullapa on ihan omat kokemukset.
Unohdat vaan ,että kokemuksesi ovat vallan yksipuolisia: katsot tilannetta vain vanhemman näkökulmasta ja unohdat lapsen.
Olen 45-vuotias ja äitini oli tämän ikäinen saadessaan minut.Isäni oli vielä vanhempi.
Eikä heillä ollu edes hyvää makua kuolla ajoissa.
vaan olen myös itse vanhan äidin lapsi.Olen ilmeisen hyvällä itsetunnolla vain varustettu koska osaan asennoitua toisin.Isäni tosin kuoli jo kun olin 12vuotias mut äitini elää vielä ja on ilman sairauksia selvinnyt vanhaksi.Ajattelen asiaa ennemmin niin et vaikka olisin 16vuotiaan äidin lapsi elämä ei anna takeita sille miten menee.Meitä kuolee kaiken ikäisinä sekä sairastuu.Paras ystäväni on 21vuotiaan äidin lapsi ja hän joutui 10 vuotta hoitamaan sairasta äitiään joka silti vielä kuoli 3 vuotta sitten.Et toi ei vain ole ikä kysymys,valitettavasti.
Mutta. Jos et olisi saanut esikoistasi jo nuorena, olisitko osannut suhtautua vanhemmalla iällä saamaasi lapseen yhtä...osaavasti? En siis epäile mitään, eikä ole tarkoitus aiheuttaa eripuraa. Kunhan mietiskelen. Opettaako ikä lapsen kasvatusta? Tai vaippojen vaihtoa :) Mun mielestä se esikoinen on esikoinen :) aikaisemmista lapsista ei ole kokemusta, ja kaikki on siis uutta.
Mutta mun mielestäni myös tällasesta asiasta väittely on aika turhaa. Kukin tehköön lapsensa silloin kun haluaa, ja pystyy heistä huolehtimaan. Tämä on niin asia kohtainen juttu.
Kesää kaikille ¤
et esikoinen opettaa,mut en ole mielestäni kertonut niistä asioista vaan sanonut että pinnani on nyt pitempi eikä minuun niin kovin vaikuta esim mummojen mielipiteet jne.nimenomaan yritin vertailla asioita jotka ikä on tuonut.Kaiken kaikkiaan en tässä nyt ole halunnutkaan kinata et eikö lapset kannata tehdä siinä 25 ja 35 välillä,juu kyllä varmasti on aivan oikea ikä,vaan olen yrittänyt osaltani kun nyt tälläinen kokemus on ,hälventää turhaa luuloa ja kertoa miten se on erilaista.
Tuon itseni hieman huonosti julki. En osaa selittää, niin että kaikki ymmärtäisi mitä sanon. Yritin viitata siihen, että josko pinna on nyt pidempi, kun tietää mitä se on. Miten homma toimii :) sillä nyt kun katson aikaa pari vuotta taakse päin ni olin vähän avuton. En huono, mutta seuraavan lapsen kanssa kaikki on jo tuttua. Sillä nyt jokainen ikävaihe yms. on uus.
Ja :) en tarkoittanut, että sinä kinaisit, päinvastoin! Se oli yleinen kommentti.
Mutta. Ihanaa kesäpäivää kaikille! :)
Ei ole olemassa oikeata ikää hankkia lapsia. Paljon vaikuttaa olemassa oleva elämäntilanne. Itse olin ollut naimisissa 1,5 vuotta (sitä ennen seurustelua takana yli 3 vuotta) ennen esikoisen syntymää. Minulla on viisi lasta; vanhimman sain 24-vuotiaana, ja nuorimmat 31-vuotiaana. En kokenut olevani liian nuori tai liian vanha missään vaiheessa.
Uskon, että oli äiti minkä ikäinen tahansa, hän on oikean ikäinen omalle lapselleen. Etenkin, jos lapsi on tarkoituksella hankittu. Erikseen on sitten ne hulttioäidit, mutta hekin voivat olla minkä ikäisiä tahansa. Nyt olen 46-vuotias, ja pienen pojan mummi. En tiedä, jaksaisinko joka päivä hoitaa häntä, mutta luulen, että jos hän olisi omani, niin olisin "kasvanut" siihen, että minun on jaksettava. Omat nuorimmat lapset ovat kuitenkin jo teini-ikäisiä, ja olen tottunut siihen, että he alkavat pärjätä jo itsekseenkin.
kyllä lapset kannattaa hankkia mahdollisimman nuorena noin yleisesti.itse olen 45 ja 4 lapsen mummo.oman äitini kanssa ollaan juteltu ja hänestäkin on mukavaa kun vielä isomummonakin jaksaa hyvin lasten kanssa touhuta ja mennä.pitäisi ajatella lapsen tulevaisuutta eikä vain taloudellista puolta.todella kiva varmaan kun lapsen vanhemmat kuolee vanhuuteen tai muuten vaan kärsii vanhuuden oireista kun lapsi vasta teini ikäinen.ja riskitkin kasvaa vanhemmiten.miksi tehdä tahallaan vammaisia lapsia.
Onhan se hyvä,että lapset tehdään nuorina.22 v sain ensimmäisen pojan,joka on monivammainen, täysin autettava lapsi.27 v sain toisen pojan ,jolla on laaja-alainen kehitysviivästymä ja kolmannen pojan sain 29 v,joka on ns."terve poika".Itse olen nyt 31 v.Jos olisin saanut nämä pojat vanhempana, niin en olis jaksanut,joskus on sellaisia kausia nytkin ,etten jaksa, mutta lasteni eteen yritän kaikkeni.Vanhemmat ihmiset varmaan saa enemmän vammaisia lapsia kuin nuoret.
Mutta minulle on suotu 2 erityislasta ja 1 terve lapsi.Enkä antaiskaan heitä pois,en pystyisi siihen.He ovat minun omia ja rakkaita lapsia.Enkä ole tehnyt heitä tahallani.He ovat sellaisia,mitä he ovat,yksilöitä,joilla on omat mielipiteet.Jos olisin tiennyt etukäteen,että saan 2 erityislasta,niin en olisi pystynyt kuitenkaan tehdä aborttia tai jne..Nämä 2 erityislasta,toinen ei pysty liikkumaan ja toinen pystyy.Eri tarpeet ja ongelmat.Kummatkin pojat ja myös ns.terve poika ovat niin ihania lapsia.Olen tyytyväinen elämääni.
sen useammin vammaisia lapsia kuin nuoretkaan. Vain Downin oireyhtymä on jossain yhteydessä synnyttäjän ikään. Silti valtaosa Downin syndromaa sairastavistakin on nuorten äitien lapsia. 40-50-vuotiaat synnyttäjät eivät nykyisin ole mitään ikäloppuja, ja he jaksavat aivan hyvin hoitaa lapsensa, jos pysyvät terveinä. Jos synnyttää lapsen 50-vuotiaana ehtii myös yleensä kasvattaa hänet aikuiseksi ennen kuin itse on vanha.
Kyllä mun mielestä jo lähes 70vuotias on vanha!
Asenteesi on ihana.
kantaa korteni kekoon,tähän kuumaan keskusteluun.Ikä nostaa riskiä saada vammainen lapsi,muutaman prosentin luokkaa,mutta lapsivesi näyttellä tuo riski voidaan todeta varmuudella.Joten ei voida sanoa et yli 35vuotiaat tarkoituksella hankkisivat vammaisia lapsia.Negatiivisen tuloksen jälkeen raskauden riskit verrattuna nuorempaan testaamattomaan äitiin on jopa kokonaisuudessaan pienemmät vaikka kaikki riskit otettaisiin mukaan.Taas positiivisen tuloksen saaneet(kaiken ikäiset)lähes sata prosenttisesti päätyvät aborttii,näin sanovat testejä tekevät.Mämä loput tekevät tahallaan vammaisia lapsia.Ja vielä ihan poikkeuksetta äidit jotka ovat yli 35 vuotiaita osallistuvat näihin tutkimuksiin jotka usealla ellei kaikilla paikkakunnilla ovat maksuttomia,voisi sanoa et mitä enemmän ikää sitä suurempi osallistumis aktiivisuus.Eli kyllä ne vammaiset lapset syntyvät näillä nyky menetelmillä helpommin nuoriin perheisiin.
2 ensimmäistä poikaa ,toinen on monivammainen ja toisella on laaja-alainen kehitysviivästymä ja yksi terve poika.Vaikka minulle olisi tehty testejä raskausaikana ja raskauksia on ollut 3.Jos testi olisi ollut positiivinen, niin en ikimaailmassa olisi pystynyt tehdä aborttia,ei ikinä.Abortti on murha.Kyllä vammaisillakin lapsilla ja aikuisilla on oikeus saada elää täyspainoista omaa elämää tässä ei-vammaisten yhteiskunnassa.Hekin ovat myös yksilöitä niin kuin mekin ns.normaalit.Heilläkin on omat mielipiteet joka asiassa.
Olen siis teidän mielestä tehnyt 2 vammaista lasta tahallani tähän maailmaan,mutta en välitä.Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen.Olen ylpeä 3 pojasta,josta kaksi on erityislasta.Maailman 3 arvokkainta asiaa., mitä minulla on.Terv.YLPEÄ ÄITI
mistä perspektiivistä asiaa katsoo. Nykyään ihmiset pysyvät terveinä ja nuorekkaina kauemmin ja naiset elävät yleensä yli kahdaksankymppisiksi.
kyllä totta. Tosin itse en "soisi" isovanhemmilleni lapsia... Ovat he jo sen verta vanhoja ja vähän "tippuneet" ajan hengestä. Ovat kovin vanhoillisia. Esim. mielipiteet kasvatuksesta ovat aivan erilaiset kuin minulla. (en nyt väitä että MINÄ olen oikeassa, mutta mielipiteeni menevät aika lailla yksyhteen ystävieni ja neuvolan kanssa.)
Olipa ilkeä kirjoitus 4 lapsen mummolta!
Hommaavatko Sinun lapsesi lapsia vain mummojen ja isomummojen mieliksi? Kannattaisi jutella sopivasta lapsensaanti-iästä muidenkin kuin oman äidin kanssa. Josko yleissivistyksesi laajenisi....
Lapsille on kuules ihan sama, millaisessa kunnossa mummot ja isomummot ovat. Pääasia on, että äiti ja isä hoitavat lapsensa kunnolla.
"Lapsen vanhemmat kuolee vanhuuteen"??? Jos saa lapsen 35-45-vuotiaana, vanhemmat elävät todennäköisesti niin kauan, että kaikki lapset ovat aikuisia ja muuttavat pois kotoa. 20-vuotiaana nuoren pitäisi päästä muuttamaan omilleen eikä roikkua äidin ja isän nurkissa.
"Lapsen vanhemmat kärsii vanhuuden oireista kun lapsi vasta teini ikäinen"??? Mitähän oireita tarkoitat? Kaikilla meillä ei ole dementiaa tai muita rappeuttavia aivosairauksia vielä 50-vuotiaana.
Olen 40-vuotias äiti. Vanhimmat lapset ovat jo murrosikäisiä, nuoremmat alle kouluikäisiä. Murrosikäisen kasvattamisessa ei vanhemman nuoresta iästä ole mitään hyötyä. Jos nuorella on voimakas kapina, on samantekevää, onko 15-vuotiaan vastaantinttaavan teinin äiti 35- vai 60-vuotias.
Perheemme taloudellinen tilanne on huomattavasti parempi kuin 15 vuotta sitten. Saadessamme esikoisen vähän yli 20-vuotiaana, ei ollut mitään varallisuutta tai tietoa pysyvästä asunnosta. Saimme omistusasuntomme maksettua alle 40-vuotiaana ja perheellämme on omakotitalo lyhyen matkan päässä ala-asteen koulusta.
Sinun kannattaisi opiskella suomen kieltä. Josko oppisit kirjoittamaan yksinkertaisia lauseita.
Kyllä se on ihan persoonasta kiinni mikä on se "oikea" aika yrittää tehdä lapsia. On ihmisiä jotka ovat ikuisia kakaroita ja joiden ei ehkä koskaan pitäisi edes yrittää tehdä lapsia ja on "aikuisia" ihmisiä jotka voi tehdä jo parikymppisenä lapsia.
Itse sain esikoisen samana vuonna kun täytin 30, toinen pari vuotta myöhemmin. Kolmas kun täytin 37. Ehdimme miehen kanssa viettää monta vuotta yhteistä aikaa ja tutustua kunnolla toisiimme. Uskon että paljon oli hyötyä siitä että oltiin ehditty elää jo niitä parisuhteen ylämäkiäkin ennen lasten tuloa joten selvisimme lasten syntymän tuomasta kriisistäkin (ensimmäisen kohdalla) melko hyvin.
Nyt ainut huono puoli siinä kun myöhään on alkanut perhettä perustamaan on se, että koen itseni (ja kroppani) sen verran "vanhaksi" etten enää luultavasti tule koskaan lasta kantamaan, vaikka muuten voisin niitä ajatella perheeseemme vallan hyvin.
Kaikessa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Sitäpaitsi asiahan ei ole aina omissa käsissä, tiedän jopa pariskunnan joka sai ensimmäisen lapsensa vasta parinkymmenen yhteisen vuoden jälkeen miehen lähennellessä jo 50 ja naisen 40. Olivat kyllä koko ajan yrittäneet mutta vasta tuolloin tärppäsi.
lapsen hankkimisikä on noin 22 vuotiaana, mutta henkisesti minun mielestä vasta vähän myöhemmin. Ristiriitaista, koska monen naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo ennen 3-kymmentä ikävuotta ja sen vuoksi lapsenhankkiminen ei enää kotikonstein onnistu. Minä sain lapsen 33 vuotiaana ja ikä oli mitä parhain. Ennen lasta sai opiskella, matkustella ja bilettää kyllästymiseen saakka ja nyt on sitten aikaa keskittyä lapsen hoitamiseen. Monesti myös nuorena solmittu parisuhde kariutuu, muuttuuhan ihminen henkisesti eniten 20 - 30 ikävuoden välillä. Ainakin itse olen tyytyväinen kun olen vasta nyt tähän parisuhteeseen hankkinut lapsen. Vanhempana löydetty siippa saattaa olla henkisesti enemmän samalla tasolla kuin nuorena löydetty ja näin myös eron mahdollisuus pienempi.
Hankala juttu tämä lapsenhankkimisikä; hankkiako lapset nuorena jolloin jää "oma elämä" elämättä vai ottaako riski ja jättää lapsen hankinta myöhemmälle jolloin todennäköisyys tulla raskaaksi pienenee. Voin kertoa kokemuksesta, että tunnen monia yli 3-kymppisiä jotka tuskailevat kun ei lasta kuulu vaikka on yritetty jo useita vuosia.
Eivät kaikki ihmiset kaipaa sitä "villiä ja vapaata nuoruutta". Minä aloin kyllästyä baarielämään jo 19-vuotiaana! Siihen mennessä olin ehtinyt ihan tarpeeksi viettää "villiä ja vapaata" elämää muutenkin (muutin kotoa pois jo yläasteen jälkeen mikä voi tietysti osaltaan vaikuttaa, että on kerennyt viettääkin itsenäistä elämää)
Itse en myöskään henkkoht koe, että lapsen saanti sen kummemmin vaikuttaisi juhlimismenemisiini. Eipä tuota ole viime vuosina tullut muutenkaan notkuttua joka viikonloppu baareissa, enkä itse koe kohdalleni termiä "nauttia parisuhteesta ilman lapsia" osuvaksi millään tavoin. Menihän siinä tietysti oma aikansa että suhde tuntui niin vakiintuneelta; "tutulta ja turvalliselta", että lasten hankinta alkoi tuntua ajankohtaiselta. Koen, että yhteisen kaksijalkaisen myötä nautinto suhteessa vain kasvaa :D
Sitäpaitsi, lapsi ei millään tavoin rajoita menemisiäni - onhan hänellä isä tarvittaessa hoitamassa. Alun ja imetysajan sitä varmaan on tavallista enemmän kotona, mutta viimeistään sen jälkeen voin kyllä lähteä kavereitten kanssa halutessani ulos aina silloin kun siltä tuntuu. Tosin jos juhlimisella tarkoitetaan yökerhoiltoja, ne ovat nykyään harvemmassa. Sen sijaan muutamien tuntien hengailut vaikkapa parilla lasillisella ovat tutumpia.
Itse en myöskään kokisi mukavaksi tulla äidiksi "vasta" kolmekymppisenä. Minä siis tykkään tehdä lapset nuorena (hassua muuten että nykyään on niin kaavautunut ajatus siitä, että lapset tehdään vasta lähempänä kolmeakymppiä niin sitä nuoremmat ovat sitten "nuoria" äitejä..) ja minusta on mukavampaa olla 40 ja 50 ikävuoden välissä kun lapset ovat parikymppisiä.
Fyysisesti olisi ideaalia saada lapset siinä parinkympin kulmilla; Siinä iässä ihminen on hyvässä kunnossa ja palautuu vielä nopeasti, eikä esim. yöheräämiset rasita niin paljon kuin jossain 30-40 vuoden iässä. Ja koska nuoren keho on silloin parhaimmillaan, on pienempi riski synnyttää sairas lapsi kuin vanhempana. Ja riskihän kasvaa, jos on ensisynnyttäjä yli 30 vuotiaana.
Toisaalta taas henkisesti olisi parempi saada lapset 25-30 vuotiaana, nuoruuden tuomat psyykkiset myllerrykset on mitä ilmeisemmin käyty läpi ja ihmisellä on silloin jo kyky ajatella postformaalisti, ja oletetaan että osataan ottaa muut ihmiset huomioon ja kantaa vastuuta. Nuorena elämä on niin kovin minäkeskeistä ja mustavalkoista. Aikuisiällä useimmilla on jo muodostunut oma maailmankuva, käsitteellinen ajattelu ja metakognitiiviset tiedot ovat kehittyneet, tietorakenteet ovat laajentuneet ja jäsentyneet ja kyky ohjata omaa toimintaa tietoisesti on parantunut. Aikuisilla myös yleensä on jo työskennelty identiteetti joka tuntuu omalta, perustuu todellisiin kokemuksiin ja kestää.
Jokainen varmasti ymmärtää, että on parempi alkaa hankkia lapsia siinä vaiheessa kun on vakituinen työpaikka ja vakituiset tulot, vakituinen asunto ja ennenkaikkea puoliso (mikä olikin kai itsestään selvää). Toki ihminen voi olla onnellinen ja tulla toimeen työttömänä asuen joka viikko eri asunnossa, mutta kenen mielestä se luo turvallisen ympäristön lapselle, varsinkin kun huomio kiinnittyy silloin ihan muihin asioihin kuin lapseen? Tärkeintä on, että lapsesta kykenee pitää huolta.
Puhuit tuossa että aiot hankkia lapset sitten kun juhlat on juhlittu ja osaat ottaa rauhallisesti. Se on juuri sitä oman identiteetin kehittymistä, kaikkea pitää kokeilla, hölmöjäkin asioita, joista ne riidat sitten vanhempien kanssa saa alkunsa.
Vaikka kehosi siis sanoo että lapset olisi hyvä saada parinkympin alkupuoliskolla, niin mielestäni on silti järkevämpää kuunnella mieltäsi, henkinen kehittyminen menee siinä kohdassa fyysisen edelle.
olisi itse voinut paremmin sanoa. olen aivan samoilla linjoilla kanssasi!
Kiitos kaikille vastanneille. En itse juhli juuri koskaan nykyisin (vaikka monet varmaan toisin ymmärsi), mutta luulen, että haluan vielä viettää sellaista elämää jossain vaiheessa, että saan mennä ja tulla niin kuin huvittaa. Ilman vastuuta toisesta (eli lapsesta tässä tapauksessa).
Haluaisin vielä täsmentää ajatuksiani, siihen, kun joku sanoi, että ainahan mies voi jäädä lasta hoitamaan, jos itse haluaa viihteelle kavereidensa kanssa, niin tähtäsin itse nimenomaan siihen, että olen tottunut liikkumaan paljon mieheni kanssa ja tekemään asioita hänen kanssaan ja haluaisin niin olevan jatkossakin. Hän on paras ystäväni.
Toki ihminen voi olla onnellinen ja tulla toimeen työttömänä asuen joka viikko eri asunnossa.
Eihän työttömyys tarkoita sitä, että pitää viikon välein muuttaa. Älähdän tästä siksi, että oma äitini oli työtön koko lapsuuteni, emmekä muuttaneet kertaakaan. Asuvat vieläkin samassa asunnossa. Äidin työttömyyden takia emme kylpeneet rahoissa, mutta minulla oli silti todella onnellinen lapsuus. Ja sain nauttia mitä parhaimmasta hoidosta, äidistäni. Olen aina saanut harrastaa niin paljon kun olen halunnut (oli minulle todella tärkeää) ja olen aina saanut kaiken tarpeellisen (vaatteet ym.)
Mielestäni raha ei tuo rakkautta.
mimmin nimimerkki,niin huomaat minkälaiselle provosoijalle meinasit kämmähtää,turhaa eikö?
siis onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa? Kiitos kun vinkkasit! :) Todellakin turhaa. :D
Niin mikä oli asiasi? Toki ihminen voi olla onnellinen ja tulla toimeen työttömänä asuen joka viikko eri asunnossa. Tarvitsetko suomennosta? Toki ihminen joka on työtön ja käytännössä asunnoton voi olla onnellinen ja tulla toimeen.
Tuletko sinä haastamaan riitaa asiasta josta olemme samaa mieltä? Eikö nimenomaan viestissäsi ole pointti se, että äitisi on ollut työtön ja olet ollut siitä huolimatta hyvin onnellinen? Onnea teille! Olen kieltämättä ihan kysymysmerkkinä tällä hetkellä. Näkisitpä ilmeeni, tämän hölmistyneempää ei aikoihin tulla näkemään. Missä vaiheessa sanoin että työtön on synonyymi sanalle asunnoton? Ehei, kyllä se oli oman mielikuvituksesi tuotosta. Taisi olla tylsä päivä perjantaina kun piti ihan puhtaasti tehdä tikusta asiaa!
ja asunnottomuus sinun mielestäsi liittyvät yhteen? Miten liittyvät yhteen työttömyys ja jatkuva muuttaminen? Minä en ymmärtänyt sinun kirjoitustasi ollenkaan. Missä logiikka?
Mutta pakko kysyä, onko päähäsi tippunut tiiliskiveä aivojesi kehitysvaiheessa? Lienee pakko rautalangasta vääntää.
Olisitko ensinnäkin ystävällinen ja lukisit minun alkuperäisen viestin ihan rauhassa.
"Jokainen varmasti ymmärtää, että on parempi alkaa hankkia lapsia siinä vaiheessa kun on vakituinen työpaikka ja vakituiset tulot, vakituinen asunto ja ennenkaikkea puoliso (mikä olikin kai itsestään selvää). Toki ihminen voi olla onnellinen ja tulla toimeen työttömänä asuen joka viikko eri asunnossa, mutta kenen mielestä se luo turvallisen ympäristön lapselle, varsinkin kun huomio kiinnittyy silloin ihan muihin asioihin kuin lapseen? Tärkeintä on, että lapsesta kykenee pitää huolta."
Ihmisellä voi olla vakituiset tulot ja vakituinen asunto. Ihminen voi olla työtön mutta hänellä silti saattaa olla vakituinen asunto. Ihminen saattaa olla työtön ja asunnoton.
Minun henkilökohtainen mielipiteeni on että jos lapsien tuloon milläänlailla pystyy vaikuttamaan, niin on parempi hankkia ne silloin kun rahatilanne ja asumistilanne on kunnossa. En tiedä oletko koskaan muuttanut, mutta voin kertoa että se on aika helvetinmoista puuhaa, varsinkin jos sitä alkaa yhtään useammin harrastelemaan.
Jotta kuitenkaan kukaan ei olisi tullut älähtämään, piti lisäämäni että vaikka ihminen olisi sekä asunnoton että työtön, voi hän ja hänen perheensä olla hyvinkin onnellinen. Olisin ihan yhtä hyvin voinut sanoa että vaikka ihminen on pelkästään asunnoton tai pelkästään työtön, mutta totta puhuakseni, en voinut millään arvata että täällä liikkuu noin sekopäistä porukkaa että aletaan haastamaan riitaa ihan olemattomista asioista.
"Miten työttömyys ja asunnottomuus sinun mielestäsi liittyvät yhteen? Miten liittyvät yhteen työttömyys ja jatkuva muuttaminen?"
Kysytkö nyt omaa mielipidettäni asiasta vai perustuuko kysymyksesi alkuperäisen viestini kohtaan "Toki ihminen voi olla onnellinen ja tulla toimeen työttömänä asuen joka viikko eri asunnossa"?
Jos niin, lue koko viesti kokonaan alusta.
"Minä en ymmärtänyt sinun kirjoitustasi ollenkaan."
Se on asia jolle minä en voi mitään. Joko ihminen ymmärtää lukemaansa tai sitten ei. Luulen että sinunkin kuntasi järjestää luetunymmärtämiskursseja joille sinäkin voisit osallistua?
Voi, älä tule tänne purkamaan pahaa mieltäsi, vika on täysin sinussa ja sinun ymmärtämättömyydessä. ;
Ihmisellä voi olla vakituiset tulot ja vakituinen asunto. Ihminen voi olla työtön mutta hänellä silti saattaa olla vakituinen asunto. Ihmisellä saattaa olla vakituiset tulot mutta hän saattaa olla asunnoton.
on tekstisi edelleen. Taitaa tytöllä olla rautalanka vyyhti sekaisin;DD
Ei sitä lasten"hankkimista"kannata lykätä ian kaiken. Joskus on niin että kun kaikki työt,urat ja asunnot omaisuudet on kunnossa niin hedelmällinen ikä mennä livahti siinä sivussa ohi.
verran,että kovin oli agressiivista sinun kirjoituksesi. Taitaa se pahaolo olla sinulla. Nimittäin minulla ei ole:D
Hmmm....sinulla taitaa aivojen tilalla olla pienoinen tyhjiö,sen verran ala-arvoista kirjoituksesi oli.
kurkanneesi galleriasi,niin ymmärrä jo paremmin.... Ei sinulta kovin paljon voi tasokasta keskustelua vaatiakaan. Suo anteeksi;))
Vai oliko tarkoituksesi vain kettuilla? Kun sinulla ei ole enää mitään sanottavaa "itse aiheesta" niin pitää mennä henkilökohtaisuuksiin?
Ei se sinuakaan ainakaan viisaammaksi tee joten olisi voinut luulla että olisit tajunnut jättää moiset ala-arvoisuudet sikseen.
No, kukin taaplaa tyylillään ja jos sinä nyt välttämättä haluat ymmärtää kaiken ihan nurin kurisesti niin en voi estää.
Hyvin tylsiä jatkoja sinulle toivottelee Joanna.
aloittaa ikävien puhumisen?! Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Ikävää jatkoa myös sinulle!
alkuperäinen viesti oli hyvinkin asiallinen!
jäikin.
sävy oli asiallinen...
Nimenomaan viestissäni oli pointti se, että äitini on ollut työtön, emmekä olleet kertaakaan muuttaneet. Muu oli vain yleistä mielipidettä asiaan enemmän tai vähemmän liittyen. Toki ulkoasu olisi voinut olla parempi. Se "oikea" pointti olisi tullut paremmin esille.
Jah: työttömänä asuen joka viikko eri asunnossa, vaikuttaa kyllä siltä, että mielestäsi asioilla on suora yhteys. Mutta ilmeisesti et tarkoittanut niin.
Kaikki eivät "tee" lapsia, eivät nuorena eivätkä vanhempanakaan, vaikka kuinka haluaisivat. Täällä vähän yksi jos toinenkin vastaaja kirjoittaa, kuinka niitä lapsia pitää tehdä sen ja sen ikäisenä. Lapsia saadaan, jos saadaan!
Toisekseen, kyllä minäkin parikymppisenä uskoin olevani jo äiti kolmekymppisenä, mieluiten useammallekin lapselle. Mutta minkäs teet, kun en koko vuosikymmeneen törmännyt ainoaankaan mieheen, joka olisi ollut valmis sitoutumaan ja perustamaan perheen.
Sellainen löytyi vasta päälle kolmekymppisenä, ja olinpa minä aiemmin lasten tekemis- tai hankkimisiästä mitä mieltä hyvänsä, niin nykyisin olen sitä mieltä, että jos meille 33- ja 42-vuotiaalle pariskunnalle sellaisia suodaan (tai tosiaankin TEHDÄÄN koeputkessa) niin aivan varmasti olemme juuri oikean ikäisiä ihmisiä vanhemmiksi.
Niinpä en ikinä, koskaan, mene neuvomaan ihmisiä tällaisessa asiassa. On aivan jokaisen oma asia koska lapsia saa, kuinka monta, millä ikäerolla ja niin edelleen. Jos tuntuu, että haluaa lapsen ja haluaa pitää hänestä huolta, silloin on sopiva vanhemmaksi. Iloitkaa lapsistanne, olittepa minkä ikäisiä äitejä ja isiä hyvänsä! Onnea kaikille lasta toivoville yritykseenne, älkääkä välittäkö kaiken tietävistä neuvojista!
en haluaolla julma muttaehkä ihmisten keillä ei paikat toimi kuuluisi olla saamatta lapsia.ei siksi että olisivat huonompia vaan siksi että yleensä kaikelle on tarkoitus ja joskus se voi paljastua vasta myöhemmin.miettikää tarkoin ennen kun sekaannutte luonto äidin työhön.sille on varmasti tarkoitus miksi liian vanhat ei saa lapsia
haluan vielä antaa kommenttia.luonnon tarkoitus tuskin on et liian vanhat ei saa lapsia,koska luonto tarkoittaa et niin kauan kun munasoluja on eli kuukautisia voi saada lapsia.Huom minä 40 täyttäneenä tulin ehkäisyn lopettamisen jäkleen heti raskaaksi,vain yhdet vuodot tuli..et sillen.Myös nuorilla voi olla esim munatorvet tukossa,vaikka sukupuolitaudin seurauksena ja tarvitaan apua eikä silloinkaan luonto ole mitään tarkoittanut.ilkeää ja tietämätöntä tämä keskustelu.
Jos luontoäiti yrittää estää maamme ylikansoittumisen sillä, että ei suo kaikille valmiuksia tehdä lapsia. Vähän nyt mustavalkoista, mutta mikseivät lapsettomat parit adoptoi lapsia? Se olisi mielestäni suotavampaa. Itse harkitsen adoptiota tai sijaisvanhemmuutta, vaikka voisinkin saada omia lapsia lisää.
Minä en usko että luontoäideillä tai jumalilla tai millään muillakaan muiden sfäärien hahmoilla on esimerkiksi oman lapsettomuutemme kanssa mitään tekemistä. Pohdiskelut kaiken "tarkoituksesta" kuulunevat jollekin toiselle palstalle.
En myöskään usko, että 33-vuotiaana olisin liian vanha äidiksi.
Voin tarkentaa omasta tilanteestamme sen verran, että miehelläni on ennestään lapsi ja oma hormonitoimintani on aina ollut loistavaa - mitään ilmiselvää syytä lapsettomuuteen ei siis ole, ja olemmekin vasta tutkimusten ensi askeleita ottamassa. Ennen kuin alamme vetää puolentoista vuoden yrityksemme perusteella johtopäätöksiä, että varmaankin kuulumme johonkin alempaan ihmislajiin jolla ei ole oikeutta lisääntyä, haluamme ehdottomasti käydä läpi nämä tutkimukset. Saattaahan olla, että kyseessä on jokin aivan pieni, esimerkiksi lääkekuurilla hoituva ongelma.
Adoptio, jota tuolla edempänä joku suositteli lapsettomien "hoitokeinoksi", on erittäin kannatettava asia, mutta mielestäni siihen ei pitäisi ryhtyä vain silloin, jos ei muuten pysty saamaan lapsia. Se vaatii aivan oman harkintansa ja pohdintansa, enkä ainakaan itse ole ajatellut ryhtyä suunnittelemaan adoptiota niin kauan kuin lapsettomuustutkimukset ovat kesken enkä pystyisi keskittymään asiaan täydellisesti. Ensin kuljemme läpi tämän vaiheen, sitten lähdetään kenties puhtaalta pöydältä miettimään jotakin muuta. En missään tapauksessa haluaisi, että adoptoitu lapsi tuntisi itsensä vasta "viimeiseksi vaihtoehdoksi", vaan hänen täytyy saada olla perheenjäsen omana itsenään, ihan oikeana ja odotettuna lapsena.
On niin helppoa tuomita toisia, heitellä sen kummemmin perustelematta ilmaan tuollaisia "teille ei ole lapsia tarkoitettukaan" -kommentteja. Niiden vaikutus on taattu, kiitos vain, kyllä osui.
Kiitos sinulle, Tiuku, kommentistasi. Näitä ilkeilijöitä riittää, toivottavasti heidän jälkikasvunsa oppii ajattelemaan hiukan avarakatseisemmin.
olisi lapsettomien suotavampaa adoptoida. Miksi et itse ole adoptoinut,vaan "hankkinut"omia? Kun on oma lapsi olemassa on aikas hurskasta sanoa että adoptoikaa te muut se ensimmäinenkin.
myös huomiota tuohon lasten hankkimiseen. Kun siis niitä ei hankita niin vain. Ja kun niitä ei edes halua yrittää kenen tahansa vastaantulijan kanssa. Minullekin kävi niin,että se mies,jonka kanssa lapseni haluaisin,astui elämääni vasta puolitoista vuotta sitten. Ikää meillä on 36 ja 38. Gyneokologini sanoi,että rauhassa saadaan vuosi odottaa,ennenkuin aletaan harkitsemaan jotain "kepulikonsteja".
Tsemppiä teille:)
Olikohan se vauva lehti vai mikä, mistä luin juttua lapsettomuudesta. Yllätyinpähän aika paljon, kun jollain pariskunnalla todettiin, että nainen kärsi jonkun b-vitamiinin puutoksesta ja kun sitä alettiin antaa pistoksina, hän tuli raskaaksikin. Että näinkin, tavallaan yksinkertaisia tekijöitä sen lapsettomuuden taustalla voi olla.
Jos sillä olisi tarkoituksensa, että jotkut eivät saa lapsia, niin mikähän tarkoitus sillä on, että esim. narkkarit lapsia saavat.. että se siitä luontoäidistä..
siksi en ole adooptoinut. etkä sä nyt vissiin ymmärtänyt mitä luit.
en tarkoittanut muuta kun sitä että kun kuukautiset loppuu niin ne loppuu eikä sen jälkeen hormooneilla pitäisi enään leikkiä niinkuin esim amerikassa yli 50 vuotiaat tekee ensimmäistä.ja tietenkin jos lapsettomuus johtuu jostain pikku jutusta esim siiyä b-vitamiinin puutteesta olisi varmaan ihan kiva hoitaa kuntoon,mutta en hyväksy noita koeputki ja hormooni lapsia.tai hyväksy ja hyväksy,eihän se lapsen vika ole.mutta mailma on täynnä orpoja.auttakaa niitä jos on niin mieletön hinku tulla vanhemmaksi.
ja se että narkkarit saa lapsia,onko se yhtään luonnottomampi kun se että ne saadaan liian vanhoina.yhtä lailla siinä tehdään tahallaan hallaa lapselle.
koeputkihedelmöityksiä tehdään ihan hedelmällisessä iässä oleville naisille. Oma kroppa vain ei jostain syystä toimi niin,että raskaus luonnollisella tavalla alkaisi. Ja onhan miesten siittiöidenkin laatu huonontunut,että voipi olla siitäkin kiinni,että ei luonnollisesti onnistu.
Tai esim.hormoonien avulla saadaan oma kuukautiskierto normalisoitua niin,että raskautuminen on mahdollista.
Minusta tuomitset "apukeinot"liian kevyin perustein. Siinä minäkin olen kanssasi suurinpiirtein samaa mieltä,että jos hedelmällinen ikä naiselta on ohi,niin sitten erilaiset temput ovat vähän kyseenalaisia.
Ja narkkarien lapset saavat alkunsa ihan luonnollisella tavalla. Siinä on kyse ehkäisyn puutteesta tai välinpitämättömyydestä. Ei oikein voi verrata keinohedelmöityksiin yms.
Helppo on puhua maailman orvoista ja suositella adoptointia,kun itsellä jo on biologinen lapsi. Toki se on joillekin ainoa vaihtoehto.
minä en mielestäsi ymmärtänyt?
onko joku sanonut että minulla olisi biologisia lapsia.minulla on 2 adoptio lasta.ikäni on kolmekymmentä ja risat ja ilman noita hormooni ym hoitoja ei olisi kuulemma onnistunut.tiedän todella mistä puhun.olen huolellisesti vuosien saatossa mieheni ja lääkärin kanssa käynyt kaiken läpi ja kirjoitetun lukenut.tulimme vaan siihen tulokseen että halvemmaksi ja varmemmaksi ja enemmän orpojakin hyödyttäväksi tuli adoptio.toki se on vaikea prosessi,mutta meistä helpompi kun jatkuvat pettymykset ja vieraat aineet kehossani.
älkää olettako aina että ihmiset eivät tietäisi mistä puhuvat.lapsen kaipuu on rankkaa mutta tunteet ovat samat olipa lapsi biologinen tai haikaran tuoma.voimia vaan lääkehoitoihin kaikille niitä harkitseville.kannattaa vaan asiaan tutustua ennen kun suosittelee ja noin kiivaasti niitä puoltaa.
oli monin tavoin tulkittava. Itse tarkoitin sen niin, että maailmassa on paljon viattomia lapsia, jotka tarvitsisivat turvallisen kodin ja rakastavat vanhemmat. Mielestäni olisi upeaa, jos ihmiset yhä useammin ajattelisivat myös tätä vaihtoehtoa. Mutta kuten itsekin totesin, tämä oli aika kevyesti sanottu. Asiassa on paljon puolia ja vaikuttavia seikkoja. Komenttini oikeastaan raapaisi vasta pintaa tässä asiassa. Se oli ajatus, enkä ole sitä itseasiassa sen kummemmin miettinyt.
tuli paremmin asia ymmärrettyä. Se nyt kuitenkin on monen kohdalla niin,että on suuri tarve saada oma biologinen lapsi. Liittyneen jotenkin alkuperäiseen viettiin lisääntyä;)
Ja kun valitettavasti se adoptio ei ole niin helppoa ja yksinkertaista. Ei henkisesti eikä taloudellisesti.
onnistunut ilman hormooni ym. hoitoja. Miten kysymyksesi liittyy viestiin,johon vastasit?
liittyy mihinkään? Hormoonihoidoillako niitä lapsia adoptoidaan? Nyt täällä ollaan ihan sekasin :)
minä ajattelin. Hauskasti muuttui keskustelu jossa alunperin pohdittiin ikäkysymystä:)
Ja mun mielestä on jotenkin epäeettistä, että adoptiot maksavat niin paljon. Siis toki, ne on kuluja, mutta jotenkin se on mun mielestä..kieroontunutta. Ihmiskauppaa?
Ja kyllähän sillä turvataan lapsenkin tulevaisuus, että vanhemmilla riittävät rahat lapsen huoltoon ja holhoukseen.
Mutta. Tämmöinen ajatelma tuli vain mieleeni.
Mun mielestä nuorena.
Tiedän, ettei lapsia "noin vain" tehdä, vaan niitä saadaan, mutta tuntuu järjettömältä kirjoittaa siinä muodossa esim, että milloin on hyvä aika alkaa saamaan lapsia tai olisiko lasten saaminen parempi mielestänne aloittaa nuoremmalla vai vanhemmalla iällä.
ilmaisis asian niin,että mikä on hyvä ikä aloittaa yrittämään lapsia. Ei se ole sen monimutkaisempaa;)
No jo on saivartelua. Meillä on viisi lasta, ja kaikki on todellakin TEHTY. Mietimme ensin, milloin haluamme lastemme syntyvän, ja ei kun tuumasta toimeen. Heti tärppäsi. Ja tämä on tosi!
Tiedän, ettei se kaikilla ole niin yksinkertaista, mutta jokainen varmaan ymmärsi, mitä alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti.
ei niin vaan niitä lapsia tee,että päätetään milloin ja sitten tärppää. Alkuperäisen kirjoituksesta sai juuri sen käsityksen,että se on niin yksinkertaista. Ilmaistaan asiat niin,että jokainen ne ymmärtää,niin ei tarvitse sivarrella;)
Mielestäni lapset kannattaa hankkia mielummin nuorena kuin vanhana, mutta mieluiten siltä ja väliltä. Itse olin 27v ja se oli hyvä ikä. Nuoruuden juoksut oli juostu ja elämä hallinnassa, mutta vielä riittävän nuori jaksamaan kaksosvauvojen yösyötöt ja muut vauvarumbat. Olen nyt 35v ja lapset menevät syksyllä kouluun.
Itse olen vanhojen vanhempien lapsi, isäni kuoli muutama vuosi sitten lähes 80-vuotiaana ja äitinikin on jo kohta 80v, huonokuntoinen ja tarvitsee paljon apua päivittäisissä asioissa, olisi tarvinnut muutama vuosi sitten paljonkin apuani pystyäkseen jatkamaan asumista kotona, mutta en yksinkertaisesti enää jaksanut "revetä" sinne, kun piti huolehtia omista lapsistani. Ei ole kiva, kun samoille vuosille ajoittuu omien lasten vauva-aika ja vanhempien avuntarve.
Olen itse 32v ja tyttäreni 15 ja 12v!
Tein lapset nuorena,opiskelin siinä sivussa ammattiin ja nyt voi jo nauttia omasta elämästä,jopa ilman lapsia!
Jokainen tekee kuin itselle sopii,minulle tämä vaihtoehto oli hyvä.
Olempa niitä tyttäreni luokan nuorimpia vanhempia,ja kyllä olen saanut kuulla että oletpas nuorena aloittanut!
Tsemppiä kaikille ikään katsomatta!!
mitään ja saatat menettääkin heidät tuosta vain.
Mun mielestä se on aika yksilöllistä.
Itse olen 21-vuotias ja mielestäni tarpeeksi aikuinen saamaan esikoiseni, joka on jo hurjaa vauhtia tulossakin :)
Olen elänyt nuoruuteni ja sinkkuaikani ehkä vähän liiankin rajusti joten mun on aika asettua aloilleni ja saada jälkikasvua :)
Jotkut voi "elää nuoruuttaan" 30-vuotiaaksikin ja alkaa sitten vasta miettimään perhettä, mun aika oli nyt ja olen onnellinen, vaikka tuleva äitiys vähän pelottaakin, mutta uskon että minusta tulee hyvä äiti omille lapsilleni :)