mun mies käyttää paljon alkoholii. se juo joka viikonloppu ja joskus viikollaki. yleensä se on tosi ihana ja kohtelias ja ottaa mut joka asiassa huomioon. ja tottakai mä pyrin samaan. mut mun mies on tajuttoman mustasukkanen. se aina kyselee et missä oon ja kenen kans eikä se mua haittaa. mut jos se on enemmän kännissä, se ei millään päästäis mua mihinkään.
perjantai-iltana me mieheni kans oltiin kotona ja istuttiin iltaa viinapullojen kans. oltiin sit illalla aika humalassa ja mun hyvä kaveri (naispuolinen) soitti ja kutsui mut käymään. mieheni sanoi että no mee. sit ku mä olin lähössä, mies veti mua turpaan ja huus että sä et lähe mihkään. mä olin ihan ihmeissäni et mitä vittuu, justhan sä annoit luvan. mies sano et mä en sais lähtee. mä sanoin et lähtee mukaan mut ei. mä yritin selittää et ei mee kauaa ja et tuun kohta takas. mies löi uudestaan ja huus et mä en kuitenkaan tuu ja valehtelen. no mä sit jäin kotiin ja loppuyö ryypättiin sitten kahdestaan kotona.
toi ei oo ainoo kerta millon tollasta tapahtuu. kännissä ukko on vielä mustasukkasempi kun selvin päin ja se on joskus tosi piinaavaa, etenkin kun sen seurauksena mä olen se joka saa turpaansa, vaikka en ole koskaan miestäni oo pettäny, enkä petä! mä rakastan tota ihmistä ja mies kertoo aina rakastavansa mua.
mä oon monta kertaa meinannu jättää miehen ja oon sanonu tälle et mä en jaksa tollasta. aina sama juttu vastassa: älä jätä mua, mä rakastan sua kulta, mä yritän parantaa tapani...
no, en oo miestäni jättäny... mut mä rakastan ja pelkään sitä ihmistä samaan aikaan... kyllähän jo järki sanoo että jätä tuollainen, mutta kun sisimmässäni mä tunnen ihan muuta... pelko ja rakkaus on vittumainen yhdistelmä...
perjantai-iltana me mieheni kans oltiin kotona ja istuttiin iltaa viinapullojen kans. oltiin sit illalla aika humalassa ja mun hyvä kaveri (naispuolinen) soitti ja kutsui mut käymään. mieheni sanoi että no mee. sit ku mä olin lähössä, mies veti mua turpaan ja huus että sä et lähe mihkään. mä olin ihan ihmeissäni et mitä vittuu, justhan sä annoit luvan. mies sano et mä en sais lähtee. mä sanoin et lähtee mukaan mut ei. mä yritin selittää et ei mee kauaa ja et tuun kohta takas. mies löi uudestaan ja huus et mä en kuitenkaan tuu ja valehtelen. no mä sit jäin kotiin ja loppuyö ryypättiin sitten kahdestaan kotona.
toi ei oo ainoo kerta millon tollasta tapahtuu. kännissä ukko on vielä mustasukkasempi kun selvin päin ja se on joskus tosi piinaavaa, etenkin kun sen seurauksena mä olen se joka saa turpaansa, vaikka en ole koskaan miestäni oo pettäny, enkä petä! mä rakastan tota ihmistä ja mies kertoo aina rakastavansa mua.
mä oon monta kertaa meinannu jättää miehen ja oon sanonu tälle et mä en jaksa tollasta. aina sama juttu vastassa: älä jätä mua, mä rakastan sua kulta, mä yritän parantaa tapani...
no, en oo miestäni jättäny... mut mä rakastan ja pelkään sitä ihmistä samaan aikaan... kyllähän jo järki sanoo että jätä tuollainen, mutta kun sisimmässäni mä tunnen ihan muuta... pelko ja rakkaus on vittumainen yhdistelmä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Järkesi tietää, mitä pitää tehdä. Jätä mies, joka sinua pahoinpitelee. Kerro ystävälle, joka tukee. Mene turvakotiin, jos sellainen lähelläsi on. Jos homma jatkuu, tee rikosilmoitus. Hanki myös miehelle apua, vaikka Jussi-toiminnasta.
Väkivaltaa ei pidä sietää, kaikkein vähiten läheisiltä, oli viinaa tai ei.