Haluan vain kertoa oman tarinani.Ja tiedän että tapaukseni ei ole mikään epätavallinen.Haluaisin kuulla muiltakin heidän tarinansa.
Naimisissa ja 40v.Ja olen pettänyt!
3 lasta.Vanhin asuu jo omillaan.Muutimme 3v.sitten maaseudulle,mieheni kotiseudulle.Rakensimme omakotitalon ja talo on vieläkin kesken.Ollaan asuttu jo talossa 1,5v.Rakentaminen loppui siihen kun muutimme taloon.Suhteemme on tullut siihen pisteeseen että jutut on loppunut.Ei löydy samaa säveltä.Olen tunne-elämältäni tyhjä hänen kanssaan.En saa siitä mitään enään.Seksikin on loppunut kiinnostamasta.Ei ole koskaan ollutkaan kovin aktiivista.Olen seksuaalisesti hyvin aktiivinen ja mieheni vähemmän aktiivinen.Hänen voimansa on yleensä mennyt työhönsä.Tekee fyysisesti raskasta työtä.Ja olen yrittänyt ymmärtää sen.Mutta nyt kun lapset alkaa olla jo isompia olen alkanut miettimään että mitä ITSE haluan tältä elämältäni.Mieheni teki vuosikausia töitä ulkomailla ja minä olen ollut lasten kanssa kotona yksin.Saattoi mennä joskus 6-7 viikkoa ennenkuin hän pääsi käymään kotona.Hänen elämäänsä on aina kuulunut kova työnteko.Olen jotenkin havahtunut nyt miettimään että mitä minä oikeastaan haluan tältä elämältäni.Aina olen ottanut mieheni ja lapseni ensisijassa huomioon.Tilanne tekee vain vaikeaksi se kun luonteeltaan en ole ns."pettäjä-tyyppiä" ja olen aikaisemmin tuominut uskottomuutta ja pitänyt niitä pettäjiä heikkoina.Mutta nyt tavallaan itse nautin siitä.Nautin siitä kun olen tavannut komean eroottisen miehen jonka tapaamista aina odotan.Hän antaa minulle tietynlaista iloa ja latausta elämääni.Pelkkä hänen ajatteleminen saa mieleni piristymään.Ei olla tavattu kuin 3 kertaa vuoden sisällä.Hän on myös naimisissa ja 3 lapsen isä.Yrittäjä. Haemme toisiltamme läheisyyttä ja seksiä.Moraalisesti toimimme tosi väärin.Mutta miksi ihminen ei saisi nauttia elämästä välillä? Meillä on molemmilla tulehtuneet suhteet kotona.Mutta irti ei pääse.Ei uskalla jättää sitä kaikkea mitä on vuosikausia rakentanut.Eikä halua hajottaa lasten elämää.Eikä varsinkaan silloin kun lapset ovat vielä pieniä.Meillä on molemmilla nuorimmaiset lapset 9v.Toinen seikka on että mihin tästä lähtisit?Lapset ovat jo löytäneet oman paikkansa täältä maaseudulta.Heidän kotinsa on tässä nyt.En voisi kuvitella että lähtisin tästä kaupunkiin asumaan tässä elämänvaiheessa.Taka-ajatuksena on että odottaa siihen asti että lapset kasvavat ja lähtevät opiskelupaikkojen perään.Mutta voi voi ja siinä on monta muttia...Kertokaa te muut onko teillä ollut samantyyppisiä ajatuksia ja onko se toteutunut?Haen tavallaan voimia ajatuksilleni teiltä muilta.Ainoa voimaa antava asia tällä hetkellä on että mieheni lähtee nyt muutamaksi kuukaudeksi töihin vähän kauemmas.Viikonlopuiksi tulee kotiin.Saan olla yksin lasten kanssa!!Olen monta kertaa miettinyt että muutan oikeasti pois ja aloitan oman elämäni ja eikä tarvi tuntea syyllisyyttä.Saisi vain olla ja mennä vapaasti.Mutta kun en uskalla lähteä ja tunnen että minä hajotan lasteni elämän.Vaikka tiedän että suhteeseen tarvitaan kaksi ihmistä.En voi yksin kantaa vastuuta suhteestamme.Mieheni syyttää minua siitä että en ole tyytyväinen koskaan.Hän osaa manipuloida ja syyllistää.On aina tehnyt sitä.Ulkomailla ollessaan syyllisti minua jos satuin joskus käymään ravintolassa nais-kavereiden kanssa,soittamalla humalassa itse.Ja sai kulkea ravintolassa yksinään ja vapaasti.Nykypäivänä hän eläytyy isän rooliin täysillä.Se oikein korostuu nyt kun minulla on tullut elämässäni aika että haluan toteuttaa itseäni ja kulkea.
Tällä hetkellä saan elämästäni voimaa siitä toisesta miehestä.Enkä yhtään häpeä sanoa sitä.Vaan nautin siitä täysin!Onko teillä samantapaisia tarinoita?
Tarinani loppua en todellakaan tiedä,enkä välitä tällä hetkellä tietää edes.Otan elämäni vastaan sellaisena kun se tarjoutuu eteeni tällä hetkellä.Mitä olette muut mieltä?
Naimisissa ja 40v.Ja olen pettänyt!
3 lasta.Vanhin asuu jo omillaan.Muutimme 3v.sitten maaseudulle,mieheni kotiseudulle.Rakensimme omakotitalon ja talo on vieläkin kesken.Ollaan asuttu jo talossa 1,5v.Rakentaminen loppui siihen kun muutimme taloon.Suhteemme on tullut siihen pisteeseen että jutut on loppunut.Ei löydy samaa säveltä.Olen tunne-elämältäni tyhjä hänen kanssaan.En saa siitä mitään enään.Seksikin on loppunut kiinnostamasta.Ei ole koskaan ollutkaan kovin aktiivista.Olen seksuaalisesti hyvin aktiivinen ja mieheni vähemmän aktiivinen.Hänen voimansa on yleensä mennyt työhönsä.Tekee fyysisesti raskasta työtä.Ja olen yrittänyt ymmärtää sen.Mutta nyt kun lapset alkaa olla jo isompia olen alkanut miettimään että mitä ITSE haluan tältä elämältäni.Mieheni teki vuosikausia töitä ulkomailla ja minä olen ollut lasten kanssa kotona yksin.Saattoi mennä joskus 6-7 viikkoa ennenkuin hän pääsi käymään kotona.Hänen elämäänsä on aina kuulunut kova työnteko.Olen jotenkin havahtunut nyt miettimään että mitä minä oikeastaan haluan tältä elämältäni.Aina olen ottanut mieheni ja lapseni ensisijassa huomioon.Tilanne tekee vain vaikeaksi se kun luonteeltaan en ole ns."pettäjä-tyyppiä" ja olen aikaisemmin tuominut uskottomuutta ja pitänyt niitä pettäjiä heikkoina.Mutta nyt tavallaan itse nautin siitä.Nautin siitä kun olen tavannut komean eroottisen miehen jonka tapaamista aina odotan.Hän antaa minulle tietynlaista iloa ja latausta elämääni.Pelkkä hänen ajatteleminen saa mieleni piristymään.Ei olla tavattu kuin 3 kertaa vuoden sisällä.Hän on myös naimisissa ja 3 lapsen isä.Yrittäjä. Haemme toisiltamme läheisyyttä ja seksiä.Moraalisesti toimimme tosi väärin.Mutta miksi ihminen ei saisi nauttia elämästä välillä? Meillä on molemmilla tulehtuneet suhteet kotona.Mutta irti ei pääse.Ei uskalla jättää sitä kaikkea mitä on vuosikausia rakentanut.Eikä halua hajottaa lasten elämää.Eikä varsinkaan silloin kun lapset ovat vielä pieniä.Meillä on molemmilla nuorimmaiset lapset 9v.Toinen seikka on että mihin tästä lähtisit?Lapset ovat jo löytäneet oman paikkansa täältä maaseudulta.Heidän kotinsa on tässä nyt.En voisi kuvitella että lähtisin tästä kaupunkiin asumaan tässä elämänvaiheessa.Taka-ajatuksena on että odottaa siihen asti että lapset kasvavat ja lähtevät opiskelupaikkojen perään.Mutta voi voi ja siinä on monta muttia...Kertokaa te muut onko teillä ollut samantyyppisiä ajatuksia ja onko se toteutunut?Haen tavallaan voimia ajatuksilleni teiltä muilta.Ainoa voimaa antava asia tällä hetkellä on että mieheni lähtee nyt muutamaksi kuukaudeksi töihin vähän kauemmas.Viikonlopuiksi tulee kotiin.Saan olla yksin lasten kanssa!!Olen monta kertaa miettinyt että muutan oikeasti pois ja aloitan oman elämäni ja eikä tarvi tuntea syyllisyyttä.Saisi vain olla ja mennä vapaasti.Mutta kun en uskalla lähteä ja tunnen että minä hajotan lasteni elämän.Vaikka tiedän että suhteeseen tarvitaan kaksi ihmistä.En voi yksin kantaa vastuuta suhteestamme.Mieheni syyttää minua siitä että en ole tyytyväinen koskaan.Hän osaa manipuloida ja syyllistää.On aina tehnyt sitä.Ulkomailla ollessaan syyllisti minua jos satuin joskus käymään ravintolassa nais-kavereiden kanssa,soittamalla humalassa itse.Ja sai kulkea ravintolassa yksinään ja vapaasti.Nykypäivänä hän eläytyy isän rooliin täysillä.Se oikein korostuu nyt kun minulla on tullut elämässäni aika että haluan toteuttaa itseäni ja kulkea.
Tällä hetkellä saan elämästäni voimaa siitä toisesta miehestä.Enkä yhtään häpeä sanoa sitä.Vaan nautin siitä täysin!Onko teillä samantapaisia tarinoita?
Tarinani loppua en todellakaan tiedä,enkä välitä tällä hetkellä tietää edes.Otan elämäni vastaan sellaisena kun se tarjoutuu eteeni tällä hetkellä.Mitä olette muut mieltä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Anna sama vapaus miehellesi.
Hän saattaa löytää ihanan elämän ja seksielämän jonkun naisen kanssa. Hänelläkin on oikeus nauttia elämästään. Tekihän hän monta vuotta kovasti töitä perheenne elannon eteen ilmeisesti turhaan, mutta teki kuitenkin. Hänen on myös aika nauttia raatamisestaan luvallisesti.
Et näyttänyt kässäävän jutun tarkoitusta!!Lue teksti uudelleen.Muija ei todellakaan hakenut neuvoja miehellensä.Ymmärrän täysin hänen juttunsa.Itselläni samantapainen juttu meneillään.Naimisissa ja haen elämääni nautintoa toisesta naimisissa olevalta ihanalta Mimmiltä.Ja kyllä seksi maistuu...!!Monet naiset karkaavat toisiin miehiin kun oma äijä ei lähettyvillä viikko-kausiin.Tiedän sen kuule kokemuksista.Olen sen verran kulkenut ja nähnyt noi naiset.Ei kaikki ole sitä mitä päällepäin näyttää.
Juttu on niin, että peli on raakaa, mutta rehellistä.
Jos ottaa itselleen eri vapauksia "omaa elämää". Samat vapaudet kuuluvat myös toiselle osapuolelle.
Piti siitä tai ei.
Antaa ainakin ajattelemisen aihetta pettäjällekin.
Kieltää sekä omat että toisen "vapaudet"? Sekös se on järkevää ja kestävää toimintaa? =0
Mä sanoin, että molemmilla tulee olla samat "vapaudet".
Vaikeuksia ymmärtää tätä?
Ilmeisesti.
Älä kuule ota ressiä. Sanoit, että teette sen miehen kanssa "moraalisesti väärin". Minkä moraalin mukaan? Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Noin sanoessasi kunnoitat vanhaa kristillistä etiikkaa ja sen ihanteen mukaista parisuhde-ideaalia. Mutta miksi sitoutua moraaliin, joka on auttamatta vastoin ihmisen luonnollista käyttäytymistä? Mielestäni sellainen tekopyhä moraaliajattelu joutaa romukoppaan. Kyllä kai ihmisen pitäisi kelvata itselleen sellaisena kuin luontojaan on, eikä niinkuin suurissa kirjoissa lukee? Koko elinikäinen parisuhde on silkkaa bullshittiä, kuten tuosta sinunkin kertomuksesta voi jokainen omin silmin lukea. Kirjoitin tuonne toisaalle näin: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000016813425
Sorry kirjoitusvirheet. Ei oo kauheesti aikaa tarkistella oikeinkirjoitusta. Mut ajatusteni takana seison. :)
Juttusi luettuani mieleeni ei tullut muu kuin että itsekäs olet. Minulle tulee hyvä olo, minä, minä, minä. Oletko ajatellut rakastajasi perhettä? Jos sinä et voi olla pettämättä oman itsesi takia, etsi vapaa ihminen äläkä vie toisen omaa. Se on varastamista toiselta. Oletko hoitanut rakastajaasi tämän ollessa sairaana, entä oletko hoitanut ja kasvattanut hänen lapsensa. Maksanut samaa lainaa, mennyt kesäretkille perheen kanssa? Millä oikeudella varastat koko ajan toiselta naiselta, miehen aviovaimolta? Vastaukseksi ei riitä että kun minusta tuntuu hyvälle. Aikuinen ihminen, ja moraali ei kehittynyt mihinkään suuntaan. Tee loppu tästä ja kerro vaimolle. Sen jälkeen tee mitä tahdot.
Ei Maija ja Pekka ajattele kuule toisen kumppania naidessaan..jos ovat päätyneet samaan sänkyyn.Ja toinen ihminen ei todellakaan omista toista ihmistä.Eli sitä ei todellakaan voi varastaa.Enkä kuule usko että mimmin tarvii kovin houkutella kundia sänkyyn.Meinaatko että vängällä miestä viedään??Haahaa..salli mun nauraa!!!Millä vuosisadan luvulla elät?
taas näitä vuorisaarnaajia. Toisten ihmisten elämän parhaita asiantunjoita. =D
ja kokematon ymmärtämään elämän todellista puolta. Elämä ei ole näyttänyt todellisia kasvojaan. Minä en tuomitse ketään -se joka tuomitsee, tuomitaan :)
Minä päinvastoin sanon, että hurraa ja aplodit!!! Todellakin -et uhraudu vaan otat vastuun omasta elämästäsi ja se on sitä mitä ajatellaan eläkeiässä. Teet sen kuitenkin ajatellen lapsiasi. Miehesi on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta itsestään! Samoin kaikki. Olet rohkea ihminen ja haluat elää.
Olen se petetty puolisko, jolle tuli tieto miehen pitkäaikaisesta pettämisestä aivan vahingossa.
Tapauksesta on aikaa jo jonkin verran, silti edelleenkään suhteemme ei ole palautunut, eikä luultavasti palaudukkaan. Luulin liittomme olevan kunnossa kunnes sain tiedon hänen tekemisistään. Putosin todella korkealta ja en vieläkään voi luottaa häneen, vaikka niin haluaisin. Liittommekin jatko on vielä katkolla.
Sinulla omassa suhteessasi ei näytä menevän hyvin. Kuitenkin tiedät itsekin, että ei ole oikein korjata elämääsi varatun miehen kanssa. Mieti mitä kärsimystä tulet joka tapauksessa aiheuttamaan ennemmin tai myöhemmin tämän miehen perheelle. ONKO SE OIKEIN? Jos sanot, että on oikein, koska sinullakaan ei ole liitossa kaikki hyvin, niin....
Mieti miten voisit saada liittosi kuntoon, jos näin edes haluat. Mikäli et halua, niin tee asian eteen jotain. Kuitenkin jätä tämä varattu mies, älä riko hänen perhettään. Vaikka hän ehkä sanoo, että kotona ei kaikki ole kunnossa, niin sitä sinä et todellakaan voi varmasti tietää. Kaikkea ei sinullekaan aina kerrota. Syitä on monia miksi tämä mies sinuun yhteyttä pitää.
Itsellänikin on lapsia ja tiedän, että mikäli säret tämän miehen perheen, niin aiheutat heille todella suuren vahingon. Mieti mitä vahinkoa saat aikaan toisille ja mieti miltä sinusta ja omista lapsistasi tuntuisi, mikäli teille tehtäisiin, kuten juuri teet tälle miehen perheelle. Ei se hänen vaimonsa niin paha ole, että sinun tarvitsee hänen elämäänsä ruveta repimään rikki. Näin siinä ennen pitkää tulee käymään kuitenkin.
Yritä selvitä tulevasta ja mikäli päätät lähteä liitostasi, hanki tämän jälkeen mies, jota voit arvostaa ja kunnioittaa ja joka ei petä vaimoaan eli on jo vapaa. Tästä nykyisestä suhteestasi et saa muuta kuin harmia ja pahaa mieltä kaikille. Luulisi sinun jo tämän ymmärtävän. Tuskin se nykyinen hyöty on tämän kaiken arvoista, että täytyy ukkomiestä piirittää
ed. kirjoittajan mietteisiin minä laittaisin jatkoksi kysymyksen ap:lle:
Mikäli saisit omaksesi po. yrittäjän, niin mikä takaisi ettet olisi kohta (1-2 vuoden päästä)samassa asemassa kuin hänen nykyinen vaimonsa on nyt?
En missään nimessä ole väittänytkään sellaista etteikö mieheni saisi ottaa itselleen vapautta.Ja jos löytää toisen,niin no can do.Jos näin yksinkertaistetaan tätä asiaa.En todellakaan ole tarkoittanutkaan sitä millään lailla.En ymmärrä mistä mun tekstistäni sait sen kuvan että olisin niin itsekäs ja vaatisin että mieheni olisi mun vankini ja minä itse saan tehdä mitä halauan ja mies mitä minä sanon tai käsken.Ja mistä tietää vaikka hänellä olisi ollut muita ulkomaan reissuillansa.???Joku kirjoittaja tuossa kehuskeli miestäni että hän on se joka on uurastanut perheemme eteen vuosikausia ja hän olisi tehnyt sitä ihan turhaan...Uskomattomia juttuja!!!Enkö minä perheen äitinä ole sitten töitä tehnyt perheemme eteen kun olen kotona hoitanut 3 pientä lasta viikkokausia?Sillekkö ei anneta arvoa.Ihan samanlailla minä olen yrittänyt kuin miehenikin.Ja hän jopa on saanut kerättyä eläkettä niistä vuosista jota minun kohdallani ei tapahtunut.Enkä minä todellakaan jaksa ajatella sellaisia asioita että mitä "rakastajani"vaimolle kuuluu ja miten hän voi.Minun ei todellakaan tarvi kantaa vastuuta siitä.Se kuuluu sille miehelle.Minulle riittää kun ajattelen omaa perhettäni ja lapsiani ja sitä miten tästä jatkan eteenpäin.Enkä mielestäni ole antanut ymmärtää että suhteeni siihen toiseen olisi niin vakavalla pohjalla että hänen kanssaan yhteiseloa suunnittelisin ja että voisin olla hänen nykyisen vaimonsa tilanteessa 2v.kuluttua.Me ei edes keskustella perheistämme keskenään.Ei kysellä puolisoidemme asioita.Ainoastaan lapsista voimme pari sanaa keskustella.Emme kajoa toistemme perheisiin.Miksi pitäisi?Ei tarkoitus todellakaan ole tästä alkaa rakentamaan jotain avioliittoa.Mutta ei tiedä mihin tämä päättyy.Tiedämme vain että vedämme toisiamme puoleen.
olet silti tuottamassa tuskaa vieraalle naiselle ja heidän lapsilleen. Vaikka ei aikomuksesi olisikaan rikkoa perhettä, tekonne sen tekee.
Ajattele mitä omat lapsesi sinusta ajattelevat jos tekosi tulee ilmi. Joudut kokemaan aika kasan negatiivisia tunteita, vaikka nyt yrität perustella itsellesi että tekosi ei ole paha. Se vain on paha ja tarpeeton teko.
Mietippä sitten kun kaikki, myös itse olet hajalla että oliko se himo todella kaiken sen arvoista.
kirjoitat uskomatonta tekstiä. Oletko todella sitä mieltä, ettei miehen perhe kuulu sinulle? Sinähän itse olet myös sekaantumassa ja pilaamassa hänen perhe-elämäänsä. On vain ajan kysymys milloin jäätte kiinni. Voit nyt sanoa, että olette niin varovaisia, mutta todellisuus on toista. Näin jäi miehenikin kiinni vaikkakin vuosien päästä. Jos todella ajattelet näin vain itseäsi ja omaa hyvääsi, niin täytyy todeta, että olet aika alhainen yksilö. Nauti vain niistä harvoista hetkistä pettäjäsi kanssa, mutta muista, että joku siinä tulee vielä joskus häviämään ja tosi paljon.
Lisäksi mikäli tälläistä esimerkkiä näytät lapsillesi, niin sääliksi käy.
Mistä te tiedätte mitä hänen vaimonsa tekee?!Entä jos hän itsekkin on samoilla teillä?Tämä juttu näyttää menevän siihen että ainoastaan minä olen se syyllinen ja minun pitäisi suojella tätä miestä joka itse hakeutuu naisten seuraan?Hoh hoijaa.Äly hei!Mitä te tiedätte hänen elämästään?Hirveän helppo moralisoida toisia tietämättä taistoja.Ja minä en todellakaan ota vastuuta tämän miehen menoista.Hänen kuuluu se ottaa itse.Ja minä en kyllä äiti Teresaksi ole aikeissa ryhtyä.Kaadatte vain oman katkeruuteni ´minun niskaani.Minä olen se viettelijätär joka vie toisten miehet.Voi hemmetin hemmetti.Naimisissa olevia miehiä ei tarvi edes yrittää itse iskeä.He kyllä pitää huolen siitä itse.Ja kuinka paljon niitä tuolla näkee...Ja voin sen kanssa sanoa että hajalla olen ollut,mutta en tästä syystä.Minä en usko että ihmisen elämään kuuluu kuin yksi ja ainut ihminen jolle voi tunteensa mieltää.Enkä todellakaan usko siihen etteikö voisi olla kahta ihmistä kohtaan tunteita.Ja kyllä kahdesta miehestä voi tykätä!!!Te voitte moralisoida ihan vapaasti,mutta kuinka paljon ns.kulissi-avioliittoja on teidänkin ympärillänne.Myönnän että kuulun itsekkin niihin.Mutta tuon asian esille.Turha ummistella silmiään totuudelta.Niinkuin toi yks kaveri totesi hyvin että noita vuoristosaarnajia kyllä piisaa..yhdyn hänen sanoihin.
Oletko ajatellut, miten lapsesi reagoivat elämäntapaasi? On mielestäni aika kaukaa haettua pyytää sinua ajattelemaan tuntematonta vaimoihmistä, mutta oletko valmis kertomaan lapsillesi saman kuin meille lukijoille täällä. Kun salasuhteesi tulee ilmi, miehesi todennäköisesti järkyttyy ja alkaa purkamaan mielipahaansa jotenkin. Parhaassa tapauksessa hän uskoutuu ystävilleen, huonoimmassa tapauksessa teidän lapsillenne ja haukkuu sinut huoraksi jne. Ihmiset rakastavat skandaaleja. Oletko valmis ihmisten loan heittoon ja miten selität asian lapsillenne?
Voin itse petettynä sanoa, että mieheni pettämisen paljastuminen sai minut melkoisesti tolaltani. Vaikka tienaan enemmän kuin mieheni, minulla on oma ura jne. eli en ole mitenkään miehestäni käytännössä riippuvainen, melkein romahdin pettämisen paljastuttua. Vaikka avioliitto olisi huono, petetty todennäköisesti hakee jonkinlaista revanssia. Niin tekee myös sinun miesystäväsi vaimo. Hänenhän ei tarvitse edes panetella sinua, riittää, että hän kertoo totuuden sinusta ja miehestään. Teidän molempien lapset ovat varmasti melkoisessa ristitulessa. Toisaalta lapset haluavat vanhemmilleen onnea, mutta eivät varmaan vieraan miehen/naisen kautta.
Kyllä ajattelen lapsia.Ennen kaikkea heitä.Siksi onkin tärkeää että minä äitinä voi hyvin.Kaiken tämän jutun takana on se että eroa teen miehestäni koko ajan.Ero ei tapahdu hetkessä.Olen sitä jo vuosia työstänyt.Ja koska olen jo luovuttanut parisuhteeni suhteen olen ollut suhteessa tämän toisen miehen kanssa.Tiedämme molemmat mieheni kanssa että meidän stoori alkaa hiipua loppua kohti.Mutta lasten takia sitä yrittää loppuun asti vaikka kumpikin tietää missä mennään.Näin se vaan on.Tapasin eilen tämän toisen miehen.Hän tekee eroa myös.Vaimo ja lapset asuvat toisessa asunnossa.Ja heidän liittonsa on ollut ajat sitten karikoilla,ennen minun tuloa.Uskon että hänen vaimollaan on myös menossa jotain muuta...Yritän tässä nyt vaan jaksaa mennä eteenpäin.Tulevaisuudesta en tiedä.Tiedän vaan että asioilla on tapana järjestyä.Ja minä olen onneksi sellainen ihminen että yritän ajatella positiivisesti ja eteenpäin,vaikka välillä se on tosi raskasta.Enkä ole tämän kyseisen miehen suhteen rakentamassa mitään.Olen silti jalat maassa tyyppi.Mutta on niin ihana välillä haaveilla, ja toivoa vielä riittää.Ja tällä hetkellä tuntuu että kun ero tulee niin se ei todellakaan tule sen miehen takia,vaan asia on ollut jo monta vuotta mielessä.Ihminen hakee voimaa jostain.Ja minä olen hakenut sen toisen ihmisen läheisyydestä.Koska kotona sitä ei enään ole.Ja siitä tuomitaan ihmisiä!Mutta itse minä tiedän nämä asiat kaikista parhaiten.Enkä todellakaan kadu mitään.Miksi pitäisi?Teen vaan oman elämäni vaikeaksi.Kyllä minä olen ollut tietoinen mihin olen lähtenyt mukaan.Tiedän sen aivan varmasti.Minulla meni 17 vuotta ennenkuin toinen mies astui kuvioon.Minulla on oikeus onneen.Ja niin on miehellenäkin.Nämä jutut täällä on vaan vahvistanut minua,ei lannistanut niinkuin moni haluaa.Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.Positiivisin mielin.Itse lopetan tämän kirjoittelun tähän.Sain mitä hain.Eli ihmisillä on kaikilla omat mielipiteensä.Ja pitää olla.Mutta ei minun tarvi niiden mukaan elää.Sen hyödyn sain tästä.Jos alkaa jokaista kuuntelemaan niin ei omasta elämästä tule mitään.Jokainen taapertelee tyylillänsä.
Haetko jotain sympatiaa tilanteeseesi. Minusta sinun kannattaisi käydä puhumassa näitä asioita jossain muualla kuin täällä. Tiedätkö kuinka moni olisi valmis ristiinnaulitsemaan sinut tekojesi takia, vaikka emme elä enää 1700-luvulla. Ota vain voimasi, tiesitkö että n7% uskottomuudesta alkaneista suhteista onnistuu jotenkin.
Tietenkään miehen perhe ei kuulu toiselle naiselle! Pettävälle miehelle se oma perhe kuuluu ja tälle keskustelun aloittajalle hänen oman perheensä asiat. Mitä siitä tulisi, jos molemmat olisivat jatkuvasti ajattelemassa TOISEN perhettä? Kyllä molemmille varmasti on ykkösasia se oma perhe ja molemmat sen takia voivat hyvin ymmärtää toisiaan.
Ongelmia on varmasti ihan tarpeeksi, vaikkei ajattelisikaan toisen miehen vaimoa. Molemmissa perheissä se pettäjä on ihan oman perhe-elämänsä pilaamassa (tai pelastamassa)eikä toisen! Miksi naisen pitäisi toisen miehen puolesta huolehtia tämän vaimosta? Omaa perhettä pitää ajatella eikä se ole mitenkään itsekästä ja näinhän hän juuri tekee.
Ja mistään ei kyllä saanut sellaista kuvaa että kukaan olisi asiasta lapsille avautumassa. Selainen ihminen vasta kiero on, joka menee lapset aikuisten asioihin sotkemaan. Toki ero vaikuttaisi lapsiin, mutta ainakin minä valitsisin mieluummin onnelliset vanhemmat uusien puolisoiden kanssa kuin onnettomat vanhemmat yhdessä.
Kaikki moralisoijat ja panettelijat täällä pelkäävät, että rakastajasi on heidän mies. Tai sitten he unelmissaan toteuttavat sitä, mitä sinä olet uskaltanut tehdä käytännössä. Ihmisten on helppo moralisoida, mutta minä ymmärrän sinua. Ja teet juuri niinkuin itse haluat. Toisia ihmisiä ei voi omistaa, kuten miehesikään ei sinua.. Ja mitälie ukkosi on reissuillaan tehny. Hienoa, että et ole marttyyri-ihmisiä vaan olet tehnyt elämästäsi siedettävän ja iloisen. Lapsia on turha tällaisiin keskusteluihin vetää = avioerotilanteessa ja yhtä törkeää, ulkopuolisten taholta vielä.
Ainakaan minun unelmani ei ole rakentaa onneani tuhoamalla mieheni tai lasteni elämä. Harva varmaan pystyy ventovieraiden onnea asettamaan etusijalle, mutta omia lähisukulaisiaan normaali, empaattinen ihminen pystyy ajattelemaan. Olen ollut eron partaalla nykyisenkin mieheni kanssa, mutta viimeinen asia, mitä hänelle haluaisin, on tuhota hänet.
Aika kumma tapa sinulla keksiä puolustuspuhe tuntemattomalle ihmiselle sanomalla, että varmaan alkuperäisen kirjoittajan mies on reissuillaan tätä pettänyt. Tuo on suomalaista kommunoikointia parhaimmillaan. Puolustellaan samanhenkisten tekoja keksityillä tarinoilla. Eiköhän se asia pitäisi asianosaisten keskustella eikä ulkopuolisten vetää moisia johtopäätöksiä.
Lapset joutuvat tähän soppaan automaattisesti mukaan. Ei kenenkään tänne kirjoittavan ulkopuolisen toimesta, vaan naapureiden, koulukavereiden vanhempien, sukulaisten jne takia. En tunne yhtään perhettä, missä toinen on jättänyt toisen lapsen vanhemmista uuden rakkauden takia ja lapset olisivat riemumielin uuden puolison ottaneet vastaan. Lapsilla on vaikeuksia hyväksyä uusia puolisoita, vaikka uusi puoliso ei olisi mitenkään osallinen avioeroon. Alkuperäisen tapauksessa avioliitto on niin sanotusti finito, mutta pettäjällä ei olisi ollut rohkeutta jättää puolisoaan ilman uutta onnea. Joten lapset vetävät siitä varmasti omat johtopäätöksensä.
Sekä eroavien puolisoiden että lasten kannalta olisi järkevämpää käyttäytyä aikuismaisesti ja erota ennen uutta sitoutumista. Kysehän lienee alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa ns. laastarisuhteesta, jolla sinänsä on paikkansa hänen oman tunne-elämänsä kannalta, mutta lähipiirille se kyllä tuottaa tuhoa.