Olin hieman yksinäinen 25v mies, muutin työn takia helsinkiin, eikä täällä ollut ketään vanhaa tuttua tai kaveria. Tätä en oikein huomannut, kun elin pitkäaikaisessa suhteessa, jossa olimme enimmäkseen kaksistaan. Kummatkaan ei tunteneet oloaan yksinäiseksi, koska harrastimme paljon yhdessä ja matkailimme paljon. Lisäksi oli meillä aina joitain tuttuja, joihin olimme yhdessä törmänneet. Mutta viime talvena tuli sitten ero, suhde vain lopahti. Vanhat kaverit ovat jo vähän jääneet elämästä, silloin tällöin tulee enää soiteltua ja muutama kerta vuodessa tavattua, koska asutaan niin kaukana toisista. Työpaikalta on tullut toki muutama kaveri, joiden kanssa tulee rupateltua töissä, mutta ei vapaa-ajalla muuten kuin ehkä kerran vuodessa jossai työpaikan bileissä.
Nyt sitten toivoni heräsi, kun tapasin ikäiseni naisen ja aloimme olla ns yhdessä. Kuvittelin, että nyt sitä olisi taas joku jonka kanssa mennä ja tulla. Alku näyttikin hyvältä, mutta pian minulle selvisi että naiselle on tärkeintä elämässä olla kavereidensa kanssa ylisosiaalisessa yhteisössä, sisäpiirissä lähestulkoon 24h.
Periaatteessa asia ei olisi minua haitannut, mutta kun nainen sitten alkoi arvioida minun elämistäni. Nainen kysyy jatkuvasti mitä teen vapaa-ajallani. Sitten kun sanon että kävin lenkillä ja sitten yhden vanhan kaverin luona. Niin sitten alkaa tulla tekstiä tyyliin: "Mitä, vain yhden kaverin luona, miksi et kiertänyt kaikkia lävitse" "Kenen kaverin luo huomenna menet, entä ylihuomenna" "Mikset nyt nähnyt ketään kaveria".
Kun olen seurannut naisen elämää, niin hän käy päivässä vähintään kahden kaverin luona jotain porisemassa. Sitten hän ihmettelee, että miksei minulla ole 50 kaveria, joiden kanssa olla joka päivä tekemisissä, ja että olen tylsä kun näen vain muutamaa kaveria todella harvoin. Koko ajan pitäisi vain nähdä kavereita ja kavereita. Ei minua kiinnosta, en tiedä miksi, mutta ei minua vain kiinnosta. Kavereita on mukava nähdä, mutta ei kovin usein koska jutut vain loppuvat kesken. Kun näkee muutamia kertoja vuodessa, niin on paljon juteltavaa.
En ymmärrä, miten jotkut voivat soitella joka päivä ja kysyä että missä olit laura kun et vastannut, bla bla, mä juon nyt teetä täs on vähän hunajaa seassa, eilen löin käteni ja siihen tuli kuhmu, tiätsä mervi oli pokannu jonkun hoidon baarista, mut se oli joku ällö, hei mennäänkö huomenna amarilloon syömään mä voisin pyytää tiinankin mukaan, ai mut sil on se serkku siellä kylässä, no mut hanna varmaan tulisi, ei mut tiätkö mitä matti oli soittanut eilen miialle ja pyytänyt sitä leffaan, ihkua vai mitä, ai hei mut kimmo pyysi sua lähettämään sen keissin sit tolle nooralle, jos se nyt pääsee sen fuckbuddyn käsistä hih hih, no mut voi kakka niina soittaa jo, mut voitko hei ilmotella millon oot messis illal, mooooi....no hei niina, tiätkö laura soitti juuri ja kerto bla bla bla.
Tähän tyyliin puhelinrumba menee joka ilta, laatuajasta pois. Ja niitä laatuiltoja on muutenkin vähän, pari iltaa viikossa korkeintaan. Muu aika hänellä menee töissä ja kavereiden perässä juoksemisessa. Ja ärsyttävintä on että koko ajan pitää kysyä, että miksi menen yksin lenkille, että miksen mene kavereita tapaamaan. Sanoin jo hänelle, että tapaan kavereita melko harvoin, koska ei minulla ole niitä kovin paljoa. Hän vain sanoi tyyliin, "tylsää". Hän sanoi myös, että viettää laatuaikaa kanssani, jos sitä kavereilta jää, että he ovat se ykkösjuttu hänen elämässään, sitten vasta mies. Kysyin sitten, että haluaako hän pelkän seksisuhteen, johon hän vastasi kyynelehtien että ei, että pitää minusta todella paljon ja välittää. Ja kyllä hän ostelee minulle kaikkea kivoja yllätyksiäkin monesti ja yrittää järjestää aikaa, mutta välillä hän on vain niin ärsyttävä ja kylmä, että se saa minut loukkaantumaan. Olemme olleet 4kk yhdessä, eikä meno ole muuksi muuttunut. Kaverit vain ovat ja pysyvät hänen ykkösjuttunaan.
Että mitäs nyt...
Nyt sitten toivoni heräsi, kun tapasin ikäiseni naisen ja aloimme olla ns yhdessä. Kuvittelin, että nyt sitä olisi taas joku jonka kanssa mennä ja tulla. Alku näyttikin hyvältä, mutta pian minulle selvisi että naiselle on tärkeintä elämässä olla kavereidensa kanssa ylisosiaalisessa yhteisössä, sisäpiirissä lähestulkoon 24h.
Periaatteessa asia ei olisi minua haitannut, mutta kun nainen sitten alkoi arvioida minun elämistäni. Nainen kysyy jatkuvasti mitä teen vapaa-ajallani. Sitten kun sanon että kävin lenkillä ja sitten yhden vanhan kaverin luona. Niin sitten alkaa tulla tekstiä tyyliin: "Mitä, vain yhden kaverin luona, miksi et kiertänyt kaikkia lävitse" "Kenen kaverin luo huomenna menet, entä ylihuomenna" "Mikset nyt nähnyt ketään kaveria".
Kun olen seurannut naisen elämää, niin hän käy päivässä vähintään kahden kaverin luona jotain porisemassa. Sitten hän ihmettelee, että miksei minulla ole 50 kaveria, joiden kanssa olla joka päivä tekemisissä, ja että olen tylsä kun näen vain muutamaa kaveria todella harvoin. Koko ajan pitäisi vain nähdä kavereita ja kavereita. Ei minua kiinnosta, en tiedä miksi, mutta ei minua vain kiinnosta. Kavereita on mukava nähdä, mutta ei kovin usein koska jutut vain loppuvat kesken. Kun näkee muutamia kertoja vuodessa, niin on paljon juteltavaa.
En ymmärrä, miten jotkut voivat soitella joka päivä ja kysyä että missä olit laura kun et vastannut, bla bla, mä juon nyt teetä täs on vähän hunajaa seassa, eilen löin käteni ja siihen tuli kuhmu, tiätsä mervi oli pokannu jonkun hoidon baarista, mut se oli joku ällö, hei mennäänkö huomenna amarilloon syömään mä voisin pyytää tiinankin mukaan, ai mut sil on se serkku siellä kylässä, no mut hanna varmaan tulisi, ei mut tiätkö mitä matti oli soittanut eilen miialle ja pyytänyt sitä leffaan, ihkua vai mitä, ai hei mut kimmo pyysi sua lähettämään sen keissin sit tolle nooralle, jos se nyt pääsee sen fuckbuddyn käsistä hih hih, no mut voi kakka niina soittaa jo, mut voitko hei ilmotella millon oot messis illal, mooooi....no hei niina, tiätkö laura soitti juuri ja kerto bla bla bla.
Tähän tyyliin puhelinrumba menee joka ilta, laatuajasta pois. Ja niitä laatuiltoja on muutenkin vähän, pari iltaa viikossa korkeintaan. Muu aika hänellä menee töissä ja kavereiden perässä juoksemisessa. Ja ärsyttävintä on että koko ajan pitää kysyä, että miksi menen yksin lenkille, että miksen mene kavereita tapaamaan. Sanoin jo hänelle, että tapaan kavereita melko harvoin, koska ei minulla ole niitä kovin paljoa. Hän vain sanoi tyyliin, "tylsää". Hän sanoi myös, että viettää laatuaikaa kanssani, jos sitä kavereilta jää, että he ovat se ykkösjuttu hänen elämässään, sitten vasta mies. Kysyin sitten, että haluaako hän pelkän seksisuhteen, johon hän vastasi kyynelehtien että ei, että pitää minusta todella paljon ja välittää. Ja kyllä hän ostelee minulle kaikkea kivoja yllätyksiäkin monesti ja yrittää järjestää aikaa, mutta välillä hän on vain niin ärsyttävä ja kylmä, että se saa minut loukkaantumaan. Olemme olleet 4kk yhdessä, eikä meno ole muuksi muuttunut. Kaverit vain ovat ja pysyvät hänen ykkösjuttunaan.
Että mitäs nyt...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa siltä että naisesi ei ole oikein valmis nyt sitoutumaan kunnolla parisuhteeseen vielä. Tai sitten et ole "vienyt häneltä jalkoja alta". Aikas ärsyttävä tyyppi (pakko sanoo).. Sinuna etsisin enempi omanlaista seuraa, kun meitä "kotihiiriä" on kyllä ja paljon hehee =) Siis sellaisia keillä tää kaveri-parisuhde-homma menee enempi tasapainoisesti juu nou.
Tsemppiä ja aurinkoisia kesäillan lenkkejä :)
ainakaan liiasta toisen ymmärtämisestä ei häntä voi syyttää. Onko mitään loukkaavampaa kuin toisen elämäntavan ja -tyylin moittiminen? En usko, että hän on valmis seurustelemaan tositarkoituksella. En usko, että suhde on vaivan arvoinen, jos toinen saa sinut loukkaantumaan säännöllisesti. Mutta hänen olisi aika osoittaa välittämisensä ajankäytöllä ja hyvällä kohtelulla eikä vain lahjoilla.
Ihmiset on niin erilaisia. Hieman kyllä epäilyttää tuo teidän suhteenne tulevaisuus, kun olette mitä ilmeisimmin todella erityyppisiä ihmisiä. Kannattaa miettiä, jaksatko ja haluatko todella olla ko. mimmin kanssa, vaikka mitä ilmeisimmin jäät aina kakkoseksi hänen kavereidensa rinnalla. Suhteenne on vielä kaiken lisäksi noin alussa,luulisi, että erityisesti silloin haluaa tutustua toiseen kunnolla, ja viettää suurimman osan ajasta oman rakkaan kanssa...Mun mielestä tyyppi ei arvosta sua eikä sun elämäntyyliäsi lähellekään tarpeeksi.
Kuten otsikosta ja nimimerkistä voit lukea, tulevaisuus näyttää huonolta. Koi itse lähes saman ja oli kaltaisessai tilassa, paitsi kavereita kyllä mulla oli muutamia. Miten lähes 3-kymppinen nainen minunkin tapuksessa voi olla niin teini, että jää itse haluamansa suhde ns. paitsioon...No tietää seuraavan kerran pistää poikki ajoissa, niin ei tuu suru puseroon. Kehottaisin olemaan ainakin viikon vastaamattta puheluihin ja viesteihin.