Olen seurustellut yli neljä vuotta ja vielä vuosi sitten suunnittelimme jo häitä. Molempien elämä on kuitenkin vuoden aikana vienyt eri suuntiin ja suhde on ollut aika tulehtunut. Olen hakenut tukea ja voimia eräältä ihanalta ihmiseltä ensin ystävänä ja myöhemmin rakastajana. Välitän myös tästä ihmisestä hyvin paljon, mutta nyt alkaa tuntua, että suhde on loppusuoralla. Pelkään että olen huonoilla valinnoillani menettänyt upean ystävän.
En ole kuitenkaan missään vaiheessa lakannut rakastamasta seurustelukumppaniani. Olemme sopineet pitävämme hieman etäisyyttä muutaman kuukauden, mutta suhteeni toiseen alkoi jo ennen tätä taukoa ja tunnen joka tapauksessa pettäväni. Tiedän kuitenkin, että täydellinen tunnustaminen tuhoaisi rakkaani. Pahinta olisi, että hän voisi jopa antaa anteeksi minulle mutta syyttää itseään ja tehdä molempien loppuelämästä katkeraa taistelua yhdessä olon puolesta. Monella on varmasti kokemuksia syrjähypystä, jota ei voi kertoa. Mutta voiko olla kertomattakaan? Voiko valheen varaan rakennettu suhde enää antaa mitään? Vaihtoehtoinani tuntuu olevan luopua rakkaudesta rehellisyyden takia tai luopua rehellisyydestä rakkauden takia. Kumpi kannattaa? Pelottavinta on, että tällä hetkellä tuntuu aivan mahdolliselta elää tämän asian kanssa. Mutta entä vuosien saatossa? Jos nyt pidän suuni kiinni, olen tuomittu vaikenemaan iäksi, sillä jälkikäteen kerrottuna asia varmasti tuhoaisi suhteen ja kaiken luottamuksen... Kukaan ei varmasti tiedä oikeaa ratkaisua, mutta olisiko kellään vastaavia kokemuksia?
En ole kuitenkaan missään vaiheessa lakannut rakastamasta seurustelukumppaniani. Olemme sopineet pitävämme hieman etäisyyttä muutaman kuukauden, mutta suhteeni toiseen alkoi jo ennen tätä taukoa ja tunnen joka tapauksessa pettäväni. Tiedän kuitenkin, että täydellinen tunnustaminen tuhoaisi rakkaani. Pahinta olisi, että hän voisi jopa antaa anteeksi minulle mutta syyttää itseään ja tehdä molempien loppuelämästä katkeraa taistelua yhdessä olon puolesta. Monella on varmasti kokemuksia syrjähypystä, jota ei voi kertoa. Mutta voiko olla kertomattakaan? Voiko valheen varaan rakennettu suhde enää antaa mitään? Vaihtoehtoinani tuntuu olevan luopua rakkaudesta rehellisyyden takia tai luopua rehellisyydestä rakkauden takia. Kumpi kannattaa? Pelottavinta on, että tällä hetkellä tuntuu aivan mahdolliselta elää tämän asian kanssa. Mutta entä vuosien saatossa? Jos nyt pidän suuni kiinni, olen tuomittu vaikenemaan iäksi, sillä jälkikäteen kerrottuna asia varmasti tuhoaisi suhteen ja kaiken luottamuksen... Kukaan ei varmasti tiedä oikeaa ratkaisua, mutta olisiko kellään vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kauniita ja rohkeita. :) Teillä oli aikanne edetä normaalisti, eli tehdä ne lapset ja elää pienten lasten kanssa se perhe-elämä vaihe. Nyt se on hvin todennäköisesti myöhäistä. Voihan sitä yrittää uudestaan lämmittää mut aika epätoivoista on. No mut sä voit tietty tossa tilanteessa tehdä miten vain parhaalta tuntuu. Mun mielestä kannattaisi erota ystävinä ja odottaa uutta "matchia" ja olla vitkuttelematta sitten. :)
Älä ajattele koko asiaa.Olet silloin tehnyt valintasi ja elänyt sitä sillä hetkellä.Ei niitä menneitä asioita kannate kovín jäädä miettimään.Keskity ennemmin tulevaan.Ja tähän hetkeen.Olet itsesi kanssa asian jo selvittänyt.Ja sinun on vaan opittava elämään sen asian kanssa mikä sinua vaivaa.Vaikka ei se helppoa välttämättä ole.Mutta mikä tässä elämässä helppoa ois?Oikotietä onneen ei löydy.Sinuna en puhuis mitään.Vaan annat voimasi nyt tähän suhteeseen mitä haluat.Selvitä itsellesi tilanne ja sinä tiedät parhaiten miksi toimit niinkuin toimit.Joskus on hyvä vaan vaieta,kuin repiä haavoja auki.Kaikki on sinusta itsestäsi kiinni.Haluatko loppuelämäsi tuomita itseäsi ja kantaa syyllisyyttä vaikka "uskottomuutesi" hetkellä nautit elämästä sillä hetkellä.En usko!Laita voimasi ja tunteesi peliin tähän hetkiseen elämäntilanteesi,huomisesta ei koskaan tiedä.
Hyvä pokerin pelaaja osaa arvioida tilanteen aina sillä hetkellä kuin se on. Vaikka hän olisi pistänyt pottiin paljon rahaa, hän tajuaa luovuttaa heti, kun tietää häviävänsä. Jos tappio tulee, ei kannata lisätä enempää rahaa pottiin, vaikka siihen olisi jo aikaisemmin paljon pistänyt.
Ylläolevalla tarkoitan sitä, että tee valintasi nyt tämän hetkisen tilanteen mukaan. Älä ajattele liikaa menneitä, koska niitä et voi muuttaa. Voit muuttaa ainoastaan nykyhetkeä.
Jos olet varma, että suhteellanne on tulevaisuus, ja jos olet varma, että voit säilyttää salaisuuden sekä elää itsesi kanssa, älä kerro. Ei kannata heittää hukkaan hyvää suhdetta, jos sillä vielä on tulevaisuus. Mennyt on mennyttä, eikä sitä muuta se, että olet nyt rehellinen. Sinun täytyy olla kuitenkin varma myös siitä, ettei puolisosi saa asiasta koskaan tietää.
että hän ei kuule pettämistäsi muualta? Silloin on katkera loppu lähes varma.
Itse haluaisin kuulla totuuden, mutta tiedän että on olemassa ihmisiä jotka eivät sitä haluaisi kuulla.
Miksi vanha homehtunut uskottomuus pitäisi sotkea tähän hetkeen? Luulisi ihmisillä olevan hieman suhteellisuudentajua näissä asioissa.
Itse petin miestäni aikoinaan (tosin vain yksi syrjähyppy, mutta kuitenkin). Asiasta ei tiennyt kukaan muu kuin minä ja tämä vieras mies - varsinaista vaaraa siitä, että mieheni olisi saanut tietää. Aluksi ajattelinkin, etten lisää tuskaa kertomalla asiaa.
Tämä oli jonkin aikaa kohtalaisen helppoa, mutta lopulta olo kävi sietämättömäksi. Asia alkoi toden teolla vaivata minua ja kärsin unettomuudesta ja jopa paniikkikohtauksista. Joka kerta kun mieheni katsoi minua silmiin ja kehui luotettavaksi ja ihanaksi, tunsin kirpaisun sisälläni ja olo vain paheni. Jossain vaiheessa tajusin, etten todellakaan voi elää loppuelämääni tämän taakan kanssa - se ei olisi sen arvoista. Niinpä kerroin miehelleni syrjähypystä ja ajauduimme kriisiin. Keskustelimme paljon suhteemme ongelmista ja tulevaisuudesta. Jälkikäteen olemme molemmat olleet tyytyväisiä siitä, että tunnustin asian, joka olisi voinut taka-alalla syödä suhdettamme vielä pahemmaksi. Lisäksi tämän prosessin läpikäyneenä, minun ei tulisi mieleeni enää ikinä pettää miestäni. Suhteemme on tätä nykyä myös parempi kuin ennen pettämistä.
Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei kannata kertoa, sillä seuraukset ovat todennäköisesti erittäin ikävät - varsinkin jos kyseessä on pidempi suhde. Kuitenkin halusin tuoda tämän tarinani esille esimerkkinä, että salaisuuden pitäminen a) on itselle erittäin vaikeaa b) voi syödä hitaasti suhdetta, jos ei osaa antaa itselleen anteeksi, c) lähentää pettämiskumppaniin entisestään, sillä jaatte yhteisen salaisuuden ja todennäköisesti haluat siitä jonkun kanssa puhua. Itse kerroin enkä kyllä asiaa kadu (pettämistä kadun kyllä), mutta meitä on moneen lähtöön ja jos pystyt antamaan itsellesi anteeksi, niin mieti tarkkaaan kannattaako kertoa. Sinulla on muuten hyvin samanlaisia ajatuksia, kuin itselläni oli pettämisen jälkeen ennen kertomista...
d) antaa oikeutuksen toiselle vastata samalla mitalla :pettämällä
kertoi minulle heti pettämisen jälkeen.
Sekosin ensin. Jenkutin asiasta puoliskolleni muutaman kuukauden, sitten päätimme että nyt loppuu märehtiminen ja puhuimme asiat halki.
Jatkoimme suhdetta. Mieheni oli aivan ihana tämän jälkeen kuin koira konsanaan. Aina kotona ja kaikki vapaa-ajat minun kanssa ym....
Mutta minuapa jäi vaivaamaan niin ettei suhteesta enää tullut ehjää. Lopetin suhteen kylmästi kaksivuotta pettämisen jälkeen. Minä olen niitä ihmisiä jotka eivät voi Sietää toisen ihmisen pettämistä.
Ajattelen tilannetta nyt sen petetyn kannalta. ÄLÄ kerro, jos OIKEASTI rakastat kumppaniasi, haluat rakentaa suhdetta hänen kanssaan, ymmärrät miten paska tekosi on ja LOPETAT sen toisen suhteen HETI etkä aio KOSKAAN enää pettää häntä.
Kertomalla puhdistat omantuntosi, mutta todennäköisesti aiheutat seurustelusuhteesi päättymisen tai ainakin suuria ongelmia suhteeseenne.. Petettynä tiedän, että tieto petetyksi tulemisesta vaikuttaa petetyn elämään muutenkin kuin vain ongelmina parisuhteessa. Petetty tulee miettimään mm. mikä hänessä on vikana, mitä hän olisi voinut tehdä toisin tai jättää tekemättä, mitä parisuhteessanne on vikana (ainahan ei kyse ole ongelmista parisuhteessa vaan kysymys voi olla pettäjän omista ongelmista/traumoista/huonosta itsetunnosta jne.), lisäksi hän joutuu kestämään kaikki oksettavat mielikuvat sinusta jonkun toisen kanssa, jos eroaisitte tämä vaikuttaisi myös hänen kykyyn luottaa kumppaniin uudessa suhteessa jne.. Näitä syitä miksi ei kannata kertoa on hyvä varmasti miettiä.
Mikäli tunnet, että et pysty petturuus suhdettasi lopettamaan lopeta siinä tapauksessa seurustelusuhteesi varsinaisen kumppanin kanssa. Pahimmillaan käy niin, että jäät teosta kiinni ja loukkaat vieläkin pahemmin kumppaniasi. Ota myös huomioon ne pahimmatkin mahdollisuudet mitä voi tapahtua. Oma esimerkkini on, että mies ei lopettanut suhdetta toiseen naiseen ajoissa eikä halunnut myöskään jättää minua. Tilanne paljastui minulle siinä vaiheessa, kun nainen oli raskaana..
karulta kuulosti tekstisi. Luultavasti olet kuitenkin päässyt asian yli koska kirjoituksessasi oli asiaa eikä katkeruutta. Itse petettynä ja loukattuna odotan päivää jolloin asiat eivät enää satu eikä minun tarvitse miettiä tosiaan likaisia yksityiskohtia kuinka mieheni ui jonkun naisen alapäässä, eikä sitä kuinka sain trikomonaksen vielä kaupan päälle. Voit kuvitella että suudella saati muuta ei tee enää mieli. Puoli vuotta kohta asuttu erillään, ero tulee ei voi muuta. Itse olisin halunnut kuulla ensim.syrjähypystä, jos silloin toinen olisi jäänyt tekemättä.