Te jotka olette isosta perheestä.Ettekö te ymmärrä, että apu olisi tarpeen jokaista perhejuhlaa järjestettäessä?Auttakaa läheiset sukulaiset toisianne juhlien järjestelyissä.Turha marista jälkikäteen ettei ole kutsua tullut johonkin juhlaan.Kuka jaksaa järjestää suuria juhlia jos kukaan ei auta?
Iso suku suuret juhlat
Mäs
151818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Anteeksi vaan, mutta mistähän Sinä oikein puhut? Emme ole saaaneet kummankaan sukulaisilta mitään apua yhdenkään perhejuhlan järjestämisessä.
Kukaan kutsutuista vieraista ei oe tarjonnut mitään apua ennen juhlia eikä juhlien jälkeen. Vieraille kelpaa kahvi ja ruoka, isäntäväen koti tarkastetaan myös juhlassa läpikotaisin. Piikkikorkokengillä rampataan edestakaisin, sisällä ja ulkona. Seuraavalla kerralla lähetän laskut mattojenpesusta ramppaajille!
Mekään emme järjestä suuria juhlia. Juhliin pyydetään niin vähän vieraita kuin mahdollista. Apua ei tule, oli vieraita 10 tai 50. Köyhällä ei ole rahaa käyttää siivousliikkeen ja pitopalvelun palveluita.
Olin yksissä yo-juhlissa ja sattui vähän kurainen keli. Kun yksi vieraista kantoi hiekkaa sisälle pyyhkimättä jalkojaan, haki teinisisko siivouskomerosta harjan ja siivosi jäljet siinä kesken juhlan. Oikein.
Mutta tasan ei käy onnen lahjat. Itse pidin ristiäiset ja olisin ihan hyvin selvinnyt, kun tein etukäteen niin paljon. Miehen sisko ja anoppi tulivat ja alkoivat tehdä voileipiä mielensä mukaan ja touhuta, en ollut sanallaakaan pyytänyt. Tekemistäni pasteijoista sanoivat "ei nyt laiteta niitä", kun tulee näitä voileipiä. Sama juttu tekemistäni pikkuleivistäni, sanoivat ettei tarvita kun on jo kakkua ja voileipiä. Vähän hölmö olin, kun en laittanut vaan. Puolet vieraista oli kuitenkin minun puoleltani, on heille leipomukseni ennenkin kelvanneet.
Asumme isossa omakotitalossa, joten on luonnollista että suku kokoontuu meillä. Aina on ollut itsestään selvää, että jokainen tuo jotain. Laadimme yhdessä listan ja jokainen tekee sen mitä hänelle kuuluu. Joulunakin meillä oli yli 20 ruokalajia mukaanlukien alkuruuat ja jälkiruuat. Yksin en edes harkitsisi tälläistä. siivous jää minulle, mutta perheemme saakin nauttia ihanista ruuista sen vastineeksi. Loput jätetään meille. Ehkä olen niin itsekäs, että en ole edes ajatellut itse järjestäväni juhlia vaan jo ensimmäisestä kerrasta kysellyt mitä muut aikovat tuoda. Näin tästä on muodostunut sellainen tapa että kaikki odottavat juhlien olevan meillä, mutta ilman nyyttäreitä juhlia ei pidetä!
Meillä on iso suku.
Meillä juhlitaan synttäreitä monta kertaa vuodessa, vieraita noin 40.
Samaten sisaruksillani on juhlia lähes samalle vierasmäärälle.
En ole itse apua saanut(pyytänyt) enkä ole itse tuppautunut toisten keittiöön muuta kuin pyydettäessä.
Eihän kaikkea tarvitse tehdä edellisenä päivänä...
Kun seuraavat juhlat lähenee niin TARJOA itse omaa apuasi.SOPIKAA mitä sinä leivot ja mitä mahdollisesti muut leipovat.Ihanteellisinta olisi jos jokainen sisar TARJOUTUISI auttamaan ja jokainen toisi jotain aina joka juhlaan.Näin kenenkään ei tarvitsisi stressata edes etukäteen.Voihan sitä leipoa etukäteen pakastamiseen, mutta on siinäkin oma hommansa.Olisi paljon parempi JAKAA leipomisia ettei kaikki ole yhden harteilla.Olisi paljon helpompaa elää kumppanin kanssa jolla ei ole sisaruksia tai, että niitä olisi vain muutama.AUTTAKAA siis ihmiset toisianne jotta jokaisella olisi helpompaa.
Niin mutta kun meidän suvussa toimii tämä, että kukin tekee vuorollaan.
Mitä sitä juhliin alkaisi stressaamaan. Jos en jotain ehdi tai viitsi tehdä niin haen kaupasta. ;o)
Tunnen useampia henkilöitä jotka kuuluvat isoon sisarusjoukkoon.Heiltä kyllä sujuu tämä "kukin tekee vuorollaan".He tekevät kukin vuorollaan koska ovat tottuneita siihen.Kukaan sisaruksista ei ole TARJONNUT heille omaa apuaan ja ihmiset ajattelevat, että en minäkään ole apua saanut keneltäkään niin miksi siis minäkään auttaisin muita.Se on vaan "PAKKO" sujua kun on syntynyt perheeseen jossa on liuta sisaruksia.Kyllä nämä henkilöt jotka ovat suuresta perheestä usein kiroavat,kun taas täytyy alkaa järjestämään juhlat ja aivan yksin.
Oletko sinä sisar vai veli? Onko sinun mielestäsi mainiota oman arjen ohessa leipoa ja laittaa suuren suvun kemuihin tarjottavaa? Suuri suku tarkoittaa sitä, että kemuja riittää tuon tuostakin. Aina joku täyttää vuosia tai saa valkolakin.
Oletko niitä poikamiehiä, jotka innokkaasti osallistuvat naisten järjestämiin kekkereihin, että saa tavata suvun serkkuja ja potkiskella pihatantereella auton renkaita ja jutella ilimoista sillä aikaa, kun siskot sisällä paiskaavat pötyä pöytään?
Vai oletko ihan tosi yksi leipojista?
Minusta suureen sukuun kuulumisessa on se etu, että joka juhlaa ei tarvitse viettää. Lähipiirissä kutsutaan rakkaimmat sukulaiset, mutta iso suku ymmärtää, että jokaiselle ei kutsua voi esittää tilanahtauden takia, tarjoilusta puhumattakaan.
Pienessä suvussa ollaan aika tarkkana, että kaikille lähetetään kutsu saapua. Silti monissa sukutapaamisissa on saattaa olla alle 10 henkeä paikalla.
Eipä siinä järjestäjän ole tarvinnut paljon talkooväkeä haalia.
Mietipäs, mitä maksaa kaupan tai pitopalvelun valmiit tarjottavat esim. 30-50 hengelle? Kuka siivoaa kodin ennen juhlia ja juhlien jälkeen, kuka hoitaa keittiöhommat, tiskaukset ym. juhlissa?
Kummallista, että ne laiskimmat sukulaiset ovat tunkemassa toisten juhliin innokkaimmin, jopa kuokkavieraina. On tavattava sukua ja naapureita, asiaa tehdään vaikka tikusta. Omaan kotiin ei kyllä kutsuta vierasjoukkoa ikinä. Eivätköhän he saa omassa kotonaan edes ruokaa???
Ne leipoo kymmenet eri lajit pullamössöjä keitä kiinnostaa. Itse en kehtaisi koskaan velvoittaa siskoani tuomaan leipomuksiaan minun järjestämiin juhliin.
Hänen luonaan tarjotaan ruoka ja kakkukahvit, minulla on kaupan menuu keksejä ja pikkupiirakoita. Näin se on, kaikkien ei tarvitse "loistaa"!!!
Jos et nauti juhlien järjestämiistä, vaan tykkäät mielummin kitistä ja juoruta muista, jätä järkäämästä. Mikä marttyyri-ajatus voikaan ohjata toista järjestämään isoja kemuja vaan, että näyttää hyvältäkö?
Jos ei kiinnosta kakkuilu ja pitopalvelu, osta tukusta keksit, karkit ja suolatikut. Niillä pärjää jo pitkälle!
Jos itselläsi on joku täydellisen rouvan imago täyttettävänä, se ei varmaan kuulu muille!
Hahhaaaa. Kyllä vaan voikin olla ajattelemattomia ihmisiä. Minäkin se auttelin kaikki kissanristiäiset ja arjen siinä sivussa. Sitten ryhdyin itsekkääksi ja ajattelin järjestää ihan vaan omia juhlia. Kyllä nyt hävettää....
Meillä on ollut erilaisia juhlia, valmistujaisia, häitä,joulut, kastajaiset ym. Aina suvusta ovat läheiset kysyneet/tai kysymme tarvitsetko apua, voinko jotenkin auttaa. Aina on toiminut. Joka osaa: tekee salaatit, kakut, yhdessä puuhataan ja se on kivaa.
Aina on juhlat olleet mainiot...
Mulle tuli mieleen...onkohan suvussa liikaa riitoja, kateutta eli välit tulehtuneet.
Jalat eeltä täältä joka tapauksessa lähdemme kaikki, siis miksi tuhlata aikaa turhaan riitelyyn.
Mä en saa keltään apua juhlien järkkäilyissä.Jos pyydän niin saatan ehkä saada apua,mutta mun pitää maksaa niistä kuluneista aineksista.
Onpa sulla rankkaa! Maksaakin joudut. Ihan niinku itteään täynnä suku.
Mä laitan siskon ja serkun tuomaan herkut, ite en viitti. Jos kerran tulee meille juhliin, saa tuoda särvimet tullessaan.
Kyl se niin on, et ei kannata antaa periksi, tai juhlat loppuu kaikilta!