miten on yleensä, voiko yhdessä ollut pari eron jälkeen olla ystäviä? kuitenkin kaikki asiat ovat samoin kuin seurustelu aikoinakin, jopa paremmin. tietty haluaisin edelleen olla ns yhdessä mutta tätä ystävääni ahdistaa moinen tällä hetkellä... asioita ollaasn mietittykin suuntaan jos toiseen viime aikoina...
mies ja nainen ystäviä...
mietteissään oleva mies...
5663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...muista, mutta itselläni on ystävä, joka on joskus aikoinaan ollut poikaystäväni. Seurustelimme aikoinaan kolmisen vuotta, mutta siitä ei tullut mitään, koska halusimme tulevaisuudelta niin erilaisia asioita. Siitä asti olemme olleet ystäviä, aluksi hyvinkin tiiviisti, nykyään näemme toisiamme kerran-pari kuukaudessa. Ja tätä ystävyyttä on kestänyt jo 10vuotta, eikä sitä ole kaatanut edes kummankaan vakiintuminen omalla tahollaan.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että pelkkä ystävyys voi toimia paremmin kuin "epätyydyttävä" parisuhde. Tosin molempien osapuolien tulisi olla yhtä mieltä siitä, että on parempi olla vain ja ainoastaan ystäviä. Kummankin osapuolen tulisi hyväksyä se, että seurusteluun ei ole enää paluuta ja mahdolliset uudet tulevat kumppanit astuvat myös jossain vaiheessa kuvioon mukaan.
Minun on hyvin vaikea uskoa ns. romanttisen parisuhteen jälkeiseen ystävyyteen. Enää. Oletin nuorempana, että se on mahdollista ja yritinkin luoda tällaisia suhteita erojen jälkeen ja niitä syntyikin, mutta niissä oli aina jotakin vinoa, katkeraa ja kuluttavaa. Ja ne vinouttivat käsityksiäni ystävyydestä ylipäänsä. Ystävyyden puhtaus, pyyteettömyys ja platoninen rakkaus ystävää kohtaan muuttui sekavaksi anteeksiannon ja pyytämisen, sekä valtataisteluiden ja hyötymisen kentäksi, jossa mikään ei ollut selvää tai hyväksyttyä. Niinpä luovuin kertarysäyksellä näistä ns. ystävyyksistäni entisten poikaystävien ja avomiesteni kohdalla ja ryhdyin pitämään heitä vain exsinä, eli ihmisinä, jotka ovat joskus hyvinkin voimallisesti liikkuttaneet tunteitani, ja jakaneet kokemuksia ja elämää, mutta joiden kanssa koettu on nyt takana ja josta täytyy luopua päästäkseen eteenpäin.
Erittäin hyviä kirjoituksia aiheesta. Itselläni juuri tuo raastava tilanne. Ero 5 vuoden suhteesta on kuukauden vanha. Suhteen aikana olimme toistemme parhaat ystävät, loppuun saakka. Parisuhde päättyi, koska rakastumisen tunne hävisi ja vapauden kaipuu oli molemmilla melkoinen. Nyt tuntuu että voimme olla ystäviä...Olen ollut surullinen (muista asioista kuin erosta) ja tämä toinen osapuoli lohduttaa minua samalla tavalla kuin aiemminkin. Hänkin puhuu minulle ongelmistaan ja minä kuuntelen. Se on ihanaa. Juuri se on jäänyt mikä parisuhteessa oli hyvää. Mutta kuinka kauan tätä voi jatkua...
Jotenkin kuitenkin pelkään, että ei tämä olekaan aitoa ystävyyttä....Ehkä tämä onkin jotain vielä tuoreesta erosta johtuvaa ja loppuu aikanaan...
Ajatukseni ovat niin kovin sekavia.
Hei,
Ajattelin kertoa oman kokemukseni asiasta. Erosimme entisen avopuolisoni kanssa reilu vuosi sitten seurusteltuamme yhdessä viisi vuotta. Eromme jälkeen päätimme kuitenkin pysyä ystävinä. Se onnistui hyvin ja näimme aika usein, eikä ollut ollenkaan kiusallinen olo.
Tuntui hyvältä kun hän oli vieläkin osa elämääni. Hän oli kuitenkin ihminen keneen luotin ja kenen seurassa viihdyin. Itse en pahemmin haikaillut takaisin parisuhteeseemme, hän sitä kyllä joskus eron jälkeen ehdotti.
Välimme olivat hyvät siihen asti kunnes hän löysi uuden kumppanin. Sen jälkeen hän alkoi ensin välttelemään minua ja lopetti sitten kokonaan yhteydenpidon. Sanoi minulle puhelimessa että emme voisi enää tavata tai olla muutenkaan yhteydessä.
Aluksi tunsin oloni katkeraksi, pidin häntä kuitenkin ystävänäni, en niinkään exänä. Nyt kun ajattelen asiaa ymmärrän häntä vähän paremmin, enkä syytä mistään. Kaipaan kuitenkin hänen seuraa, olihan hän iso osa elämääni viimeiset kuusi vuotta.
Siitä huolimatta toivon hänelle vain hyvää.