Miten itse suhtaudutte, kun kultanne lähtee ravintolaan ilman sinua?
Oletteko siitä moksiskaan?
Minä en pidä ravintolassa käymisestä niinkään, mutta ahdistaa jäädä vaan kotiin, kun tietää, että toinen menee.
Ja mukaanhan en aina voi mennä.
Oletteko siitä moksiskaan?
Minä en pidä ravintolassa käymisestä niinkään, mutta ahdistaa jäädä vaan kotiin, kun tietää, että toinen menee.
Ja mukaanhan en aina voi mennä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..sellanen kulta on jonka täytyy ravintolassa juosta jos toinen puolisko ei siitä tykkää. Minun käsittääkseni ollaan menty yhteen siks että tykätään olla ja elää yhdessä. Ei siks että kumpikin juoksee tahollaan omissa menoissaan.
Kyllä parisuhteessa pitää olla omiakin menoja ja asioita. Ei aina tarvitse kyhjöttää kylki kyljessä ja tehdä aivan kaikkea yhdessä.
Mielestäni alkuperäinen ei oikein voi rakkaaltaan kieltää baareissa käyntiä vain sen takia ettei itse siitä pidä. En minäkään pidä jääkiekosta, mutta ei kävisi mielessäkään kieltää poikaystävältä peleissä käymistä (vaikka kausikorttiin ja hallilta ostettuun ruokaan uppoaakin järkyttävät määrät rakaa vuosittain).
Olisi kamalaa jos poikaystävä kieltäisi minulta tyttöjen illat (joilla en tarkoita välttämättä baarissa käyntiä).
Mutta tokihan voit sanoa, ettet pidä hänen baarikäynneistään. Rehellisyys on tietysti oikeutettua!
Haluaisin oppia hyväksymään asian, ja vielä niin, ettei minua ahdistaisi.
Tyhmää kun ystävien kanssa käyminen ei tunnu mukavalta, vaan siltä, että pakko mennä kun ei poikaystävästä saa seuraa.
Poikaystäväni käy baareissa useammin kuin minä - _ainakin_ kerran viikossa. Minä käyn sitten "vain" kerran viikossa.
Olemme yhdessä, onnellisia ja rakastuneita.
Ja nuoria!! (Minä 21 ja mies 23)
Ehtiihän sitä kotonakin sitten nyhjäilemään; välipäivinä ja sitten kolmekymppisenä.
Kestän mieheni juhlimisen, kunhan ei tule mitään ryyppyputkea.
Tämä on opiskelijaelämää parhaimmillaan! Baaripäivinä haalarit niskaan ja kavereitten kanssa ryypylle, ja muuten sitten rakkaan kainalossa kotona. Jos luottamus on kunnossa, ei juhlimisen pitäisi olla mikään ongelma.
Vanhempana sitä sitten katuu, jos ei osannut/saanut/tajunnut viettää nuoruuttaan.
"Vanhempana sitä sitten katuu, jos ei osannut/saanut/tajunnut viettää nuoruuttaan."
sinun nuoruutesi pelkkää ryyppäämistä?
Minun ei aikanaan ollut. Eikä kaduta.
Nuoruuteen kuuluu mun mielestä hauskanpito kavereitten kanssa, rakastuminen, opiskelu jne jne.
Ja opiskeluun kuuluu tietysti myös opiskelijabileet.
Eihän kaikki tietenkään tykkää käydä baareissa ja muissa "riennoissa", mutta mä tykkään ja mieskin tykkää. Hyvässä porukassa on aina hauska bilettää - selvinpäin ja humalassa.
lainkaan pitämään hauskaa ilman viinaa?
Pidän keskimäärin kuutena päivänä viikossa hauskaa ilman viinaa ja sitten yhtenä päivänä viinan kanssa.
Ja tämä toimii meidän suhteessa. Kumpikaan ei halua omistaa ja sitoa toista, mutta kuitenkaan olemma vakavissamme yhdessä.
Siihen vaaditaan vaan hyvä itsetunto ja luottamus toiseen.
No.. Minä en myöskään hirvittävästi poikaystäväni baarireissuista pidä, mutta en niistä meteliäkään nosta. Saahan sitä pitää hauskaa kavereiden kanssa. Ja niin kauan kun mies ei reissuillaan rupea vieraissa naisissa käymään, niin menköön rauhassa :)
Tosin hyvin harvoin mies missään käy.
Mun kulta on ollu yhesti ilman mua baaris ja en usko, että se petti vaikka pelotti ja yritin soittaa sille koko illan. Nyt sitte oltiin yhessä baarissa ja joku likka tuijotti sitä koko illan...mut ei onneksi sen enempää, kun huomasi mut. Mun kulta ei yleensä ole mustasukkanen tai ainakaan se ei näytä sitä..mut kun mä lähen baariin ilman sitä niin sitä pelottaa...En voi muutakuin luottaa jos se ilman mua johonkin menee..