Eipä ole minulla ollut koskaan minkäänlaista vipinää vastakkaisen sukupuolen (eli miesten) kanssa, ikää on kertynyt 20.
"Täydellisellä" tarkoitan sitä, että mahdanko olla liian kiltti tyttö? Joku varmaan voisi sanoa, että minussa ei ole yhtään särmää, mikä on varmaan tosikin.
En juo lähes koskaan alkoholia. Tarkoitukseni ei ole olla absolutisti, vaan syy on yksinkertaisesti se, että en pidä alkoholin mausta (ei mene kalja, viini, siideri, monetkaan drinkit). Enkä yleensäkään näe mitään syytä varsinaiselle humalahakuiselle juopottelulle, koska pärjään ilman. 18-vuotiaana kuumassa Kuubassa otin drinkkejä kun tarjottiin, pahoja olivat useammat, mutta maistelin. Vähän olin hiprakassa ja mielestäni se on todellakin yliarvostettua. Se ei poistanut ujouttani.
Olen ujo ja hiljainen ja käyttäydyn hyvin, olen kaikille kohtelias. Haluan näyttää naiselta, pidän hameista, tukkani on pitkä enkä voisi koskaan leikata sitä.
En voisi harrastaa yhdenillanjuttuja vaan neitsyyteni menetän sille joka minua haluaa katsella enemmänkin kuin vain pari päivää.
Harrastan liikuntaa ja olen melko timissä kunnossa.
En käy yleensä baareissa, pari kertaa käynyt ja nyt ei sitten kiinnosta. Ei vain kiinnosta istua siellä ja katsella humalaisia. Tanssia en siellä voisi, ujostuttaa liikaa.
En halua käydä huvipuistoissa koska en halua käydä laitteissa. Minua pelottaa korkealla, mahasta tuntuu kamalalta. Minua ei kiinnosta yhtään.
En ole koskaan murrosikäisenä tehnyt mitään "typerää", ja sillä tarkoitan juopottelua, yömyöhään jossain hillumista ja muuta sellaista. Ei vain ole ollut sellaisia ystäviä ja sellaista elämää. Minulla ei ole lapsilleni mitään hurjia tarinoita kerrottavana.
Kaikesta huolimatta en ole huippuälykäs (koulussa keskiverto ja usein huono) enkä takuulla ole uskovainen (vaan ateisti). En mielestäni ole myöskään tiukkis, en vain voi pakottaa itseäni pitämästä asioista joista en pidä.
Mitä sanotte? Olenko auttamattoman TYLSÄ ja harmaa ihminen? Joskus tuntuu että minua pidetään sellaisena, etenkin kosmopoliitti siskoni.
"Täydellisellä" tarkoitan sitä, että mahdanko olla liian kiltti tyttö? Joku varmaan voisi sanoa, että minussa ei ole yhtään särmää, mikä on varmaan tosikin.
En juo lähes koskaan alkoholia. Tarkoitukseni ei ole olla absolutisti, vaan syy on yksinkertaisesti se, että en pidä alkoholin mausta (ei mene kalja, viini, siideri, monetkaan drinkit). Enkä yleensäkään näe mitään syytä varsinaiselle humalahakuiselle juopottelulle, koska pärjään ilman. 18-vuotiaana kuumassa Kuubassa otin drinkkejä kun tarjottiin, pahoja olivat useammat, mutta maistelin. Vähän olin hiprakassa ja mielestäni se on todellakin yliarvostettua. Se ei poistanut ujouttani.
Olen ujo ja hiljainen ja käyttäydyn hyvin, olen kaikille kohtelias. Haluan näyttää naiselta, pidän hameista, tukkani on pitkä enkä voisi koskaan leikata sitä.
En voisi harrastaa yhdenillanjuttuja vaan neitsyyteni menetän sille joka minua haluaa katsella enemmänkin kuin vain pari päivää.
Harrastan liikuntaa ja olen melko timissä kunnossa.
En käy yleensä baareissa, pari kertaa käynyt ja nyt ei sitten kiinnosta. Ei vain kiinnosta istua siellä ja katsella humalaisia. Tanssia en siellä voisi, ujostuttaa liikaa.
En halua käydä huvipuistoissa koska en halua käydä laitteissa. Minua pelottaa korkealla, mahasta tuntuu kamalalta. Minua ei kiinnosta yhtään.
En ole koskaan murrosikäisenä tehnyt mitään "typerää", ja sillä tarkoitan juopottelua, yömyöhään jossain hillumista ja muuta sellaista. Ei vain ole ollut sellaisia ystäviä ja sellaista elämää. Minulla ei ole lapsilleni mitään hurjia tarinoita kerrottavana.
Kaikesta huolimatta en ole huippuälykäs (koulussa keskiverto ja usein huono) enkä takuulla ole uskovainen (vaan ateisti). En mielestäni ole myöskään tiukkis, en vain voi pakottaa itseäni pitämästä asioista joista en pidä.
Mitä sanotte? Olenko auttamattoman TYLSÄ ja harmaa ihminen? Joskus tuntuu että minua pidetään sellaisena, etenkin kosmopoliitti siskoni.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Unohdin pari asiaa jotka nyt ehdottomasti kiiruhdan lisäämään. :)
Minulla on vain yksi ja ainoa ystävä, jota harvoin edes tapaan. Tunnen itseni melkoisen yksinäiseksi, etenkin viime vuosina tunteesta on tullut jopa sellainen yleinen ahdistus. En siis myöskään pahemmin seurustele ystävien kanssa (nyt täytyy siis puhua yksiköstä).
En myöskään ole huumorintajuton, niin kuin joku voisi luulla.
JA kaiken tämän lisäksi myös minä olen niitä naisia jotka eivät voisi kuvitellakaan menevänsä yhteissaunaan tai alasti julkisiin suihkuihin!
Ei millään pahalla, mut tylsältä kuulostat, vaikka ulkoisesti ehkä olet kaikkea muuta. Ja toisekseen, ku et käy missään, miten voit tavata miehiä, jotka voisi sitä kautta kiinnostua sinusta. Jos et edes seurustele kaverisi kanssakaan missään... Minua ei sinänsä haittaa ollenkaan jos nainen ei juo, mut se et jos ei voi tehdä mitään hauskaa, kuten vaikka huvipuistossa käynti, ei ole mitään tekemistä ja kiinnostus loppuu siihen heti...
Kertoisit nyt edes jotain kiehtovaa ja kiinnostavaa itsestäsi! Minusta tuntuu aivan kuin väen väkisin yrittäisit todistella kaikille (ja myös itsellesi) olevasi todellinen tylsimys ja harmaavarpunen. Mutta kyllähän kai meissä kaikissa on joku särmä johon tarttua? Periaatteessa monet mainitsemistasi piirteistäsi (esimerkiksi raittius ja liikunnallisuus) voivat olla hyvinkin positiivisia, mutta niiden lisäksi tarvitaan jotakin, mikä herättäisi kiinnostuksen ja erottaisi sinut edukseen muista. Ehkä voisit aloittaa vaikkapa jonkun erikoisen ja kiinnostavan harrastuksen?
No näin asia on. MINUN mielestäni huvipuistossa käynti ei ole lainkaan viihdyttävää ja siellä käy lähinnä lapsia.
Minä tykkään kyllä käydä huvipuistossa, kunhan ei tarvitse mennä mihinkään "tehosekoittimeen". Onhan siellä puistossa muutakin onneksi.:)
No niin tyhmältä kuin se kuulostaakin niin en oikeastaan tiedä mikä minussa voisi olla sellainen piirre, joka jotenkin voisi esim. vastakkaisessa sukupuolessa herättää todellisen kiinnostuksen. Myös se, että olen ujo on aina pidätellyt, ja pidättelee edelleenkin joissain asioissa. Usein koen miesten iskuyritykset ja kiinnostuksen jotenkin epämiellyttävänä asiana. Joskus olen ihan lukossa.
Kyllä minä kuitenkin jostain olen myös kiinnostunut, kuten matkailusta, mutta köyhänä opiskelijana sitä ei voi oikeastaan harrastaa.
varsinaisesti että huvipuistossa juuri pitäisi käydä. En itsekään siellä ole käyny 10v. Mut otetaan parempi esimerkki.. Itse pidän matkustelusta ulkomailla, niinkuin suomen sisälläkin. Tietty jos harrastaa muutakin kuin vain salia, sais muutakin ajanvietettä yhdessä.. Että semmosta...
Alkaahan sitä kiinnostavuutta löytyä, kun vähän rapsuttelee... ;)
Matkailua voi harrastaa myös vaikka nojatuolista käsin. Etsit kirjastosta suosikkimaitasi käsitteleviä kirjoja ja tutustut maiden kulttuureihin. Laajennat lukulistaa matkakirjoista kyseisen maan kirjailijoihin, kansantaruihin ja historiaan. Sitten sinulla onkin jo paljon mistä keskustella muiden samanhenkisten ihmisten kanssa ja kun joskus pääset ko. maahan, sinulla on jo valmiiksi syvempi näkemys maasta kuin suurimmalla osalla turisteista.
Ja voihan matkailua harrastaa kotimaassakin vaikka miltei nollabudjetilla. Rinkka vain selkään ja tien päälle tai kohti erämaita. Heittäydy rohkeasti elämän virtaan, niin saat niitä kokemuksia joista voit kertoa lapsenlapsille ja sillä välin saatat tavata paljon kiinnostavia ihmisiä.
Eikä matkailun todellakaan tarvitse olla mitään extreme-hurlumheitä. Hyvä vaihtoehto rauhallisemmalle ihmiselle voi olla vaikkapa Valamon retriitti ja itse olen nauttinut suuresti esimerkiksi Frantsilan yrttitilan kursseista, jotka ovat suht halpaa, hyödyllistä ja elämyksellistä hupia. Muitakin vastaavia paikkoja ja tapahtumia on Suomen suvessa pilvin pimein.
Niinhän se on, mutta meikäläistä ei oikeastaan kotimaanmatkailu kiinnosta ollenkaan, ETENKÄÄN rinkka selässä kulkeminen. :)
"Niinhän se on, mutta meikäläistä ei oikeastaan kotimaanmatkailu kiinnosta ollenkaan, ETENKÄÄN rinkka selässä kulkeminen. :)"
Sä oot sitten OIKEESTI tylsä...! Hehee...Mä REPEEN NAURUUN!
Tota...älä ota tätä liian henkilökohtaisesti. Toi sun flegmaattinen listaus rupes vaan jo naurattamaan.:)
et latelisi noin paljon lisää tylsiä kohtia itsestäs jos olisit tosissaan. Ihan huvittava toi sun juttus sinänsä.
hyvältähän tuo kuulosti..kyllä minulle ainakin sinunlainen nainen kelpaisi mainiosti,sinunlaisiasi ei vain ole kauheasti tarjolla.
No sepä mukavaa. Minä kun meinasin, että jos on yhdessä ihmisessä näin paljon "tylsiä" piirteitä niin voisin heittää hyvästit ainakin nuorille miehille jotka kai pitäisivät minua vaikeana. Toisaalta vanhemmista ja kypsemmistä miehistä, jotka EIVÄT halua enää käydä huvipuistoissa minä olen kiinnostunut, mutta se on lähinnä salaisuus.
pikemminkin liian "tavallinen"
kun nykyään pitää olla "hullu" muttei mielenvikainen. olen muuten ihan samanlainen.
ehtiihän tässä vielä
M, 21
tähän asti mä luulin olevani se maailman tylsin tyyppi ja olevani siksi yksin. En ihan pysty nokittamaan kirjoituksellesi, mutta melkein samassa vakavuusluokassa olen.
Ja et ole vaikea, sehän on vain helppoa kun ei itse tarvitse esittää menevää tyyppiä. Paitsi että sunlaisen löytäminen on enemmän kuin vaikeaa.
Tiedä sitten täydellinen. Ihan tavalliselta kuulostat- ainoana poikkeuksena useimpiin ikätovereihisi nähden vain ettet käytä alkoholia. Seurustelukumppanin löytäminen nyt on sellainen juttu, mitä ei voi ennalta sanoa koska tapahtuu, jos tapahtuu. Ainakaan ei kannata tavan vuoksi ryhtyä suhteeseen, ts. peittääkseen yksinäisyyttään/huonoa oloaan/riittämättömyyden tunnettaan jne. Elä sellaisena ja niin kuin tahdot ja nauti siitä- muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä.
Olen kait tietyssä mielessä vähän samanlainen. En ole koskaan juonut enkä ollut miesten kanssa. Tiedän olevani hyvännäköinen naisenalku (22v.). Opiskelen yliopistossa suositussa tiedekunnassa.
Olin pitkään melko sulkeutunut ja ystäväpiirini kovin rajoittunut. Johtui ehkä hieman hankalasta perhetilanteesta. Onnekseni olen omilleni päästyäni tajunnut, että elämänlaatu paranee huomattavasti jos solmii sosiaalisia suhteita. Ihmiset usein ilahtuvat, jos heidän kanssaan puhuu. Ei se ole niin vaarallista - Mikä olisi pahinta, mitä jutustelusta voisi seurata?:)
Itse viihdyn juhlissa ja minusta on vain mukavaa, kun ihmiset vapautuvat juodessaan muutaman drinkin. Toki juhlimiseen tarvitaan usein kavereita. Viimeisen puolen vuoden aikana on tullut myös sellainen tunne, että voisin jopa päästää miehen lähelle. Siis tutustumaan minuun muutenkin kuin kaverimielessä. Neitsyys ei tunnu kuuluvan enää tähän ikään kun ei ajatusmaailmakaan sitä mitenkään edellytä.
Mutta, sinua neuvoisin menemään mukaan vaikka opiskelijatoimintaan. Tiedä kehen voisit sitä kautta tutustua:)
No nyt kuullostaisi hieman olevan tuo asia kasvatuspuolella. eli kuullostat melkovarmaan vanhemmiltasi..Eli tykkäät olla kotona vanhempien kanssa..
Mutta sinun pitäisi ruveta ottamaan etäisyyttä heihin ja alkaa elämään..Ei se ole varallista jos käyt hieman irrottelemassa(ei vanhempasi huomaa) Käy jossain opiskelia bileissä niin huomaat miten hauskaa ihmisillä voi olla..
Itse asiassa en voi sietää vanhempieni kanssa elämistä, muutin kotoa jo 16-vuotiaana.
No, olenko minä sitten liian "epätäydellinen"?
Juon alkoholia hyvässä seurassa ja olen entistä enemmän ulospäinsuuntautuneempi. En sylje kuppiin,mutta kaikki asiani hoidan.
En ole hiljainen enkä ujo, mutta kaikille kohtelias. Avaan lastenrattaille oven ja annan bussissa mummoille paikkani. Käytän nahkahousuja ja omaan pitkät hiukset, kuvittelen silti näyttäväni naiselta.
Opiskelen yliopistossa ja suhtaudun tulevaisuuteeni erittäin kunnianhimoisesti. Olen lahjakas valitsemallani alallani.
En pakota itseäni pitämään kenestäkään tai mistään en myöskään pakota muita pitämään minusta. Olen mahdollisimman rehellinen enkä halua leikkia ihmisten tunteilla. Olen yhden ihmisen ihminen,mutta silti olen yksin. Miksi? Ehkä siksi,koska minä olen liian "villi" ja "epätäydellinen" kiltin kotiäidin rooliin? ONgelmansa kullakin...
Olen ihan samanlainen kuin sinä. Ja ei mee kovin hyvin vieläkään vaikka olen pari vuotta vanhempi. Mutta kyllä se tästä! Elää ehtii myöhemminkin. Hyvä vain että ei ole tuhonnut jo teininä kaikki aivosoluja viinan kanssa. :)
Itseä ei kans kiinnosta käydä baareissa koska ei huvita katsella humalaisia sekoilijoita. Huvipuistoista tosin tykkään ihan hirveänä, pelottaviin laitteisiin on kiva mennä jonku turvallisen kaverin kans. Ja kun on kaverin kanssa niin ei ole niin hirveesti paineita että pitää tutustua muihin.
Kai sulla on jokin asia mistä pidät ihan hirveenä? Esim matkustelu. Sun pitää etsiä ihmisiä jotka pitää samoista asioista. Jos vain uskallat lähteä pesäkolosta katselemaan ;)
ihan kiinnostava ihminen, kun suhun pääsee tutustumaan paremmin. Mä olin pari vuotta sitten vielä ihan lukossa aina, kun piti jutella vieraille ihmisille, mutta nykyään se on jopa hauskaa. Jos haluat muuttua johonkin suuntaan, ala suunnittelemaan muutosta. Jos taas et halua muuttua, niin älä muutu. Tee kuitenkin niin kuin itsestä tuntuu, mitään ei kannata pakottaa. Tsemppiä! :) (hah hah, onpas taas nollaneuvoja, mutta en nyt parempiakaan jaksa kehittää).
Ai niin, myös tuo neiti "epätäydellinen" kuulosti mielenkiintoiselta ihmiseltä.
Seksististä vetoa toiseen ihmiseen tuntevat ihmiset jotka tuntevat intohimoa muihinkin asioihin. Sinä vaikutat sellaiselta ihmiseltä joka ei saa kiksejä oikein mistään. Jos et koe sitä ongelmaksi niin turha siitä ongelmaa on tehdä, ja kuka tietää, ehkä se intohimo joskus saapuukin elämään.
"Seksististä vetoa toiseen ihmiseen tuntevat ihmiset jotka tuntevat intohimoa muihinkin asioihin."
Mielestäni tuo nyt ei kuitenkaan pidä paikaansa. Kai minulla sentään ihan normaalin ihmisen tunteet tässä asiassa ovat kuin muillakin vaikken pidäkään alkoholista tai huvipuistoista.
Mutta sen myönnän että maailmassa ei ole (ainakaan tähän mennessä en ole kohdannut) paljon asioita joihin tuntisin oikein syvää kiinnostusta. No se matkailu on yksi, mutta tällaisia arkipäivän asioita ei oikeastaan ole. Enpä tiedä mistä mahtaa johtua, ei vain yksinkertaisesti kiinnosta monikaan asia.
elää, tyttöseni, siksi oot aikamoisen tylsä, itsees kohtaan, joka on kuitenkin kaikkein tärkeintä, että saat itseluottamusta. Keksipä jotain uutta meininkiä, lue lehdistä vinkkejä ja ota ne tosissas, muuta vähä ulkoista olemustas, pistä päälle värikästä asua, hyvän maun rajoissa tietenki tai jos olet uskalias, siitä vaan rompetta päälle, joka vetää katseita.
Ei sitä tarvii olla härskin näköinen, vaan kiva pienikin piristys on paikallaan.
Kirppiksiltä löytää kaikenlaista kivaa ja jos sul on koira, niin sitä ulkoiluttaessa tutustuu erilaisiin ihmisiin ja alkaa keskustelu viriämään.
Sinä olet varsin ihana neitonen sitten. Kyllä minulle kelpaisi. Terveet elämäntavat ja kiltit tytöt kunniaan! :)