Olen mieheni kanssa ollut yhdessä jo usean vuoden ajan. Meillä on ollut ylä -ja alamäkiä siinä missä muillakin. Mutta yksi asia vaivaa suhdettamme koko ajan: väkivalta.
Kumpikaan meistä ei ole pulmunen tässä asiassa. Minä saatan tönäistä miestäni riidan aikana jolloin hän esimerkiksi heittää minut toiselle puolelle huonetta. En voi edes esittää olevani syytön, sillä minä aloitin. Kuka on syyllinen ja kenen on pyydettävä anteeksi?
En suinkaan aina aloita väkivaltaa. Joskus normaalin keskustelun yhteydessä miestäni alkaa ärsyttää ja hän tönäisee minut kumoon.
Jos ärsytän häntä enemmän tai yritän nyyhkyttää, että hän tekee väärin, hän saattaa tulla päälleni ja tulee koko painollaan esim. reiteni päälle. Hän saattaa heittää minut pois sohvalta lattialle tai työntää minut esim. vaatekaappiin.
Itken yksin pimeässä enkä voi edes puolustautua, koska kaikki on minun syytäni: yli vuosi sitten suutelin toista miestä ja kuljen siitä hyvästä ikuisesti leima otsassa. Minulla ei ole oikeutta sanoa mitään hänen tekemisistään koska olen itse syyllinen.
Tiedän että se, mitä hän tekee on väärin mutta tiedän myös, että se on minun syytäni: olen ärsyttävä, pettäjä, kitisijä, en arvosta häntä, hänen kiltteyttään enkä mitään muutakaan.
Miten tämä voi loppua?
Kumpikaan meistä ei ole pulmunen tässä asiassa. Minä saatan tönäistä miestäni riidan aikana jolloin hän esimerkiksi heittää minut toiselle puolelle huonetta. En voi edes esittää olevani syytön, sillä minä aloitin. Kuka on syyllinen ja kenen on pyydettävä anteeksi?
En suinkaan aina aloita väkivaltaa. Joskus normaalin keskustelun yhteydessä miestäni alkaa ärsyttää ja hän tönäisee minut kumoon.
Jos ärsytän häntä enemmän tai yritän nyyhkyttää, että hän tekee väärin, hän saattaa tulla päälleni ja tulee koko painollaan esim. reiteni päälle. Hän saattaa heittää minut pois sohvalta lattialle tai työntää minut esim. vaatekaappiin.
Itken yksin pimeässä enkä voi edes puolustautua, koska kaikki on minun syytäni: yli vuosi sitten suutelin toista miestä ja kuljen siitä hyvästä ikuisesti leima otsassa. Minulla ei ole oikeutta sanoa mitään hänen tekemisistään koska olen itse syyllinen.
Tiedän että se, mitä hän tekee on väärin mutta tiedän myös, että se on minun syytäni: olen ärsyttävä, pettäjä, kitisijä, en arvosta häntä, hänen kiltteyttään enkä mitään muutakaan.
Miten tämä voi loppua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuossa tilanteessa ei auta muu kuin istua kunnolla keskustelemaan.
ensinnäkin varmentua siitä että molemmat todella haluavat olla yhdessä.jos näin,niin miehesi on jotenkin silloin päätettävä ettei voi syyllistää sinua ikuisesti,muuten ei tule mitään.jos halu olla yhdessä ei mene sen edelle ,että menneet on menneitä,niin sitten ei ole kuin yksi vaihtoehto.
omalta osaltani on pakko sanoa että ymmärrän miestäsi siinä suhteessa ettei hän pysty unohtamaan,suoraan sanottuna en minäkään voisi jos minua petettäisiin kerrankin.väkivalta taas ei ikinä ole hyväksyttävää oli tilanne mikä vain.
Suutelusi toisen miehen kanssa on menneen talven lumia ja se olisi pitänyt jo antaa anteeksi ja unohtaa. Sinun ei sen takia tarvitse enää nöyrtyä mihinkään loukkaukseen, tms. Miehesi käyttää asiaa nykyään asenaan, koska on huomannut, että siihen vedoten sinusta saa jokaisen ongelmaan syyllisen. Niin ei voi jatkua. Älä anna miehesi panetella itseäsi.
Kysyit, kuka on syyllinen ja kenen pitää pyytää anteeksi. Jos molemmat ovat väkivaltaisia, niin molemmat ovat syyllisiä ja on molempien asia pyytää anteeksi.
Noin ylipäätään on turha etsiä syyllistä johonkin riitaan, olisi tärkeämpää keskittyä siihen, mikä on ongelma. Riitaa ei synny, jos kahta ei ole paikalla ja kumpikin tekee virheitä, joita on syytä katua riippumatta toisen syyllisyyden määrästä tai varsinkaan sen osapuolen osuudesta, joka ensin on kiihtynyt.
Väkivalta on yleensä asia, joka tulee tavaksi ja siksi ajan mittaan vain pahenee. Teidän tulisi molempien tajuta tilanne ja hillitä itsenne. Keskustelkaa siitä, että väkivallan on loputtava. Teidän väkivaltanne ei kuulosta vielä hirveältä, mutta se on asia, jota ei missään tapauksessa saa hyväksyä.
Kannattaako olla yhdessä enää etenkin jos riitaa tulee usein? ja kun susta tuntuu tolta että kaikki on sun syytä.
Niin...useimmiten miestä syytetään väkivallasta, mutta!
Naisen on niin helppo ärsyttää sanoilla. Mies ei jaksa kuunnella eikä ehkä osaa/viitsi puhua eikä edes välttämättä keksi niin älyttömiä juttuja mitä nainen suustaan päästää, ei auta muu kun käydä käsiksi...tai poistua paikalta.
Ehkäpä auttaisi jos nainen miettisi sanomisiaan.
Lyöminen ei koskaan ole kuitenkaan ratkaisu eikä se ole oikein!
Ei yhksi suudelma voi kunnon suhdetta kaataa..! Ja (jos/kun) kyse oli pelkästä suudelmasta niin mielestäni se ei oikeuta siihen että joudut kärsimään asiasta aina kun riitelette! Olet varmasti osoittanut olevasi pahoillasi..! On väärin että mies ottaa asian aina puheeksi.
Ja tietysti sä rakastat tätä miestä enemmän kuin elämää itseään? Tuttu tunne.
Toi väkivalta ei lopu. Usko pois, siitä on niin paljon puhuttu joka puolella.
Älä sä ainakaan mene tönimään sitä, tai sulle käy vielä pahastikin. Yritä varovasti sanoa että sä et voi jatkaa väkivaltaisessa suhteessa. Ette te edes luota toisiinne, jne.
Varmasti jotain ulkopuolista apua olis saatava. Jos ei suostu, niin lähde pois! Se ei muutu miksikään ellei mies todella halua itse apua väkivaltaisuuteensa.
Älä luota miehen lupauksiin tai kyyneleisiin kun olet jättämässä. Äläkä jätä häntä tai puhu jättämisestä sellaisessa paikassa jossa mies voi käydä käsiksi, ota mieluummin vaikka ystävä tueksi.
Yhden kerran voi antaa anteeksi, mutta kun toi jatkuu vaan... Älä jää jumiin siihen suhteeseen, sä kyllä löydät sellaisen miehen joka rakastaa sua niin paljon ettei voisi ikinä lyödä, ei edes kännissä.
Mutta jos jatkat, vaadi että menette puhumaan asiasta johonkin ammattiauttajalle. Ei tollasta saa olla, oikein pahaa tekee kun ajattelen.
Kuulostaa tutulta. Minulla alkoivat hälytyskellot päässä soida siinä vaiheessa kun jo itsekin aloin uskoa olevani "ärsyttävä, kitisijä, kiittämätön jne. jne.
Itse jäin kiinni pienestä valkoisesta valheesta, joka ei ketään vahingoittanut ja siitä saakka olen ollut syyllinen ties mihin.
Väkivallalle ei tosiaan näy loppua, joten juokse kun vielä pystyt. Henk. koht. en usko että mieheni oikeasti haluaa satuttaa minua edes henkisesti, saati sitten fyysisesti, mutta ajattelin että jos itsehillintä pettää niin että käy vähän käsiksi, mitä takeita on ettei siitä joskus seuraa pahempaakin. Sitä päivää en uskaltanut jäädä odottamaan.