Istun lasinsirujen keskellä. Anna anteeksi, heitin pullosi seinään. Tai, no oikeastaan en ole edes pahoillani vain väsynyt. Odotan että tulet kotiin... Vai tuletko edes? Ehkä olet taas sammunut jonnekin tai ehkä tulet taas kolistellen "kotiin". Yllätysmomentti.
Voisinpa korjata asiat, mutta ei minunkaan siipeni meitä molempia kanna. "Yksin on helpompi juosta karkuun". Ethän sinä tahallasi, et tietenkään. Ja tottakai tämä on viimeinen kerta. Älä huoli, kyllä minä tiedän ettei se ole. Ei tarvitse selittää, muistan selityksesi ulkoa.
Katson ku neste valuu seinää pitkin, täytyy varmaan pyytää huomenna anteeksi naapureilta. Ehkä ne eivät sitten katso alta kulmain. Ehkä.
Olen jo ottanut laukkuni esille. En vain tiedä, mitä niihin laittaisin. Kaikessa on muistoja meistä, en halua niitä mukaani. Tänään on viimeinen päivä kun odotan sinua kotiin. Rakastan sinua, kunpa se riittäisi.
Voisinpa korjata asiat, mutta ei minunkaan siipeni meitä molempia kanna. "Yksin on helpompi juosta karkuun". Ethän sinä tahallasi, et tietenkään. Ja tottakai tämä on viimeinen kerta. Älä huoli, kyllä minä tiedän ettei se ole. Ei tarvitse selittää, muistan selityksesi ulkoa.
Katson ku neste valuu seinää pitkin, täytyy varmaan pyytää huomenna anteeksi naapureilta. Ehkä ne eivät sitten katso alta kulmain. Ehkä.
Olen jo ottanut laukkuni esille. En vain tiedä, mitä niihin laittaisin. Kaikessa on muistoja meistä, en halua niitä mukaani. Tänään on viimeinen päivä kun odotan sinua kotiin. Rakastan sinua, kunpa se riittäisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
minun tapauksessani siitä kun lähdin on jo 2,5 vuotta, mutta tuo kirjoituksesi sai kyyneleet taas silmiini. Voimia sinulle :)