niin on meitä montaa sorttia
yks juo, toinen pelaa korttia
kolmas kotona olla nököttää
ja neljäs baaritiskillä mököttää
itselläin iloinen ja hyvä mieli
tyytyväinen ja hallinnassa rakkauden kieli
mut kukapa meistä koskaan tietää voi
jos se puhelin kerran soi
siellä saattaa olla SE elämäni mies
kukapa tietää sen, kenties
niin ja vaikkei niin koskaan mulle kävisikään
en uskoani huomiseen silti menettäisikään
ikävä kyllä oon vielä toisen oma
mut on mulla muisto susta soma
vain sinä minut voit mukaasi kantaa
ja sitä oikeat rakkautta mulle antaa
yks juo, toinen pelaa korttia
kolmas kotona olla nököttää
ja neljäs baaritiskillä mököttää
itselläin iloinen ja hyvä mieli
tyytyväinen ja hallinnassa rakkauden kieli
mut kukapa meistä koskaan tietää voi
jos se puhelin kerran soi
siellä saattaa olla SE elämäni mies
kukapa tietää sen, kenties
niin ja vaikkei niin koskaan mulle kävisikään
en uskoani huomiseen silti menettäisikään
ikävä kyllä oon vielä toisen oma
mut on mulla muisto susta soma
vain sinä minut voit mukaasi kantaa
ja sitä oikeat rakkautta mulle antaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinua, sinua niin tahtoisin rakastaa,
päästää sinut sisimpääni.
Mitään en vaatisi, muuta en toivoisi,
kuin sinut sellaisena kuin olet.
Vain sinulle itseni tahtoisin antaa,
päästä sinun sisimpääsi.
Mitä ihmettä minulla olisi sinulle antaa,
mikä muuttaisi mitään,
mä olen kuitenkin vain ihan tavallinen mies.
Miten ihmeessä voisin sulta mitään pyytää,
mikä ei muuttaisi mitään
loukkaamatta ketään, ja muuttaisi sun ties.
Vaan murtua se mun pitäisi,
voidakseni luottaa, jotta uskallan
sun lähelleni päästää.
Vaan kertoa se sun pitäisi,
merkiksi mulle antaa, jotta mä saan
sun lähellesi päästä.
Ei ole tämä itkua särkyneen sydämen,
ei tämä tänne kuuluisi.
Ei se mun sydän ole edes särkymässä,
tilanteeseen vain alistumassa.
Nämä on vain mietteitä ihastuneen miehen,
että sinut ne löytäisi.
Vielä sätkin, pyristelen vain vastaan,
minä, mies onneton, jo taipumassa.
Vielä toivon, kovemmin kuin koskaan,
minä, mies mitätön, jo murtumassa.
Vielä haluan, vain ja ainoastaan,
minä, mies lohduton, jo rakastumassa.
----
Niin, soisiko koskaan puhelimesi
että minä soittaisin? Ehkä soittaisin, ehkä en,
tai ehkäpä kuitenkin kirjeen kirjoittaisin,
ehkä sellaisen perinteisen.
Ehkä, jos minä murtuisin.
Sitäkö haluat?
Niin oikeassa, ei ole paikka oikea tää
ei ole sydämeni murtunut, yhä sekaisin pää.
Murtuvan en sun tahdo, en
suoraan sanon sulle sen.
Muutos kaikille valtavan suuri,
mut nyt tiellämme seisoo muuri.
Loukkaisimme varmasti monen monta,
näinkin toisinaan kovin lohdutonta.
Alkais elämäämme valoa tulla
olisi hyvä sulla kuten myös mulla
Tiedät kuten minäkin sen,
että tälläinen syö ihmisen.
En tavallista erikoisempaa kaipaa mä
haluan tavallisen, niin kuin sä.
Niin kirjeen voisit perinteisen raapustaa,
voisko vastaukseni yhtään tää sua lohduttaa.
Mutta mistä voisit tietää mies sä,
että se oikea olen juuri mä?
Tunteita täällä on samoja monta,
tunnistaminen siis lähes mahdotonta.
Mikä olisi se merkki mahdollinen,
jotta tuntisit oisit onnellinen?
Kysymyksiä ja tuntemuksia monta,
kerrassaan uskomatonta,
on jo pitkään vaivannut mun mieltä,
pieniä viitteitä täältä ja sieltä.
Niin mistäkö voisin tietää minä,
että se oikea mulle oisit juuri sinä.
Siitäkö, että tunnut mua rintaan,
ajatuksissani aamusta iltaan.
Tunnen vain jotakin mitä en voi käsittää,
tuntemuksia joita en osaa sulle selittää.
Mun vaistoni se vain sanoo sen mulle,
siinä se on se nainen, se oikea sulle.
Täällä ei kai voi varmaksi tunnistaa,
ehkä jotain silti voi aavistaa.
Vai voiko, sitä olen miettinyt,
aina silti vielä empinyt.
Niin mikä olisi se merkki mahdollinen,
josta sinut mä todeksi tunnistan
ja vihdoin voisin susta olla onnellinen,
tietää, että sinut minä tavoitan.
Sun silmäs kun omani kohtaisi
ja katsomaan jäisi,
pysähtyisi aika ja viipyisi sun katse,
väistämättä, aivan liian pitkään.
Silloin tämäkin kai tietäisi
ja uskomaan alkaisi,
koittaisi aika ja täyttyisi mun toive.
Luovuttamatta, tulisit jo vastaan.
Enää en aio väistää sun katsettasi,
enää en välttele sinua.
Älä sinäkään väistä mun katsettani,
älä sinäkään välttele minua.
Kyllä minä sinulle sen kirjeen kirjoitan,
tunteeni siinä sulle tunnustan.
Vielä mietin mitä tahtoisin sun antavan,
merkiksi, ennen kuin sen annan.
Jotakin mistä tunnistan,
sinut kirjettäni haluavan.
Sulle sen haluan antaa.