Olen kolmekymppinen seurustelusuhteessa oleva mies. Minulta meni suhteellisen pikään ennen nykyisen kumppanin löytymistä mutta jokaisen aikaisemman kumppanin kanssa kaikki päättyi siihen, että seurustelukumppani yritti sitouttaa minut tekemällä hyvin selväksi, että kyllä niitä muita miehiäkin ympärillä pyörii. Paksuniskaisena päätin suhteen yleensä kuin edellämainittu sitouttaminen meni överiksi. Nykyisen kanssa sama alkaa toistua taas. Ympärillä olevat kaverit elävät suhteessa, jossa he eivät uskalla edes puhua ajatuksiaan julki kun läsnä on naisväki. Istuvat ja toistavat jonkin muun lauseita. Kysymys kuuluukin miksi nämä miehet on hiljennetty ja minua ollaan kai työntämässä samaan muottiin.
Miksi parisuhde perustuu pelkoon?
Pythos
15925
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen itse 30-vuotias ja edelleen sinkku.Juuri tätä asiaa olen ihmetellyt.Onko Suomen miehistä tulossa naisia ja naisista miehiä parisuhteessa???
Ei kuulosta niinkään "sitouttamiselta" vaan siltä, että naisesi ovat hakeneet huomiota sinulta. Anna sitä. Jos taas kyse on siitä, että naisesi haluaa sitoutua, eli kihloihin/naimisiin jne. etkä itse ole siihen vielä valmis, niin kerro se hänelle, sano että ihan vielä et tunne tarpeeksi hyvin.
Et kertonut että millaisia ajatuksiaan kaverisi eivät uskalla puhua julki, kun on naisväkeä paikalla? Ihan kaikkea ei pidäkään silloin sanoa... eikä kukaan mieskään kaikkea haluaisi naistensa suusta kuulla. Kerro vähän tarkemmin yleensäkin, että millaisesta tilanteesta ja asioista on kysymys, niin syitäkin voi löytyä.
Veit sanat näppäimistöstäni.
Kuulostaa siltä, että kyseessä on aika kokematon mies, siis vakisuhteissa kokematon.
On aivan normaalia "etikettikäyttäytymistä", että naisten ollessa paikalla ei puhuta "äijien kesken".
Samahan se on naisilla, kun miehet ovat kuulemassa. Mutta antaas olla kun ollaan naisten kesken, niin aletaan puhumaan "sen" koosta, ynnä muusta..
Tarkoitan tuolla toisten lauseiden toistolla sitä, ettei kavereilla ole enää omaa mielipidettä _mistään_. Jos nainen sanoo että hänestä esim.kokkisota on hyvä ohjelma niin kaveri säistää heti vieressä samaa. Kai se sitten jonkin vaikutuksen tekee, kun näyttää ulos että on täysin naisen narussa mielipiteiltäänkin. Itseä alkaa lähinnä tympiä sellainen läpinäkyvä ylimiellytys, en todella ymmärrä miten sillä voi jollekin vaikutusta tehdä. Ymmärrän kyllä että tietty alapää huumori yms. on syytä jättää muualle.
Ilmeisestikin tuo miespuolisten "ystävien" nenän eteen tuominen on jonkinlaista menettämispelon herättämistä, joku on joskus sanonut suoraan että hänellä on ollut varaa siihen, kun olen asiaa suoraan kysynyt, minä olen tuon varan yleensä katsonut.
On vain tullut mieleen onko näillä kahdella asialla jotain yhteistä.
voi teitä pikkupoikia sentään!
ensinnäkin: elämänohjeita netistä hakeva
ei ole kovin kypsä - vielä- mutta kypsyy kyllä.
jos hyvin käy, viisaan naisen kanssa,
jos huonosti käy, tyhmän akan kanssa -
itsehän valitsette eikö????
Älkää antako muijien hyppiä nenälle,
olkaa miehiä jumalauta.
ei kukaan arvosta/kunnioita/nurkassa
piipittävää miestä joka ilmeisesti
pelkää muijaansa että voi pojat munat
ja makkarat ovat teillä pahasti sekaisin
ja arvatkaas mitä:
naiset taitavat vielä naureskella teille...
taitaa olla kypsää lihaa.
Oon huomannut joistain miehistä, että ne on mustasukkaisia ystävästään jos tämä on ruvennut seurustelemaan ja silloin ruodinnan ja nälvimisen kohteeksi joutuu "petturi" mies joka on jättänyt kaveriporukan ja heittäytynyt ystävälliseks jollekin naiselle. Kehtaa vielä tykätä samoista ohjelmistakin. Nainen taas on ilmeisesti noitunut miehen tai käyttänyt jotain naisten tyypillisiä alhaisia keinoja.
Ei osata iloita toisen onnesta
Kyllä se on lähinnä sääliä mitä tuntee kun näitä tapauksia katsoo. Ei kaikki voi olla myytävänä.
Tuo vanha ämmä lienee oikeassa, kyllä teillä naisilla täytyy olla hauskaa, kun saa miehen toistelemaan omia lauseitaan.
Sitoutuminen kumppaniin on aina omakohtaista. Ketään ei käskystä tai edes vienosta pyynnöstä sitoudu. Sitoutuminen on tunne.
Itse olen nelikymppinen ja huomannut, että monet nuoremmat (kolmikymppiset) miehet kulkevat tyttöystävänsä "talutusnuorassa". Miehet lähtevät sinne mihin tyttöystävä komentaa, vaikkei se kiinnostaisi heitä pätkääkään. Miehet suutelevat ja halaavat käskystä. Jos rimpuilua ilmenee, nainen taltuttaa nopeasti miehen "EIKÖ SINUSTAKIN OLE HYVÄ, ETTÄ....?" Kysymys kuullostaa uhkaavalta eikä miespolo siihen uskalla vastaan ynistä.
Ei tuollainen parisuhde kauaa kestä. Miehen tyytymättömyys lisääntyy päivä päivältä. Miesten pitäisi olla Miehiä. Kenenkään naisen ei pitäisi olla niin typerä luullen, että parisuhde perustuu vain häneen. Kyllä siinä miehen mielipiteilläkin on merkitystä eikä heidän tulisi suostua naisen kyykytettäväksi.
Juuri tuota. Hommaan kun lisätään vielä se että kaikki perheen kulissit on saatava heti vaikka järjettömällä lainalla rakkauden nimissä, niin ei tarvitse ihmetellä miksi "tää on rankkaa" on listojen kärjessä.
Mutta toisaalta miksi valittaa, sitä saa mitä tilaa..
"Heti-mulle-kaikki-tänne-nyt" -sukupolvi on nyt kolmikymppinen?
Raskastahan se hurja meininki kieltämättä on, niin kauan kuin sitä kestää.
Monet kerrat, etenkin naiset, vaihtavat vielä eilen "ah niin ihanan" unelmien prinssinsä uuteen, koska uudella prinssillä on enemmän fyrkkaa niin sen täytyy olla parempi?! Sellasta se rakkaus on :D.
Näyttänee siltä, että miehet eivät ymmärrä, että parisuhde on yhteispeliä. Vastaat siihen mitä huudetaan, sano että naisiakin pyöri ympärillä. Olen nainen ja vahva sellainen ja vahvuuuta täytyy olla miehessäkin.
yhteispelin puute johtuu lähinnä naisista, jotka pomottavat miestään. Miehet vain ovat usein liian kilttejä väittämään vastaan. Tässä suhteessa roolit ovat heittäneet kuperkeikkaa viime vuosien saatossa.
Olen itsekin vahva nainen, mutten komentele miestäni (enempää kuin on tarvetta :D). En myöskään anna mieheni komentaa minua (enempää kuin on tarvetta ;D).
En niinkään ajattele että parisuhde perustuu pelkoon vaan että sitä pidetään yllä pelon voimalla. Kirjoitinkin tästä toisessa viestiketjussa:
"Miksi mies on alistettu? Perustelut ovat samansuuntaisia kuin feministeillä heidän väittäessään naista alistetuksi. Yhteiskunta on rakennettu miehen ehdoilla ja miestä varten; naisen toiseutta ei ole otettu huomioon. Vastaavasti parisuhteet on rakennettu etupäässä naisten halujen mukaisesti. Naiset pönkittävät valtaansa rakentelemalla ja levittävällä parisuhdediskurssiaan mm. naislehdissä. Jos tuntee kokevansa vääryyttä parisuhteessaan, häntä vastaan nousee massiivinen vyöry erilaisia perusteluja miksi tämä naisten rakentama järjestelmä on paras mahdollinen, miksi elämämme parhaassa mahdollisessa maailmassa on juuri sellaista kuin sen pitääkin olla, ja kuinka sitä vastaan nouseminen on osoitus miehen kyvyttömyydestä, moraalittomuudesta, henkilökohtaisista poikkeavuudesta jne."
(http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=20500000000237100)
...tosiasiahan kuitenkin on, että sitäkin toista ääripäätä löytyy. Itse elän avioliitossa dominoivan ja vahvan miehen kanssa, eikä ole siinä avaramielisesti ajattelevan naisen hyvä olla... Joudun jatkuvasti puolustamaan omaa reviiriäni, perustelemaan menojani ja ylipäätään kestämään toisen tiukkapipoisuutta monin eri tavoin. Olen usein ihmetellyt, miksi parisuhteessa ei voida elää tasaveroisina, toisen huomioon ottaen... tai luultavasti tällaisiakin parisuhteita on, minun kohdalleni nyt sattui tällainen. Soimaan itseäni siitä, etten huomannut mieheni todellista luonnetta aikaisemmin (lue: ennen lasten hankkimista).
Mieheni on niin pelottava persoona, että pelkään jo etukäteen tilannetta, jossa ottaisin eron puheeksi, siksi yritän vielä jaksaa... jo lastenkin takia. Väkivaltaa meillä ei ole ollut, jos henkistä ei lasketa mukaan. Mieheni kuuluu siihen joukkoon miehiä, jotka eivät kyllä piilota kynttiläänsä vakan alle, mielipiteet tuodaan kyllä seurassa esille, valitettavasti. Saan usein hävetä hänen jääräpäisiä ja umpimielisiä mielipiteitään.
En nyt oikein osaa tuoda ajatuksiani esille oikein... kun on tässä vain hetki aikaa kirjoittaakaan...