Mä olen niin kyllästynyt tähän!
Yhä uudelleen ja uudelleen alotan laihuttamisen ja kun muutama kilo on pudonnut sallin itselleni taas enemmän ja enemmän karkkia ja sitten lihonkin aina takasin!
Tää on niin turhauttavaa koko nuoruus menee pilalle näitten liikakilojen kanssa. En jaksa tämmöstä.
Haluaisin olla laiha/normaalipainonen olis ees yks huoli vähempänä..
mikä hitto mua vaivaa, mistä hitosta saisin sen pysyvän motivaation?
Mistä te muut saatte?
Yhä uudelleen ja uudelleen alotan laihuttamisen ja kun muutama kilo on pudonnut sallin itselleni taas enemmän ja enemmän karkkia ja sitten lihonkin aina takasin!
Tää on niin turhauttavaa koko nuoruus menee pilalle näitten liikakilojen kanssa. En jaksa tämmöstä.
Haluaisin olla laiha/normaalipainonen olis ees yks huoli vähempänä..
mikä hitto mua vaivaa, mistä hitosta saisin sen pysyvän motivaation?
Mistä te muut saatte?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoituksesi sävy on minulle niin tuskaisen tuttu.
Minulla on mennyt tämän motivaation löytämiseen noin 5 vuotta. Vaikea sanoa oikeaa määrettä ajalle, sillä olen aina ollut ylipainoinen, mutta jossain vaiheessa se vaan alkoi mennä jo niin yli normaalin, että yritin aina hakea jostain motivaatiota laihdutukseen. Yleensä sain sen vajaa 10 kiloa pois ja iloisena siitä napsin "vähän" karkkia ja kilot tulikin korkojen kanssa takaisin. Siinä sitten menikin taas tuskaillessa monta kuukautta kunnes taas kävi samanlailla. Viimeiseen 2 vuoteen en ole onnistunut pitämään motivaatiota yllä enää muutaman päivän yrityksen jälkeen, eli se nyt ei ole kiloissa yhtään mitään, mutta aina yrityksen jälkeen on tullut lisäkiloja vaan lisää...
Muttamutta... Miten sen osaisi selittää että mistä se motivaatio on tällä ketaa minulla ollut jo yli kuukauden yhtäjaksoisesti päällä. Tuli vaan tunne että nyt yksinkertaisesti riittää. Vaikka tämä sama nyt-riittää-tunne on ollut sen sata kertaa joka päivä mun mielessä, mutta kai nyt sitten tulin tieni päähän ja sain jonkun ihmeellisen herätyksen tähän mun tilaani, vaikkakin olen sen kyllä ihan tarpeeksi hyvin tiedostanut aina. Hirmu vaikea selittää!
Minulle vaan nyt yksinkertaisesti riittää jo tämä paskaa niskaan elämäntyyli nyt tältä erää, olen sitä ihan tarpeeksi monta vuotta saanut jo kestää. Olen todellakin huomannut että lihava ihminen ei ole ihminen ollenkaan muiden silmissä. (puhun nyt vain omasta kokemuksestani, ja siis itse olen tilanteessa missä minun pitäisi laihduttaa puolet painostani) Koko persoonani on jäänyt loukkuun tänne makkaroiden alle. Odotan sitä päivää kun olen laihduttanut sen verran että uskallan tuoda oman tyylini esille ja olla rohkeasti se mitä olen. Tälläinen seinä"ruusu" en oikeasti ole. En vain halua että kukaan tällä hetkellä kiinnittää minuun yhtään enempää huomiota kuin mitä jo lihavuuden takia kiinnittää.
Silti pelkään koko ajan että en jaksa pysyä vahvana, enkä jaksa viedä tätä urakkaa loppuun. Tahto on tällä hetkellä todella kova, tahto näyttää kaikille että kyllä minäkin osaan ja pystyn kun vain haluan. Minäki ajattelen, että parhaat vuodet mun elämästä menee tähän lihavuuden alla piilotteluun, miltä tuntuisikaan se tunne kun normaalipainoon päästyäni todella tajuan tehneeni jotain niin tärkeää itselleni, terveydelleni ja elämälleni... Se olisi varmasti todella vapauttava tunne, vapaa kaikista niistä arvosteluista ja pilkkauksista mitä lihavuus on tuonut tullessaan.
Olikohan tästä edes mitään apua :) Jos ei, niin toivottavasti joku osaa selittää vähän paremmin mistä se motivaatio tulee. (minulle ei ole ikinä auttanut mitkään uhkakuvat siitä että sairastun pahasti jos en laihduta.. söin siitä huolimatta..)
kun laihdut niin elämäsi muuttuuu paljon.tiedän monet väittää että ylipainolla ei ole elämänlaatuun merkitystä.mutta luulen että tällaisilla ihmisillä sitä ylipainoo on 10-25KG.kun pääset hoikemmaksi saat helpommin ystäviä,rakkautta alkaa löytyä ja muutenkin ihmiset hymyilee sinulle jne.ja muista puhun kokemuksesta.tulee ihan sellainen tunne niinkuin koko maailma olisi muuttunut.maailmasta on tullut paikka jossa ihmiset välittävät toisistaan.niin hullulta kuin se kuulostaakin niin sinua ympäröivä maailma muuttuu enemmän kuin sinä itse.tämä kaikki mitä kirjoitan on totta ja minulle on näin käynyt.ja olin taatusti lihavampi kuin sinä.kysymys on tosiaan siitä että millaisessa maailmassa haluat elää.toivottavasti tämä antoi sinulle voimia.
Ihminen saa pikkuhiljaa sen mihin uskoo. Nyt epäilet että puuttuuko minulta sitten usko, kun olen tämän kokoinen (94,5kg), mutta ei se sitä ole, olen vain ollut paljon pulskempi ennen, niin ja sitä ennen paljon paljon laihempi (44kg). Minulla on tavoitteena vain 10kg painonpudotus ja uskon että se on poissa jouluun 2006 mennessä . Ota ensin pieniä tavotteita, jos kerralla muutat ruokailutottumukset ja liikunnan on repsahduksen vaara suurempi, opettele vaikka ensin karkinhimoon syömään viinirypäleitä (niissäkin on sokeria, mutta ne vilkastuttavat aineenvaihduntaa). Sitten etsit läheltäsi samassa tilanteessa olevan kaverin ja alatte käydä joka ilta 3km reippaan kävelylenkin, siis illalla vaikka klo 19.00 aikaan etkä syö mitään enää sen lenkin jälkeen ja lisäät vedenjuomista ainakin puolella mitä olet tähän asti juonut. Jos pystyt nuo pienet muutokset tekemään ja jatkamaan niitä ainakin 3-viikkoa, niin takaan että painosi on pudonnut vähintään kilon pysyvästi. Lenkkeilyyn jää helposti koukkuun ja sitten jatkossa on helpompi myös vähentää ruuan määrää ja lisätä hedelmiä ja vihanneksia (ennenkaikkea vihreitä). Missä päin asut? Vien sinut vaikka väkisin lenkille, siitä se alkaa sujumaan :)