Avioliittomme on nuori, ja kriisissä jo nyt. Helvetillisen vuoden jälkeen tiedostin kuinka olen sulkenut silmäni mieheni pettämisiltä ja valehtelemisilta ja tajusin että itse olen edesauttanut tätä oravanpyörää jatkamalla kuin m itään ei ikinä olisi tapahtunut. Sitten tuli stoppi. Olimme juhlimassa yhdessä ja mieheni mustasukkaisena sai vettä myllyyn erään miehen minua piirittäessä. Haastoi riitaa ja lähti pois tilanteesta, seur.päivänä tuli kotiin ja kertoi pettäneensä kun oli mustasukkainen. Mikä tekosyy.
Siitä alkoi asioiden selvittely, ja tulihan sieltä esille pari muutakin pettämis tapausta kun toiset naiet olivat niin osanneet kehua ja kertoa asioita joita mieheni halusi kuulla. Kylmä en ole minäkään ollut ja hellyyttä ja kehuja olen antanut joka päivä. Mieheni mielestä hänen heikko itsetuntonsa tarvitsee jatkuvaa kehumista ja palvomista, muuten hän ei tunne olevansa elossa. Mitä minun siis pitäisi ajatella?
Perthrneuvola odottaa ja sinne pitäisi mennä. Mitä se auttaa jos mieheni ongelmat lähtevät enimmäkseen hänestä itsestään eivätkä liity meidän liittoon? Eikö silloin joku mt toimisto olisi oikea paikka? Olenko siis uskonut narsistiin nämä vuodet ja voiko ihminen "parantua" ja miten voiko luottamuksen rakentaa uudelleen? siinäpä miettimistä. Ei voi muuta sanoa kuin että osaa jotkut ihmiset esittää ja valehdella, mutta miksi jos ei ole oikeita tunteita olemassakaan?
Siitä alkoi asioiden selvittely, ja tulihan sieltä esille pari muutakin pettämis tapausta kun toiset naiet olivat niin osanneet kehua ja kertoa asioita joita mieheni halusi kuulla. Kylmä en ole minäkään ollut ja hellyyttä ja kehuja olen antanut joka päivä. Mieheni mielestä hänen heikko itsetuntonsa tarvitsee jatkuvaa kehumista ja palvomista, muuten hän ei tunne olevansa elossa. Mitä minun siis pitäisi ajatella?
Perthrneuvola odottaa ja sinne pitäisi mennä. Mitä se auttaa jos mieheni ongelmat lähtevät enimmäkseen hänestä itsestään eivätkä liity meidän liittoon? Eikö silloin joku mt toimisto olisi oikea paikka? Olenko siis uskonut narsistiin nämä vuodet ja voiko ihminen "parantua" ja miten voiko luottamuksen rakentaa uudelleen? siinäpä miettimistä. Ei voi muuta sanoa kuin että osaa jotkut ihmiset esittää ja valehdella, mutta miksi jos ei ole oikeita tunteita olemassakaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielenkiinnolla luin tekstisi. Omassa elämässä suunnilleen asiat samoin kuin sinulla, mutta niin että vaimoni on se mustis ja pettäjä.
Onkohan jotenkin niin, että oikeasti heikon itsetunnon omaava ihminen (olkoon vaikka kuinka hyvännäköinen ulkoisesti kuten vaimonikin on), peilaa sitä omaa epävarmuuttaan ja pimeää puoltaan/tekojaan lähimmäiseen eli omaan puolisoon. Lienee jonkinlainen psykologinen ilmiö?
Oireisiin kuuluu ahdistavan ylikorostunut vahtaaminen (mustis jokaisesta naisihmisestä jonka tunnen/en tunne) kaikissa käänteissä, vaikka mitään oikeaa aihetta ei todellakaan ole koskaan ollut. Lisäksi on pystynyt pettämään minua kylmäverisesti kuukausien ajan toisen miehen sängyssä. Ja yhdenyön juttujakin taitaa hänellä olla kontollaan, vaikka niistä ei ole jäänyt kiinni aivan kokonaan.
Miksi sitä ihminen erehtyy tällaiseen suhteeseen? Poiskaan ei ole helppo lähteä, koko aikuiselämä kuitenkin oltu yhdessä. Miksi syyttömän osapuolen pitää kärsiä toisen pimeästä puolesta jatkuvasti? No, kait se on vain kestettävä...? Mutta on se niin väärin kuitenkin.
ajautuu tällaiseen suhteeseen koska ihminen joka pystyy käsittämättömiin tekoihin osaa kontrolloida ja esittää maailman suloisinta. tällä hetkellä vain odotan viimeistenkin vaaleanpunaisten lasieni häviämistä että voin myöntää itselleni menneeni retkuun. taas. Olisi minun pitänyt merkit huomata jo seurustelu vaiheessa, kuinka oli kohdellut entisiään, mutta minä luulin olevani se oikea, ja ehkä olisimmekin ne oikeat ilman näitä sairaalloisia piirteitä. Eniten suututtaa se että onko miehessä yhtään niitä ominaisuuksia joihin hänessä rakastuin, jos ei olen laittanut elämästäni 5 vuotta turhaan. Sen näkee perhenlassa. Ehkä. Tsemppiä sinullekin, toivottavasti saat asiat puhuttua, ja kaivettua totuudet esiin, vaikka sattuu jotenkin helpottaa.
juttu kun uskoton mies osaa itkeä aina kun jää kiinni ja silti tekee samaa hetken päästä eli pettää,pettää ja pettää.En antanut enää anteeksi kun lapset lähti maailmalle silloin lähdin minäkin ja en kadu sillä minä olen ihminen.
Luulin ennen, että en koskaan voisi jatkaa suhdetta, jos mies pettäisi minua ihan sänkyyn asti menolla. Toisin kävi, kun reilu puolivuotta sitten miesystäväni jäi kiinni pettämisestä, myönsi, katui ja pyysi anteeksi. Rakastin miesystävääni ja aloin käydä läpi sitä tapahtumaa. Tuli useita riitoja, niin kuin minä olisinkin ollut pettäjä. Sain asian kuitenkin loppuunasti käsiteltyä ja suhteemme jatkui eiliseen asti. Muutamaa päivää ennen hän petti minua ainakin kaksi kertaa, mutta nyt kun tiedän miten kiero ja julma hän voi olla, niin kertoja on varmasti paljon enemmän. Itki, ettei kestä elää ilman minua ja ajattelin jos pystyisin antamaan tämänkin anteeksi miehelleni. Silmissäni näkyy vieläkin se järkyttävä näky: Vuode aivan sekaisin, lakanat repsottaen ja kassillinen meidän yhteisiä aikuistenleikkeihin tarkoitettuja välineitä. Ne oli pisin poikin ympäri lattiaa.
Sattuu niin paljon. Ei tarvinnutkaan antaa anteeksi, vaikka ensin itki ja todella oli katuvainen. Eilen aamulla mietin, että kyllä minä pystyn tämänkin pettämisen läpikäymään, mutta yllätys hän jättikin minut eilen illalla, koska oli seikkaillut suomi24.fi treffisivuilla ja näki profiilini, jonka sinne laitoin kun sain tietää tästä tapauksesta. Mutta mitä hän siellä sivuilla seikkaili kun olin töissä ja hän odotti, että saisi anteeksi, minkä olin jo oikeastaan antanutkin.
Suhde kesti reilun vuoden, mutta rakastin ja vieläkin niin paljon, että tuntuu kaikki ympäriltä hajoavan.
Suojelen itseäni sillä, että kun ja mahdollisesti jos hän taas anoo minua luoksee, niin nyt tämä todellakin loppui tähän. Jos jatkaisin loukkaisin aina itseäni. Nyt on alettava alusta. Saisi nämä surulliset tunteet pois.
epeleitä, että suurin osa mitä he tekevät ja saavat aikaan on tärkeämpää ja arvokkaampaa kuin naisten puuhastelut , mutta kun pettämisestä tulee kysymys eihän se niin paha ollut, eikö se voitais jo unohtaa. Näistä omien tekemisiensä korkealle arvostajista tuleekin tekemisiensä vähättelijöitä paitsi jos pilkka osuu omaan nilkkaan.
... voi kun oli tuttua; kuin olisi lukenut omaa 11 vuotta vanhaa tarinaa!!!!
Minulle kävin samalla tavalla, tosin silloinen avopuolisoni petti minua vuoden, VENAKON kanssa!!!
Hekin jäivät kiinni siten, että oli tämä "turisti" vieraillut meidän sängyssämme; yöpynyt siinä ja tiedät kyllä, mitä muuta!
Mulla meni monta vuotta, ennen kuin pääsin asiasta eroon, tosin miehestä erosin vain vajaa kuukauden kuluttua tapahtuneesta, vaikka tekikin todella kipeää; rakastinhan häntä koko pienellä sydämmellä, aina pettämiseen asti (ja vielä vuosia senkin jälkeen)... on vaikeaa erota, jos/ kun sydän vielä haluaa rakastaa, mutta nyt näin vuosien jälkeen, en enää kadu, että tiemme erosivat, sillä kerran pettäjänä on myös toisenkin kerran valmis pettämään, miksi siis nöyrtyä tämmöiseen?!
Kyllä se elämä vielä hymyilee Sinullekkin "siskoseni", ja edessäpäin on aivan taatusti Sinulle tarkoitettu ihminen, sellainen joka osaa ja haluaa rakastaa Sinua, ja VAIN Sinua, luota vain elämään.
Kaikkea hyvää Sinulle ja kovasti voimia elämässäsi eteenpäin!