Mies lähti yhteisestä kodistamme riidan päätteeksi sanomatta mitään n.3kk sitten. Lapset nukkuivat, antoi vain pusun heille sanomatta mitään ja lähti. Sille tielle jäi. Kuukausiin ei edes soittanut lapsilleen, saatika tullut tapaamaan heitä tai selittänyt lähtöään. Mies haki yksin eroa. Minun vastuulle jäi eron selittäminen lapsille ja kaikki muu eroon liittyvä virallinen osuus. Ero on ottanut koville lapsille ja itselleni, monet itkut ja ikävät itketty. Mutta nyt elämään alkaa tulla hieman kirkkaampaa valoa. Tukea on saatu ystäviltä ja sukulaisilta.
Nyt eropapereiden postittamisesta on 1 kk ja sain tietää miehen tapailleen jo uutta naista ja tämän lapsia. Suunnittelevan jopa yhteistä tapaamista omien lapsiensa kanssa. Joita ei siis ole tullut tapaamaan kertaakaan lähtönsä jälkeen.
Tässä vaiheessa äidin suojeluvaistot nousevat pintaan. Juuri kun ollaan pääsemässä omille jaloillemme, niin tälläinen vielä tähän lisäksi. En tiedä miehen liikuista yhtään mitään. Ja nyt vaaditaan lapsia tutustumaan jo uusiin kuvioihin satojen kilometrien päähän. Ja mies ei näe siinä mitään pahaa tai väärää...siis hä?
Teenkö tässä asiassa väärin lapsilleni, kun en siihen suostu? En missään vaiheessa ole kieltänyt miestä tapaamasta heitä täällä omalla paikkakunnalla. Se vaan ei miehelle ole sopinut. Ei ole tullut, vaikka on pyydetty. Ei edes lasten takia. Vaan hän vaatii ne luokseen. Eikä miehellä ole edes vakituista asuntoa. Tiedän lasteni tilanteen, he eivät ole valmiita vielä tapaamaan uusia puolisoita.
Kaikki eroon liittyvät asiat ovat täysin kesken, eikä mies ole missään vaiheessa halunnut tulla saman pöydän ääreen niistä sopimaan.
Nyt eropapereiden postittamisesta on 1 kk ja sain tietää miehen tapailleen jo uutta naista ja tämän lapsia. Suunnittelevan jopa yhteistä tapaamista omien lapsiensa kanssa. Joita ei siis ole tullut tapaamaan kertaakaan lähtönsä jälkeen.
Tässä vaiheessa äidin suojeluvaistot nousevat pintaan. Juuri kun ollaan pääsemässä omille jaloillemme, niin tälläinen vielä tähän lisäksi. En tiedä miehen liikuista yhtään mitään. Ja nyt vaaditaan lapsia tutustumaan jo uusiin kuvioihin satojen kilometrien päähän. Ja mies ei näe siinä mitään pahaa tai väärää...siis hä?
Teenkö tässä asiassa väärin lapsilleni, kun en siihen suostu? En missään vaiheessa ole kieltänyt miestä tapaamasta heitä täällä omalla paikkakunnalla. Se vaan ei miehelle ole sopinut. Ei ole tullut, vaikka on pyydetty. Ei edes lasten takia. Vaan hän vaatii ne luokseen. Eikä miehellä ole edes vakituista asuntoa. Tiedän lasteni tilanteen, he eivät ole valmiita vielä tapaamaan uusia puolisoita.
Kaikki eroon liittyvät asiat ovat täysin kesken, eikä mies ole missään vaiheessa halunnut tulla saman pöydän ääreen niistä sopimaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Just kun meidän tarina, mun mies vaan häipy vajaat 4 kk sitten myös riidan päätteeksi ja keskelä yötä. Ei ole ottanut mitään yhteyttä muhun eikä lapsiin mut on ilmottanut omalle veljelleen kumminkin että hengissä on. Ei ole kertonut sit sitä että missä asuu ja oleilee. Työpaikkansa oli sanonut irti samana päivänä kun lähti. Tää on vähän outo tilanne kun en oo voinu mistään apua pyytää vaan äijä pitäs ensin löytää. Poliisi ei auta koska mies ei ole minkään rikoksen kohteena eikä sossu, eikä velikään kuulemma tiedä muuta kun sen, että mies pitää siihen yhteyttä. Tai jos tietää, ei sano. Avioeroo pitäs ruveta hakemaan, mut kun ei toisesta osapuolesta oo mitään hajua. Miten sen eron voi laittaa yksipuolisesti vireille? Lasten kannalta tilanne on kestämätön, itse alan jo kovettua tunteiltani mutta itken päivittäin lasten puolesta.
lapsilla on oikeus isään, muista se.
Sinä et pysty määräämään missä ja kenen kanssa
lapset isää näkee.
Onhan sillä isälläkin aivot, että ymmärtää lasten parhaan.
Jos sinun ehtosi ei käy isälle, niin onko lasten
sitten oltava isää tapaamatta?
Älä anna vihasi sokaista järkeä,jos isällä on uusi kumppani, niin hän tulee kuulumaan lastesi
elämään - halusit tai et.
En ole katkera exä, vaan katson vierestä kun omat
ei näe isäänsä ja ikävöivät. Antaisin mielelläni lasten tavata isäänsä , jos se vaan sinne päähän sopisi.
Tuo välimatka on kyllä aika hankala juttu järjestää, mutta tapaajavanhempihan ne matkat
järjestää (=tulee hakemaan).
Itse olen myös "äitipuolen" roolissa nykyään ja
nykyiseni exä on kauhea riitapukari, ei antaisi
lasta luoksemme millään, mutta lapsi itse haluaa
isän luo ja on sen myös sosiaalihaastattelussa
kertonut.
Silti äitinsä tekee kiusaa tapaamiselle koko ajan, eniten kiusaa siinä omaa lastaan, vihansa
sokaisemana.
...nää on ihan tosiasioita, joihin suhtaudun samalla tavalla kuin sinä. Tuttuja juttuja meille, sillä meillä oli uusperhe ja näitä on meillä käyty läpi aikoinaan, kun alettiin seurusteleen. Nyt ei ole kysymys mun vihasta tai tahallaan asioiden vaikeuttamisesta lasten kautta.
Mun kysymykseni viittaakin siihen, että mistä tietää, millon on oikee aika tuoda uusia kumppaneita lasten eteen. Itse olen ainakin saanut sellaista palautetta, että mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa. Auttaa ja tukea lasta ensin käymään ero läpi, hänen vaatimallaan tavalla. Itsekin haluan,että he olisivat isällään mahdollisimman paljon. Jos isä todella ajattelisi vain lastensa parasta, hän ei vielä tässä vaiheessa tutustuttais lapsia uuteen. Kun lapsilla on tällä hetkellä hylätyksi tullut olo. Myöhemmin kyllä on ok, itsekin aion jatkaa omaa elämää riitelemättä.
Kysyit: "millon on oikee aika tuoda uusia kumppaneita lasten eteen"
noh, kuka se täällä tai ystäväpiirissäsi tuota pystyy sanomaan ... lasten isä tekee kuten parhaaksi katsoo. Siihen sinun luottaminen.
minustakin lapsien ensin tottua uuteen kumppaniin ja lapsiin niin se saattaa toimia myöskin isän ja uuden kumppanin kanssa.
itselläni hyviä kokemuksia tästä alkutotuttelusta:)
vasta viikon verran...se uus kumppani voi vielä vaihtua monen monta kertaa...
mutta sitten jos joskus pysyvämpi suhde uuteen niin pikkuhiljaa hyvä tulee.
Hei,
meillä myös muutettiin erilleen 5 kk sitten. Ei kylläkään riidan päätteeksi, mutta kuitenkin. Lapsemme ovat jo murkkuikäisiä, joten olen keskustellut heidän kanssa mahdollisista uusista kumppaneista. Molempien tämän hetkinen asenne on "ei halua tavata". Tällä hetkellä ei ole "pelkoa", että edes tarvitsisi tavata, mutta myöhempiä aikoja varten aina ohimennen mainitsen asiasta jotain positiivista.
Edellinen siis koskee sekä heidän isäänsä että minua. Ennen kaikkea kuitenkin isäänsä, koska hän on se jättäjä ja hoiti tämän eron vähemmän fiksusti. Lapset tapaavat mielellään isäänsä, mutta kyllä he kuitenkin puhuvat minulle hänestä katkeraan sävyyn. Vaikka itse olen osin samaa mieltä, yritän tämän exän puolia pitää, jotta lasten ja isän välit säilyisivät. Minä en siis ole katkeruudella ja mustamaalaamalla aiheuttanut tätä lievää katkeruutta. Ero oli yllätys meille kolmelle (minä lapset) ja lapsista tuntuu, että isä on rikkonut hyvän kodin.
Se, miten nopeasti lapset uuden tapaavat, on mielestäni tapauskohtaista. Ensinnäkin riippuu siitä, miten tämä lähtijä on eron lastensa kanssa hoitanut. Sinun tapauksessa ei valitettavasti voi puhua fiksusta tavasta.
Lähtökohtaisesti sanoisin, että kenenkään ei ole hyvä samointein sännätä uuteen suhteeseen, eikä varsinkaan lapsille esitellä. Jos lapset ovat ihan pieniä, ei liene haittaa, koska he eivät välttämättä ymmärrä, mistä on kysymys. Murkkuikäisten ja vanhempien kanssa voi jo asioista keskustella ja heillä on oikeus itse päättää, tapaavatko eli eivät ja milloin tapaavat. Tuohon väliin jäävien kanssa olisi mielestäni parasta edetä hiljalleen.
En ole alan asiantuntija, mutta minusta tuntuu tältä.
Tsemppiä!
kanssasi, ei sen isän nyt tarvi alkaa esittää jotain kunnon isää, kun on löytänyt uuden naisensa,, älä vaan anna lapsia nyt ainakaan vielä isälle, jos vaan se on mahdollista, eihän sitä tiedä minkälainen tämä uusi nainen on ja isä ei nyt ainakaan vaikuta mitenkään luotettavalta, kun ei ole kertaakaan lähdön jälkeen tullut katsomaan lapsiaan..
eli miehellä on järki valahtanut jalkoväliin. Kuten meilläkin, äkkilähtö toisen naisen luo, yli puoli vuotta sitten. Vähiin on jäänyt aika lasten kanssa, eivätkä tunnu paljon enää kaipaavankaan. Murkkuikäinen ei halua ollenkaan isän luo, enkä pakota.
Tiedät varmasti lastesi tarpeet ja mikä on heille parhaaksi. Mies ei todellakaan voi vaatia heitä luokseen, vaivautukoot itse tulemaan lasten luo!!!
Voimia sulle, että jaksat lastesi kanssa.
kaikista kannanotoista. Tuli vaan välillä sellanen olo, että teenköhän oikein. Mut äidin suojeluvaistot pitää lapset kotona vielä tällähetkellä. Ja siitä pidän kiinni. Jos isä ei tule tapaamaan heitä tännekään, niin sitten tiedämme, mikä on tärkeintä hänen elämässään. Ja se "mies" ei ole todellakaan luotettava.