Mitenhän jaksaisin aina lapsentapaamista eteenpäin.Lapsi asuu äidillään toistaiseksi samalla paikkakunnalla kuin minä.Mutta on uhkaa että ex mahdollisesti voi muuttaa toitten perässä kauemmaksikin lapsen kanssa kun on tällä hetkellä työtön.Hankaluutta aiheuttaa myös sekin että itse käyn vuorotöissä ja jos lapsi sitten asuu kauenpanakin niin pelkään että pidenpien vapaitten järjestäminen voi olla hankalaa lapsen näkemiseksi töitteni takia.
En tiedä,aina vain jää kamala ikävä ja kaipaus lasta kohtaan kun hänet palautan äidilleen.Kuten juuri nytkin kyyneleet valuu kun lapsi läksi mummonsa mukana luotani äidilleen.Lapsi n.4 vuotias poika.Joka myös ikävöi ja kaipaa minua.Avioerosta loppukesästä alkaa olla jo vuosi mutta siitä huolimatta aina jää lasta kohtaan kaamea ikävä kun jään tänne taas omiin oloihini olemaan lapsen tapaamisen jälkeen.
En tiedä,aina vain jää kamala ikävä ja kaipaus lasta kohtaan kun hänet palautan äidilleen.Kuten juuri nytkin kyyneleet valuu kun lapsi läksi mummonsa mukana luotani äidilleen.Lapsi n.4 vuotias poika.Joka myös ikävöi ja kaipaa minua.Avioerosta loppukesästä alkaa olla jo vuosi mutta siitä huolimatta aina jää lasta kohtaan kaamea ikävä kun jään tänne taas omiin oloihini olemaan lapsen tapaamisen jälkeen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen tätä aihetta monelle puhunut, että aina vaan puhutaan pois muuttaneesta isästä, siitä miten vaikeaa äidillä on lapsen kanssa ja miten se ex-mies on ihan mahdoton. Mutta ei puhuta siitä ikävästä,joka isällä on lastaan kohtaan. Vaikka välimatka olisi lyhyt esim. asutaan samassa kaupungissa, niin se, ettei lasta näe joka päivä on monelle isälle vaikea paikka. Yleensähän lapset jäävät äidille ja vaikka isä haluaisikin ottaa lapset luokseen asumaan, niin harva äiti on siihen valmis. Mutta kyllä sitten jaksataan valittaa miten on vaikeaa ja miehellä on kyllä oma elämä, mutta lasten takia äitillä ei mitään omaa elämää.
Hankalaksi tuon eron tekee vielä se, että jos välimatka on suuri ja lapsi vielä pieni. Ei voi yksinään matkustaa tai kuljetukset edestakaisin hankala järjestää. Poissa oleva vanhempi joutuu kärsimään surusta, jonka lapsesta ero aiheuttaa ja se ei ole mikään pieni ikävä.
Sinulle voimia jaksaa ja kestää tuo ikävä ja suru. Toivotaan, että tapaamiset järjestyvät helpolla ja jopa et exä saisi töitä lähettyviltä.
Koeta jaksaa ja olla provosoitumatta. Lapsi kun kasvaa niin hän kyllä isänsä luo palajaa kun aika on, ja kohtelet häntä noin hienosti. aika on puolellasi, ota se niin. Äkkiä vuodet vierii, ja kun hän on n 15 on hän se joka paikkansa valitsee...
Minu ex mies kertoo minulle kaipaavansa lapsiaan kovasti ja on katkera siitä että lapset asuvat
minun luonani.
Haluaisi olla kuulemma aina heidän kanssaan.
Tiedän että hän on hyvä isä eikä yhtään sen huonompi vanhempana kuin minäkään.
En estä häntä koskaan olemasta lastensa kanssa.
Kaipaan itsekkin omaa aikaa edes joskus.
Mutta se että hän muutti kesämökille asumaan
(jonne ei tule edes vesi sisälle)
tekee vuorotöitä ja on myös yötöissä kertoo
mielestäni kyllä sen että mies ei ole valmis
elämään lasten ehdoilla kuitenkaan.
Eikä näin ollen lasten ole hyvä hänen luonaan
olla pitempiaikaisesti.
OK,asumiskulut ovat pienet ja työtä on pakko tehdä.
Pitkät vapaansa hän viettää yksin lomaillen upouudella moottoripyörällään.
Joskus ajattelen että tarkoittaako hän sitä mitä
sanoo?
Sanoo toista ja tekee toista.
hän tekee niin, oletko miettinyt?
Kenties se on paikka minne mennä murheineen(mökki), tehdä työtä,työtä,työtä unohtaa sen avulla...
Moottoripyörällä päästely taas saa ajatukset ja tunteet jotka vellovat sisintäsi, siirrettyä pois mielestään....
Ei se ole helppoa ei kummankaan housuissa, olit isä tai äiti....
Lapsia kun ei voi puolittaa....
Siitä lapsi voi olla kiitollinen ja iloinen että isä välittää, se jää varmasti lapsen mieleen loppuiäksi. Monet asiat voidaan selittää ja järkeillä mutta ikävä taitaa olla niin suuri asia ettei sitä voi edes kunnolla selittää. Kiitollisuus tuntea ikävää ja sitä kautta välittää lapsesta on lahja josta täytyy olla kiitollinen.
välittää lapsistaan.
Ikävä, kaipaus ja huoli, ne kulkevat mukanain...
minulla myöskin aina vaikea paikka kun vien lapsia ( 4 ja 2 vuotiaat)luotani. Ja sitten vielä oman tuskaisen lisänsä tuo ex:n ja entisen kodin näkeminen, joihin kuitenkin liittyy niitä hyviäkin muistoja.
Olen jopa alkanut ymmärtää niitä, jotka eivät näe lapsiaan kuukausiin. Sillä on raskasta kun joutuu aina luopumaan uudelleen lapsista parin päivän yhdessä olon jälkeen. Itse näen lapsiani säännöllisesti.