Olen ollut suhteessa nyt jotain 2 kk tämän miehen (25v.) kanssa. Mies on kyllä aivan ihana ja tosi sulonen, mutta...
Näemme tosi harvoin, hyvä jos kerran viikossa, vaikka asumme samalla paikkakunnalla. Mies sanoo tosissaan välittävänsä minusta ja haluavansa olla tosissaan minun kanssani. Ja ikävä kuulemma on kova... Miksi siis hän ehdottaa tapaamista niin harvoin kun välimatkaa ei ole paljon mitään? Olen ilmaissut hänelle, että minulle sopisi kyllä nähdä useamminkin, mutta aina tuntuu olevan niin kovasti tekemistä. (En nyt ole mikään vinkuva nainen, joka ei kestä miehensä harrastuksia/kavereita jne. että turha kommentoida siitä mitään.)
Luulis että jos on tosissaan ihastunut, haluaisi olla mahdollisimman paljon tämän kanssa...? En nyt ala kerjäämään aikaa tai mitään, mutta vähän ihmetyttää asioiden tärkeysjärjestys. Muuten mies on kyllä aivan ihana, mutta harmittaa kun nähdään niin vähän. Ja olen yrittänyt kysellä, niin vastaus on jotain "tottakai haluan sua nähä"... Soittaa kyllä usein, mutta eihän se näkemistä korvaa.
Ja jos ei oikeasti olisi kiinnostunut, miksi syöttää tuommosta soopaa? Sanoin, että voidaan mennä vapaasti, mutta mies halusi "sitoutua".
-vähän pihalla-
Näemme tosi harvoin, hyvä jos kerran viikossa, vaikka asumme samalla paikkakunnalla. Mies sanoo tosissaan välittävänsä minusta ja haluavansa olla tosissaan minun kanssani. Ja ikävä kuulemma on kova... Miksi siis hän ehdottaa tapaamista niin harvoin kun välimatkaa ei ole paljon mitään? Olen ilmaissut hänelle, että minulle sopisi kyllä nähdä useamminkin, mutta aina tuntuu olevan niin kovasti tekemistä. (En nyt ole mikään vinkuva nainen, joka ei kestä miehensä harrastuksia/kavereita jne. että turha kommentoida siitä mitään.)
Luulis että jos on tosissaan ihastunut, haluaisi olla mahdollisimman paljon tämän kanssa...? En nyt ala kerjäämään aikaa tai mitään, mutta vähän ihmetyttää asioiden tärkeysjärjestys. Muuten mies on kyllä aivan ihana, mutta harmittaa kun nähdään niin vähän. Ja olen yrittänyt kysellä, niin vastaus on jotain "tottakai haluan sua nähä"... Soittaa kyllä usein, mutta eihän se näkemistä korvaa.
Ja jos ei oikeasti olisi kiinnostunut, miksi syöttää tuommosta soopaa? Sanoin, että voidaan mennä vapaasti, mutta mies halusi "sitoutua".
-vähän pihalla-
Vastaukset 10
Vanhimmat
olen samaisessa tilanteessa ja en ymmärrä enää yhtään mitään mistääm???
täytyyhän hänen nyt tapailla kavereitakin ja muita naisia. ties vaikka vielä parempi löytyisi. joku salaisuus sillä siellä on. pakkohan sun on vaatia tapaamista ainakin kolme kertaa viikossa, jos se ei sille sovi, niin sopii miettiä missä mättää.
sillä on jo nainen ja sua salaa tapailee..kusipäitä ja tosi kieroilijoita kun on moneen lähtöön..en nyt tarkoita että sillä olis sitä naista,mutta olehan varuillasi.
välistä asioita joita ei ole olemassakaan ...
ei tuo kuulosta yhtään normaalilta. olen ollut samanlaisessa tilanteessa kaksi kertaa, ja molemmissa tapauksissa oli kyseessä pettäminen. molemmat suhteet kestivät lähes 2v kunnes sain vedenpitävät todisteet. lopeta suosiolla suhde, ja äkkiä.
Et kertonut, mihin mies aikansa käyttää?
Onko sitä vapaata aikaa edes?
Kalenteri täynnä ennalta sovittuja menoja?
Ei kahden kuukauden tuttavuuden perustella luovuta vielä harrastuksista.
Niin, no mies touhuilee kavereittensa kanssa jotain "miesjuttuja" (kaljaa, leffoja...) ja kaikkea tavallista, korjaa autoa, käy mökillä jne. En usko että sillä mitään suhdetta on. Olen miettiny sitäki mahdollisuutta, mutta epätodennäköistä...
Yksi vaihtoehto on kai sitten se ettei hän ole tarpeeksi kiinnostunut. ´Soittelee kyllä useasti ja yhteinen tuttumme juuri selitti minulle kuinka tämä mies on niin ihastunut että... No, eipä oikein siltä tunnu.
Minä laittasin tollasen hepun kävelemään. Mukavia miehiä on maailma täynnä - sellasiakin, jotka haluavat tavata ihan oikeasti livenä.
Musta tuntuu, että naiset - miksei miehetkin - liian usein jäävät tollasiin epätyydyttäviin suhteisiin ja sitten onnettomina miettivät, että mikä vika mussa on kun toi ei halua viettää aikaa yhdessä.
Huono parisuhde on aina huono parisuhde. Ja mun käsityksen mukaan parisuhteen pitäsisi olla ihana ja nautittava asia.
Siis kenkää tollaselle kolpille! Älä kiusaa itseäsi, ero kirpaisee kerran, mutta pitkä ja paskamainen parisuhde kiduttaa hitaasti hengiltä.
Mieti, onko tollanen suhde sitä, mitä haluat. Haluatko olla allapäin ja odottaa koko ajan epäilys mielessä? Jos rakastat ja arvostat itseäsi, vastaat kieltävästi ja lopetet suhteen heti.
Mun nykyinen suhde alkoi samalla tavoin. Ei nähty miehen kanssa niin usein vaikka asuttiin samassa kaupungissa. Päässäni pyöri ajoittain samanlaisia ajatuksia kuin sinulla, mutta kiukunpuuskani niellen ja hammasta purren jatkoin. Nyt yli vuosi jälkeen päin tilanne on aivan toinen. Olen oikeastaan onnellinen siitä, että suhde alkoi rauhallisesti, sillä se loi suhteelle pohjan, jossa on luottamusta ja ei pelkoa toisen sitomisesta.
Meillä menee hyvin ja en ole ennen ollut näin hyvässä ja tasapainoisessa suhteessa. Miehelläni oli myös aktiivisen harrastuksen lisäksi aktiivinen sosiaaalinen elämä kavereineen yms.
Suhteenne on kuitenkin suht tuore joten, anna sille kuitenkin mahdollisuus ja kuten vanha sananlaskukin sanoo; maltti on valttia.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Kiva kuulla vähän toisenlaistakin kommentia täällä. Muilla kun on ollut toi "pakko nähdä vähintään 3kertaa vk. tai sitten ei ole suhdetta". Mullakin on semmonen tilanne, että itsellä menee töissä ja harrastuksissa hyvin paljon aikaa. Lisäksi pitäisi välillä nähdä kavereita ja olla ihan omissa oloissaankin. Olen nyt miehen kanssa joka harrastaa hyvin aktiivisesti ja vakavissaan. Kilpailee. Eli treeniohjelmat on jaettu eri viikoille ja päiville suht tarkkaan ja lepo ja palautuminenkin on tärkeä juttu. Ton kaiken lisäksi hän on vähän hitaasti lämpenevää tyyppiä. Vähän erakkoluonne. Tykkää olla omissa oloissankin välillä. Harrastetaan samaa lajia joten tulee sen puolesta nähtyä n. 3-5krt. viikossa, mutta tietenkin treeneissä se on vaan just sitä että näkee sen toisen siinä jossain huitomassa ja itse keskittyy omaan juttuun. Kotimatkalla voi sitten höpöttää ja suukotella ja omaan kotiin mennään "palautumaan". Yhteinen aika jää viikonloppuun. Tällä välillä ei soitella toisillemme juuri ollenkaan.
Välillä risoo. Oon hyvin huomiohakuinen tapaus, että vaikka itselläänkään ei toisaalta olisi mitään hirveen informatiivista asiaa miksi toiselle soitella, niin silti välillä miettii että miksi sitä ei kiinnosta soitella mulle...noh, jos sitä ei huvittaisi mun kanssa mitään yrittää, niin ehkä se olisi vastannut toisin sillon kun mietittiin että ollaanko vai eikö olla. Ei olla vielä kauheasti sovittu mitään juttuja etukäteen, sillä ihan alussa sovittiin että katsotaan mitä tästä tulee, eikä ruveta suunnittelemaan toistemme päiviä etukäteen.
Toistaiseksi kai toiminut ihan ok. Vaikka joskus hetkittäin tuntuu hieman liialta tasapainottelulta sen suhteen että huvittaakohan sitä toista nyt olla yksin vai yhdessä. Yhdessä olo on sitten tasantarkkaan tiiviisti ja hartaasti yhteen liimautumista ja kaikki tuntuu hyvältä.
Arkena rupeaa joskus epäilyttämään oma asmansa tässä hommassa. On kai liikaa tottunut ja kuullut siitä tyylistä, että pitäisi olla yhdessä 24h että se olisi oikea suhde...
Juu, kyllä mäkin nyt sitten sisulla katon yli noitten ankeídenkin epäilysten päivien, sillä mies ainakin vaikuttaa luotettavalta, ei miltään hötkyilijältä, ja kivahan se on rauhassa tutustua, kun on tullut kokeiltua sitä hirveetä vauhtia hälsäämistäkin, eikä siitä ole koitunut kun harmia, kun se onkin ollu joku hiiwee kupla.
Tästä voisi jopa kehkeytyä jotain aitoakin?