Kirjoittelin tilanteestani tänne joskus talvella...
Olen siis sellainen petetty tyttöystävä ja kihlattu, joka kotona suunniteli häitä ja sai sitten tietää toisen pettävän, jolle valehdeltiin uudelleen ja uudelleen, että nyt kaikki loppu, ja suhde toiseen aina vain jatkui. Jolle jo kerran sanottiin, että " rakastan sua, mutta en halua jatkaa" koska halusi mennä toisen luo. Ja menikin, useasti, toiseen kaupunkin asti...Ja valehteli mulle...uudelleen ja uudelleen, aina vain röyhkeämmällä tavalla...
Nyt se on kuulemma ohi. Hän lopetti sen omalla tavallaan, erittäin pitkän kaavan kautta, yrittämättä olla loukkaamatta sitä toista, mikä loukkaa minua entistä enemmän.
Näen, että toinen kärsii. Hän sanoo ja itkee rakastavansa vain minua. Tajuaa kuulemma tehneensä väärin ja katuu ja kärsii, kun tajuaa, mitä hän on rikkonut, kuinka idiootti ja tyhmä on ollut. Kaikki mitä hän haluaa, on kuulemma minussa, kaikissa tulevaisuuden suunnitelmissa, unelmissa ja toiveissa hän näkee vain minut rinnallaan.
Edelleen olen tässä. Kymmenien ja kymmenien, satojen tappelujen, huutamisten, riitojen ja loukkausten jälkeen. Nuo sanat ovat kai saaneet jäämään. Se usko siihen hyvään, mikä ihmisissä on. Olen yrittänyt antaa anteeksi, mutta tullut siihen tulokseen, etten pysty. En koskaan pysty unohtamaan. En koskaan pysty enää täysin luottamaan. Aina sisällä kalvaa pelko... Silti välillä sisältä nousee se ääretön halu jatkaa ja rakentaa suhde uudelleen (todella uudelleen, koska nyt ollaan erittäin raunioilla...). Siksi olen siis vielä tässä. En halua jättää kotiamme, kaikkea sen takia, että toinen oli niin paska mua kohtaan. Teki sen pahimman pahimmalla tavalla. Löi lyötyä...
Olen alkanut pakkaamaan tavaroitani useamman kerran. Mutta sitten kuitenkin jäänyt. Nyt toinen on ollut jonkin aikaa poissa. Ajatukset eivät selkene siltikään. En tiedä, mitä teen. Haluaisin yrittää, mutta olen pettynyt jo niin useasti itseenikin. En ole pystynyt katsomaan päivä kerrallaan ja pikku hiljaa tulevaisuuteen. Katson vain taakse, huudan, sekoan, syytän, epäilen...Ja sitten taas haluan jatkaa. Tietyllä tavalla en itse ole pystynyt siihen, mitä toiselta vaadin.
En tiedä, voi olla yhtä sekavaa tämä teksti kuin olo sisällänikin.=(
Tämä on ihan kamalaa. En tiedä, miksi kirjoitan ja mitä teiltä lukijoilta odotan...en mitään erityistä...
Olen siis sellainen petetty tyttöystävä ja kihlattu, joka kotona suunniteli häitä ja sai sitten tietää toisen pettävän, jolle valehdeltiin uudelleen ja uudelleen, että nyt kaikki loppu, ja suhde toiseen aina vain jatkui. Jolle jo kerran sanottiin, että " rakastan sua, mutta en halua jatkaa" koska halusi mennä toisen luo. Ja menikin, useasti, toiseen kaupunkin asti...Ja valehteli mulle...uudelleen ja uudelleen, aina vain röyhkeämmällä tavalla...
Nyt se on kuulemma ohi. Hän lopetti sen omalla tavallaan, erittäin pitkän kaavan kautta, yrittämättä olla loukkaamatta sitä toista, mikä loukkaa minua entistä enemmän.
Näen, että toinen kärsii. Hän sanoo ja itkee rakastavansa vain minua. Tajuaa kuulemma tehneensä väärin ja katuu ja kärsii, kun tajuaa, mitä hän on rikkonut, kuinka idiootti ja tyhmä on ollut. Kaikki mitä hän haluaa, on kuulemma minussa, kaikissa tulevaisuuden suunnitelmissa, unelmissa ja toiveissa hän näkee vain minut rinnallaan.
Edelleen olen tässä. Kymmenien ja kymmenien, satojen tappelujen, huutamisten, riitojen ja loukkausten jälkeen. Nuo sanat ovat kai saaneet jäämään. Se usko siihen hyvään, mikä ihmisissä on. Olen yrittänyt antaa anteeksi, mutta tullut siihen tulokseen, etten pysty. En koskaan pysty unohtamaan. En koskaan pysty enää täysin luottamaan. Aina sisällä kalvaa pelko... Silti välillä sisältä nousee se ääretön halu jatkaa ja rakentaa suhde uudelleen (todella uudelleen, koska nyt ollaan erittäin raunioilla...). Siksi olen siis vielä tässä. En halua jättää kotiamme, kaikkea sen takia, että toinen oli niin paska mua kohtaan. Teki sen pahimman pahimmalla tavalla. Löi lyötyä...
Olen alkanut pakkaamaan tavaroitani useamman kerran. Mutta sitten kuitenkin jäänyt. Nyt toinen on ollut jonkin aikaa poissa. Ajatukset eivät selkene siltikään. En tiedä, mitä teen. Haluaisin yrittää, mutta olen pettynyt jo niin useasti itseenikin. En ole pystynyt katsomaan päivä kerrallaan ja pikku hiljaa tulevaisuuteen. Katson vain taakse, huudan, sekoan, syytän, epäilen...Ja sitten taas haluan jatkaa. Tietyllä tavalla en itse ole pystynyt siihen, mitä toiselta vaadin.
En tiedä, voi olla yhtä sekavaa tämä teksti kuin olo sisällänikin.=(
Tämä on ihan kamalaa. En tiedä, miksi kirjoitan ja mitä teiltä lukijoilta odotan...en mitään erityistä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joskus ihmiset saattavat ihan oikeasti katua tekosiaan, se punnitaan sillä, ettei virheitä enää toisteta. Jos pystyt antamaan anteeksi, et voi muuta kuin luottaa ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Jos miehesi pettäisi uudestaan, olisit kaiketi vihainen itsellesi kun annoit uuden mahdollisuuden. Tarkkaileppa miestäsi noin muuten, täyttääkö hän muuten kaikki toivotut kriteerit? Lierot on aina lieroja ja se paistaa pitkälle käytöksestä.
Älä jää suhteeseen vain sen takia että se on tullut tavaksi.
Tietenkin mietin, miksi kaiken piti mennä näin, miksi toinen teki mitä teki. Mutta juuri tällä hetkellä olen eniten pettynyt itseeni. Tällä tavalla tapellen ja v****illen en saavuta mitään hyvää. Kauan näin jatkuen toinen saa tosiaan "oikeasti" syyn lähteäkin.
Tiedän, että toinen katuu oikeasti. Mutta hän valehteli niin paljon, niin uskomattomia asioita, samoilla sanoilla, mitä nyt sanoo. Siksi on vaikea uskoa...En siis tiedäkään...
aikalisä.....niin saat aikaa miettiä mitä tahdot elämältäsi. monesti pitkässä suhteessa käy niin että ihminen hukkaa itsensä.ja etenkin kaiken tuon kokemasi jälkeen.
nyt olisi hyvä aika löytää itsesi uudelleen. kun tiedät kuka olet voit myös tietää mitä tahdot jne.... tajuatkohan mitä yirtän sanoa...
Moi! Itse olen ollut pettämisen ja valehtelemisen kannalta aivan samassa tilanteessa kuin sinä, ja voin sanoa että jos olet siihen valmis niin eroa, niin karulta kuin se kuullostaakin. Itse elän parisuhteessa jossa on pettämistä ja jatkuvaa valehtelua, minun kannalta jatkuvaa anteeksiantoa, suhde ei toimi ja petetty osapuoli kärsii, pettämisestä ei koskaan pääse yli, se tuntuu ja näkyy aina jossain määrin kuitenkin. Sinun on turha jatkaa suhteessa joka on epämääräisellä pohjalla, saat kuitenkin vain kärsiä.
En ole koskaan ollut petetty, mutta kirjoittamasi perusteella ja omaan teoriakäsitykseeni luottaen suosittelisin että aloitat kokonaan puhtaalta pöydältä.
Rakkauden täytyy olla molemminpuolista, maailma on täynnä ihania miehiä joihin voi luottaa... en henkilökohtaisesti pystyisi enää luottamaan ihmiseen joka minua kerran on pettänyt. Jos pettämiseen ja "kokeilemiseen" on hinku ja tekosyy niin ei ole mitään järkeä olla yhdessä. Itsekin laitan aina suhteen poikki jos näyttää että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. En halua koskaan loukata kenenkään tunteita, etsin vain omaa onneani kuten myös sinäkin ja vannon että jos et voi mieheesi luottaa niin et tule myöskään olemaan onnellinen.
Muista, että sääli on sairautta. Itse olin parisuhteessa 5 vuotta joista viimeiset 2 pelkästä säälistä kunnes tajusin ettei niin voi jatkua, en voi tuhlata ainoata elämääni olemalla onneton. Jäin aina vain siksi että ex mieheni alkoi itkeä kun sanoin lähteväni. Ja kuitenki vaan tapeltiin koko ajan.
Ajattele asiaa myös tältä kannalta että hän ei voi olla tosirakkautesi, koska se olisi molemminpuolista ja siinä tapauksessa et olisi edes KIRJOITTANUT tänne mitään siitä, että sinua on petetty!
Toivotan sulle paljon onnea matkaan ja toivottavasti asia selviää :)
kun vielä voit.
Semmosta sattuu ja kokemusta on, olen tosin mies....
Meillä muijan viinan liika käyttö aiheutti mutkat..
Ilmoitin muijalle et nyt eroamme ja piste...
Kannattaa miettiä et ei kissa karvoistaan pääse, vaikka kaikki normalisoituisi pariks kolmeks vuodeksi, se sama saattaa olla edessä uudelleen..
Vaikka exä lopettaisi liiallisen alkon, en hänen kanssaan voisi tulevaisuutta tosissani ajatella koska sama paska voi tulla eteen koska vaan....
Ei yhteisiä talolainoja tai vastaavia= helposti ero...
yhteiset lapset niinku meillä= vaikea ero
Tuli muuten vielä mieleen mainita , että viikkoa paria ennen kun sovimme erosta kävimme taloja katselemassa...emännän tahdosta.
Asumme vieläkin saman katon alla, mutta elämme omia elämiämme ja toisinaan meillä on tosi kivaakin.
kesän varmaankin asumme saman katon alla mutta syksyn tullen ämmä ulos ja lenkille!!!!
Eli pointti on se ,että minä voisin jatkaa elämistä hänen kanssaan, mutta sitä en tee,vaikka hän kohta rauhoittuu, kai.Koska sama paska voi olla edessä koska vaan......
En tiedä hyödyttikö mitään,mut kunhan kirjoitin
Itse elin vuosia liitossa, jossa vaimo petti useita ja useita kertoja ja jokaikinen kerta oli se viimeinen... Niin että kun sain aikaiseksi laittaa eron vireille, se helpotti kun voi jättää taakseen nuo ikävät asiat, vaikka alussa on toki vaikeaa. Kokemuksen mukaan noita pettämisiä on vaikea unohtaa ja antaa anteeksi vaikka itse haluaisikin, joten usein kummallekin olisi helpompaa erota eikä toisen tarvitse jatkuvasti elää syyllisuudessä ja toisen mustasukkaisuudessa.