Olen eronnut exästäni reilu pari vuotta sitten. Eromme oli aika säätämistä loppuvaiheessa, oltiin ja ei oltu, kunnes oli pakko laittaa touhulle piste ennenkuin molempien mielenterveys olisi vaakalaudalla. Oli pettämistä jne. Kuusi vuotta kesti yhteistä taivalta.
Erosta selviämiseen kävin terapiassa vuoden verran ja kaikki olikin sitten menneisyyttä. Tapasin ihanan miehen ja löimme hynttyyt yhteen. Ollaan oltu nyt vuosi yhdessä. Joitain kuukausia sitten exäni palasi salakavalasti elämääni. Törmäsimme baarissa sattumalta, emme olleet nähneet pariin vuoteen. Jälleentapaaminen oli lämminhenkinen. Juttelimme, vaihdoimme numerot ja lupasimme tavata seuraavan kerran ihan selvinpäin. Ja niin tavattiin. Nykyinen miehenikin tietää että olen ollut exäni kanssa tekemisissä mutta ei ole vielä antanut sen häiritä itseään (tai ei näytä sitä). Minä olen ehkä vaikeimmassa tilanteessa. En voi oikeastaan puhua kenellekään tästä ja exäni on saanut elämäni sekaisin. Näen hänestä unia, olen alkanut ajattelemaan toimisiko yhteinen elämämme enää, olen miettinyt kenet oikein haluan?! Mutta en päädy mihinkään lopputulokseen.
Tämä on todella kamala tilanne. Jonkun sanan juttelin aiheesta exäni kanssa, hän ei sanonut että voisi joskus alkaa uudelleen kanssani, muttei sitä kieltänytkään. Minulla on yhtäkkiä kamala ikävä häntä juuri kun luulin että olen selvinnyt kaikesta. Miten tästä tilanteesta selviää? Mikä on ensimmäinen askel? Olen aivan hukassa ja tämä asia on mielessäni koko ajan. En haluaisi tehdä vääriä päätöksiä, mutta mistä tiedän mikä on oikea?
Erosta selviämiseen kävin terapiassa vuoden verran ja kaikki olikin sitten menneisyyttä. Tapasin ihanan miehen ja löimme hynttyyt yhteen. Ollaan oltu nyt vuosi yhdessä. Joitain kuukausia sitten exäni palasi salakavalasti elämääni. Törmäsimme baarissa sattumalta, emme olleet nähneet pariin vuoteen. Jälleentapaaminen oli lämminhenkinen. Juttelimme, vaihdoimme numerot ja lupasimme tavata seuraavan kerran ihan selvinpäin. Ja niin tavattiin. Nykyinen miehenikin tietää että olen ollut exäni kanssa tekemisissä mutta ei ole vielä antanut sen häiritä itseään (tai ei näytä sitä). Minä olen ehkä vaikeimmassa tilanteessa. En voi oikeastaan puhua kenellekään tästä ja exäni on saanut elämäni sekaisin. Näen hänestä unia, olen alkanut ajattelemaan toimisiko yhteinen elämämme enää, olen miettinyt kenet oikein haluan?! Mutta en päädy mihinkään lopputulokseen.
Tämä on todella kamala tilanne. Jonkun sanan juttelin aiheesta exäni kanssa, hän ei sanonut että voisi joskus alkaa uudelleen kanssani, muttei sitä kieltänytkään. Minulla on yhtäkkiä kamala ikävä häntä juuri kun luulin että olen selvinnyt kaikesta. Miten tästä tilanteesta selviää? Mikä on ensimmäinen askel? Olen aivan hukassa ja tämä asia on mielessäni koko ajan. En haluaisi tehdä vääriä päätöksiä, mutta mistä tiedän mikä on oikea?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi!
kuullostaa pitkälti mun tilanteelta. Erottiin vuosi sitten, kävin pohjalla enkä oikein edes muista viime kesää. Halusin takaisin, ajattelin koko ajan. Yritettiin olla jotain ystäviä, mutta ei siitä mitään tullut. Lopulta kesän loputtua tavattuani uuden ihmisen, jätin vatvomisen exän suhteen ja nautin uudesta suhteesta. Oli ihanaa esitellä ylpeänä uusi poikaystävä exälle, ihanaa tajuta että vihdoin olen päässyt yli. Ja samalla näyttää hänelle että hyvin menee. Erosin, en kuitenkaan alkanut pitämään kummempia yhteyksiä exään. Kyllä me kuulumisia aina ollaan vaihdettu, suhteessa tai ei. Tuli käymään vajaa vuosi eron jälkeen ja yhtäkkiä ehdottaa seksiä. Aluksi ajattelin että NO WAY, nauratti koko ajatus. Toisaalta, seksi oli aina hyvää, vapaitahan tässä ollaan, jne. Päädyttiin sänkyyn, jäi yöksi. Ekan kerran jälkeen en kummemmin miettinyt koko juttua, se vaan tapahtui. Ei ollut mitään tarvetta soitella perään,jatkoin vaan eloa normaalisti. Törmättiin jossain joitain viikkoja myöhemmin, sama juttu. Nyt tätä kuviota on jo kestänyt useamman kk ja ikävä kyllä tunteet ovat tulleet mukaan kuvioihin. En osaa sanoa ei, haluan ja en halua. Todella rasittavaa. Joka kerran jälkeen kun hän aamulla lähtee, olen erittäin hyväntuulinen, meillä on aina mukavaa. Kun pari pvää kuluu, alan miettimään mitä järkeä tässä on. Hajotan itseäni saman vanhan jutun takia josta jo kerran selvisin vaikka luulin että järki lähtee. Emme puhu tulevasta, emme sovi seuraavasta tapaamisesta. Aina kun olen viikon mietintöjen kanssa saanut asiat jäsenöitymään oikeille raiteille, hän tulee taas. Ja kaikki alkaa alusta.
Olen siis sitä mieltä, että odota,mieti vielä. Tilanne voisi olla eri jos olisit itse vapalla jalalla, mutta en kehoita vaihtamaan hyvää suhdetta johonkin exän kanssa sekoiluun. Jos näette, hän pyörii päässäsi, varsinkin jos jotain tapahtuu. Ei ole mitään takuuta että hän haluaisi muuta kuin hetkiä kanssasi muistoina niistä hyvistä ajoista. Pian huomaat vaan olevasi taas rakastunut, siihen samaan tyyppiin joka joskus satutti kovaa. Eli parempi pysyä vahvana, pois silmistä ja mielestä.
Toinen vaihtoehto on oikeasti nostaa kissa pöydälle ja puhua asioista. Siihen en itse pysty, en tiedä mitä haluan. Pelkään että tämä 'suhde' loppuu siihen. Yhteiset hetket ovat mahtavia, mutta parisuhde aika mahdoton yhtälö,kyllähän sitä jo kerran koitettiin. Sen tiedän että on ikävä olla epätietoisuudessa,unelmoida ja miettiä milloin taas nähdään. Kelailla ihan liikaa ja junnata paikallaan jonkun vanhan jutun takia.
Tsemppiä sulle.
On aika luonnollista että kun kerran on ollut tunteita jotain kohtaan niin ne saattaa herätä uudestaan, eihän välittäminen kai mihinkään katoa. Mutta siis syystä ihmiset yleensä eroaa, syystä ettei suhde toimi ym., ja nekään asiat ei yleensä muutu miksikään eli tuskin sun ja exän suhde sen paremmin onnistuisi, tulisi ne syyt taas jossain vaiheessa esiin minkä takia erositte aikoinaan.
Olen nyt ollut miettimättä tilannettani ja pyrkinyt vain elämään elämääni päivä kerrallaan. Olen tietoisesti yrittänyt keskittyä vähemmän exääni ja enemmän nykyiseen avokkiini. Hyvin toimii toistaiseksi. Helppoa tämä ei ole, mutta kuten sanottu, poissa silmistä poissa mielestä.
Tällähetkellä tuntuu taas seesteiseltä mutta hetken päästä voi taas olla toisin... Sitten luen taas teidän viestejänne :) Kyllä mennyt on mennyttä, mihin se suhde siitä muuttuisi kun se kerran syystä on aikoinaan päättynyt. Kiitos!