Olen ajautunut välirikkoon tai jotenkin etääntynyt KAIKISTA entisistä ystävistäni, joiden kanssa ennen oltiin kuin siskoksia. Miespuolisia kavereita on, mutta hekin jääneet muuton jälkeen toiselle puolelle Suomea.
Olen ymmällä. Onko minussa jotain vikaa, kun tuntuu, että ihmisillä joita esim. kirjeenvaihdon ja mailien kautta ystäväksi olen yrittänyt, on moninaisia, pienempiä tai vähän suurempiakin ongelmia henkisen tasapainonsa tai sosiaalisten taitojensa kanssa? Miten voi olla, ettei enää löydy ihmisiä, joille syvällinen keskustelu on jotain aivan tavallista ja ystävyyteen kuuluvaa? Tähän asti kukaan EI OLE EDES KYENNYT henkevään keskusteluun!
Aikuisena ei löydä ystäviä. Tämä on niin ankeaa. Olen äitiyslomalla ja sillä tavalla syrjäänvetäytyvä, etten ollenkaan nauti mistään äiti-lapsi -piireistä, enkä niissä siksi käy. Töistä ei ole vielä tietoa, joten työn kauttakaan en voi ystäviä saada. Olen kuitenkin hyvin ihmisten kanssa juttuun tuleva ja kummastuttaa, kun ei enää huumorintajuisia, edes suhteellisen tasapainoisia ja keskustelutaitoisia ihmisiä tältä planeetalta löydy.
Olen ymmällä. Onko minussa jotain vikaa, kun tuntuu, että ihmisillä joita esim. kirjeenvaihdon ja mailien kautta ystäväksi olen yrittänyt, on moninaisia, pienempiä tai vähän suurempiakin ongelmia henkisen tasapainonsa tai sosiaalisten taitojensa kanssa? Miten voi olla, ettei enää löydy ihmisiä, joille syvällinen keskustelu on jotain aivan tavallista ja ystävyyteen kuuluvaa? Tähän asti kukaan EI OLE EDES KYENNYT henkevään keskusteluun!
Aikuisena ei löydä ystäviä. Tämä on niin ankeaa. Olen äitiyslomalla ja sillä tavalla syrjäänvetäytyvä, etten ollenkaan nauti mistään äiti-lapsi -piireistä, enkä niissä siksi käy. Töistä ei ole vielä tietoa, joten työn kauttakaan en voi ystäviä saada. Olen kuitenkin hyvin ihmisten kanssa juttuun tuleva ja kummastuttaa, kun ei enää huumorintajuisia, edes suhteellisen tasapainoisia ja keskustelutaitoisia ihmisiä tältä planeetalta löydy.
Vastaukset 5
Vanhimmat
toi on kaikki tuttua,
on aikoja, jolloin tuntuu, että ollaan niin siskoja jne.
sitten tulee joku ongelma tai loukkaannutaan/loukataan toista tms.
myös uudet käänteet elämässä, kuten muutto, avio, avioero, lapsi jne. vie asiat uuteen tärkeysjärjestykseen.
Ja sitten on vielä tää nyky"kiire", oikeastaan nykytekniikka vempeleineen vie meidän aikaa pois kaikessa rauhassa ihmisen kanssa elämisiltä ja jutteluilta...
Melkein oli kuin minun tekstiäni, tosin ystäviä on, mutta näemmme tosi harvoin omien kiireiden ja välimatkojen vuoksi. Joka ystäväpalsta on kyllä tainnut tulla tutuksi niitä seuratessa ja joskus vastaillessa, mutta eipä ole meili/-meseseuraa kummempaa löytynyt. Näissäkin tapauksissa on kyllä tuntunut, että yksipuolisesti hoidan sen jutunvääntämisen, kai sitä on sitten niin mielenkiinnoton ihminen ettei ketään kiinnosta tutustua sen paremmin. Livenä on kyllä aivan sama juttu, enkä viitsi seuraani pakolla olla tyrkyttämässä.
Huvittaa vaan, kun joskus kuullut sanottavan, että äitiyslomat ja hoitovapaat ovat olleet rikkainta aikaa ihmissuhteiden kannalta, on löytynyt uusia ystäviä ja pidetty aktiivisesti yhteyttä. Oli kyllä itselläni köyhintä aikaa...
No eipä tuota jaksa enää surra, jos tulee hyvä ystävä vastaan niin se sitten tulee, turha näköjään etsiäkään=)
Syvälliseen keskusteluun pääseminen voi viedä aikaa varsinkin jos ystäväkandidaatilla on ikäviä kokemuksia aiemmista ystävyyssuhteista. Ei siis kannata ihan heti menettää toivoa.
Moikka! Luin kirjoituksesi. Eihän ilman ystäviä oo kiva olla. Mä oon 30-v. sählyä ja sähkokitaransoittoa harrastava miehenalku Hgistä. Opiskelen uuteen ammattiin ja kesätöihin menossa sos.& terveys -alan hommiin. Mailaa mulle, jos haluat.
Hei!
Sinulla taitaa olla vaikeeta, kun et ole löytänyt ketään jonka kanssa keskustella, minun kanssani voit yrittä, jos kiinnostaa. Olen yh-äiti ja jotenkin vanhat kaverit ovat jääneet jonnekin, nyt olen pihalla mistä syystä. Jutellaan lisää, minun pitäisi nyt lähteä.