Miten äitinä teidän mielestänne miehenne osaavat hoitaa lapsia, vai hoitavatko?
Puututteko kuinka paljon miestenne lastenhoitoon, joudutteko opastamaan heitä?
Jätättekö miehenne yksin hoitamaan lapsia esim. kun lähdette kylään tms.
Puututteko kuinka paljon miestenne lastenhoitoon, joudutteko opastamaan heitä?
Jätättekö miehenne yksin hoitamaan lapsia esim. kun lähdette kylään tms.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä minun mies ainakin osaa ihan hyvin. Joskus tietenkin pitää huomauttaa jostain, ku antaa lapsen herkutella liikaa=)) Kyllä olen jättänyt miehen yksin hoitamaan, jos olen itse lähtenyt ulos.
Meillä isi hoitaa paljon lapsia. Kun asiat on ns. hyvin, heillä menee oikein mukavasti. Mutta kun tulee ongelmia (kiukuttelua tms), en osaa olla puuttumatta. Tiedän ettei mieheni ikinä esim. vahingoittaisi lapsiamme, mutta en jaksa kuunnella loputonta kitinääkään ja menen paikalle. Ei tietysti pitäisi.. Iltapuuhissa tämä asia häiritsee siinä määrin, että olen miettynyt ottavani lasten nukutuksen kokonaan kontolleni. Lapset nukahtavat nopeasti ja ilman itkua. Isin kanssa nukutus voi kestää yli tunninkin..
Mielestäni isilläkin voi olla omat tapansa toimia ja hoitaa (ideaali tietysti olisi jos vanhemmat tekisi samoin). Jos lapset yrittävät äitiin samoja juttuja, voi sanoa, että "äidin kanssa tämä tehdään näin". Pääasia, että samaan lopputulokseen päästään ilman isompia mielipahoja. Eikä meillä kyllä ole tarvinnut kovin montaa kertaa kertaa sanoakaan, että "äidin kanssa tehdään näin", lapset kyllä tietää.
Mieheni pärjää hyvin pidempiäkin aikoja lasten kanssa jos minulla on menoa. En kylläkään pitkiä aikoja ole poissa, mutta esim. lenkillä käyn useamman kerran viikossa kauppareissut. Mies on ollut jo vauvasta lähtien lasten kanssa keskenään imetysvälit. :)
miehen oppivan jos vain naiset antavat sen mahdollisuuden.
Eli ei puututa siihen jos esim. paita ja potkarit ei satu olemaan samaa väri tai ei olla jatkuvasti sanomassa että "ei noin" ja "tee sillein".
Meillä mies tekee lapselle/lapsen kanssa kaikkea muuta paitsi imettää (aika jännä...:).
Ja todellakin on myös yksin vauvan kanssa, tietenkin.
Antaa miesten rauhassa opetella elämää vauvan kanssa ja puututaan vasta kun kysytään, vauva ei siitä kärsi!
Viimeistään pakon edessä, mutta toki jo muutenkin.
Viime vuoden helmikuusta asti olen vauvaa (tai no eihän 1v9½kk ENÄÄ vauva ole, silloin oli) hoitanut pitempiäkin (parin viikon) jaksoja, ennen sitä lähinnä puolikkaita päiviä.
Väitän pukevani tytön vähintäin yhtä nätisti ja vaatteet toisiinsa sopien kuin äitinsäkin. Ja tavallaan hoidin imetyksenkin hyvin pitkälti alusta asti (pullosta tietenkin, lisämaitoa tarvittiin alusta asti ja kokonaan tissi loppui n. 3kk iässä).
Ei kai vuoroviikkohuoltajuus onnistuisikaan ellei isä osaisi lapsesta huolehtia:)
Hirveän yleistä nykyisin on vauvojen hoidosta kun kysytään:- Kyl se mies vaipat vaihtaa,kylvettää,syöttää,yms.hoitoa.Mut olen huomannut monelle lapsi onkin vauvana jokin esine eli äiditkään ei välitä siitä puhuuko tai hellitteleekö vauvaa kun esim.itse ovat ulkona rentoutumassa.Miehet on taitavia hoitamaan lapsia motoorisesti mut siihen se jää, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.
Omassa perheessäni mies luulee et vauvat kun ovat hiljaa sitterissä, hän voi pelata kokoajan tietsikka pelejä.Eli toisin sanoin vauvaa ei tarvi huomioida vasta kun se itkee kovaa!HUH!
Evoluution ihme:Miehille ei ole annettu biologista viettiä joka ohjais häntä jälkeläistensä kasvatuksessa kuten Äideille.
Ajatellaan näin:
Lapsen äiti ja sisko ovat ruotsinkielisiä ja hän käy ruotsinkielisessä hoidossa, silti suomenkieli (se kieli jolla minä toimin lapsen kanssa) vaikuttaisi olevan vahvempi.
Eihän tämä nyt varsinaisesti mitään todista mutta kertonee kuitenkin jotain.
Mainitsemasi evoluution ihme on täyttä puppua, ainakin noin suoraviivaisesti. Henkilökohtaista vaihtelua on huomattavan paljon, joten kyse ei ole pelkästään sukupuolisidonnaisesta asiasta.
eEn usko minäkään mihinkään evoluutionihmeisiin. Järkevämpi selitys lienee se, että miehet eivät edelleenkään ole tottuneet vieraiden aikana lepertelemään vauvoilleen. Siksi ei näitä vuorovaikutus-isiä ehkä tapaa kyläillessä. Mutta eiköhän hyvinkin moni isi juttele ja leiki vauvan kanssa kotioloissa. Siitähän isit on isompien lasten kanssa kuuluja, että "isi leikkii paljon"!
Naiselle ei ole luonnostaan selvää, miten lasta hoidetaan, vaan kyllä sekin on opittua. Ihan samalla tavalla mies voi sen oppia jo haluaa!
Jos taas mies on niin pölkky, että pelaa mielummin tietokonetta, niin se on asia erikseen. Silloin hän ei HALUA tai VIITSI olla lapsen kanssa. Mutta mitään estettä ei ole, etteikö mies voisi ihan yhtä hyvin huolehtia lapsesta. Eri tavalla varmaan kuin nainen, mutta ei yhtään sen huonommin!
Eikä isien tarvitse Samalla tavalla lässyttää lapsille kuin mitä naiset tekevät! Heillä voi olla oma tapansa kommunikoida eikä se äidin ole ainoa oikea. Mitä siinä vaikka olisi pääasiassa hiljaa, kunhan on lapsen kanssa aidosti läsnä ja välittää, ei siinä koko ajan polottaa tarvitse.
Ilokseni olen huomannut, että tuntemani miehet melkein poikkeuksetta haluavatkin viettää aikaa lastensa kanssa ja olla mukana alusta asti. Myös naiset ovat antaneet siihen tilaa, ehkä nykyään yhä useammin sen takia, että käyvät myös töissä ja lastenhoidon ja kotitöiden jakaminen on ihan välttämätön juttu. Samaan aikaan perinteiset miehen hommat (puiden hakkuu, kantaminen, kodin lämmitys, pihatyöt jne) kotona ovat kadonneet. Kodin asiat eivät ole enää mikään "naisen oma valtakunta".
Isittömiä lapsia on ihan tarpeeksi tässä maassa. Siis että isä on, mutta hän ei ole ainakaan oikeasti läsnä eikä osallistu kasvattamiseen. Etenkin poikalapsille tämä on paha tie huonoon itsetuntoon, jos isäsuhde on jäänyt etäiseksi. Niin ainakin jotkut tutkimukset sanovat. Ja sanoohan sen maalaisjärkikin.
Ainut asia, mitä mies ei voi tehdä kun lapsi on syntynyt, on imetys. Se lukuunottamatta, kaikki muu voidaan tehdä yhdessä. Useimmilla esikoisen synnyttävillä ei ole kokemusta lasten hoidosta. Niin meilläkin, yhdessä ollaan opeteltu ja se on ollut kivaa!
Meilläpäin vain näyttää olevan mies, joka ei ole edes halunnut oppia mitään...mut en valita: Kuitenkin hoidan lapset mieluummin yksin kuin olisin kokonaan ilman lapsia :)
Osaahan tuo välttävästi, mutta hyvin harvoin omatoimisesti niin tekee. Puutun ja opastan. Ja olen kyllä jättänyt.
on osannut hoitaa lapsia vauvasta asti. Myös minun isäni on hoitanut heitä yksin ihan vauvasta asti.
Hyvin on aina mennyt.
Poikani isä osaa hoitaa vauvaamme ihan yhtä hyvin kuin minä, johtuu varmaan siitä että molemmat olemme olleet vauva-ajan (4,5 kk)kotona. Imettäminen on tietenkin minun hommani, mutta kaikki muu on "yhteistä" niin esim. kakkavaipat yms.
En ole joutunut opastamaan = )
Kun lähden koiran kanssa lenkille niin vauva jää isukin kanssa, mutta muuten en ole vielä oikein käynyt missään.
Ennen kuin uskaltautui hoitamaan lasta. Kyseessä oli esikoinen, ja alkukuukaudet mies teki ympäripyöreitä päiviä ensin palkkatyössä, sitten raksalla. SIitä se on kuitenkin lähtenyt, nyt käyn pari kertaa viikossa muualla, jolloin mies hoitaa kaiken (tosin tyttö yli 2 v). Toinen on tuloillaan, ja kyllähän tuo epäilee pystyvänsä auttamaan paljon enemmän nyt, niin kuin varmaan pystyykin.
Meillä on sellainen linja, että kun toinen hoitaa, niin toinen auttaa vain kysyttäessä. En siis puutu hänen hoitoonsa, sen päätöksen tein jo ennen esikoisen syntymää.
ellei jopa joissain asioissa paremmin =)
niillä on ne omat "miesten jutut" joihin äiteellä ei ole asiaa =D
mutta oikeesti. synnytyssalissa mies pesi ja puki poikansa ensimmäisen kerran ja siitä asti kaikki on sujunut erittäin loistavasti. en puutu hänen tapaansa, jos neuvoa/apua kysyy, sitä annan. silloinkin koitan olla "pomottamatta" ja esittämättä kaikkitietävää.
alusta asti päätin, ettei minusta tule sellaista vaimoa joka joka asiassa närpyttää niin, ettei toinen raukka luota itseensä yhtään isänä ja ihmisenä. ja onnellinen olen tuosta päätöksestä =)
poika oli kahden viikon ikäinen kun eka kerran lähdin kauppaan pariksi tunniksi shoppailemaan ja miehet jäivät keskenään kotio tunnustelemaan yhteiseloa. kaikki on sujunut kerrassaan hyvin ja isällä ja pojalla on mitä lämpimimmät välit. ja näin sen kuuluu ollakin.
mies hoitaa poikaansa kuin vanha tekijä ja odottaa innolla pikkuisen syntymää (rv 15) että saisi toisenkin käärön =)
eikä meillä muutakaan vaihtoehtoa olisi: minä teen vuorotyötä ja miehellä päivätyö. kuka muka meidän lapsia hoitaisi öisin ja viikonloppuisin kun minä olen töissä, ellei heidän isänsä?
meillä iskä lupasi yksi sunnuntai olla kotona koko päivän vauvan kanssa.
Soitin neljältä, mies ei vastannut.
Soitin anopille: "joo tyttö on ollu meillä koko päivän, se ukkos on kalassa"
Näin tapahtui 4 sunnuntaina, sai riittää, kun menen jonnekin, vien tytön suoraan mummolle.
Mieheni ei halua, että hänen poikansa kasvaa ilman isää kuten hän teki. On hoitanut pienestä pitäen ja sen näkee päällekin miten ylpeä on pojastaan (ja minusta).
On myös sanonut, miten tärkeä lapsi on hänelle, miten käsittämättömän paljon sitä rakastaa, ja että ei enää osaisi kuvitellakaan elämää ilman lasta..