Täytyy sanoa, että nainen ei lakkaa koskaan ällistyttämästä minua. Olemme nelikymppinen pariskunta, jolla kouluikäisiä lapsia. Vaimoni ilmoitti minulle talvella, ettei rakasta eikä tunne minua kohtaan mitään. Järkytyin alkuun ja yritin saada aikaiseksi keskustelua syistä. Ei kiinnostunut juttelemisesta. Itse kävin aika rankan kevään läpi yritellen selvittää itselleni, kuinka tässä näin kävi. Mielialat ovat vaihdelleet. Nyt jotenkin alkaa selkiytymään ja pitkän harkinnan jälkeen ajattelin, että olisi paras erota ja muuttaa erilleen. Printtasin netistä avioerolomakkeet ja esitäytin ne. Sanoin vaimolleni, että haluan meidän molempien allekirjoittavan ne, koska avioliittonkin on yhdessä astuttu. Nyt hän ilmoitti, ettei allekirjoita mitään ja jos erota haluan, saan ihan itse toimittaa lomakkeet eteenpäin. Niinpä niin...en ymmärrä asennetta, koska hänen osaltaanhan kyllästyminen ja rakkauden loppuminen tapahtui. Itse haluan parisuhteelta enemmän ja odotan siltä rakkautta ja lämpöä, mitä en todellakaan ole saanut, yrittänyt olen, mutta minkä teet, jos toinen ei vastaa tai edes anna koskettaa. Ei tälläistäkään kukaan kestä, haluaako tehdä minusta syntipukin eroon laittamalla minut sitä yksin hakemaan. En ota selvää hänestä, kun ei sano mitään ja ajatuksia en osaa lukea.
naisen ajatukset
miehen mietteet
71242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
no mitä tuota enään sitten pohtimaan kun kerran rakkaus kuollut . laitat paperit menemään ja etit paremman. vaimollas joku muu syy jäädä liittoon lapset tai joku muu syy.
Teillä ei taida toi kommunikaatio pelata? Arki on tullut vaimollesi ensin, mutta eikö hän todellakaan tunne edes ystävyyttä tai välittämistä sinua kohtaan? Jos näin on että hän on ns. tunteeton, on kai aika toivotonta ehdottaa että keskustelisitte asiasta ja miksei hän sitten itse ole eron kannalla?
Lapsienko ja omaisuuden takia?
Itsekkin ajattelin, että on tainnut oivaltaa miten elämä vaikeutuisi hänen osaltaan. Joutuisi pian tinkimään omista harrastuksista ja menoista. Sekä joutuisi itse hoitamaan lapset, heidän hoitoon viennit ja haut, harrastukset ym. Eikä taitaisi elämäkään enää olla niin leveätä omakotitalo vaihtuisi vähintään rivitaloon.
ollu joku ihastus talvella... töks!
puheitaan.
Vaimollasi saattaa olla neljänkympin kriisi. Hän ei itsekään tiedä, mitä elämältään haluaa. Elämä on tavallaan mallissaan. Lapset ovat jo helpommassa iässä ja taloudellisestikaan ei ole enää kovin tiukkaa. Sitten tulee mietittyä, että tässäkö tämä nyt oli ja haluanko elää tuon miehen kanssa lopun ikääni. Kuin keväällä artikkelin parisuhteen kipupisteistä ja yksi tulee tuossa neljänkympin korvilla. Artikkelissa suositeltiin parin vuoden mietintäaikaa ilman suuria päätöksiä. Juttu kolahti minuun siksi, koska elän itse samantapaisessa tilanteessa naisena. Moniin vuosiin minulla olisi aikaa itselle, miehen kanssa ei ole kamalasti yhteistä ainakaan minun mielestäni. Emme ole rikkaita, mutta rahaa on jo hieman ylimääräiseenkin kuten matkusteluun ja niin edelleen. Väkisinkin olen alkanut miettimään, mitä minä aion tehdä pari seuraavaa vuosikymmentä, jotka ehkä vielä aktiivista elämää on jäljellä. Olin pitkään sitä mieltä, että parisuhteemme on kuollut ja mitään ei ole tehtävissä. Nyt olen alkanut miettimään, onko kyse ihan oikeasti suhteestamme vai minun kriisistäni. En ole kyllä vielä löytänyt ratkaisua.
Rukoile Jumalaa järkkäämään elämääsi lämpöä ja suloisuutta, jota Hän on minullekin antanut ja aviomiehenkin antoi, joka on keskustelukykyisempi kuin olen ikinä osannut ees unelmoida.
Toivon sulle kaikkea hyvää ja olen pahoillani tilanteesta. Itse en suosittelisi eron hakuprosessia vaan rukousta Jumalalle, että saat viisauden ja rakkauden tässä kohtuuttomassa tilanteessasi.
Jumala vihaa hylkäämistä.