Elämä on ollut julmaa viime aikoina.Tapasin kesällä kivan naisen ja tietysti ihastuin ja rakastuin häneen ja sain vastakaikua häneltä.Tuli puhelimeen pusuviestejä ja sen sellaisia.Tapailimme pääsääntöisesti viikonloppuisin koska asuimme eri paikkakunnilla.
En kokemattomuuttani osannut lähteä varovaisemmin liikkeelle koska hänellä on vielä avioero vireillä.Niinpä pari viikkoa sitten hän selvitti ettei hän pysty tähän juttuun eron takia ja pisti poikki.
Olisihan se pitänyt älytä pitää näpit erossa juuri eronneista.Henkisesti otti tosi koville kun tiesi että tämän naisen kanssa synkkaa mutta toinen ei pysty suhteeseen.
No,se oli sitten sellainen kesäjuttu.
On kyllä edelleen paha olo ja pitkään....
En kokemattomuuttani osannut lähteä varovaisemmin liikkeelle koska hänellä on vielä avioero vireillä.Niinpä pari viikkoa sitten hän selvitti ettei hän pysty tähän juttuun eron takia ja pisti poikki.
Olisihan se pitänyt älytä pitää näpit erossa juuri eronneista.Henkisesti otti tosi koville kun tiesi että tämän naisen kanssa synkkaa mutta toinen ei pysty suhteeseen.
No,se oli sitten sellainen kesäjuttu.
On kyllä edelleen paha olo ja pitkään....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun mielestä pitäis joka syksy, etenkin näin loppusyksystä järjestää samaan tyyliin tukipalveluita kuten alkoholiin kiinnijääneille. Anonyymit jätetyt kesäheilat. Itselläni aivan sama juttu kuin sulla. Tai siis muuten, mutta tässä tapauksessa tyttö ei ollut jumissa entisessä erossa tms. Kunhan vaan huvinvuoksi "vedätti". Antoi muka vastakaikua ja itekin olin niin tyhmä, että lähdin heti täysillä mukaan. Uhrasin aikaa, rahaa yms. koska mekin asutaan eri kaupungeissa. Sit yhtäkkiä loppu suukot tekstiviesteissä, seuraavana livenä ja sit yhtäkkiä vaan tuli puhelinsoitta, että "kasvettiin erilleen". Ei oo helppoo olla jätetty. Käykö naisille koskaan näin, vai onko ainoastaan me miehet se ryhmä, joka jää jätetyksi syksyisin? Kyllä jäi taas sellaset arvet, notta huhhuh. Mut pitää yrittää ajatella, että se ei ollu mun arvoinen, jossain oottaa se täydellinen.
Piristystä ja jaksamista syksyy. =)
Muuten ok, mutta että jossain odottaisi se täydellinen. Tuosta ajatuksesta pitää pyristellä eroon vaikka miten haluaisi uskoa siihen. Täydellistä ihmistä ei ole - täydellistä kumppania ei ole. On vain osittain sopivia ja täysin sopimattomia.
TuntevaMies (joka yrittää löytää tunteensa uudestaan)
Tilanne ei teille kiva, mutta täytyy myöntää että oli kiva lukea miehistä, jotka lähtevät heti täysillä mukaan! Itse tulin juuri vedätetyksi... Saman suuntainen tarina kun teilläkin. Eli aikaa ja rahaa on uhrattu (mikä ei sinällään haittaa, olihan ne hyviä hetkiä)eri paikkakunnilla asumisen takia.Ensin oli niin kiva ja hyvä olla kanssani, pusuja vaihdettiin (puhelimessa, viesteissä ja livenä). Ja paljon vaihdettiinkin. Keskusteltiin lähes kaikesta maan ja taivaan väliltä. Mies sai minutkin puhumaan tunteistani, mitä yritin aluksi välttää koska pelkäsin... Pelkäsin, että kun puhun tunteistani, niin hajoan täysin jos toinen ei sitten enään haluakaan minua. Ja kuinkas sitten kävikään =( Ensin suunniteltiin seuraavaa tapaamista, ja seuravaana päivänä minä en enään kiinnostanutkaan. Nyt yritän täällä keräillä itsetuntoni pieniä rippeitä ja vannotan itseäni, etten vastaisuudessa ota tunteita heti mukaan...
Tsemppiä Teille ja hauskaa (?) joulunalusaikaa!!!