saman miehen kanssa? koska mitä kovemmin mies lyö sitä enemmän nainen sitä miestä rakastaa..=)..saadakseen pillua tämä sama mies lässyttää aamulla olevansa pahoillaan jne ettei koskaan enää lyö,sit naidaan ja illalla nainen kattoo miestä vinoon ja luuvitonen heilahtaa,ja ollaan niin perkeleen rakastuneita.
miksi nainen jota mies lyö
jää vuosiksi ehkä loppueläm...
282894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Siinähän on vaan vakka kantensa taikka pata kattilan valinnut. Pari täydentää sopivasti toisiaan ja ovat poissa sotkemassa muiden, täyspäisten ihmisten parisuhdekuvioita.
idioottimainen kommentti! miten kukaan voikaan olla noin kapeakatseinen ja typerä??
taidat olla pumpulissa kasvanut ja elänyt. eipä siinä mitään. onneksi joitain onnistaa.
sanonpa vain, että olet juuri niitä ihmisiä, jotka uhria syyttämällä vahvistavat perheväkivallan ainaista noidan kehää. vai luuletko että ystäväsi, jonka mies olisi piessyt, haluaisi avautua sinunlaiselle ystävälle??
Minua ei kiinnosta suhteet väkivaltaisten ihmisten kanssa. Myöskin ystäviäni mies pieksee korkeintaan kerran. Sen kerran jälkeen oletan, että mies on ex-mies.
Perheet, joissa harrastetaan jatkuvaa väkivaltaa eivät ansaitse arvostustani. Minusta on paljon typerämpää sietää väkivaltaa elämässään.
SAnot luultavasti noin just niin kauan kunnes se osuu kohdalle. Väkivaltaisillakin miehillä kuitenkin on tunteet ja taito rakastaa, mutta maailmankuva vääristynyt jostain syystä. Yleensä ne menee lapsuuteen. En puolustele väkivaltaisia miehiä, mut puolustan niitä naisia, jotka on joutunut väkivaltasen miehen "uhriksi". Ei ole helppoa jättää miestä jota rakastaa.
olevan. Ja sitten nämä järjen jättiläiset onnistuvat yleensä vielä erottuaankin löytämään samanlaiset puolisot entisten hakkaavien/hakattujen tilalle. Aivan uskomatonta, että tällaiset ihmiset eivät opi ikinä mitään karvaista kokemuksistaan. Onko niillä ihmisillä jotkin näkymättömät leimat otsassaan, jonka vain samanlaiset ihmiset näkevät kutsuvana majakkana? Miten on muuten mahdollista, että sama homma jatkuu usein parisuhteesta toiseen? Mutta hyvä tosiaan, että pyörittävät keskenään parisuhdehelvettejään ja pysyvät poissa täysjärkisten ihmissuhdemarkkinoilta.
Aika ahdasmielinen mielipide...
Sanotte noin just niin kauan kunnes se osuu kohdalle...uskoisin.
Naurettava keskustelu.
osumaan kohdalle. Kyllä sen luonnehäiriön näkee jo ajoissa jos haluaa. Eikä jää sen havainnon jälkeen "parantamaan" toista. Olet tainnut itsekin saada kuonoosi ja nyt vituttaa, että et ajoissa tajunnut lähteä.
Antaa niiden hullujen ja mustasukkaisten hakkaajien jäädä samanlaisten itsetunnottomien ja läheisriippuvaisten luusereiden "parannettavaksi", eihän turvakotien duunareilla muuten töitä riittäisi. Itse jatkan mukavaa elämää ihanan puolisoni kanssa. Puolison, jonka kanssa ongelmat ja pettymykset ratkotaan puhumalla.
niin suosittelen olemaan hiljaa. Kun olet hiljaa niin ihmiset luulevat että olet tyhmä. Ja kun avaat suusi niin he eivät enää luule vaan tietävät.
"Onko niillä ihmisillä jotkin näkymättömät leimat otsassaan, jonka vain samanlaiset ihmiset näkevät kutsuvana majakkana? Miten on muuten mahdollista, että sama homma jatkuu usein parisuhteesta toiseen?"
Tekstisi on kyllä uskomattoman törkeä.
Näillä asioilla harvemmin on tekemistä järjen kanssa.
Jos pelkää jotakin, vetää puoleensa sitä mitä pelkää. Jos pelkää väkivaltaa, vetää puoleensa väkivaltaa. Energian universaali laki.
vaikutat niin yksinkertaiselta, että tuskin kukaan arvostustasi tavoitteleekaan.
koirat kuulemma haistavat pelon, mutta jos niin tyhmä on, että selittää väkivaltaisia parisuhteita jollain kosmisella vetovoimalla, niin voi voi. Ja energian universaali laki liittyy kyllä massan ja energian "parisuhteeseen", googleta vaikka "Einstein" ja "suhteellisuusteoria", eikä mihinkään ihmeellisiin pelkäämisen vetovoimiin. Haloo! Turhaa selittelyä, kun hullu hakkaa läheis- ja idioottiriippuvaista, eikä kumpikaan pistä peliä poikki. Edes seuraavissa parisuhteissa, vaan kädet lykätään paskaan uudestaan ja uudestaan. Lähinnä siinä idiootit vetävät toisiaan puoleensa, mutta niinhän sitä sanotaan, että naiset rakastuvat renttuihin. Mitäs pitää haalia niitä "mielenkiintoisia" ja "särmikkäitä", luonnevikaisia retkuja kerta toisensa jälkeen. No, eipä ole elämä yksitoikkoista. Mutta ihan itseään saa syyttää väkivallan jälkeisistä tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Molemmat osapuolet.
pukeutuu mummon kutomaan slipoveriin, niin sekin kertoo aika paljon millaisen elämäntapaintiaanin kanssa ollaan tekemisissä. Harmittaa varmaan, kun et olet ehtinyt Koijärvelle kahlehtimaan itseäsi työkoneisiin ja pelastamaan maailmaa?
Onko nainen, jota mies on suhteessa lyönyt/hakannut, sun mielestä itsetunnoton ja läheisriippuvainen luuseri??
Kertakaikkiaan.
kirjojakin eikä vaan nettiä/suomi24:ää.
Voisit aloittaa vaikka kirjasta
'Keskusteluja Jumalan kanssa' - Neale Donald Walsch
Nauti ihanasta suhteestasi mutta älä mollaa niitä, joilla ei vastaavaa kokemusta ole.
Soitat poskea anonyyminimimerkin takaa. Sopii tosin kuvioon sinun kohdallasi, en oikeastaan tiedä miksi jaksan edes vastata tuollaiselle. Et oikeasti ansaitse sitä.
ja sinunhan oikea nimesi on _varmasti_ Wolgang Von...
Eikä minua kiinnosta miellyttää tuollaisia Kekkoslovakian kansalaisten näköisiä tissiposkia, jotka piiloutuvat yhtä typerien nickien taakse miltä näyttävätkin.
Ehkäpä nyt kuitenkin kerrot, miksi idiootteja pitäisi hymistellä psykologian varjolla, jos aina vain elävät väkivaltaisissa suhteissa.
viimeistään toisen kerran jälkeen lähteä ja laittaa elämäänsä kuntoon. Ja muuttaa ihmismakuaan siihen suuntaan, että ei suurella todennäköisyydellä retkahda samanlaiseen luonnevikaiseen luolamieheen. Kuten usein tuntuu käyvän..
Vai niin, se on onneks vaan sun mielipitees.
eli yleensä pelkää henkensä edestä eikä uskalla poistua suhteesta...ulospäin vaan näytellään rakastavaisia..
Kun tilanteessa on itse sisällä, ei sitä ole helppo nähdä ulkoapäin eikä objektiivisesti, jotta näkisi, kuinka sairas koko suhde on. ei kukaan nainen lähde suhteeseen ajatellen, että "jos mies minua lyö, niin minä annan sen anteeksi." Kuitenkin fyysisen koskemattomuuden rikkominen rikkoo niin paljon uhrin itsetuntoa ja voimavaroja, että ajatus ei kulje normaaleja ratoja. sanotaan, että sitä on kuin shokissa.
hakatun naisen tilaa on verrattu aiemmissa keskusteluissa myös Tukholma syndroomaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000016033544
Moni väkivaltainen mies hallitsee kyllä myös henkisen voimankäytön. Tällainen mies saa naisen tuntemaan syyllisyyttä siitä että tuli hakatuksi. Kun mies käyttää sekä henkistä että fyysistä valtaansa, ei suhteesta lähdetäkään tuosta vain kävelemään.
Lueppa tuolta...en jaksa uudestaan kirjottaa!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000016811466
Niin saatat ehkä valaistua.
En jaksa (taas) selittää, mitä tunnekoukulla tarkoitetaan.
Ei mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Maailma on monipuolisempi kuin mainitsemasi peruselementit "rakkaus, pillu, luuvitonen".
Mutta siihen suuntaan voisin vihjata, että yhtään fiksu nainen ei rakasta eikä kunnioita miestä, joka lyö häntä. Vaikka hän jostakin syystä - kuten pienten lasten takia - jäisi suhteeseen.
Vain palstoilla se on niin yksinkertaista, että erotaan aina kun joku asia on pielessä. Ja kuvitellaan, että erottua mikään asia ei ole enää pielessä vaan aurinko paistaa.
Sitä on helppo meidän ulkopuolisten ihmetellä, mutta suuri rakkaus saattaa olla pelottavan sokea.
Kannattaa muistaa, että tuo nainen tuntee miehensä kokonaisuutena, ihmisenä, ja väkivalta saattaa olla vain pieni osa kokonaisuutta.
On varmasti monenlaisia syitä, miksi nainen jää väkivaltaiseen parisuhteeseen. Yksikään ei tietenkään ole hyvä syy - vähitäänkin mies täytyisi saada hoitoon parisuhteen jatkamisen edellytyksenä.
Mutta kokemuksesta tiedän, että todella vahva rakkauden tunne on sellainen, että se kärsii pimeitäkin puolia toisesta ihmisestä.
(Olen kauan sitten ollut väkivaltaisessa suhteessa.)
Minun on tietysti huono kommentoida asiaa, kun en ole
itse väkivaltainen tai uhri, mutta itselleni väkivalta
ei kyllä olisi vain "pieni osa kokonaisuutta", vaan
ehdoton nou-nou. Ei väkivaltaisuus ole vain yksi huonoista
puolista, vaan vakava luonnehäiriö, jota ei voi puolustella.
Kiitän onneani siitä, että sain kasvaa väkivallattomassa
perheessä. Koskaan ei väkivaltaa tarvittu, mihinkään,
vaan kaikki asiat selvitettiin puhumalla (joskus huutamalla).
Siitä opin, ettei väkivalta ole ratkaisu mihinkään.
YKSIKÄÄN puoliso ei ansaitse tulla lyödyksi. Itse
en voi millään ymmärtää ihmistä, joka lyö rakastamaansa ihmistä.
Suuri rakkaus vai läheisriippuvuus?
Itse selittelin, että rakastan kaikesta huolimatta väkivaltaista puolisoa, enkä sen vuoksi jätä. Minähän en ole heikko nainen, joka jättää miehensä. Aluksi sekin helpotti, ettei kukaan muu tiennyt mitä kulisseissa tapahtuu..
Seuraavaksi muistin, että tuo mies-rukka on elänyt niin vaikean lapsuuden, isä väkivaltainen ja äiti sairasteli sydäntänsä.
Nämä perustelut eivät riittäneet enää parin vuoden päästä. Pohdin vakavasti eron mahdollisuutta, sillä miehen väkivalta lisääntyi jo niin, että vähintään kerran kuussa olimme varuillamme koko muu perhe. Lisäksi lapset alkoivat oireilemaan, tuli unihäiriöitä, virtsankarkailua, migreenikohtausia, astmaepäilyjä. Itselläni rytmihäiriöitä ja keskittymiskyvyttömyyttä...
Sitten ajatuksiin hiipi tietoisuus siitä, että mies on sairas. Mutta enhän sairasta voi jättää.Itse hoitoalalla ja mitä naapuritkin ja sukulaiset ajattelevat?Voi sitä häpeää ja syyllisyyttä...Kukaan ei varmaan usko millainen hän on, ei ymmärrä...
Vielä ennen lopullista eroa, sinnittelin taloudellisten asioiden tähden.En vain ymmärtänyt tuolloin, että väkivalta pahenee aina raaistuen. En kysynyt vielä, mitä muitten sanomisilla on merkitystä, jos henki menee!
Kunnes, sitten näistä ensimmäisistä tekosyistä oli kulunut n. 8v. kun mittani tuli täyteen. Mies kävi käsiksi myös lapsiin minun nähteni. Lapset anoivat minulta, että muutetaan äiti pois täältä, ennenkuin isi tappaa meidät.
Silloin tajusin, että mikä raukka olen ollut, olen hoitanut aikuista miestä enemmän kuin lapsiani. Selitellyt ja perustellut yhdessä pysymistä milloin milläkin tekosyyllä.
Erosta on nyt 10 vuotta. Olemme lasten kanssa edelleen hengissä vain sen vuoksi, että viimein jätin väkivaltaisen psykopaatin.
Suurimpia kiitoksia on kun lapset halaavat ja kiittävät minua siitä että saamme vain olla. Isäänsä eivät ole halunneet tavata edes valvotusti, eivätkä sano isäänsä etunimeltään. Eivät avaa postia, isänsä tehdessä yllätysvierailuja lasten kuoluun juoksevat ja huutavat:"Mene pois, etkö ymmärrä ettemme tahdo nähdä sinua!"
Nyt kun terapioitten ja vuosien jälkeen lapset ovat päässeet pahimpien traumojensa yli, eli keskittymiskyky ja muisti on parantunut, koulunkäynti onnistuu vuosi vuodelta paremmin. Ystäviä on ja uskaltaa luottaa muihinkin. Olen itse ymmärtänyt, että olin läheisriippuvainen ja osasyyllinen silloiseen perhehelvettiin.
Sitä minä haluaisin sanoa, ettei mikään oikeuta väkivaltaiseen käytökseen. Mikään ei ole riittävä perustelu jäämiseen, etenkin jos perheessä on lapsia. Onhan selvää, että hätätilanteessakin pelastamme ensin lapset, sillä luotamme aikusen omaan vastuuteen huolehtia itsestään.
Rohkaisen jokaista väkivallan uhria:" Älä häpeä, älä anna syyllistää itseäsi, olet arvokas ihminen Jumalan luoma-älä alistu vaan hakeudu turvaan. Jos sinulla on lapsia, vielä saat huomata, että lapsesi kiittävät sinua siitä kun olet uhrautunut heidän vuokseen, et hylännyt heitä."