Äiti uhkailee iitsemurhalla

Se on aika "halpamainen" tapa hallita ihmisiä. Ehkä sinun olisi hyvä reagoida asiallisesti esim. ilmoittamalla hänelle tällaisessa tilanteessa, että olet huolissasi hänen uhkailuistaan ja että sinun on ilmoitettava asiasta häntä hoitavalle lääkärille.

,,,

Älä tee mitään. Vetoava kiristäminen kiinnostaa häntä vain niin kauan, kun siihen reagoit.

Äitisi kokee varmaan jotenkin itsensä syylliseksi oman äitinsä itsemurhaan, ja koettaa siirtää vastuuta sinulle.

Sano, ettet ole hänen etkä hänen äitinsä teoista vastuussa, eikä hän ole äitinsä itsarista vastuussa ja jos hän tekee itsarin, se on hänen ratkaisunsa, mutta sinusta se olisi väärä ratkaisu.

Kerro, että vaikka olet muuttanut pois, tykkäät hänestä silti. Jos voit halata häntä, tee se.

Ja tietysti pidä huolta itsestäsi! Tsemppiä!

Kuulostaa kamalalta. Voit olla ystävällinen ja sanoa että älä nyt tee mitään itselles ja että häntä tarvitaan kyllä. Ja ettei ole kenellekään parempi että hän poistuisi. Vaan on tärkeää että hän on täällä. Vaan nyt hänelle pitäisi myös saada tekemistä ettei hän miettisi iät ajat samoja.. jotain kevyempää opiskelua tai työtä. Ja kiinnostuksen kohteita ja suuntaa elämälle!!! Myös hän voisi etsiä muualta jonkin ihmissuhteen/suhteita! Ikävää että noin, toivottavasti löydät isästä tai muusta aikuisesta tukea itsellesi. Masennukseen kuuluu nuo oireet, mutta toivotaan että hän lopettaa ne uhkailut ym. Myös hänelle voi sanoa, että sinä olet erilainen kuin äitisi, eikä tarvitse jatkaa samaa. Oman mielen me jokainen hallitsemme itse. Ja positiivisuus on avain asia. Päivittäistä jutteluapua hän myös jostakin ihmisestä tarvitsisi, niin turvattomuus aikanaan hellittäisi.

No anna tehdä jos toinen kerran haluaa. Minäkin teen heti kun saan aseen käteen.

Minun nuorin "lapsi" tuli ja sanoi perjantaina että olen siirtänyt kirjani "sinnejasinne"siis asia oli vain ilmoitus-luontoinen;olen muuttanut. Olin hiljaa ja mietin. Ajattelin vain että kylläpäs hän on kaunis ja vahva ja hän elää omaa elämää.Huokaisin ja olin onnellinen, hän on ottanut elämän nyt virallisesti käsiinsä. Hän tietää että olen olemassa kuuntelijan roolissa nyt hän tekee omat päätöksensä ja kantaa vastuun. En todellakaan puutu hänen elämään!! Hän irrottautui minusta ja minä hänestä! Olemme nyt kaksi aikuista oman elämän eläjiä. Haluan sanoa sinulle että kukaan ei voi elää toisen elämää vaikka kuinka haluaisi, ja vaikka olisi kuinkakin kiltti. Eikä kenelläkään ole oikeutta sitoa toista itseensä, oli se sitten vaikka oma äiti!!En ymmärrä, niinkö? Minulla oli ERITTÄIN hallitseva äiti, niin että kokemusta löytyy, minä tiedän mistä on kyse. Ota oma elämäsi hallintaan ja äitisi tekee omat ratkasunsa, omalla vastuulla ei sinun.Keskustele sano että olet tätä ja tätä mieltä, se selkeyttää häntä ja sinua. Kyllä asioista voi puhua sievästikkin mutta määrätietoisesti, hän kyllä mukautuu -sillä omalla tavallaan! Voisin kirjoittaa paljonkin mutta eiköhän tässä tullut olenainen esiin. Voimia, sydäntä ja sisua!

hän tekee todella väärin sinulle. Nuorelle ihmiselle, joka on kaikki oikeus viettää onnellista ja huoletonta elämää. Tekipä äitisi mitä tahansa jokainen ihminen on vastuussa omasta toiminnastaa ja tuollainen ratkaisu sekä sillä uhkaileminen on täysin kiinni hänen omasta elämästään. Ei siitä mitä sinä saat tai et saa tehdä, tai teet tai jätät tekemättä ole kiinni toisen ihmisen noinkin radikaalit ratkaisut ja uhkailut. Sinulla on oikeus olla onnellinen.

Itsemurha uhkan kanssa eläessä ensisijainen vastuusi on pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi. Vaikka ihmiset tarvitsevat toisiaan, niin tuollaisessa tilanteessa oikea taho auttamaan äitiäsi ammattiapu. Vaikka auttavat puhelimet hätätilanteessa.

Olisiko ehkä hyvä sinunkin käydä jonkinlaisen terapeutin kanssa juttelemassa, mitä asiassa voisi tehdä?

Ja käydä vaikka pari kertaa yhdessä terapiassa äitisi kanssa, jolloin saisit oikeata apua tilanteeseen, juuri sinulle, ei vain aina hänelle, ja tunne vastuusta siirtyisi sinne minne se kuuluukin. Äidillesi ja häntä hoitaville ihmisille.

Voimia ja halauksia tilanteeseesi.

On todella raskasta elää jatkuvassa pelossa, että läheinen tekee itsemurhan. Olen joutunut vastaavaan tilanteeseen poikani kanssa. Ei siinä auta oikein Maamme- laulutkaan, kun huoli lähes musertaa läjään.

Minä olen jotenkin pystynyt jatkamaan elämääni käymällä etukäteen kaikkein pahimman vaihtoehdon. Poikani on, myös psyykkisesti sairas ja siihen sairauteen kuuluu vahvasti psykoosin vaara ja se tietää sitä, että hän on vaaraksi itselleen siinä vaiheessa.

On ollut vain pakko painaa päänsä alas ja todeta, ettei minulla ole kaikkeen valtaa. Olen tukena poikani elämässä tukena, kun on tarvis, mutta en pysty siloittamaan koko hänen elämänsä tietä, vaikka kuinka niin tahtoisin.

Ehkä se auttaisi äitiäsikin eniten, kun kertoisit jollakin tavalla, ettet sinä mahda mitään sille, jos teet itsemurhan. Sinä et kuitenkaan ole syyllinen siihen. Tiedän, syyllisyys on minunkin matkakumppanini, mutta senkin eteen on vain tehtävä ajatustyötä, että siitä päästään :). Minäkin olen ollut varpaillani poikani vuoksi, mutta nämä mielikuva harjoitukseni ja kaikki voipaisuuden toteaminen mahdottomaksi ovat auttaneet minua. Olen joutunut käymään terapiassa, mikä, myös on ollut taakkaa keventävää.

Voimia sinulle, tiedän, ettei sinulla ole helppoa, mutta tiedätkö sinustahan kasvaa tämän myötä aina vain vahvempi ja elämää paremmin tunteva ihminen....