Olen tutustunut mieheen, joka on minua noin 3-5 cm lyhyempi. Mies vaikuttaa tosi mukavalta ja sympaattiselta. En ole koskaan ollut kiinnostunut itseäni lyhyemmistä miehistä ja nyt en oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua. Kokonaisuus tietysti ratkaisee, mutta en vain ole tottunut olemaan ns. pienen miehen kanssa.
Miten itse suhtautuisit tällaiseen pituuseroon?
Miten itse suhtautuisit tällaiseen pituuseroon?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen aika pitkä 176 ja se rajoittaa aikalailla kumppanin löytämistä, koska itsestäni tuntuu vain oikalta, että mies on pitempi, mut ei välttämättä tarvitse olla vanhempi. Pitempi mies on sexympi ja tuntuu miehiseltä, tietysti luonne ja muu kokonaisuus huomioonottaen.
Sinun on omallakohdallasi ratkaistava sinun omien tuntemusten mukaan. Onhan "kimi&jenni räikkönen" huomattavasta kokoerosta huolimatta tosi näyttävä pari, eikä se niitä varmasti häiritse. :)
Muutama sentti nyt ei tunnu missaan!
Niin tarkennuksena vielä, että itse olen 167 cm, ja mies noin 163 cm. Itse en siis todellakaan ole edes kauhean pitkä, joten minua pienempi mies on siis aika pieni kokoinen! Tämä seikka minua häiritsee. Eipä siinä mitään, jos hän olisi 169 ja minä 172 cm.
Täytyy tosiaan vielä miettiä ja puntaroida, ja antaa ajan näyttää.
Eli kuten tuosta käykin jo ilmi, niin meidän pariskunta on aika pieni ;) Eli mies on juuri ja juuri 165 senttinen. Omien sanojensa mukaan "metri kuusikymmentä sulka päässä"
Mutta ei se mitenkään haittaa, vaikka olisikin lyhyt mies. Minä ainakin itse TODELLA pidän lyhyistä miehistä ;) Olen ajatellut asian niin, että siinä saa kokonaisen miehen, mutta kompaktissa koossa. Ei tule turhaan kaksimetristä karvaista körilästä, vaan käytännöllisen kokoinen jässikkä ;)
Joillekkin miehille pituus on ns. iso juttu, ja silloin mahdollinen lyhyys voi ottaa miestä itseään päähän. Mutta minä käytän 3-5 sentin korkkareita arjessa ja juhlissa, eikä se hänen miehuuttaan "syö" jos olen hiukan pitempi. Hän on kuitenkin niin selkeästi miesmäinen ja miehen mallinen (harteikas, lihaksikas) että hänen rinnallaan minä silti näytän pitempänä jopa hennolta ja hyvin naismaiselta.
Ainut huono puoli tässä on se, että meidän taloudessa keittiöjakkara on MUST väline, niin lampunvaihdossa kuin ylimpien hyllyjen saavuttamisessa ;)
Unohtui äsken mainita, että lyhyt mies saattaa olla hyvinkin notkea sängyssä, eli saattaa olla luvassa kunnon akrobaattista hupailua :) JOskus ihmetyttää miten oikein pitkät ihmiset edes voivat harrastaa seksiä, kun se täytyy vieä niiiiin paljon tilaa kun kaikki raajatkin ovat jo melkein meidän pituisia ;)
Kun itse olet täsmälleen samanpituinen kanssani, niin en usko teidän suhteessa pituuden olevan kynnyskysymys, jollei se miehelle sitä itselleen ole. Kuten jo sanoin, niin joillekuille miehille ottaa "kunnon päälle" olla lyhyitä. Mutta toiset ovat sen hyväksyneet ja se on vain yksi ominaisuus muiden joukossa. En usko, että oma mieheni listaisi lyhyyttään mitenkään kärkisijoille itseään kuvailevassa adjektiivien listassa. Se on vain yksi omainaisuus, vaikkakin muille kovin näkyvä.
Mutta pituus saattaa hämätä muita ihmisiä kovin paljon ja silloin saattaa kolmikymppinenkin lyhyt mies joutua näyttämään papereita joka kerran baariin mennessä. Huvittavaa, ja sille on monet kerrat nauretty kaveriporukalla, jossa hän on usein itseasiassa vanhin. Käytännön asioihin törmää esim. autoillessa, että kuskin penkkiä saa olla aina laittamassa mahdollisimman eteen, että ylettyisi polkimille jalat. Miehen kaverit taas tuskailevat sen kanssa, ettei autoissa meinaa saada penkkiä tarpeeksi taakse. Että ongelmia pituuden kanssa on ainakin kaikissa lähellä ääripäätä jossain suhteessa olevissa.
Jos aristelet sitä, että mahdotteko näyttää kovin tasapainottomalta parilta esim. juhlatamineissa, niin ei sellaisen voi antaa estää mahdollista suhdetta. Olemme suurin piirtein teidän kokoisianne, ja me olemme juhlissa oikein näyttävä pari, vaikka korkkareissa saatan olla helposti viitisenkin senttiä pidempi( riippuu kampauksesta). Asia ei ole minua kauheasti häirinnyt, koska rakastuin miehessäni ihan muuhun kuin pituuteen.
En itse ole mitään erikoisen kevytrakenteinen nainen tai äärimmäisen laiha, vaan ihan normaali suht hoikka nainen. Kooen olevani mieheni rinnnalla naisellinen, hoikka ja hyvin siro. Olen pitempi, mutta huomattavasti "pikkuruisempi" muilla mittareilla. Eli siis pelkkään pituuteen ei kannata katsoa. Itse en enää edes jaksaisi tai haluaisi olla suhteessa pitkän miehen kanssa. Ei sitä kurottelua ja ylöspäinkatsomista jaksa, kun on tottunut tällaiseen niin paljon käytännöllisempään ;)
Eli rohkeasti vain lyhyt mies kainaloon, meitä on muistakin onnellisia tässä maassa ;)
Minua ei asia haittaa, joten se on ollut kiinni miesten reaktioista. Osan mielestä on ollut ok, jos käytän vielä korkokenkiä.
Baarissa usein sanoin kun lyhyempi mies tulee hakemaan tanssiin, että olen sitten aika pitkä. Aika harvoja haittaa. Osa tuntuu olevan jopa ylpeitä pitkästä naisesta... Ehkä se on enemmän naisten korvien välissä kuin miesten?
Kiitos teille rohkaisusta! Nimittäin asia on juuri niin, että miestä tämä asia ei häiritse lainkaan. Hän on sen itse sanonut ja jopa pystynyt vitsailemaan asialla, joka osoittaa erittäin hyvää itsetuntoa ja huumorintajua. Nämä seikat ovat saaneetin minut lämpenemään hänen suhteensa. Olen aiemminkin tapaillut muutamia kertoja itseäni lyhyempää, mutta silloin ei ole synkannut edes tämän vertaa, koska miehellä on ollut itsetunto-ongelmia.
Olen miettinyt, että tämä on tosiaan psykologista ja tulee jostain syvämmältä, sillä kautta-aikojen nainen on etsinyt miehestä fyysistä turvaa ja suojelua. Jotenkin ehkä tulee sellainen tunne, että pienempi mies ei tällaista turvaa pystyisi antamaan. No eihän kukaan lähde parisuhteesta konkreettisesti turvaa hakemaan, mutta nämä ovat näitä henkimaailman juttuja, joihin naiset ovat osin kasvatettuja, osin ympäröivän kulttuurin vaikutusta.
No, aion antaa tälle suhteelle tilaisuuden, sillä mies vaikuttaa niin herttaiselta ja huomioonottavalta, mikä kuitenkin on erittäin tärkeää, hyvän itsetunnon lisäksi.