Galluppi: mitä tekisitte minun tilanteessani?
Olen rakastunut työtoveriini. Joskus, kun hän vain puhutteleekin minua, tuntuu, kuin saisin moneksi päiväksi lisää virtaa itseeni. Sitten taas toisinaan, kun vaikuttaa siltä, ettei hän edes huomaakaan minua, tunnen itseni aivan lyödyksi. Minä häntä illalliselle kysyin, ei myöntynyt mutta ei tosin kieltäytynytkään. Siitä on jo useampi kuukausi, asiasta ei ole ollut puhetta sen jälkeen, koska kyseessä kuitenkin on työtoveri enkä tahtoisi ryhtyä työpaikka-ahdistelijaksi.
Joskus minusta tuntuu, kuin hän olisi kiinnostunut minusta; hän saattaa kysyä mm. tulevaisuudensuunnitelmiani. Joskus olen ollut huomaavinani, kuin hän tuijottaisi minua taukohuoneessamme, mutta en ole varma. Muitakin yksittäisiä tapauksia on, mutta en viitsi niitä kertoa; minut tai meidät saatetaan tunnistaa. Useimmiten kuitenkin hän ei paljonkaan puhele kanssani, tervehtii kyllä ja väläyttää ihanan hymynsä. Minusta minä ja hän sopisimme täydellisesti yhteen, meillä on jopa yhteisiä harrastuksiakin.
Sitten on eräs toinenkin nainen, työtoverini hänkin. Olkoon tuo äskeinen nimeltään Eka ja tämä toinen Toka.
Toka on kiva ihminen. Vaikka olenkin rakastunut Ekaan, Tokakin kiinnostaa minua. Olen melko varma, että Toka on hyvin kiinnostunut minusta. Ongelma vain on, ettei Toka oikein ole sellainen nainen, jollaisen olisin halunnut vaimoksi... Saatan olla sovinisti, mutta jos pääsisin valitsemaan näiden kahden väliltä, ottaisin ilman muuta Ekan.
Minulla on nyt neljä mahdollista vaihtoehtoa. (Sen olen jo päättänyt, että ihan herkästi en Ekaa pyydä uudelleen ulos, ellei hän selvästi ilmaise mielenkiintoaan niin, ettei erehtymisen mahdollisuutta jää.)
1. Odotan edelleen Ekan "signaalia" ja koetan ehkä saada hänet antamaan sen esim. juttelemalla ja tuttavuutta tekemällä, kuitenkin tungettelematta (tosin meillä menee näiden naisten ja minun välillä kesälomat niin, että vasta elokuussa on seuraava mahdollisuus, kun huomisiltaiset illanistujaiset on vietetty)
2. Unohdan Ekan ja pyydän Tokaa illalliselle huomisissa illanistujaisissa
3. Unohdan molemmat ja jään odottamaan häntä, jolla on Ekan ominaisuudet ja Tokan kiinnostus meikäläiseen :)
4. Odotan kesälomiemme yli ja valitsen syksyllä noista kolmesta edellisestä vaihtoehdosta.
Kunkin vaihtoehdon hyvät puolet:
1. Jos tämä Ekan signaali joskus tulee ja sen pohjalta voin uusia illalliskutsuni, sitten ainakin varmistuu, tuleeko siitä jutusta mitään vai ei.
2. Koska olen melko varma, että Toka suostuu, sinkkuelämäni päättyy viimeinkin - ainakin toistaiseksi.
3. Onkohan tässä hyviä puolia lainkaan...
4. Kesäloman jälkeen on taas aikaa haistella ilmapiiriä ja katsoa, vieläkö jommallakummalla on vähäisintäkään kiinostusta.
Kunkin vaihtoehdon huonot puolet:
1. Ekan signaalia ei ehkä koskaan tulekaan. Meinaan että jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
2. Me Tokan kans luultavasti tulisimme hyvin toimeen, jos eläisimme yhdessä, mutta jotenkin tuntuu, että loppuelämä menee pilalle, jos sitoutuu naiseen joka ei olekaan aivan se unelmanainen.
3. Tuleeko KOSKAAN naista, jolla on Ekan ominaisuudet ja Tokan kiinnostus? Onko unelmanaistani olemassakaan?
4. Kahdeksan viikkoa odottaa, että jutussa tapahtuisi seuraava siirto, tuntuu liian pitkältä... Menee loma hukkaan kun odottaa, että se loppuisi ja saisi "projektin" etenemään...
Miksi haluan saada asian selville, miksi en vain voi odottaa, mitä elämä tuo? Siksi, että olen jo liki 35-vuotias enkä ole vielä saanut aikaiseksi vakavaa seurustelusuhdetta. Tulen kyllä hyvin toimeen naisten kanssa, mutta seurusteluasteelle en ole vielä päässyt. Enhän minä mikään Mr. Finland ole mutta en myöskään Lordi... ;) Liian kovat ihannenaisen kriteerit? Sinkkuelämä joka tapauksessa kyllästyttää.
Niin, mitäs te tekisitte?
Olen rakastunut työtoveriini. Joskus, kun hän vain puhutteleekin minua, tuntuu, kuin saisin moneksi päiväksi lisää virtaa itseeni. Sitten taas toisinaan, kun vaikuttaa siltä, ettei hän edes huomaakaan minua, tunnen itseni aivan lyödyksi. Minä häntä illalliselle kysyin, ei myöntynyt mutta ei tosin kieltäytynytkään. Siitä on jo useampi kuukausi, asiasta ei ole ollut puhetta sen jälkeen, koska kyseessä kuitenkin on työtoveri enkä tahtoisi ryhtyä työpaikka-ahdistelijaksi.
Joskus minusta tuntuu, kuin hän olisi kiinnostunut minusta; hän saattaa kysyä mm. tulevaisuudensuunnitelmiani. Joskus olen ollut huomaavinani, kuin hän tuijottaisi minua taukohuoneessamme, mutta en ole varma. Muitakin yksittäisiä tapauksia on, mutta en viitsi niitä kertoa; minut tai meidät saatetaan tunnistaa. Useimmiten kuitenkin hän ei paljonkaan puhele kanssani, tervehtii kyllä ja väläyttää ihanan hymynsä. Minusta minä ja hän sopisimme täydellisesti yhteen, meillä on jopa yhteisiä harrastuksiakin.
Sitten on eräs toinenkin nainen, työtoverini hänkin. Olkoon tuo äskeinen nimeltään Eka ja tämä toinen Toka.
Toka on kiva ihminen. Vaikka olenkin rakastunut Ekaan, Tokakin kiinnostaa minua. Olen melko varma, että Toka on hyvin kiinnostunut minusta. Ongelma vain on, ettei Toka oikein ole sellainen nainen, jollaisen olisin halunnut vaimoksi... Saatan olla sovinisti, mutta jos pääsisin valitsemaan näiden kahden väliltä, ottaisin ilman muuta Ekan.
Minulla on nyt neljä mahdollista vaihtoehtoa. (Sen olen jo päättänyt, että ihan herkästi en Ekaa pyydä uudelleen ulos, ellei hän selvästi ilmaise mielenkiintoaan niin, ettei erehtymisen mahdollisuutta jää.)
1. Odotan edelleen Ekan "signaalia" ja koetan ehkä saada hänet antamaan sen esim. juttelemalla ja tuttavuutta tekemällä, kuitenkin tungettelematta (tosin meillä menee näiden naisten ja minun välillä kesälomat niin, että vasta elokuussa on seuraava mahdollisuus, kun huomisiltaiset illanistujaiset on vietetty)
2. Unohdan Ekan ja pyydän Tokaa illalliselle huomisissa illanistujaisissa
3. Unohdan molemmat ja jään odottamaan häntä, jolla on Ekan ominaisuudet ja Tokan kiinnostus meikäläiseen :)
4. Odotan kesälomiemme yli ja valitsen syksyllä noista kolmesta edellisestä vaihtoehdosta.
Kunkin vaihtoehdon hyvät puolet:
1. Jos tämä Ekan signaali joskus tulee ja sen pohjalta voin uusia illalliskutsuni, sitten ainakin varmistuu, tuleeko siitä jutusta mitään vai ei.
2. Koska olen melko varma, että Toka suostuu, sinkkuelämäni päättyy viimeinkin - ainakin toistaiseksi.
3. Onkohan tässä hyviä puolia lainkaan...
4. Kesäloman jälkeen on taas aikaa haistella ilmapiiriä ja katsoa, vieläkö jommallakummalla on vähäisintäkään kiinostusta.
Kunkin vaihtoehdon huonot puolet:
1. Ekan signaalia ei ehkä koskaan tulekaan. Meinaan että jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
2. Me Tokan kans luultavasti tulisimme hyvin toimeen, jos eläisimme yhdessä, mutta jotenkin tuntuu, että loppuelämä menee pilalle, jos sitoutuu naiseen joka ei olekaan aivan se unelmanainen.
3. Tuleeko KOSKAAN naista, jolla on Ekan ominaisuudet ja Tokan kiinnostus? Onko unelmanaistani olemassakaan?
4. Kahdeksan viikkoa odottaa, että jutussa tapahtuisi seuraava siirto, tuntuu liian pitkältä... Menee loma hukkaan kun odottaa, että se loppuisi ja saisi "projektin" etenemään...
Miksi haluan saada asian selville, miksi en vain voi odottaa, mitä elämä tuo? Siksi, että olen jo liki 35-vuotias enkä ole vielä saanut aikaiseksi vakavaa seurustelusuhdetta. Tulen kyllä hyvin toimeen naisten kanssa, mutta seurusteluasteelle en ole vielä päässyt. Enhän minä mikään Mr. Finland ole mutta en myöskään Lordi... ;) Liian kovat ihannenaisen kriteerit? Sinkkuelämä joka tapauksessa kyllästyttää.
Niin, mitäs te tekisitte?
Vastaukset 6
Vanhimmat
No jos huomenna Eka ei hakeudu seuraasi niin pyytäisin Tokaa ulos, Eka sai jo mahdollisuutensa ja jos olisi kiinnostunut olisi tietysti myöntynyt ilman sen kummempia pelleilyjä, olettaen siis että on vapaa. Vasta seurustellessa todella tutustuu toiseen ja tiedä mikä siitä Tokasta kuoriutuu. Eikä se tarkoita että jos alatte nyt tapailla olette automatic sidottu loppuelämäksi toisiinne. Mitä teetkin ilmoita miten illanistujaisissa kävi:)
Eka ei ole sinusta kiinnostunut. Jos näin olisi, hän olisi ilman muuta lähtenyt kanssasi illalliselle. Minusta tuntuu, että oman ihastuksesi vallassa tulkitset hänen tavanomaisen ystävällisyytensä "signaaleiksi" vastakaiusta.
Minulla on omakohtaista kokemusta työpaikka-ahdistelusta jouduttuani erään työtoverini yksipuoleisen ja sitkeän ihastuksen kohteeksi. Se ei todellakaan ole mikään mukava kokemus. Lopputuloksena mies oli pakko siirtää muihin tehtäviin, että sain työrauhan.
Sinun kannattaisi keskittyä tähän Tokaan. Mistä sitä tietää millainen helmi sieltä lopulta kuoriutuu.
Olkoon se siis Toka. Tänä iltana toivottavasti jotain tapahtuu... Toivon, että Toka vastaisi selkeästi Kyllä tai Ei, kummin vain, kunhan ei Pitää kattoo tai Saa nähä tai En oikein tiiä... Eihän se ota ellei annakaan, sanoi mummonikin kun vielä eli! :-) Minäpä lähdenkin tästä liikenteeseen, pitää vielä käydä asioilla ja työpaikalla ennenkuin lähtee kyyti sinne pirskeisiin...
Illanistujaiset oli ja meni. Eka vilkaisi pari kertaa minuun päin, niitä samoja katseita, joita koko alkuvuoden olen luullut mielenkiinnon merkiksi. Se, mitä Elena tuossa sanoi, että tulkitsen Ekan ystävällisyyden signaaleiksi vastakaiusta, on pyörinyt mielessäni jo useita viikkoja; sama pätenee näihin katseisiin. I'll give up!
Mitä Tokaan tulee, hän ei edes ollut paikalla. Näen hänet ensi kerran elokuussa, nyt pitäisi ratkaista, odotanko sinne asti vai ottaisinko puhelimen käteen ja soittaisin... Mutta noloa on soittaa, kun vasta perjantaina nähtiin... Tulee vähän sellainen olo, että soittelen tässä näin perääsi kun en kasvokkain kehdannut kysyä...
Näin on, antaa Ekan olla, tavallinen ystävällisyys voidaan helposti tulkita joksikin muuksi jos halutaan.
Vaikea paikka on, tiedätkö yhtään minkä takia Toka ei ollut paikalla?
En tiedä, mutta hän on vähän sellainen hiljainen ja ehkä vähän ujokin, ei ehkä halunnut "tuppautua". Mutta en siis tiedä.