Siis nyt en kyllä ymmärrä yhtään! Eräästä ystävästäni on viime aikoina tullut aivan täysi TONTTU! Ymmärrättekö te tällaista käytöstä?
Menimme eilen hänen kanssaan käymään äitini luona. Joka ikinen kerta kun äitini on lähettyvillä alkaa ystäväni lepertelemään kuin jokin helvetin idiootti. Tarkoitukseni oli hakea vanhoja kirjoja ja koko sen ajan kun kaivelin niitä kaapeista seurusteli hyväkäytöksinen, ystävällinen ja äidistäni äärimmäisen kiinnostunut ystäväni äitini kanssa keittiössä. Hän kommentoi keittiötämme (maailman tavallisin omakotitalon keittiö): "Vitsi teillä on ihana keittiö! Ihanat kaapit!" Muita teennäisellä, imartelevalla ihasteluäänellä kuultuja lauseita olivat: "Vitsi teillä on ihana puutarha!" (Puutarha...? Maailman tavallisin omakotitalon etupiha.) "Ihania kukkasia sulla terassilla!" Ja kaikista huvittavin lausahdus ystävältäni joka näkee äitini ehkä kerran puolessatoista vuodessa oli: "Onks sulla uus paita?"
Äitini nähdessään ystäväni naamalle muotoutuu teennäinen, "olen äärimmäisen kiinnostunut"-ilme ja äänensävy muuttuu teennäisen ihastelevaksi. Helvetti soikoon, kyllä minä nyt ystäväni tunnen ja tuolloin hän muuttuu aivan omituiseksi. Onko hän RAKASTUNUT äitiini vai mikä häntä vaivaa?
Äitini on ihmetellyt ystäväni limaista imartelua eli täyttä perseennuolentaa. Sama imartelunhalu syttyy heti kun hän tapaa uusia ihmisiä, etenkin muiden ihmisten vanhempia. Yleensä silloin kun hän saa tämän kohtauksen hän ei välttämättä edes vastaa kysymyksiin joita kysyn häneltä.
Mikä helvetin persoonallisuushäiriö sillä ääliöllä oikein on?
Menimme eilen hänen kanssaan käymään äitini luona. Joka ikinen kerta kun äitini on lähettyvillä alkaa ystäväni lepertelemään kuin jokin helvetin idiootti. Tarkoitukseni oli hakea vanhoja kirjoja ja koko sen ajan kun kaivelin niitä kaapeista seurusteli hyväkäytöksinen, ystävällinen ja äidistäni äärimmäisen kiinnostunut ystäväni äitini kanssa keittiössä. Hän kommentoi keittiötämme (maailman tavallisin omakotitalon keittiö): "Vitsi teillä on ihana keittiö! Ihanat kaapit!" Muita teennäisellä, imartelevalla ihasteluäänellä kuultuja lauseita olivat: "Vitsi teillä on ihana puutarha!" (Puutarha...? Maailman tavallisin omakotitalon etupiha.) "Ihania kukkasia sulla terassilla!" Ja kaikista huvittavin lausahdus ystävältäni joka näkee äitini ehkä kerran puolessatoista vuodessa oli: "Onks sulla uus paita?"
Äitini nähdessään ystäväni naamalle muotoutuu teennäinen, "olen äärimmäisen kiinnostunut"-ilme ja äänensävy muuttuu teennäisen ihastelevaksi. Helvetti soikoon, kyllä minä nyt ystäväni tunnen ja tuolloin hän muuttuu aivan omituiseksi. Onko hän RAKASTUNUT äitiini vai mikä häntä vaivaa?
Äitini on ihmetellyt ystäväni limaista imartelua eli täyttä perseennuolentaa. Sama imartelunhalu syttyy heti kun hän tapaa uusia ihmisiä, etenkin muiden ihmisten vanhempia. Yleensä silloin kun hän saa tämän kohtauksen hän ei välttämättä edes vastaa kysymyksiin joita kysyn häneltä.
Mikä helvetin persoonallisuushäiriö sillä ääliöllä oikein on?
Vastaukset 11
Vanhimmat
jonkinlainen tarve tulla hyväksytyksi eli kasvanut ympäristössä missä Hänen itsetuntonsa on jatkuvasti "alaspainettu" eli Hänellä on jonkinasteinen alemmuuskompleksi, niin kuin mielestäni kaikilla joiden täytyy imarrella, miellyttää muita tunteakseen olevansa samalla viivalla muiden ihmisten kanssa. Tuollainen käytös on silloin anteeksi annettavaa jos lapsuus aiheuttanut tuon trauman ettei kelpaa sellaisena kuin mitä on, vaan pitää esittää jotain muuta. Vaikea muuttaa tuon kaltaista käytöstä?
Ehkäpä se vaan tykkää kaikesta, on ihastuksissaan monista asioista tai ehkä se puutarha oli hänen mielestään aivan oiva?
Kyyniset skeptikot mieltävät usein kaikenmoisen hyväntuulisuuden teennäiseksi sellaiseksi. Ja se, jos mikä, ärsyttää aidosti hyväntuulista ihmistä, kun toiset kärttyilyllään koittavat varastaa sen fiiliksen. Mä en oikeasti jaksa sellaisia, vaan poistan heidät raa'asti elämästäni. Kerrankin, kun monien ankeiden vuosien jälkeen olen ollut iloinen, en varmasti anna kenenkään tulla viemään sitä. Nih!
täällä kotomaassa. Minua taas todella tympii kaltaisesi negatiiviset ihmiset, jotka eivät kestä mitään vähänkin kannustavaa ja ylentävää vaan leimaavat sen perseennuolemiseksi !
Muuta kaltaistesi kanssa metsään erakoksi !
mulla on kans muutama tuttu jolle käy ihan tuolla tavalla. Nolotti sen puolesta, kun se tuli kylään ja ensin oli ihan normaalisti. Sitten tuli eräs toinen ja se muuttui täysin. Ääni, eleet, puhetyyli ja alkoi pitämään jotakin showta. Tuo mairitteleva teeskentely alkoi samalla hetkellä, voi kun sulla on sitä ja tätä je ne on niin IIIIIHAAAANIIIIIAA ja kaikki on niin uuubeeeeaaa ja oih, kyllä todella iiihhmeeelliistääää. Ja ei ollut mitään erikoista, melkein nolotti omasta puolesta kun ei tosiaan ollut mun asioissa mitään tosiaan NIIN uskomattoman ihmeellistä.. Myöhemmin toisen vieraat sit kysyi vähän kummissaan, että miten se oli aluks ihan okei ja sit aivan outo kun tuli uus vieras.. Sen oon siitä nähnyt ennenkin, sunkin kaveri on varmaan nainen. Kaikista erikoisin rooli sillä on päällä kun se näkee miehiä.. Mäkään en tajua, mikä persoonallisuushärö sillä on.
ja tee se yhtä tiukkaan sävyyn
Oksettaa tuollainen tekopirteys jota se aivan selkeästi on. Hän ei ole koskaan enne nuollut noin innokkaasti persettä. Ei hän minun kanssani ihastele puutarhaamme, keittiön kaappeja tai jumaloi vaatteitani. Ihme juttu, että hän ei huomaa jos minun päälläni on uusi rätti, mutta kyselee äidiltä moisia vaikkei hän edes näe häntä kuin äärimmäisen harvoin. Hänen käytöksensä ei ole mitään normaalia iloisuutta ja se on FAKTA. Kyllä tekin tajuaisitte jos hänet olisitte kauan tunteneet.
Hei kiukustunut sivustaseuraaja!
Ymmärrän sinua täysin. Sinun ystäväsi voisi olla minun ystäväni. Kyseisen henkilön käytöstä olen mielessäni selitellyt heikolla itsetunnolla ja useille pettymiksillä ja kriiseillä elämän varrella. En osaa olla ärsyyntynyt ystäväni käytösksestä, koska huomaan, että hänellä on vaikeaa ja hän elää kulississa. Yritä sinäkin ajatella, että ystävälläsi on jotain suurempia ongelmia, joiden takia hän käyttäytyy oudosti. Ei kukaan, jolla on asiat hyvin mielistele jokaista ylenpalttisesti. Aito iloisuus ja onnellisuus ovat aivan eri asia. Niistä ei voi ketään tuomita, vaan iloita mukana! Voithan keskustella ystäväsi kanssa asiasta, jos se sinua kovasti vaivaa. Hyvälle ystävällä pitäisi pystyä avautumaan asiasta kuin asiasta...
Ja mikä helvetin persoonallisuushäiriö on niillä ihmisillä, jotka luulevat normaalin sosiaalisuuden ja ystävällisyyden olevan persoonallisuushäiriön merkki? Ehkä vain suomalaisena et ole tottunut small talkiin, jota harrastetaan kyllä paljon Suomen ulkopuolella....ärsyttääkö kenties sinua, että et ole yhtä iloinen ja muiden kanssa toimeentuleva persoona...anna hänen olla sellainen kuin hän on, jos hän ei kelpaa sellaisenaan niin älä kaveeraa hänen kanssaan....yksinkertaista...
Siinäpä se onkin, kun hänen käytöksensä EI ole normaalia.
Small talkki ja perseen nuolenta ei todellakaan ole sama asia. Small talkissa ei toisella sanoja iiihana uuuuupee aivan absolutely fab! tai tommosta...
Mun mielestä small talk on yleisetä jutustelua, ilman erikoisempia nuoleskeluja. Kunhan vaan keskustellaan "mites lapset/vaimo/mies/anoppi/koira/kissa/työt etc."
Toihan oli ihan normaalia käytöstä naispuoliselta, varsinkin jos kyseessä oli n. parikymppinen tyttö. Itse asiassa mun tätikin käyttäytyy ihan samalla lailla ja on jo reilusti yli 40 v.
Taidat itte olla ennemmin jätkämäinen, ellet sitten oikeastikin ole miespuolinen? Ei siis pahalla, mut ihmettelen vaan, jos et ennen ole vastaavaan törmännyt. Tod.näk. kaverisi yritti vaan antaa itestään ystävällisen vaikutelman, mut ei osannut tehdä sitä muuten. Ei siis ole perusluonteeltaan varmaankaan yhtä mutkaton kuin sä, luulisin. Enkä nyt siis ota kantaa siihen, kumpi olisi parempi.