Mietin usein, aavistatko jo? Uskoisin näin, eli naisen vaisto kertoo usein pieniä,huomaamattomia vihjeitä, joista vain ei saa kiinni heti.
Taitaa päässäni heittää pahan kerran, kun välillä jo toivon, että minun ja aviomiehesi suhde selviäisi sinullekin. Se kertoisi ja näyttäisi monta asiaa ja selvittäisi suhteet. Vaikka olisinkin se, joka jää rannalle ruikuttamaan, kestän kyllä. Ja olisin myös taas hiukan viisaampi sekä silmien sinisyys himmenisi.
Teillä ei ole pitkää avioliittoa takana, mutta talous kohdallaan, puitteetkin kaikin puolin kunnossa, mutta ei lapsia.
Mietin usein, miksi miehesi meni kanssasi meni naimisiin, kun kuulema sitä katuu.
Asioilla on tapana selvitä aina jollakin tavalla. Ja senkin tiedän, ettei siitä ketään satuttamatta selvitä. Sitä odotellessa, toivon sinulle kuitenkin kaikkea hyvää elämään.
Taitaa päässäni heittää pahan kerran, kun välillä jo toivon, että minun ja aviomiehesi suhde selviäisi sinullekin. Se kertoisi ja näyttäisi monta asiaa ja selvittäisi suhteet. Vaikka olisinkin se, joka jää rannalle ruikuttamaan, kestän kyllä. Ja olisin myös taas hiukan viisaampi sekä silmien sinisyys himmenisi.
Teillä ei ole pitkää avioliittoa takana, mutta talous kohdallaan, puitteetkin kaikin puolin kunnossa, mutta ei lapsia.
Mietin usein, miksi miehesi meni kanssasi meni naimisiin, kun kuulema sitä katuu.
Asioilla on tapana selvitä aina jollakin tavalla. Ja senkin tiedän, ettei siitä ketään satuttamatta selvitä. Sitä odotellessa, toivon sinulle kuitenkin kaikkea hyvää elämään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kun kakkonen ei lopettanu suhdetta mieheeni ja mies niin vauva että meni mukaan!
on jännää olla kakkonen, mutta ajan kanssa huomaat!
Kaikki jännitys on sen varatun puolella. Hän joutuu koko ajan pelkäämään kiinnijäämistä, kakkosellehan siitä ei sen kummempia suruja seuraa. Mut siinä olen samaa mieltä, että ei sitä kauan jaksa olla kakkosena..
"Taitaa päässäni heittää pahan kerran, kun välillä jo toivon, että minun ja aviomiehesi suhde selviäisi sinullekin."
No sehän tapahtuu äkkiä kun pistät vauhtia asioihin! Mitä ilmeisemmin olisit halukas olemaan miehen kanssa ihan avoimesti, joten käskepäs häntä jättämään sen vaimonsa. Niin yksinkertaista se on, ja takuuvarmasti moni asia selviää sinullekin. Vaan miksipä pidät tälläistä toivettasi merrkinä siitä, että päässäsi heittää? Kaiketi siksi, että tiedät sisimmässäsi olevasi se, joka jäisi rannalle ruikuttamaan? Jos pitäisit mahdollisuuksiasi selvitä itse voittajana yhtään realistisina, et epäilisi omaa järkeäsi vaan toimisit.
"Mietin usein, miksi miehesi meni kanssasi meni naimisiin, kun kuulema sitä katuu."
Juu, minä puolestani mietin, että mistä teitä hyväuskoisia hölmöjä oikein piisaakaan, jotka uskotte jopa nämä valehtelevien ukkomiesten kuluneimmat fraasitkin. Toinen yhtä kulunut fraasi olisi se, jossa mies valittaa, ettei hänellä ja vaimolla ole ollut seksielämää vuosiin. Anna minä arvaan, sinä uskoisit tai olet jo uskonut tuonkin?
Mutta, kun kerran avointa toimintaa ja silmiesi avautumista toivoit, niin älä ihmeessä enää suostu olemaan kakkonen. Vaadi päästä ykköseksi ykkösen paikalle. Sinulla ei pitäisi olla mitään syytä viivytellä enää, kun kerran häviönkin kestäisit. Taitaa silti vähän pelottaa?
tosiku vesi mitä tyhmempi blondi sen kauemmin suostuu olemaan kakkosena annetaan blondien olla blondeja kjähkjäh. vittu et naiset voi huonosti ei mies voi arvostaa naista joka ei itsekkään arvosta itseään KUN alistuu "kakkos" sijalle jo heti tutustuessa. NOUSKAA JO YLÖS SIELTÄ VAIPULIJOIDEN KEHÄSTÄ BLONDIT!
Naisen vaisto sanoo monesti asioita, ennen kuin ne tietää. Kuinka on sinulla? Sinulla on tieto siitä, että olet kakkonen, ja myös petetty, mutta sanooko sinulle naisen vaisto mitään?
En osaa etukäteen sanoa, että kumpi olisi pahempi: se, että on petetty tietämättään vai se, että on petetty tietoisesti. Siis että antaa itsensä olla tietoisesti verrattuna toiseen naiseen - siihen vaimoon - ja että mies SINUN tietäen miettii, oletko riittävän hyvä vaihtokauppa "kaduttuun liittoon" verrattuna.
Mietin myös, miten itse muuttuisin, jos olisin toinen nainen ja tietäisin tästä "vertailusta", ja tietäisin että minuakin petetään - sen vaimon kanssa. Uskaltaisinko olla REHELLISESTI oma itseni, vai yrittäisinkö olla enemmän sitä, mitä kuvittelen miehen haluavan minun olevan? Eli minäkin valehetlisin tuolloin.. Jos sitten vaimon paikka avautuisi, niin uskaltaisinko ottaa sitä asemaa? Koska tiedän, että on eri asia olla tietoinen vertailusta kuin elää omana itsenään asiasta tietämättä. Ja yhteiselämässä joutuisin kuitenkin luopumaan esittämästäni minästä ja astumaan esiin omana itsenäni. Entä jos se oma itseni ei sitten olekaan vertailussa edelliseen vaimoon parempi? Saisin miehen vihat "turhasta" erosta niskaani. Olisiko minulla rohkeutta siihen?
Sitä en kyllä ymmärrä, että miksi suhteen selviäminen kertoisi sinulle yhtään enempää kuin nykyinen tilannekaan? Mies on tässä se, joka päättää, eikö? Sinä olet omalla toiminnallasi osoittanut ja luvannut hänelle suostua hänen valintoihin, tapaan elää. Käryn käydessä vaimo saattaa haluta erota, mutta kertooko se sinulle sitä, mitä mies haluaa? Ja jos ero tulee, niin oletko varma, että mies sai haluamansa, eron ja sinut, vai menettikö omasta mielestään enemmän?
Viestistäsi paljastuu se, että et itse uskalla tehdä ratkaisuja, jotka koskevat omaa elämääsi, vaan odotat, että muut tekevät päätöksiä ja sinä tyydyt heidän valintoihin. Näinkö alkoi sinun rooli toisena naisena? Viisaus ei kasva siinä, että elää ja miettii toisten elämää vaan siitä, että uskaltaa elää omaa elämäänsä omine ratkaisuine ja valintoineen. Koetko eläväsi niin nyt, vai odotatko vain, mitä sinulle jää? Koetko olevasi niin arvoton, että tyydyt siihen, mitä sinulle suodaan, mutta et itse uskalla edes itseltäsi vaatia mitään?
Sinä mietit, miksi joku on mennyt naimisiin, kun nyt sitä katuu. Tuskin naimisiin mennessä on sitä katunut.. Samalla tavalla minä mietin, miksi joku alkaa toiseksi naiseksi ja miettii elämäänsä kuin sinä, uskaltamatta sitten elää kuitenkaan. On mahdollista, että kun suhteenne paljastuu, mies katuu suhdettanne. Tai ainakin vaimolleen näin kertoo. Mutta sitä, mikä on totta, ei puheiden perusteella ratkota, vaan tekojen. Jos mies todella katuu liittoaan, niin hän olisi eronnut, kun ei niitä lapsiakaan ole. Eipä taida olla yhtään pettäjää, joka sanoisi, että kaikki liitossa ja kumppanissa ok, mutta vierasta tekee mieli välillä. Eihän sitä käryn käydessä petetyllekään niin sanota. Negatiiviselle toiminnalle haetaan hyväksyntää ja oikeutusta selityksillä.
Asiat selviää kyllä ajallaan, niin käy aina. Teoista ja valinnoista maksamme jokainen sen hinnan, minkä arvoisena elämäämme pidämme; miten itse itsellemme oman olemassa olomme arvotamme.
Johan viisaita kyselet!
Olisi toisaalta hauska tietää, mitä ap. kysymyksiin vastaisi..
Kyselet kyllä ihan oikeita asioita, mutta selvästi huomaa, että et oikeastaan tiedä, millainen tuo tilanne kakkosena on. Siihen on jostain syystä usein ajauduttu ja asioiden käsittely ja johtopäätösten tekeminen vain vie aikansa. Ei ihminen ole kone, joka päättää hetkessä asioita, näissä jutuissa ollaan tekemisissä tunteiden kanssa. Ihminen ylipäänsä toimii hyvin pitkälti tunteiden varassa. Järkeä voi käyttää tunteiden ohjaamiseen ja sekin vie aikansa.
Jos ihminen ihastuu, sekin yleensä vain tulee, menee kyllä oma aikansa ennenkuin pilvilinnoista tipahtaa. Sen jälkeen vasta tavallaan alkaa miettiä ja käsitellä asioita.
Itse on ole ollut kakkonen koskaan, aina vaan ykkönen :) Mutta paras ystävättäreni ajautui siihen tilanteeseen tietämättään. Ja veihän se aikaa ennenkuin ensi ihastus oli ohi ja tuli tietoiseksi siitä, että miehellä onkin vakituinen kumppani. Sitten alkoi miettiminen, mitä tämä oikeastaan on. Hän on miehen jättänyt ja kuivilla, mutta älkää ihmeessä luulko, että sen päätöksen tekminen käy ihan tuosta vaan. Eihän ihmissuhteet ylipäänsä ole sellaisia.
Näissä kirjoituksissa tulee selkeästi esiin se, että on helppo viisastella toisten asioilla, kun ei itse ole kokenut samaa. Petetyksi tuleminen on rankka asia, myös ns kakkonen ( kamala sana minusta, hyvin asenteellinen ) tulee petetyksi, tavallaan. Pääjehu tahtoo näissäkin kirjoituksissa päästä vähemmällä..
Mutta ratkaisujen aika tulee aina, jokainen tekee ne ajallaan, ratkaisu se on sekin, että jää odottamaan. Hyväkö, siitä sitten voi olla eri mieltä. Riippuu ihmisistä ja tapauksesta.
Ei ole mitään väliä sillä, mitä minä tiedän rinnakkaissuhteista "kuulopuheiden" perusteella tai sitten omasta kokemuksesta. Eikä minun silloin tarvitse miettiä esittämiäni kysymyksiä ja vastata niihin.
Mutta ei aloittajakaan taida tietää vastauksia, vaikka omasta elämästään on kyse. Tai oikeammin ei uskalla miettiä vastauksia.
Mistään viisastelusta ei ole kyse. Mietin vain, kuinka itse ajattelisin vastaavassa tilanteessa.
Itse en usko mihinkään ajopuu-teoriaan ihmisen elämässä. Olemme ajattelevia, loogiseen päättelyn ja tuntevia olentoja. Mikään elämässämme ei vain "tapahdu". Lihavaksi ei synnytä, alkoholistiksi ei vain tulla. Ihminen tekee aina tietoisia valintoja ennen kuin jokin asia on mahdollista. Lihavuuden taustalla tunnetusti omat valinnat ravintoasioissa, alkoholisti on tarttunut pulloon ja kakkonen on tietoisesti aloittanut tapailla varattua.
Olisihan tämä elämä helppoa, kun voisi todellakin mennä elämän vietävissä - ja toisten ihmisten - ja olkia kohautellen vain todeta, tähän ajauduin.. On aivan sama, onko valintojen takana tunteet vai järki, niin siitä huolimatta päätämme itse siitä, mitä teemme.
Tuet itsekin yksilön päätösvaltaa asioissaan lauseessa . Jokainen ohjaa itse elämäänsä. Ainoastaan kuoleminen on meille pakko.
Hei!
Kiva lukea noin inhimillinen kommentti! Aivan oikeassa on jokainen joka sanoo, että emme kukaan ole ajopuita vaan vastuussa elämästämme ja voimme luoda itsellemme juuri niin hyvän elämän kuin tunnemme ansaitsevamme.
Kuitenkin on hyvin tärkeää kunnioittaa sitä, että ihminen tarvitsee aikaa muutosten tekemiseen, suremiseen, luopumiseen. Ja jokainen joka tuntee olevansa jotenkin harhaan mennyt, on oikeutettu olemaan ihmeissään ja eksyksissä ilman että "viisaat" huutelevt, että "Miksi hölmö menit eksymään, minä en eksyisi koskaan!" Jokainen eksyy joskus (jossain asiassa, luulisin, ei välttämättä rakkaussuhteissa). Iso laiva, ihmisen elämä kaikkine tunteineen, kääntyy hitaasti, ja joskus on todella vaikea tietää mikä on kaiken sotkun keskellä oikea suunta.
Juuri näin ! Hyvä vertaus :)
kakkonen sano miehelle et nyt mennään ja näytetään kaikille ihana rakkaustarinamme? Jos mies on tosissaa niin tietenkin jättä sen kamalan nalkuttavan akan ja toitottaa maailmale ihanasta rakkudestaan. Ihan simppeli homma vai mitä?
Kakkoset on tosi tyhmiä kun luulee et mies muka ottaa ne muuta kun panopuuna kun ollaan vaan salaa.Aikuinen nainen kyllä tietää et mies joka rakastaa haluaa näyttää koko maailmalle koska miehethän aluu aina kerskata. Mutta jos salaa käydään ja otetaan varvit ja salaa lähetään niin mitä se on? Miten naiset suostuu tähän sitä en ymmärrä?
siis sinä &&&&&&
Kakkosta nyt vaan ketuttaa kun ukko on lähteny vaimon viereen...koitetaan ymmärtää.
Purkaa kiukkunsa tähän, ensin kettuilee ykköselle ja sitten toivottelee hyvät kesät.
Ykkönen taitaa jo nautiskella miehensä seurasta ja tuskin seuraa edes tätä keskustelua:))))
tai sitten on päivällä käyny heittääs varvit oman kakkosensa kanssa ja ajattelee et pitäkööt ukkokultakin vähän hauskaa, enpä oo tietävinäni
Olen sinkku nainen ja useita varattuja miehiä on kokeillut vongata mua sänkyyn. Niin alas en vaan halua koskaan vajota että ukkomiehen patjaksi alistuisin! Se on itsestään selvyys, sisäänrakennettu, haluan kokopaketin tai en mitään.Jos olen tullut huijatuksi, eli mies antanu ymmärtää olevansa sinkku ja myöhemmin paljastuisi että onkin varattu, saisi miehen vaimokin kuulla minkä sian kanssa hän asustaa. Vaatikaa parasta, arvostakaa itseänne, sinkkuudestakin voi nauttia ilman että tarvitsee toisten jämiä alkaa nuolemaan! Mielummin yksin kuin kakkonen, ansaitsen muuta kuin paskanpuhumista, kukaan pettäjä ei ole rehellinen, mitä nautintoa voisin saada? Kummissaan...
ja itseäni kummastuttaa se ajatus, että petetyksi tuleminen sattuu ainoastaan avo-/avioliittolaisia. Ikään kuin se siviilisääty määräisi sen, kuinka "tunteva" ihminen on.
En voisi itsekään kuvitella elämääni kakkosena. Petetty ja tavallaan arvoton olisin ihmisenä, joskin kehoni kelpaisi vaihteluun. Ja en jaksa uskoa niihin juttuihin, että kakkosena saisin hyvän henkisenkin suhteen. Voiko hyvää henkistä suhdetta olla, jos tietää pettämisen olevan väärin ja kipeän asian, tai että hyvä suhde perustuu siihen, ettei siitä kukaan muu saa tietää?! Olen myös itsestäni sitä mieltä, että minua kelpaa rakastaa "näkyvästi", ei salassa.
Uskon vakaasti myös siihen, että että vain heikko itsetuntoinen ihminen valitsee ongelmiensa kohdalla pullon tai "kakkosen" lohdukkeeksi. Samalla tavalla itsetunto määrittää sen, haluanko olla se ykkönen vai kakkonen.
Yksi kirjoittaja kommentoi hyvin asiaa "ajopuu-teorialla". Olen siitä samaa mieltä, ettei mihinkään jouduta noin vain, ellei sitä itse halua. Ja osaahan jokainen päättää omista asioistaan, luulisin ainakin.