Tavattiin noin kuukausi sitten laivalla, meillä oli upea ilta joka jatkui aamun pikkutunneille asti... Reissun jälkeen on vaihdettu spostia joka päivä ja kirjoitettu ajatuksistamme. Jutut synkkaa hyvin ja on semmonen fiilis että olis tunnettu toisemme jo pitempäänkin.
Kumpikin tuntuu vähän ihastuneen ja tuntee ikävää, niin paljon jäi sanomatta etc...
Ollaan varattuja kumpainenkin, toinen naimisissa ja toinen avoliitossa. Naisella on vielä pieni lapsi nykyisen ukkonsa kanssa. Kummallakin menee kehnosti nykysuhteessa, eroyrityksiä on takana mutta kulissit pitää suhdetta pystyssä. bla bla, tää tuntuu ihan hönötouhulta mutta olis kiva kuulla onko toiset ollu samassa tilanteessa joskus ja miten ne on edenneet? Kannattaako tapaamista edes ajatella, pahentaisi vaan ajatuksien solmua? Asutaan noin 300km päässä toisistamme joten vahingossa ei toisiimme tosiaan enää törmätä. Jotenkin vaan on semmonen fiilis että olis kiva nähdä ainakin kerran ja jutella ihan kaveripohjalta mutta en tiedä...
Taitaa olla paras vaihtoehto jatkaa vain kirjekaverina, ei tule turhia sydänsuruja puolin eikä toisin jos tavatessa huomaisi että kemiat tosiaan pelaa yhteen... Kummankin duunit jne. on omilla paikkakunnillaan vaikka ne tässä nyt olis ehkä pienin murhe.
Jos kokemuksia löytyy niin kiva on kuulla, eikun kommenttia tulemaan!!
Kumpikin tuntuu vähän ihastuneen ja tuntee ikävää, niin paljon jäi sanomatta etc...
Ollaan varattuja kumpainenkin, toinen naimisissa ja toinen avoliitossa. Naisella on vielä pieni lapsi nykyisen ukkonsa kanssa. Kummallakin menee kehnosti nykysuhteessa, eroyrityksiä on takana mutta kulissit pitää suhdetta pystyssä. bla bla, tää tuntuu ihan hönötouhulta mutta olis kiva kuulla onko toiset ollu samassa tilanteessa joskus ja miten ne on edenneet? Kannattaako tapaamista edes ajatella, pahentaisi vaan ajatuksien solmua? Asutaan noin 300km päässä toisistamme joten vahingossa ei toisiimme tosiaan enää törmätä. Jotenkin vaan on semmonen fiilis että olis kiva nähdä ainakin kerran ja jutella ihan kaveripohjalta mutta en tiedä...
Taitaa olla paras vaihtoehto jatkaa vain kirjekaverina, ei tule turhia sydänsuruja puolin eikä toisin jos tavatessa huomaisi että kemiat tosiaan pelaa yhteen... Kummankin duunit jne. on omilla paikkakunnillaan vaikka ne tässä nyt olis ehkä pienin murhe.
Jos kokemuksia löytyy niin kiva on kuulla, eikun kommenttia tulemaan!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ensin kummankin selvitellä ne oman parisuhteen kuviot kuntoon. Siinä touhussa toinen saman kokeva voi olla tukena, mutta mieluummin sähköpostitse.
Ja kun/jos molemmat päätyvät eroon, sitä tukea jälleen tarvitaan.
Ja kun siitä on toivuttu, voisi tavata ja katsoa vieläkö suhteessa on se kipinä jäljellä. Ja kestääkö se kipinä vielä arjessa.
mieltä!
Ehkä sinun kannattaisi lopettaa yhteydenpito kokonaan. Jospa sinulla on kriisi menossa nykyisessä suhteessasi. Kriisejä on edessä kaikissa suhteissa. Vaikka sinusta nyt tuntuukin että sinulla synkkaa tämän toisen kanssa on sinulla samat kriisit edessä hänenkin kanssaan, jos aina vaihdat ja lähdet seuraamaan ihastuksia et koskaan pääse eteenpäin, tulet ehkä olemaan onnellinen jonkun aikaa, mutta tulet aiheuttamaan paljon tuskaa muille ja myöhemmin itsellesi!
Kirjoittaja on täysin oikeassa. Minkä taakseen jättää, se edestään löytää.
Kaveripohjalta tapaaminen kuulostaa aika pahalta itsepetokselta - ymmärrät sen varmaan itsekin. Selittelet ehkä itsellesi, että et lähde pettämään, mutta mitä se sitten on, kun tapaat salaa kiinnostavaa naista. Sählöpostin vaihtoakaan en oikein pidä viisaana, koska helposti kohdistat uuteen naiseen epärealistisia odotuksia, etkä ole puoliakaan niin motivoitunut selvittämään entistä liittoasi, kun on toinen "varalla". Jos liittosi päättyy, voit lohduttautua sillä ajatuksella, että mukavia naisia löytyy ja sitten voit ottaa uudelleen yhteyttä laivatuttavuuteesi. Älä hankkiudu soutamaan ja huopaamaan kahden naisen väliin, sillä siitä seuraa vaan itku lyhyestä ilosta.