Meille on tulossa syyskuussa ensimmäinen vaavi ja nyt olisi tuttavaperheeseen syntynyt kissanpentuja..olemme molemmat todella eläinrakkaita ja haluaisimme ottaa yhden pennun..nyt rupesimme kuitenkin miettimään, kannattako sitä kisua ottaa ennen lapsen syntymää, kun jostain aina kuulee näitä kauhutarinoita siitä kuinka kissa on mustasukkanen, hyökkäilee lasta kohti, raapii ja kuinka koko ajan joutuu vahtimaan ettei kissa mene vaunuihin jne..haluaisinkin tietää, onko kissojen mustasukkaisuus yleistäkin...pentu kerkeäisi olla meillä n reilu 2 kk tta ennen laskettua aikaa..eli sekin olisi aika vauveli vielä..tottakai tapaukset on kissakohtaisia ja toinen voi olla mustasukkaisempi kuin joku toinen mutta onko tämä yleistäminen aiheellista ja altistaako joku tälle mustasukkaisuudelle?Haluaa kissaa niin paljon, mutta en sitten haluaisi joutua siitä luopua heti kun vauva tulee..onko siis vauva-kissa yhdistelmä jotenkin tuhoontuomittu ennen kuin lapsi on hieman kasvanut.onko kissaperheissä vauvoilla tarkempi vahtiminen..meneekö se kissa sinne vaunuihin..pitääkö lasta tosiaan siis nukuttaa ovi kiinni, eri huoneessa kuin missä kissa on..miten pärjää ihmisvauva ja kissavauva yhdessä???niin paljon kysymyksiä ja vastauksista olen todella kiitollinen..
Pieni vauva ja kissa?
esikoista odottava
4319021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tiedätkö itsekkään, kumpaa odotat
nojoo, ehkä viestistä sai tosiaan sen kuvan että se kissa menisi jotenkin edelle, mutta lähinnä nyt sen takia kyselen, että jos me se kissa otetaan, niin onko siitä niin paljon vaaraa lapselle että sen joutuisi antamaan sitten heti pois..mitä sitä turhaa ottamaan kun muitakin ottajia kissalle varmaan löytyy, eikä se kissa siitä nauti että joutuu kiertoom..että älä sinä yhtään hei haloottele..anna mun pohtia ja miettiä ja jos et pysty minua neuvomaan, ole hyvä ja jätä vastaamatta..
Anteeksi
Meillä kissa ja kohta 1-vuotias tyttö. Ei mitään ongelmia. Kissa kiertää kaukaa vaunut, turvakaukalo kiinnosti kovin (tyhjillään). Kumpikin kunnioittavat toisiaan. Ja eläinrakkaana ihmisenä on aivan ihanaa huomata, että lapsemmekin pitää kissoista ja tottuu pienestä pitäen eläimiin. Kissallemme (tyttökissa) tuli jonkinsortin hoivavietti, hädissään sekin mouruaa jos vaavillamme jokin hätä ja saalistaa kahta kauheammin. Ottakaa ihmeessä kissanpentu, mutta tosiaan pitää muistaa, että siitäkin on sitten huolehdittava ja jotain "vaivaa" saattaa olla, mutta myös iloa!
jotka on otettu nyt viime kesänä ja toinen viime syksynä.hyvin on tullut toimeen 2vuotiaan muksun kanssa ja toisaalta mitä nuorempi kissa ja pienempi vauva niin sitä paremmin ne saattaa tulla toimeen paremmin keskenään ja kissan on silloin helpompi tottua vauvaan ja siihen että se saattaa välillä hännästä nykästä:D exän kanssa meillä oli kaksi kissa kans kun muksu syntyi.menivat vaunuihin mutta siihen saa laitettua päälle vaikka hyttysverkon ettei menis sinne sisälle.ei kuitenkaan mitään mustasukkaisuutta ilmenny
Pojallani on kaksi kissaa, 12 ja 13 vuotiaat ja yksi koira 2,5 v.
Lapset ovat 7 ja pian 6 vuotiaita. Mitään hankaluuksia eläimistä ei lapsille ole koskaan ollut, päinvastoin. Joskus on tuntunut, että eläimet ymmärtävät, että lapset ovat pieniä ja sietävät heiltä enemmän kuin aikuisilta.
Lapset jopa kuljettelivat niitä nukenvaunuissa. Koskaan eivät eläimet ole tehneet lapsille mitään pahaa ja lapset rakastavat niitä, vaikka pienempinä joutuikin seuraamaan, etteivät retuuta kissoja ymmärtämättömyyttään.
Olemme myös lukeneet, että jos kotona on kissa lapsen syntyessä, niin se estää kissa-allergian, kun tottuu siihen pienestä asti. En sitten tiedä pitääkö paikkansa, mutta lapsenlapseni eivät ainakaan ole eläimille allergisia.
Tietenkin on syytä seurata, ettei kissa mene vaunuihin tai aiheuta muuta vahinkoa lapselle, mutta meillä ei siinä suhteessa ole ollut kertaakaan hankaluuksia.
Toinen asia on se, että kissat ramppaavat öisin, raapivat huonekaluja, ovia ym., mouruavat, kiipeilevät ja pudottelevat esineitä, hyppivät ruokapöydälle, tuppaavat ulos ym. ja karvaakin lähtee.
Kissat ovat myös pitkäikäisiä, joten sekin täytyy ottaa huomioon. Kannattaa harkita jaksaako kissaa hoitaa vuositolkulla ja huomioida, että kissankin hoito on järjestettävä esim. matkan ajaksi.
Toivotan onnea ja iloa, jos päätätte kissan ottaa.
Koska on kirjoitettu kissojen hyppäämisestä, kerron jutun poikamme perheen 13-vuotiaasta kissasta.
Kun he ottivat kissan pienenä pentuna, kummallakaan ei ollut minkäänlaista kokemusta kissoista.
He olivat juuri muuttaneet uuteen asuntoon kolmanteen kerrokseen. Asunnossa ei ollut parveketta.
Yhtenä iltana he lähtivät ulos ja kissa jäi yksin kotiin. Kun he tulivat takaisin n. 10:n aikaan, kissa oli kadonnut. Haettuaan sisältä kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat ja kun kissaa ei löytynyt, he huomasivat, että ikkuna oli jäänyt hiukan raolleen. Niin vähän, ettei heille kokemattomina, ollut tullut mieleenkään, että kissa voisi siitä tunkea itsensä ulos. Muuta mahdollisuutta ei kuitenkaan ollut, joten he hakivat kissaa tuntitolkulla ulkoa, ainakin miniä itku kurkussa.
En enää muista sanoiko joku heille jo illalla, vai oliko se vasta aamulla, että kissa oli istunut naapuriporraskäytävän edessä ja joku asukas oli vienyt sen kotiinsa.
He tietysti menivät soittamaan ovikelloa aamulla ja siellähän kissa oli, muistaakseni täysin terveenä. Ehkä selitys oli siinä, että heidän ikkunansa alla oli joku suurehko pensas, johon kissa ilmeisesti oli pudonnut.
Kerroin silloin tämän jutun eräälle lähistöllä asuvalle naiselle, jolla oli kissa. Hän kertoi, että hänen kissansa oli pudonnut 6:sta kerroksesta ja selvisi eläinlääkärillä käynnin jälkeen. Kitalaki oli halki ja jotain muutakin oli loukkaantunut, ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä ei olisi saatu kuntoon.
Hänen mukaansa, jos kissa putoaa vähintäin kolmannesta kerroksesta, että ehtii ennen alastuloa levittämään tassunsa kuin laskuvarjo ja nostaa häntänsä pystyyn, se voi selvitä korkealtakin putoamisesta. En tiedä pitääkö paikkansa.
Tämä oli ainoa kerta, kun poikamme perheen kissoille on mitään sattunut, vaikka toinen on täysin kuuro.
Meillä on neljä jo aikuista kissaa ja koira. Vauva tulossa syksyllä. Olen ottanut yhden kissoista pentuna ja sen jälkeen loput kaksikin aikuisena :D Eli pentukissathan ovat lähes poikkeuksetta aika vilkkaita ja hyppivät ja juoksevat, kiipeilevät jne ympäriinsä, pitkin sohvia ja verhojakin. Toki voi olla rauhallinenkin kissanpentu, mutta.. kuten sanoitkin, onko järkeä ottaa pentukissaa, jos siitä joutuu sitten luopumaan. Lapsen huoneen ovea ei tartte pitää kiinni, pinnasänkyyn ja vaunuihin voi ostaa kissaverkot. Tosin jos kissa on sieltä vilkkaasta päästä, siinä voi mennä vuosiakin ennen kuin se rauhoittuu ympäri kämppää juoksemisen osilta jne. Jaksaisitko sitä ravin kuuntelua pienen vauvan ja yöheräämisten kanssa? Kuten sanoin, mulla on neljä kissaa ja kyllä ne vielä nykyäänkin joskus ravailee öisin, mutta minulla on ollut aina kissoja ja olen tottunut nukkumaan niitten riehumisesta huolimatta (esim. yksi metsästää pesupalloa pitkin asuntoa öisin ja "metsästysmaukuu" samalla :D ). Eli onko sulla ollut aiemmin kissoja ja minkä verran kokemusta niitten käyttäytymisestä, kun liian usein kuulee niitä kokemuksia, että omistajalta menee hermot kun kissa riehuu, juoksee ja hyppii pöydällä - mutta kun kissa EI ole koira. Sitä ei voi kouluttaa samalla tavoin kuin koiraa, vaan se on paljon omapäisempi. Ja varmasti joutuu koko ajan vahtimaan jos vauva on vaikkapa lattialla tai sitterissä, mutta itse olen tottunut tähän kissaelämään niin sitä en koe isoksi vaivaksi, mutta uudelle kissanomistajalle se voi tuntua raskaalta.
Kissojen mustasukkaisuudesta voin omalta kohdalta kertoa sen verran, että kun aikoinaan tapasin mieheni, yksi kissoistani oli n. parivuotias ja se oli siihen asti nukkunut joka ikinen yö sängyssä vieressäni. Kun mieheni tuli kuvioihin, kissa ei nukkunut ensimmäiseen puoleen vuoteen sängyssä silloin, kun mieheni oli luonani yötä. Se myös hyökkäili mieheni varpaisiin öisin jne xD Se meni sitten siinä ajan kanssa ohi, kerkesimme muuttaa yhteenkin kun mielenosoituksia oli vielä jonkun verran ja nykyään kissa on yhtälailla miehenikin mussukka kuin minun ja tunkee hänen kainaloonsa sängyssä. Uskoisin, että jos vauvasta tulee jotain mustasukkaisuutta, sekin menee ohi, kun tottuvat uuteen tulokkaaseen. Tuttavien vauvoihin kissat eivät ole reagoineet oikein mitenkään, neutraalisti vain ja itkeviä vauvoja ovat juosseet karkuun :D Mutta onhan se tietysti eri asia, kun vauva on oma ja 24h paikalla ja paljon sylissäni jne.
Itse en ottaisi kissanpentua jos vauva olisi tulossa. Pentukissan mustasukkaisuudesta en osaa sanoa, mutta se yleensä kuitenkin hyökkäilee kaikkea liikkuvaa ja heiluvaa kohtaan. Odottaisin vuoden pari ja ottaisin kissan sitten.
Tietenkin jos hermosi kestävät ja olet valmis pitämään huolta vauvan lisäksi myös pienestä kissanpennusta niin mikäs siinä. :)
Meillä ensimmäinen kissa tuli taloon, kun poika oli n 3-4 vuotias. Nyt nuorimies on viisitoista, seuranaan 9-v ja 4-v kissat sekä 7-v koira.
Meillä oli kotona ollessani aina kissa ja voin sanoa, että jokainen niistä oli oma persoona. Pääsääntöisesti he olivat suht. rauhallisia, mutta yhdellä oli tapana hyökätä yöllä nukkuvan silmiin (johtui varmaan siitä, että nukkuessa ja unta nähdessä luomet liikkuivat) ja toinen hyökkäili jalkoihin, jos piti yöpukua tai hametta.
Ensimäisen lapseni synnyttyä yllätin naapurin kissan, kun hän kaivautui vaunuihin, missä poikani oli nukkumassa. Luojalle kiitos, satuin katsomaan ikkunasta ja näin tapauksen, kun hän kuopi sisälle vaunuihin ja oli jo puoliksi siellä..heillä itselläkin oli samanikäinen vauva ja he sanoivat, että kissa tykkää nukkua tyhjässä kaukalossa tai kopassa, mutta ei koskaan jos vauva siellä. Niinpä niin...
Vahingosta viisastuneena kehiin asui kissaverkko vaunuihin. Pidän sitä nykyään ehdottomana varustuksena, jonka pitäisi kuulua jokaiseen vaunuun normaalihankintana ainakin silloin, jos lapsi nukkuu pihalla päikkäreitä.
Joten näiden omien kokemusten pohjalta odottaisin sen parivuotta ja harkitsisin sitten uudelleen.
Hauskaa kesää masun kanssa:)
ota vaan kissa jos hermot kestää tosiaan. Nimittäin vauva vie jo suurimman osan ajastasi ja siinä vielä kissanpentu pyörimässä ja sotkemassa...huh...
ja omakohtainen kokemus on tällähetkellä pienestä kissanpennusta, ja en voi sanoa että pelkkää riemua on katsella sen leikkejä.
Matot on läjässä, verhot repsottaa, kulettelee tavaroita ympäri huushllia ja hiekkalaatikon hiekan murusia kylppiksen lattia täynnä ja paska / pissa haisee jos et välittömästi siivoa....
taitaa vauvan tuoksut kadota jonnekkin ihan muualle, jos siihen kissan otat!
KÄytä järkeä ja ota se kissanpenikka sitten kun lapsesi on isompi. Tiijä mitä tauteja saa siitä kissasta ym.
Mut omapahan on asiasi:)
Mukavaa kesää ja toivottavasti valitset mieluummin vauvantuoksua kuin kissanpissantuoksua:)
toksoplasmoosiriskin, niin kissa on siihen oiva vaihtoehto!
Luepa vähän tarkemmin siitä toksoplsamoosista..
..autolla ajamisestakin..suurempi riski minulla varmasti on menettää lapseni päivittäisessä ajossa autokolarissa kuin kissan kanssa...
Jihuu tosin voisi ensin opetella koko sanan, ja sitten kommentoida....
Mutta tässä asiaa:
"Toksoplasmoosi on tauti, joka tunnetaan parhaiten niistä vaaroista, joita se aiheuttaa sikiön kehitykselle raskauden aikana. Asia on ollut tiedossa jo pitkään, mutta se on noussut jälleen viime aikoina keskustelujen kohteeksi sekä Suomessa että muualla. Matkailun vilkastuminen maihin, joissa toksoplasmoosi on yleisempää kuin meillä, on myös lisännyt asian ajankohtaisuutta. Keskusteluihin on tuonut oman lisänsä se, että lemmikkieläiminä pidettävät kotikissat kuuluvat olennaisena osana taudin tartuntaketjuun."
alla olevasta linkistä:
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/toxoplas.html
niin siellä kerrotaan, että maailman väestöstä 30-60% on sairastanut kyseisen taudin. Liikenteessä tuskin kuolee noin paljon lapsia...
Niin ja mitenkäs se tarttuikaan? Lähinnä ulkokissojen mukana ja ulosteista, joita ei pidä käsitellä paljain käsin. En tiedä sitten kuinka moni käsittelee paljain käsin niitä ulosteita, en ainakaan itse..! Mutta eivät ne pöpöt sieltä itsestään hyppää ja tartu ihmisiin. Hyvällä perushygienalla pysyy poissa. Joten ei kannata turhaan pelotella ihmisiä, jos ei edes osaa kertoa miten se mahdollinen pöpö tarttuu ja on tarttumatta.
»Toksoplasmoosi on suoritettujen vasta-ainetutkimusten mukaan ilmeisesti varsin yleinen kaikkialla maailmassa. Vasta-aineiden esiintymistiheyden perusteella on arvioitu, että 30–60 % maailman väestöstä on sairastanut toksoplasmoosin. Sairastettu tauti antaa vastustuskyvyn uutta tartuntaa vastaan. Taudin oireet ovat tavallisesti vähäisiä ja samantapaisia kuin monissa yleisissä kuumetaudeissa.»
Kyllä onkin erittäin vaarallinen tauti kyseessä. Se että 30-60% on maailman ihmisistä on sairastanut toksoplasmoosin (suurin osa on todettu siitä että heillä on siitä vasta-aineet, ei muusta) ei tarkoita että maailman ihmisistä 30-60% prosenttia olisi kuollut toksoplasmoosiin.
Moniko vaikkapa Suomen keski-ikäisistä ihmisistä on sairastanut vihurirokon, vesirokon ja/tai sikotaudin (tai vaikka kaikki kolme) ja moniko saman ikäluokan ihmisistä ovat kuolleet tai saaneet edes ongelmia sairastumisestaan?
Kyllä liikenne lienee silti Suomen ja muidenkin länsimaisin vakavin vammojen ja kuoleman aiheuttaja.
Nämä erot ovat niin suuria ettei niistä voi oikein puhua samana vuotenakaan.
niin. ja jos se olisi NIIN vaarallinen tauti kuin täällä jotkut antavat ymmärtää, eiköhän testaus- ja varotoimenpiteet esim. neuvoloissa olisi vähän eri luokkaa. oma neuvolantäti sanoi vain, että "voi kun ihanaa", kun kerroin, että kaksi kisua löytyy kotoa. eiköhän se olisi ehdottanut vaikkapa kissojen myymistä, jos tauti tosiaan olisi joku "massamurhaaja". ei kai niitä turhia riskejä kannata ihan itsestäänselvissä jutuissa ottaa, mutta ei nyt kannata raskausaikaansa myöskään pilata pelästymällä/varomalla joka ainoaa pienen pientäkin "vaaran" aiheuttajaa.
Meillä neljä kissaa ja yksi opiskelukaveri sanoi ihan tosissaan, että joko olet luopunut kissoista. Luulin ensin hänen vitsailevan tästä pöpöstä, mutta ei - hän oli ihan tosissaan! Sanoi sitten vielä, että kun nehän levittävät sitä tautia........
Kissojen elinikä on sen jopa 20 vuotta, joten jos meinaa kissoista luopua raskausaikana, ei niitä sitten pidä ikinä hankkiakaan.
...riski saada toksoplasmoosi huonosti kypsennetystä naudanlihasta tai epäpuhtaista kasvikunnan tuotteista on huomattavasti suurempi. Harva sitä kissankakkaa silti raskausaikana maistelee... pikkulapset on sitten asia erikseen.
Kissa saa toksoplasman syödessään esim. hiiriä, myyriä ja muita luonnossa eläviä jyrsijöitä tai lintuja. Sisäkissalla (joka ei ole ollut kosketuksissa ulkokissoihin) EI tautia ole. Vaikka kissalla olisi toksoplasmoositartunta, tuoreita kissan ulosteita käsittäelemällä tautia ei voi saada. Toksoplasma muuttu tartuttamiskykyiseksi ulosteissa vasta n. parin päivän kuluttua. Ja kukapa antaa kakkojen maata hiekka-astiassa yli kaksi päivää?
Toksoplasmaloisen voi häätää kissasta apteekista saatavilla lääkkeillä. Joten jos pennulle tuon häädön tekee ja sitten pitää sen sisällä, eipä pitäisi olla mitään riskiä!
Muutoinkin kissoja syytetään tässäkin asiassa liian herkästi. Johtunee siitä, että kissa VOI toimia toksoplasman isäntäeläimenä (toisin kuin mm. koira, joka sekin kuitenkin voi loista tartuttaa). Toksoplasmoositartunnoista suurin osa tulee pesemättömistä vihanneksista ja huonosti kypsennetystä lihasta. Toksoplasma-alkueliö elää maaperässä ja jopa puutarhatöissä tartuntariski on samaa luokkaa - ellei suurempi - kuin kissan ulosteita käsiteltäessä ;)
jos syö kissan kanssa samasta tai tyyliin syöt kissan pas**** että silleen.en toki tiedä että syödäänkö muilla kissan kupista ja tongitaanko käymälää paljain käsin ja sitten työnnetään sormet suuhun mutta meillä ei anakaan näin ole
Jos aiot ottaa kissan, ota se nyt. Tottuvat toisiinsa samantien. On aivan eri asia jos kissan ottaa vaikka lapsen ollessa 2-v.
Kasvavat yhdessä ja olettehan te siinä vahtimassa.
Ja pentuaikana täytyy olla tarkkana, mutta äkkiä opit kissasi tavat.
Sitä paitsi, kissaa voi helposti kouluttaa.
Meillä on ollut koiria ja kissoja ja vauvoja,ei mitään ongelmia ole ollut,kissat oli vain uteliaita ja vaunun päälle laitettiin verkko kun vauvat nukkui ja hyvin meni.Kissa on luonnostaan utelias ja mukavuudenhaluinen ja ne vauvan vaunut on lämpöiset ja suojaisa paikka nukkua,joten siksi se verkko kun meidän vauvat oli ihan pieniä :) Ja noin pieni kissa sopeutuu hyvin vauvaan ja taitaa tulla hyvät kaverit vauvasta ja kissusta :)
Jos kisunpennut ovat vasta nyt syntyneitä, pitää odottaa 12viikkoa ennen kuin ne voidaan vieroittaa emosta. Eli teille tulis sitten kissa ja vauva samaan aikaan.
Muuten en näe tässä ongelmaa, mutta tiedän kokemuksesta että se pikkukisu vaatii hurrrjjasti huomiota ja seuraa, varsinkin huushollin ainoana kissana. Onko sitten ihmisvauvan kanssa niin paljon aikaa kissavauvalle? Sitä en tiedä ja sitä sun kannattaa miettiä.
Rakastan kissoja ja uskon että joskus tulevaisuudessa meidän katit sopeutuvat hyvin ihmisvauvan tuloon :)
..pennut olisivat 12vkosia elokuun alussa...sillä olisi melkein 2 kk:tta aikaa tottua uuteen paikkaan ja uusiin ihmisiin, ja meillä taas saisi jakamattoman huomion siihen asti..tottakai vauva vie synnyttyään aikaa, mutta en usko että kissa meillä eläisi rakkauden puutteessa..
nyt ollaan miehen kanssa päätetty että kissa tulee meille...innolla jo odotamme:) vielä yli kuukausi on aikaa mutta ei se mitään..
keskustelun seuraaminen auttoi todella paljon ja positiivisena ihmisenä ajattelen että me pärjäämme kyllä kisun kanssa..ja eiköhän se kissakin opi siihen ettei vauvaan kosketa...vielä kun sen saisi oppimaan että parvekkeelta ei saa hypätä alas...oppiikohan se?onneksi asumme ensimmäisessä kerroksessa..
..ainakin sisäkissaksi oppinut kissa hyppäsi pari kertaa alas parvekkeelta (eka kerros meilläkin) kun sen ovi oli kesällä auki. on kuitenkin sen verran arkaa lajia, ettei lähtenyt seikkailemaan vaan tuli kiltisti syliin kun meni pihalta hakemaan. se siis ainakin lähinnä pelkäsi outoja ääniä (autot ym..) ja paikkoja, eikä onneksi lähtenyt pihaa kauemmaksi vaikka sinne pääsikin.
"...vielä kun sen saisi oppimaan että parvekkeelta ei saa hypätä alas...oppiikohan se?onneksi asumme ensimmäisessä kerroksessa.. "
No tuota, ei opi! En alkaisi ottamaan riskiä oppiiko vai ei. Suosittelen parvekkeen lasitusta tai verkotusta tai siten joudutte pitämään parvekkeen oven kiinni. Jos kissa hyppää alas, miten se löytää takaisin teille? Tuskin tietää minkä oven taakse mennä odottelemaan ja miukumaan.
Voi tuska, taas yksi karannut ja eksynyt kissa... :(
"...vielä kun sen saisi oppimaan että parvekkeelta ei saa hypätä alas...oppiikohan se?onneksi asumme ensimmäisessä kerroksessa.. "
No tuota, ei opi! En alkaisi ottamaan riskiä oppiiko vai ei. Suosittelen parvekkeen lasitusta tai verkotusta tai siten joudutte pitämään parvekkeen oven kiinni. Jos kissa hyppää alas, miten se löytää takaisin teille? Tuskin tietää minkä oven taakse mennä odottelemaan ja miukumaan.
Voi tuska, taas yksi karannut ja eksynyt kissa... :(
"...vielä kun sen saisi oppimaan että parvekkeelta ei saa hypätä alas...oppiikohan se?onneksi asumme ensimmäisessä kerroksessa.. "
No tuota.. en alkaisi ottamaan riskiä oppiiko vai ei. Suosittelen parvekkeen lasitusta tai verkotusta tai siten joudutte pitämään parvekkeen oven kiinni. Jos kissa hyppää alas, miten se löytää takaisin teille? Tuskin tietää minkä oven taakse mennä odottelemaan ja miukumaan. Jos kissa hyppää niin ettet huomaa sitä miten osaat mennä edes etsimään sitä?
Voi tuska, taas yksi karannut ja eksynyt kissa... :(
Kannattaa ehdottomasti verkottaa parveke! Se lisää sekä kissan että ihmisten asumismukavuutta.
Meillä on tällainen aikoinaan parvekkeelta karannut ja kotoaan eksynyt löytökissa. Katti hortoili viikkokausia kotinsa lähistöllä kun omistaja ei osannut/viitsinyt etsiä lemmikkiään, eikä sitä loppujen lopuksi edes halunnut takaisin. :-|
Mitäs jos keskittyisitte ihmisvauvaan, ja jättäisitte sen kissan ottamatta? Minua eläinihmisenä ärsyttää aina, kun näen, miten pienet lapset kohtelevat eläimiä. Sitten, jos kissa esimerkiksi raapaisee puolustautuakseen, niin sehän se ne ihmisten huudot saa. Joten - keskittykää lapseenne.
Ja vielä: eläin tosiaan tarvitsee paljon huomiota. Ette te tarvitse sitä nyt.
kissa on jo tulossa ,meille...meidän molempien perheessä on aina ollut eläimiä, minun perheessä ihan vauvasta asti, joten tiedän kyllä jotain eläinten käyttäytymisistä..kissa ei ole tulossa meille lapsen leikkikaluksi vaan yhdeksi perheen jäseneksi, jolla myös on oikeus ola välillä rauhassa ja itsekseen...itseänikin ärsyttää kun näen lapsien retuuttavavn lemmikkejä ilman mitään tolkkua ja vanhemmat vaan katsovat vierestä ja hymyilevät että voi kuinka söpöä kun tuo meidän lilli tykkää noista eläimistä..että näin...ei kissa jää meillä ilman rakkautta PISTE!
Ja sinä kuka kirjoitit että "ei opi,voi ei, taas yksi karannut kissa"..jos tuntuu ja näyttää siltä ettei se opi olemaan hypäämättä parvekkeelta, niin enhän minä sitä silloin sinne päästä..ja eihän se kissa yksin siellä parvekkeella koskaan ole..ja muuten..olen saanut kissan omistaja-ystäviltäni aivan toisenlaisia vastauksia siitä oppiiko kissa olemaan hyppäämäättä...
Mitä hyppäämättä jättämisen oppimiseen tulee...minullakin on pitkä kokemus kissaemäntänä olemisesta. Kaksi on ollut, toinen kuoli 14 vuotiaana mutta toinen on onneksi yhä jäljellä - 15 vee. En kyllä itse luota siihen, ettei kissa hyppää, koska on opetettu. Niillä on utelias luonne, ja jos elävä paisti lentää ohi...
Muutimme juuri asuntoon, jossa on parveke. Vaikka kissamme ei enää tässä iässä ole enää hirveän hyppyhaluinen, emme anna sen olla yksin parvekkeella, kyse on kuitenkin kuudennesta kerroksesta.
Muuhun en ottanut kantaa, vain tuohon hyppäämättä jättämiseen.
Meillä toinen kissa osaa olla parvekkeella karkaamatta ja toinen ei.
Yrittäkää nyt ihmiset muistaa, että ne eläimet on ihan yhtälailla ainutlaatusia jokainen siinä missä ihmisetkin ja siksi myös jokainen omanmoisensa. :)
Meilläkin on muuten kaksi kissaa ja vauva syntyy ihan näillä viikoilla.. :) Hieman jännittää miten tuo mustasukkaisempi tapaus tottuu.
Meillä oli kolme kissaa, kun lapsemme syntyi. Kaksi näistä oli vielä pentuja lapsen syntyessä. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia lapsen ja kissojen välillä. Kissat ennemmin karttoivat lasta kuin tunkivat lähelle. Sen sijaan kannattaa tarkasti miettiä, onko jaksamusta hoitaa kissaa mahdollisesti jopa seuraavat 20 vuotta. Olen nähnyt ja kuullut ikäviä tapauksia, missä kissat (tai koirat) ovat saaneet lähteä, kun perheeseen on tullut ihmislapsi. Minä en henk.kohtaisesti tällaista sulata ollenkaan, ellei jonkun henki ole kyseessä. Itse sanon aina, että "last in, first out", jos ihmiset puhuvat tästä aiheesta. Minulle kissani ovat enemmän kuin rakkaita ja ihan samanlaisia perheenjäseniä kuin mieheni ja lapseni.
Jos olette aivan varmoja, että jaksatte hoitaa sekä kissan että lapsen, niin ongelmia tuskin tulee kissan puolelta (tosin kissoissa on yksilöitä kuten ihmisissäkin), eli siitä vain kissankin äidiksi. Neuvoisin kuitenkin vielä miettimään ja ottamaan lemmikin sitten, kun lapsi on isompi, niin ei tule mitään ikävyyksiä teidän ihmisten puolelta.
..kuten olen jo tässä moneen otteeseen sanonut, että rakastan eläimiä ja kissa otetaan meille perheen jäseneksi, ei lemmikiksi...tiedämme että kissa voi olla meillä jopa 20 vuotta..eläimiä ei oteta vaan muutamaksi vuodeksi..ainoa mikä voisi kissan viedä pois, olisi se ettei se sopeutuisi vauvaan(olisi vaaraksi lapselle) tai jos vauva tulisi allergiseksi...olen nyt kuullut suurimmalta osalta ihan vaan positiivisia ajatuksia, eikä kauhutarinoita silmät päästä repivistä kissoista ole tullut ilmi..
meille on syntymässä nyt heinäkuussa vauveliini ja kissa on yli 4-vuotias leikattu uros,tosi rakas ja kiltti enkä todellakaan ole antamassa pois.turhaa spekulointia ja yleistämistä ihmisillä täs asiassa.kyllähän kissa voi ja onkin mustasukkanen jos vauvan tulon jälkeen se jätetään huomioimatta lähes kokonaan.itse ainakin samalla tavalla huomioin ja hyysään sitä kuin aina ennenkin kun vain mahollista.eikä kissat edes halua koko aikaa niitä hämmennettävän.
..esim meillä oli edellisen muksun syntessä (3v sitten) 2 isoa tanskandogia, suomenpystykorva ja kissa....hyvin tulivat KAIKKI toimeen keskenään. =)
Ei mitään ongelmaa. Kaikki elukat luonnostaan varoivat uutta tulokasta ja usein olivat nukkumassa tämän lähellä ja ympärillä...ja esim jos vieraita tuli, ni siinä oli heti 3 koiraa ja 1 kissa suojelevassa ringissä uuden tulokkaan ja vieraiden välissä. Ei ole monella muksulla ollut sellaisia henkivartijoita! ;)
En voi tietenkään yleistää, että koska itsellä kaikki mennyt siltä osin hyvin etteikö jollain voisi ongelmia tulla, mutta ei toki kannata maalata piruja seinälle.
Meitäkin varoiteltiin/peloteltiin ja jopa vaadittiin (sukulaiset) että isot koirat ja kissa täytyy hävittää ennen lapsen tuloa!!
Tämä ei tullut meille kyseeseenkään...eihän perheenjäseniä mihinkään "hävitetä"...!
Odottakaa nyt ihmeessä ainakin sinne vauvan syntymään asti ennen kuin kissan otatte. Meillä oli ihan sama tilanne, eli tuli mahdollisuus ottaa ihana kissanpentu juuri hieman ennen vauvan syntymää. Aluksi kaikki meni tosi kivasti. Lellittiin kissaa, käytettiin valjaissa ulkona ja osteltiin herkkuja. Tuntui, ettei ikinä voitaisi luopua kissasta.
Sitten vauva syntyi ja todella tajuttiin, ettei vilkas kissanpentu ja vauva sovi samaan taloon! Kissa oli ehtinyt hyvään "murrosikään", kiipeili joka paikassa ja juoksi välillä tuhatta ja sataa huoneesta toiseen. Varotuskellojen olisi pitänyt jo soida, kun kissa juoksi yhden kerran vauvan yli välittämättä tästä vähääkään. Silloin selvittiin vain säikähdyksellä ja koska kissa ei osoittanut mitään mustasukkaisuuden merkkejä vauvalle, ajateltiin että se oli vain vahinko.
Toisella kerralla olisi todella jo pitänyt tajuta, ettei kissa voisi meille jäädä. Jätin vauvan hetkeksi sängyllemme, kun lähdin hakemaan tälle vaatteita. Kissa jäi vauvan kanssa sängylle makoilemaan. Olin poissa ehkä 15 sekunttia, sillä matka makuuhuonneesta vaatehuoneeseen ei ole kuin ehkä 1m. Alkoi kuulua vauvan itkua. Kurkistin vaatehuoneesta ja näin kissan purevan vauvan kättä. Vauva oli siis normaaliin tapaansa huitonut käsillään ja pentu oli luullut sitä leikiksi ja napannut vauvan käden tassujensa väliin ja alkanut purra. Onneksi se oli leikkipuremista, eli käteen ei jäänyt minkäänlaisia jälkiä. Tiedän kuitenkin, ettei tuo leikkipureminen kuitenkaan mitään kivutonta ole. Olimme vasta kouluttamassa pentua pois tuosta tavasta purra leikisti.
No, sitten tuli se viimeinen ja kauhein onnettomuus. Emme olleet vieläkään tehneet päätöstä kissasta luopumisesta, koska vaikka minä en voinut enää kisaa sietää vauvan lähellä, rakasti mies yhä pentua todella paljon. Pentu myös sotki ja teki ilkeyksiä (tiputteli tavaroita kirjahyllystä, repi paperirullia ym.) ihan normaalien kissanpentujen tavoin, mutta minun oli päivisin vaikea ajaa kissaa pois pahanteosta, kun piti vauvanhoitoa opetella ja vauva lähes aina sylissä.
Eräänä iltana kissa sai taas spurttikohtauksen ja viiletti raketin lailla pitkin eteisen käytävää, juoksi täysillä olohuoneeseen, missä vauva istui sitterissä, loikkasi vauvan kasvoille ja ponnisti siitä vauhtia hypätäkseen nojatuolin selkämykselle. Se oli 1cm päässä, ettei kissan kynsi puhkaissut vauvan silmää. Selvisimme vertavuotavalla reiällä vauvan alaluomella.
Kissa lähti seuraavana päivänä takaisin synnyinkotiinsa (vanhemmilleni) ja siellä käymme sitä katsomassa ja hoitamassa.
Poikamme syntyi syyskuussa ja kissanpennun otimme saman vuoden kesäkuussa..
Meillä on kaikki sujunut hyvin, kissa ei läpsinyt pientä, olihan se vauva vielä silloin itsekkin ja sulassa sovussa ovat olleet..nykyään kun molemmat ovat 3v niin joskus pojan leikit on liian rajuja ja kissa vähän läppäsee, mutta läppäsköön..poikaa on kielletty ja kielletään aina kiusaamasta kisua ja jos ei usko niin kissa saa itse kertoa..kovaa se ei siis koskaan läppäse, mainittakoon, eikä kasvoihin tms..
anyway, me tehtiin vaan se virhe että kissa sai nukkua meidän kanssa makkarissa vauvan tuloon asti ja kun vauva tuli, ovi sulkeutui yöksi ja kissa raapi oven takana herättäen kaikki..eli alusta asti vaan selväksi jos ei jossain saa nukkua..vaunuista ja pinnaäsngystä nostimme aina pois, siellä ei nukuttu ikinä koskaan milloinkaan..ei ennen eikä jälkeen vauvan tulon...
en usko että ongelmia tulee kun pitää maalaisjärjen päässä, pitää vaan muistaa antaa myös sille kisulle huomiota myös sen jälkeen kun se toinen pallero on tullut maailmaan...